Japanin tekijänoikeuslain oikeuksien rajoitukset: Yksityinen käyttö ja kirjastojen kopiointi selitettynä

Japanin tekijänoikeuslaki (著作権法) suojaa tekijöiden oikeuksia samalla kun se varmistaa kulttuurituotteiden oikeudenmukaisen käytön, edistäen näin kulttuurin kehitystä. Kuten lain ensimmäisessä pykälässä todetaan, tekijänoikeus ei ole pelkästään luojan taloudellisten etujen suojelemista varten, vaan se on järjestelmä, joka edistää koko yhteiskunnan kulttuurista kehitystä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tekijänoikeuden haltijan oikeudet eivät ole absoluuttisia, vaan ne voivat olla rajoitettuja tietyissä tilanteissa. Nämä ‘oikeuksien rajoitussäännökset’ määrittelevät poikkeukselliset tilanteet, joissa tekijänoikeuden haltijan luvatta voidaan käyttää teosta, ja ne ovat tärkeä säätelymekanismi lain tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä säännökset on määritelty tiukasti, jotta tekijänoikeuden haltijan etuja ei vahingoiteta kohtuuttomasti ja jotta teosten normaali käyttö ei estyisi. Oikeuksien rajoitussäännökset ovat tarkoituksellista lainsäädännöllistä suunnittelua lain tarkoituksen saavuttamiseksi, eivätkä ne ole pelkkiä porsaanreikiä. Tässä artikkelissa käsitellään erityisesti kahta usein väärinymmärrettyä oikeuksien rajoitussäännöstä yritystoiminnassa: ‘yksityiseen käyttöön tarkoitettua kopiointia’ ja tutkimustoiminnassa tärkeää ‘kirjastoissa tapahtuvaa kopiointia’, perustuen Japanin tekijänoikeuslain konkreettisiin pykäliin ja oikeustapauksiin. Erityisesti ‘yksityinen käyttö’ -termin yleinen mielikuva ei sovellu oikeudelliseen, erityisesti yritystoiminnan kontekstiin, mikä on compliance-näkökulmasta erittäin tärkeää tietoa.

Tekijänoikeuden rajoitusten peruskäsitteet Japanissa

Japanin tekijänoikeuslain mukaiset oikeuksien rajoitukset eroavat Yhdysvaltojen “fair use” -periaatteen kaltaisista kattavista ja joustavista standardeista. Ne ovat pikemminkin kokoelma rajoitettuja poikkeussäännöksiä, jotka on määritelty erikseen kullekin käyttötarkoitukselle ja -tavalle. Tämän vuoksi tekijänoikeudella suojatun teoksen käyttö edellyttää pääsääntöisesti tekijänoikeuden haltijan lupaa, ja lupa on tarpeeton vain, jos käyttötoimenpide täyttää täysin jonkin näistä oikeuksien rajoitussäännöksistä. Näiden säännösten tulkinnan perusperiaatteena on, että “ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa tekijänoikeuden haltijan eduille”. Tämä periaate on myös tärkeä ohjenuora tuomioistuimille, kun ne arvioivat näiden poikkeusten soveltamisalaa. Siksi, vaikka käyttö näyttäisi muodollisesti täyttävän lain kirjaimen, jos se vahingoittaa teoksen markkina-arvoa ja aiheuttaa tekijänoikeuden haltijalle taloudellista haittaa, oikeuksien rajoituksen soveltaminen ei välttämättä tule kyseeseen.

Yksityiseen käyttöön tarkoitettu kopiointi (Japanin tekijänoikeuslain 30 pykälä)

Japanin tekijänoikeuslain (30 pykälä) 1 momentti sallii teoksen kopioinnin, kun tarkoituksena on “henkilökohtainen käyttö tai muu vastaava rajoitettu käyttö”. Tämä tunnetaan “yksityiseen käyttöön tarkoitettuna kopiointina” ja on yksi perustavanlaatuisimmista oikeuksien rajoituksista. Jotta tämä säännös olisi sovellettavissa, on täytettävä kolme päävaatimusta. Ensinnäkin, käytön on oltava “henkilökohtaista tai muutoin rajoitettua”. Tämä viittaa erittäin suljettuun ja pienimuotoiseen ryhmään, kuten perheeseen tai läheisiin ystäviin, eikä yleensä sisällä esimerkiksi työtovereita. Toiseksi, kopioinnin on suoritettava itse “käyttäjä”. Tämä tarkoittaa, että teoksen käyttäjän on itse suoritettava kopioimistoimenpide, eikä ulkopuolisen palveluntarjoajan käyttäminen kopioinnissa yleensä täytä tätä vaatimusta. Kolmanneksi, tarkoituksen on oltava yksityinen käyttö.

Yritystoiminnassa tärkein seikka on, että yrityksen sisäinen liiketoimintatarkoituksessa tapahtuva kopiointi ei kuulu “yksityiseen käyttöön”. Tämä tulkinta on vakiintunut oikeuskäytännössä. Erityisen merkittävä on Tokion alioikeuden 22. heinäkuuta 1977 antama päätös (näyttämösuunnitelmien kopioimistapaus). Tässä tapauksessa tuomioistuin totesi, että “yrityksissä tai muissa yhteisöissä sisäisesti liiketoiminnassa käytettäväksi tehty teoksen kopiointi ei ole henkilökohtaiseen käyttöön eikä rajoitettuun käyttöön verrattavissa olevaa käyttöä”, ja teki selväksi, että yrityksen sisäinen kopiointi ei ole yksityistä käyttöä. Koska yrityksellä on oikeushenkilön asema, sen toiminta ei voi olla luonteeltaan “henkilökohtaista”. Yritykset on järjestetty taloudellisia tarkoituksia varten, ja niiden työntekijät voivat olla vaihtuvia ja lukuisia, joten ne eivät täytä “rajoitettuun käyttöön verrattavissa olevaa” vaatimusta. Siksi esimerkiksi kokousmateriaalien kopiointi sanomalehdistä tai teknisen kirjallisuuden kopiointi tutkimus- ja kehitystyötä varten yrityksen sisäiseen käyttöön voi olla tekijänoikeuden alaista ja vaatia tekijänoikeuden haltijan luvan, vaikka kyseessä olisi periaatteessa yrityksen sisäinen käyttö. Tämä on usein sivuutettu, mutta merkittävä compliance-huomio kansainvälisesti toimiville yrityksille.

Yksityisen käytön poikkeukset: milloin kopiointi ei ole sallittua

Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 30. pykälä sallii kopioiden tekemisen yksityistä käyttöä varten, mutta tietyissä olosuhteissa se sulkee selkeästi pois tämän mahdollisuuden. Nämä poikkeussäännökset on luotu estämään tekijänoikeuden haltijoiden etujen kohtuutonta loukkaamista, joka voi johtua teknologian kehityksen mahdollistamasta massiivisesta ja korkealaatuisesta kopioiden tuottamisesta.

Automaattisten kopiointilaitteiden käyttö

Japanin tekijänoikeuslain 30. pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan “yleisön käyttöön asetettujen automaattisten kopiointilaitteiden” käyttö kopiointiin ei kuulu oikeuksien rajoitusten piiriin, vaikka kyseessä olisi yksityinen käyttö. Tämä säännös on tarkoitettu estämään tekijänoikeusrikkomusten leviämistä, kun korkealaatuisia kopioita on helppo tuottaa yleisesti saatavilla olevilla laitteilla. Kuitenkin tähän sääntöön on tärkeä poikkeus. Japanin tekijänoikeuslain siirtymäsäännöksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan “toistaiseksi” laitteet, jotka on tarkoitettu yksinomaan asiakirjojen tai kuvien kopiointiin, kuten yleisesti käytössä olevat kopiokoneet esimerkiksi kioskeissa, eivät kuulu tämän säännöksen piiriin. Tämän seurauksena tällä hetkellä on sallittua, että henkilö kopioi osan kirjasta yksityiseen käyttöön kioskien kopiokoneilla Japanin tekijänoikeuslain mukaisesti. Tämä erottelu heijastaa poliittista päätöstä, jossa on punnittu digitaalisten kopioiden, kuten musiikin tai videoiden, markkinoille aiheuttamaa vahinkoa ja asiakirjojen kopioiden yhteiskunnallista hyötyä. On kuitenkin huomioitava, että koska tämä toimenpide on määritelty “toistaiseksi”, se voi muuttua tulevien lainsäädäntömuutosten myötä.

Teknisten suojakeinojen kiertäminen kopioidessa

Japanin tekijänoikeuslain 30. pykälän 1 momentin 2 kohdassa määritellään toinen tärkeä tapaus, jossa yksityisen käytön poikkeus ei päde. Kyse on kopioiden tekemisestä teknisiä suojakeinoja kiertämällä. Tekniset suojakeinot on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 2. pykälän 1 momentin 20 kohdassa, ja ne ovat teknisiä järjestelmiä, kuten kopiosuojauksia tai pääsynhallintaa, joita käytetään tekijänoikeusrikkomusten estämiseen tai hillitsemiseen. DVD- tai Blu-ray-levyjen kopiosuojauksen purkavaa ohjelmistoa käyttäen tai erityisiä laitteita hyödyntäen tehty kopiointi, vaikka tarkoitus olisikin henkilökohtainen katselu, ei kuulu yksityisen käytön piiriin ja on tekijänoikeusrikkomus. Tässä säännöksessä tärkeää on se, että kopiointiin johtava “menetelmä” itsessään on laittomuuden arvioinnin kriteeri, ei kopioidun materiaalin käyttötarkoitus tai lopullinen käyttömuoto. Teknisten suojakeinojen kiertämisen akti itsessään katsotaan tarkoitukselliseksi tekijänoikeuden haltijan asettamien käyttösääntöjen rikkomiseksi, joten yksityisen käytön puolustus ei ole hyväksyttävä. Lisäksi Japanin tekijänoikeuslain 120. pykälän 2 kohdassa säädetään rikosoikeudellisista seuraamuksista niille, jotka tarjoavat yleisölle laitteita tai ohjelmia, jotka mahdollistavat teknisten suojakeinojen kiertämisen, mikä osoittaa, että Japanin tekijänoikeuslaki asettaa tiukat toimenpiteet paitsi käyttäjille myös niille, jotka edistävät kiertämistä. Tämä heijastaa Japanin tekijänoikeuslain vahvaa pyrkimystä varmistaa digitaalisen sisällön oikeuksien tehokas suoja.

Kopiointi kirjastoissa ja muissa vastaavissa laitoksissa (Japanin tekijänoikeuslain 31. pykälä)

Yksityiseen käyttöön tapahtuvan kopioinnin lisäksi Japanin tekijänoikeuslain 31. pykälä asettaa erityisiä oikeudenrajoituksia tietyissä julkisissa laitoksissa tapahtuvalle kopioinnille. Tämä säännös ottaa huomioon kirjastojen roolin yhteiskunnallisina tiedon perustoina ja pyrkii tukemaan kansalaisten tutkimus- ja selvitystyötä.

Kyseisen säännöksen piiriin kuuluvat esimerkiksi Kansalliskirjasto ja tekijänoikeusasetuksessa määritellyt julkiset kirjastot sekä yliopistokirjastot. Yritysten tietopalvelut tai koulujen kirjastot eivät yleensä kuulu näihin “kirjastoihin ja vastaaviin laitoksiin”. On tärkeää ymmärtää, että tämän pykälän mukainen kopioimisoikeus kuuluu nimenomaan kirjastoille ja vastaaville laitoksille, ei yksittäisille käyttäjille. Tokion alueellisen tuomioistuimen päätöksessä 28. huhtikuuta 1995 (Taman kaupunginkirjaston kopioinnin kieltämistapaus) todettiin, että käyttäjät eivät voi pakottaa kirjastoa kopioimaan tekijänoikeuslain 31. pykälän perusteella ja että päätös ja vastuu kopioinnista kuuluvat kirjastolle. Kirjastot eivät siis vain lainaa kopiokonetta, vaan ne toimivat “portinvartijoina”, joilla on vastuu noudattaa oikeudellisia vaatimuksia.

Japanin tekijänoikeuslain 31. pykälän 1 momentti rajoittaa tilanteet, joissa kirjastot ja vastaavat laitokset voivat kopioida tekijänoikeuden haltijan luvatta, pääasiassa kolmeen eri tyyppiin. Ensinnäkin, kun kopiointi tapahtuu käyttäjän tutkimus- ja selvitystyön tueksi (kohta 1). Tässä tapauksessa kopioitavaksi sallitaan vain “teoksen osa”. Yleisesti ottaen “osa” tarkoittaa enintään puolta koko teoksesta. Kuitenkin, jos kyseessä on aikakauslehdessä tai tieteellisessä julkaisussa ilmestynyt yksittäinen artikkeli tai tutkielma, ja siitä on kulunut merkittävä aika julkaisun jälkeen, on mahdollista kopioida koko teos.

Toiseksi, kun kopiointi on tarpeen kirjaston aineiston säilyttämiseksi (kohta 2). Esimerkiksi vanhojen, huonokuntoisten aineistojen suojelemiseksi mikrofilmille tai kun vanhojen tallennusvälineiden (kuten levyjen) toistaminen muuttuu vaikeaksi, voidaan tieto siirtää uudelle medialle.

Kolmanneksi, kun toinen kirjasto tai vastaava laitos pyytää kopion sellaisesta aineistosta, joka on loppuunmyyty tai muusta syystä yleisesti saatavilla oleva (kohta 3). Tämä säännös on tarkoitettu takaamaan pääsyn harvinaisiin aineistoihin kirjastojen välisen yhteistyöverkoston kautta.

Nämä säännökset tarjoavat keinoja, joiden avulla yritysten tutkimus- ja kehitysosastot voivat hankkia aineistoa laillisesti, mutta se tapahtuu aina julkisten kirjastolaitosten tiukan hallinnan ja menettelyjen alaisuudessa, mikä eroaa täysin yritysten sisäisestä vapaasta kopiointioikeudesta.

Yksityiskäytön ja kirjaston kopiointioikeuden vertailu Japanissa

Kuten aiemmin olemme selittäneet, Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989)) 30 artiklan määrittelemä “yksityiskäytön tarkoituksessa tapahtuva kopiointi” ja 31 artiklan määrittelemä “kirjastojen ja vastaavien laitosten kopiointi” ovat molemmat tekijänoikeuden haltijan luvatta tapahtuvaa kopiointia sallivia rajoituksia, mutta niiden oikeudelliset perusteet, toimijat, tarkoitukset ja sallitut alueet eroavat toisistaan perustavanlaatuisesti. Yksityiskäyttö on tarkoitettu yksilöiden suljetussa piirissä tapahtuvaan vähäiseen käyttöön, kun taas kirjastossa tapahtuva kopiointi on julkisen laitoksen yhteiskunnallista tarkoitusta varten suorittamaa tiukasti hallittua palvelua. Yritystoiminnassa ensimmäisen soveltaminen on periaatteessa poissuljettua, kun taas jälkimmäistä voidaan käyttää tutkimus- ja tutkintakeinona, mutta on noudatettava sen menettelyjä ja rajoituksia. Näiden erojen ymmärtäminen on välttämätöntä tekijänoikeusmääräysten noudattamisen varmistamiseksi.

Alla oleva taulukko tiivistää molempien pääasialliset erot.

Yhteenveto

Tässä artikkelissa olemme käsitelleet Japanin tekijänoikeuslain (Tekijänoikeuslaki, 30 §) yksityiseen käyttöön tehtävää kopiointia ja kirjastoissa tapahtuvaa kopiointia (Tekijänoikeuslaki, 31 §) koskevia rajoitussäännöksiä. Tärkein seikka on, että vuosien oikeuskäytännön mukaisesti yksityisen käytön poikkeus ei sovellu yrityksen sisäiseen liiketoiminnalliseen kopiointiin. Tämän väärinkäsitys voi johtaa tahattomaan tekijänoikeusrikkomukseen. Lisäksi teknisiä suojakeinoja kiertävä kopiointi on laitonta riippumatta tarkoituksesta, ja kirjastoissa tapahtuva kopiointi on sallittua vain tiukoin ehdoin ja julkisen palvelun tarkoituksessa. On tärkeää ymmärtää nämä seikat compliance-näkökulmasta. Tekijänoikeuslaki on ala, joka muuttuu teknologian kehityksen ja yhteiskunnallisten muutosten myötä ja jota päivitetään usein, ja sen tulkinta on monimutkaista. Asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi tarvitaan asiantuntijatietoa. Monolith Lakitoimisto on tarjonnut laajaa neuvontaa tekijänoikeusasioissa monille kotimaisille ja kansainvälisille asiakkaille. Toimistossamme on useita englanninkielisiä asianajajia, joilla on ulkomaisia oikeustieteellisiä pätevyyksiä, ja voimme tarjota kattavaa tukea monimutkaisiin Japanin tekijänoikeusjärjestelmän kysymyksiin kansainvälisestä näkökulmasta.