T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n luona vierailun j\u00e4lkeen y\u00f6n yli kest\u00e4neen ty\u00f6rupeaman p\u00e4\u00e4tteeksi, k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 syytti tietojen poistamisesta ja vaati n\u00f6yrtymist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n vaatimusten mukainen anteeksipyynt\u00f6kirje j\u00e4tettiin. Kuitenkin oikeus katsoi, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 anteeksipyynt\u00f6kirjeess\u00e4 ei ollut vilpit\u00f6nt\u00e4 tarkoitusta.<\/p>\n\n\n\n
\nH on laatinut anteeksipyynt\u00f6kirjeen, jossa mainitaan t\u00e4st\u00e4 asiasta. Se on laadittu sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli ty\u00f6skennellyt y\u00f6n yli ja vieraili sitten Heisei 13 vuoden (2001) lokakuun 4. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kantajan toimistossa, jossa h\u00e4nt\u00e4 syytettiin ankarasti yksipuolisesti<\/u>, vaadittiin n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n ja sen j\u00e4lkeen h\u00e4n laati kirjeen kantajan vaatimusten mukaisesti rauhoittaakseen kantajan johtajien vihan<\/u>. Se ei ollut H:n vilpit\u00f6n tarkoitus<\/u>, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n N:n laatiman anteeksipyynt\u00f6kirjeen tarkoitus ollut N:n vilpit\u00f6n tarkoitus. <\/p>\nTokion alioikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6s Heisei 16 vuoden (2004) huhtikuun 23. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\nOn huomionarvoista, ett\u00e4 tuomio ottaa huomioon osapuolen tunteet, kuten syyt\u00f6ksen “yksipuolisuuden”, “vihan rauhoittamisen” ja “vilpitt\u00f6m\u00e4n tarkoituksen” puuttumisen.<\/p>\n\n\n\n
<\/span>Oikeustapaus 2 liittyen anteeksipyynt\u00f6\u00f6n: Valinta kirjoittaa anteeksipyynt\u00f6kirje tai maksaa 20 miljoonaa jeni\u00e4<\/span><\/h3>\n\n\n\nSeuraavassa tapauksessa, vaikka toimittaja oli suostunut kirjoittamaan anteeksipyynt\u00f6kirjeen loppuk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4lle aiheutetusta vahingosta, tuomioistuin p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 toimittajan tulisi laillisesti ottaa vastuu.<\/p>\n\n\n\n
\nKantajan edustaja sanoi vastaanotettuaan oikean raportin, “Nyt on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 E-yhti\u00f6 on tehnyt v\u00e4\u00e4rin, joten joko kirjoita anteeksipyynt\u00f6kirje tai maksa 20 miljoonaa jeni\u00e4 ohjelmiston kehityskustannuksista<\/u>.” Vastaaja noudatti t\u00e4t\u00e4 vaatimusta ja laati 19. tammikuuta samana vuonna anteeksipyynt\u00f6kirjeen, jossa pahoiteltiin aiheutettua haittaa kantajalle.<\/p>\n\n\n\n
(—)<\/p>\n\n\n\n
On katsottava, ett\u00e4 h\u00e4n on tehnyt kaiken mahdollisen E-yhti\u00f6n tuotteen myyj\u00e4n\u00e4<\/u>, eik\u00e4 voida sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n on laiminly\u00f6nyt velvollisuutensa perustuen perusmyyntisopimukseen, koska h\u00e4n ei tehnyt enemp\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Tokion alioikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6s, 11. hein\u00e4kuuta 1996 (Heisei 8)<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n
Tuomioistuimen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 voidaan lukea, ett\u00e4 ei ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kenelle muodollinen anteeksipyynt\u00f6kirje on osoitettu, vaan pikemminkin se, kuka on vastuussa, tulisi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 painottaen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimintatapoja.<\/p>\n\n\n\n
<\/span>Yhteist\u00e4 edell\u00e4 mainituille oikeustapauksille<\/span><\/h3>\n\n\n\nEdell\u00e4 mainituista oikeustapauksista voidaan todeta, ett\u00e4 vaikka toimittaja olisi muodollisesti vastannut anteeksipyynt\u00f6\u00f6n, se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 merkitse ratkaisevaa merkityst\u00e4 todellisessa oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4. Anteeksipyynn\u00f6n esitt\u00e4misen syy on usein vain k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syist\u00e4 liiketoiminnan edist\u00e4miseksi, mik\u00e4 on asia, joka voidaan ottaa huomioon oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4. Pikemminkin kuin t\u00e4llaisen muodollisen anteeksipyynn\u00f6n olemassaolo, oikeusistuimen kanta on, ett\u00e4 tulisi tehd\u00e4 kokonaisvaltainen arviointi ottaen huomioon anteeksipyynn\u00f6n ja anteeksipyynt\u00f6kirjeen tausta sek\u00e4 se, millainen ihmissuhde k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n ja toimittajan v\u00e4lill\u00e4 on rakennettu.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4misess\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s velvollisuus tehd\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 toimittajan kanssa, mik\u00e4 on alun perin oikeusistuimen esitt\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys. Jos k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n ja toimittajan v\u00e4lill\u00e4 on ollut hallitseva ja painostava suhde, jota on vaikea kutsua yhteisty\u00f6kykyiseksi, anteeksipyynt\u00f6\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isesti vain muodollisena.<\/p>\n\n\n\n
<\/span>Varoitus: ei ole suositeltavaa suostua kevyesti anteeksipyynt\u00f6\u00f6n<\/span><\/h3>\n\n\n\nVaikka anteeksipyynt\u00f6 ei usein ole ratkaiseva todiste oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4, se ei tarkoita, ett\u00e4 anteeksipyynt\u00f6\u00e4 tulisi tehd\u00e4 kevyesti. Harkitsematon anteeksipyynt\u00f6 voi my\u00f6s aiheuttaa riskin, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4puoli ottaa j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isen asenteen neuvotteluissa ennen oikeudenk\u00e4ynti\u00e4. Lis\u00e4ksi, jos tuomari muodostaa k\u00e4sityksens\u00e4 anteeksipyynt\u00f6kirjeen perusteella oikeudenk\u00e4ynnin alkuvaiheessa, se voi vaatia paljon vaivaa ja aikaa v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitysten korjaamiseen. Lis\u00e4ksi, jos anteeksipyynt\u00f6 ei rajoitu vain anteeksipyynn\u00f6n ilmaisemiseen, vaan anteeksipyynn\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6 tai kirjoitettu teksti osoittaa tarkasti toimittajan laiminly\u00f6nnin, se voi olla tekij\u00e4, joka johtaa ep\u00e4edulliseen tulkintaan tosiseikkojen vahvistamisvaiheessa.<\/p>\n\n\n\n
Joka tapauksessa, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 valitusten ja vaatimusten k\u00e4sittely on my\u00f6s oikeudellinen kysymys, ja ulkopuolisten asiantuntijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tulisi aktiivisesti harkita my\u00f6s kysymyksess\u00e4, kuinka anteeksipyynt\u00f6 tulisi tehd\u00e4.
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
J\u00e4rjestelm\u00e4kehityksen lis\u00e4ksi my\u00f6s niin sanotussa palvelualalla asiakkaalta saadut valitukset ovat eritt\u00e4in t\u00e4rkeit\u00e4. J\u00e4rjestelm\u00e4kehityksess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole poikkeus, ja teknisi\u00e4 palveluita tarjoavat toi […]<\/p>\n","protected":false},"author":32,"featured_media":64128,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[16],"tags":[19,31],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/62945"}],"collection":[{"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/32"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=62945"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/62945\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":64129,"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/62945\/revisions\/64129"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/64128"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=62945"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=62945"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/monolith.law\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=62945"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}