Japanin tekijänoikeuslain rikkomukset ja siviilioikeudelliset korjaustoimenpiteet: Kielto, vahingonkorvaukset ja perusteettoman edun palautus

Globaalissa liiketoiminnassa, erityisesti tekijänoikeuksien suojaaminen on strateginen elementti, joka muodostaa yrityksen kilpailukyvyn ja varallisuuden arvon ylläpitämisen ytimen. Toimittaessa Japanin markkinoilla tai tehdessä yhteistyötä japanilaisten luovien tekijöiden tai yritysten kanssa on välttämätöntä ymmärtää tarkasti, miten Japanin tekijänoikeuslaki toimii. Tämä ymmärrys on olennaista paitsi compliance-sääntöjen noudattamisen kannalta, myös riskienhallinnan ja varallisuuden hyödyntämisen näkökulmasta. Mitä oikeudellisia toimenpiteitä oikeudenhaltija voi toteuttaa, jos hänen teostaan käytetään luvatta? Japanin laki tarjoaa oikeudenhaltijoiden etujen suojelemiseksi vahvoja ja monipuolisia oikeussuojakeinoja. Tässä artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti Japanin tekijänoikeuslain (Japanese Copyright Law) rikkomisen edellytyksiä ja oikeudenhaltijan käytettävissä olevia tärkeimpiä siviilioikeudellisia suojakeinoja, kuten kieltovaatimusta, vahingonkorvausvaatimusta ja perusteettoman edun palauttamisvaatimusta, erityisasiantuntemuksen näkökulmasta ja konkreettisten lakipykälien sekä oikeustapausten pohjalta. Näiden oikeudellisten kehysten ymmärtäminen tarjoaa vankan ohjenuoran oman yrityksen teosten suojelemiseen ja muiden oikeuksien kunnioittamiseen.

Japanin tekijänoikeusrikkomuksen toteutumisen edellytykset

Tekijänoikeusrikkomuksen laillinen toteutuminen ei perustu subjektiiviseen käsitykseen, vaan se arvioidaan Japanin tekijänoikeuslain mukaisesti objektiivisten edellytysten perusteella. Jotta jokin toiminta katsottaisiin tekijänoikeusrikkomukseksi, on ensisijaisesti täytettävä kolme kriteeriä: teoksen alkuperäisyys, riippuvuus ja samankaltaisuus. Nämä kriteerit toimivat tärkeänä mekanismina oikeuksien suojan rajojen määrittelyssä ja samalla varmistavat, ettei luova toiminta joudu kohtuuttoman rajoituksen kohteeksi.

Teoksen tekijänoikeudellinen suoja

Tekijänoikeusrikkomuksen väittämisen perusedellytyksenä on, että suojattavan teoksen on kuuluttava Japanin tekijänoikeuslain 2 artiklan 1 momentin 1 kohdassa määriteltyyn ‘teokseen’. Kyseinen laki määrittelee teoksen ‘ajatuksen tai tunteen luovana ilmaisuna, joka kuuluu kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan’. Tästä määritelmästä käy ilmi, että ‘luovuus’ on välttämätön edellytys teoksen tekijänoikeudelliselle suojalle.

Kuitenkin ‘luovuus’ ei tässä yhteydessä tarkoita välttämättä korkeaa taiteellisuutta tai omaperäisyyttä. Riittää, että teoksessa ilmenee jonkin verran tekijän persoonallisuutta, ja tämä arviointiperuste on suhteellisen joustava. Luovuutta ei kuitenkaan tunnusteta sellaisille ilmaisuille, jotka ovat samanlaisia kenen tahansa esittäminä, tai pelkille faktoille ja datalle itselleen. Esimerkiksi sääsatelliitin mekaanisesti ottama kuva taifuunista ei sisällä ihmisen luovaa osallistumista, ja periaatteessa se ei täytä teoksen kriteerejä. Näin ollen, jos joku muu käyttää tällaista kuvaa, ei tekijänoikeusrikkomusta synny. Yritysten toiminnassa on tärkeää arvioida, onko itse tuotettu data tai raportit suojattavissa, ja tässä ‘luovuuden’ olemassaolo on ensimmäinen tärkeä erottava tekijä.

Riippuvuus

Toinen vaatimus on “riippuvuus”. Tämä tarkoittaa, että uusi teos on luotu toisen henkilön teoksen (aiemman teoksen) pohjalta ja riippuu siitä. Vaikka kaksi teosta lopulta muistuttaisivatkin toisiaan suuresti, jos myöhemmin luotu teos on luotu itsenäisesti tietämättä aiemmasta teoksesta, riippuvuutta ei ole olemassa, eikä tekijänoikeusrikkomusta tapahdu. Tämä periaate on suunniteltu estämään luovan työn esteitä, jotka johtuvat sattumanvaraisista yhtäläisyyksistä.

Riippuvuuden käsitteen vakiinnutti Japanin oikeuskäytännössä Japanin korkeimman oikeuden päätös 7. syyskuuta 1978 (1978), joka tunnetaan nimellä “Yksi sateinen yö Tokiossa” -tapaus. Tässä päätöksessä korkein oikeus totesi, että tekijänoikeuslain “kopioiminen” tarkoittaa “olemassa olevaan teokseen nojautumista ja sen sisällön sekä muodon uudelleen tuottamista siten, että se on tunnistettavissa”. Tämän seurauksena, jos henkilö ei ole ollut tekemisissä olemassa olevan teoksen kanssa eikä tiedä sen olemassaolosta tai sisällöstä, ja luo lopulta samankaltaisen teoksen, sitä ei katsota “kopioimiseksi”, eikä tekijänoikeusrikkomusta synny.

Kuitenkin oikeudenkäytännössä, kun rikkomusta väitetään, on vaikeaa suoraan todistaa riippuvuuden olemassaoloa, jos vastapuoli väittää luoneensa teoksen itsenäisesti. Tämä johtuu siitä, että riippuvuus liittyy luomisprosessin sisäiseen tilaan. Siksi tuomioistuimet yleensä päättelevät riippuvuuden olemassaolon epäsuorista tosiasioista, kuten siitä, onko myöhemmän teoksen tekijällä ollut mahdollisuus tutustua aiempaan teokseen (pääsyn mahdollisuus), ja kuinka paljon samankaltaisuutta teosten välillä on. Erityisesti, jos ilmaisu on monimutkainen tai yhteisiä piirteitä löytyy harvinaisista tai epätavallisista osista, riippuvuutta pidetään todennäköisenä. Tämä korostaa yritysten tarvetta säilyttää asianmukaisesti suunnitelmia, viitemateriaaleja ja kehityslokikirjoja osoittaakseen oman luovan prosessinsa laillisuuden.

Samankaltaisuus

Kolmas vaatimus on, että jälkikäteen luotu teos on ‘samankaltainen’ kuin aikaisempi teos. Pelkkä ideoiden tai käsitteiden samankaltaisuus ei riitä tekijänoikeusrikkomukseen. Japanin tekijänoikeuslaki suojaa nimenomaan ‘ilmaisua’, ei sen taustalla olevaa ideaa.

Samankaltaisuuden olemassaolon arvioinnissa Japanin korkein oikeus on esittänyt kriteerin, joka koskee ‘ilmaisun olennaisten piirteiden suoraa havaitsemista’. Tämä tarkoittaa, onko myöhemmän teoksen kohderyhmä kykenevä tunnistamaan suoraan aikaisemman teoksen ilmaisumuodon olennaiset piirteet, toisin sanoen ne osat, joissa tekijän persoonallisuus tulee voimakkaimmin esiin.

Joten vaikka kahdella teoksella olisikin yhteisiä osia, jos nämä osat ovat yleisiä ja ilmeisiä ilmaisuja (kuten tietyn eläimen tyypillinen kuvaustapa), niitä ei pidetä ‘ilmaisun olennaisina piirteinä’, ja samankaltaisuus kumotaan. Esimerkiksi Tokion alueellisen tuomioistuimen päätöksessä 30. maaliskuuta 2022 (kevätkääryleiden asetteluvalokuvatapaus) todettiin, että lautaselle aseteltujen kevätkääryleiden valokuvan sommittelussa ja asettelussa olevat yhtäläisyydet eivät ylittäneet yleisiä ilmaisun rajoja, ja tekijänoikeusrikkomus hylättiin. Toisaalta toisessa oikeustapauksessa vesimelonin ainutlaatuisen asettelun ja taustan värien käytön kaltaiset konkreettiset ilmaisutavat tunnustettiin luoviksi, ja niiden olennaiset piirteet olivat yhteisiä, joten samankaltaisuus hyväksyttiin.

Tämä kriteeri vihjaa, missä lailliset rajat tulisi vetää, kun yritykset tutkivat kilpailijoidensa tuotteita tai palveluita ja kehittävät uusia tuotteita vastaamaan markkinoiden kysyntään. Saattaa olla hyväksyttävää saada inspiraatiota kilpailijan menestyksen taustalla olevista ideoista, mutta näiden ideoiden konkreettisen ilmaisun, erityisesti tuotteen luovien ja erottuvien osien, jäljitteleminen voi merkittävästi lisätä tekijänoikeusrikkomuksen riskiä.

Siviilioikeudelliset keinot tekijänoikeusrikkomuksia vastaan Japanissa

Japanin tekijänoikeuslaki sekä siviilioikeus tarjoavat useita siviilioikeudellisia keinoja, joita oikeudenhaltija voi käyttää tekijänoikeuksiensa loukkaustapauksissa. Nämä toimenpiteet on suunniteltu lopettamaan loukkaava toiminta, korjaamaan aiheutuneet vahingot ja estämään tulevat rikkomukset. Keskeisiä keinoja ovat oikeudenkäynti loukkauksen lopettamiseksi, vahingonkorvausvaatimukset ja perusteettoman edun palauttamista koskevat vaatimukset.

Kieltohakemus Japanin tekijänoikeuslain mukaan

Kieltohakemus on yksi suoraviivaisimmista ja tehokkaimmista keinoista puuttua tekijänoikeusrikkomuksiin. Japanin tekijänoikeuslain 112 artiklan 1 momentin mukaan tekijänoikeuden haltija voi vaatia oikeudenloukkaajan lopettamaan loukkauksen tai, jos on olemassa vaara tulevasta loukkauksesta, estämään sen.

Kielto-oikeuden merkittävä piirre on se, että loukkaajan tahallisuutta tai huolimattomuutta ei tarvitse todistaa. Vaatimuksen voi esittää pelkästään sillä perusteella, että loukkaava toiminta on olemassa tai että on ilmeinen vaara sen esiintymisestä. Tämä mahdollistaa oikeudenhaltijalle nopean toiminnan oikeudenloukkauksen korjaamiseksi ilman, että loukkaajan subjektiivisia aikomuksia tarvitsee selvittää.

Lisäksi Japanin tekijänoikeuslain 112 artiklan 2 momentti sallii toimenpiteet, jotka varmistavat kieltohakemuksen tehokkuuden. Tarkemmin sanottuna oikeudenhaltija voi vaatia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen loukkauksen lopettamiseksi tai estämiseksi, kuten loukkaavassa toiminnassa käytettyjen esineiden (esimerkiksi piraattipainosten kirjat tai ohjelmistot) tai loukkaavan toiminnan seurauksena syntyneiden esineiden (esimerkiksi luvatta kopioitujen DVD-levyjen) hävittämistä. Joissakin tapauksissa voidaan vaatia myös nimenomaan loukkaavaan toimintaan käytettyjen koneiden tai laitteiden hävittämistä. Tämä säännös antaa oikeudenhaltijalle voimakkaat keinot ei ainoastaan lopettaa loukkaavaa toimintaa, vaan myös fyysisesti poistaa loukkauksen lähteen ja estää tulevat rikkomukset. Yrityksille markkinoille päätyneiden jäljitelmätuotteiden kerääminen ja hävittäminen on äärimmäisen tärkeää brändiarvon ja markkinaosuuden suojelemiseksi.

Vahingonkorvausvaatimukset

Kun tekijänoikeuden haltija kärsii vahinkoa tekijänoikeusrikkomuksen seurauksena, hän voi vaatia taloudellista korvausta. Japanissa tämä vahingonkorvausvaatimus perustuu siviililain (民法 Minpō) 709 artiklaan, joka käsittelee laittomia tekoja. Toisin kuin lopettamisvaatimus, vahingonkorvausta vaatiessaan oikeudenhaltijan on todistettava, että rikkojalla on ollut tahallisuutta tai huolimattomuutta.

Kuitenkin tekijänoikeusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrän tarkka todistaminen on usein erittäin vaikeaa. “Kuinka paljon voittoa olisi saatu, jos rikkomusta ei olisi tapahtunut” -kysymyksen konkreettinen todistaminen ei ole helppoa. Todistustaakan helpottamiseksi Japanin tekijänoikeuslaki (著作権法 Chosakuken-hō) 114 artikla tarjoaa kolme oletussäännöstä vahingon määrän laskemiseksi. Oikeudenhaltija voi valita ja vedota näistä säännöksistä itselleen edullisimpaan.

1. 114 artiklan 1 momentti: Menetelmä, jossa rikkojan myymien loukkaavien tuotteiden määrään kerrotaan oikeudenhaltijan myymien laillisten tuotteiden yksikkökohtainen voitto. Tämä näkemys pitää rikkojan myyntimahdollisuudet oikeudenhaltijan menettämänä voittona. Kuitenkin oikeudenhaltijan tuotanto- ja myyntikyvyn ylittävä osuus tai rikkojan liiketoiminnan ponnistelut voivat vähentää korvattavaa määrää.
2. 114 artiklan 2 momentti: Menetelmä, jossa oletetaan, että rikkojan tekijänoikeusrikkomuksesta saama hyöty on oikeudenhaltijan vahingon määrä. Tämän säännöksen mukaan oikeudenhaltijan tarvitsee vain todistaa rikkojan hyödyn määrä, ja sitä pidetään laillisesti oikeudenhaltijan vahingon määränä. Tämä on kuitenkin vain oletus, ja rikkoja voi kumota sen todistamalla, että oikeudenhaltijan todellinen vahinko on ollut vähäisempi.
3. 114 artiklan 3 momentti: Menetelmä, jossa vahingon määräksi katsotaan teoksen käyttöoikeuden lisensointimaksu. Tämä sallii oikeudenhaltijan vaatia korvausta vähintäänkin siitä summasta, jonka rikkoja olisi laillisesti lisensoinnista maksanut. Vaikka menetetyt voitot tai rikkojan hyöty olisivat vaikeasti todistettavissa, vahingon määrä voidaan arvioida viitaten alalla vallitseviin lisensointimaksuihin, mikä tekee tästä menetelmästä laajalti käytetyn käytännössä.

Nämä oletussäännökset auttavat suuresti oikeudenhaltijan todistustaakassa ja vaikuttavat oikeudenkäynnissä voimasuhteisiin oikeudenhaltijan eduksi. Viimeaikaisissa oikeustapauksissa on nähty, että näiden säännösten perusteella on määrätty suuria vahingonkorvauksia laajamittaisten piraattisivustojen tapauksissa.

Epäoikeudenmukaisen edun palautusvaatimus Japanin lain mukaan

Epäoikeudenmukaisen edun palautusvaatimus on taloudellinen oikeussuojakeino, joka perustuu eri oikeudellisiin perusteisiin kuin vahingonkorvausvaatimus. Se nojaa Japanin siviililain (703 ja 704 pykälät) säännöksiin ja koskee tilanteita, joissa henkilö on “ilman laillista syytä” hyötynyt toisen omaisuudesta tai työpanoksesta ja aiheuttanut siten toiselle tappiota, vaatien hyödyn palauttamista.

Tekijänoikeusrikkomuksen yhteydessä rikkoja on käyttänyt teosta “ilman laillista syytä” eli ilman oikeudenhaltijan lupaa ja saanut siitä taloudellista hyötyä, joten oikeudenhaltija voi vaatia tätä hyötyä palautettavaksi. Tämän vaatimuksen suurin etu on, että toisin kuin vahingonkorvausvaatimuksessa, rikkojan tahallisuutta tai huolimattomuutta ei tarvitse todistaa. Riittää, että todistetaan rikkomuksen tosiasia ja se, että rikkoja on objektiivisesti hyötynyt siitä.

Palautettavan hyödyn laajuus riippuu rikkojan subjektiivisesta tietoisuudesta. Jos rikkoja ei ole tiennyt toimintansa olevan tekijänoikeusrikkomus (hyvässä uskossa), hän on velvollinen palauttamaan vain sen hyödyn, joka hänellä on vielä hallussaan (nykyinen hyöty). Toisaalta, jos rikkoja on tietoisesti jatkanut toimintaansa tietäen sen olevan rikkomus (pahassa uskossa), hänen on palautettava saamansa hyödyn kokonaismäärä sekä siihen lisättävä laillinen korko.

Epäoikeudenmukaisen edun palautusvaatimus on erityisen tärkeä kahdessa tilanteessa. Ensimmäinen on tapaukset, joissa rikkojan huolimattomuuden todistaminen on vaikeaa. Toinen on tilanteet, joissa vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumisaika on kulunut umpeen. Näin ollen epäoikeudenmukaisen edun palautusvaatimus toimii oikeudellisena “turvaverkkona”, joka täydentää vahingonkorvausvaatimusta ja tarjoaa oikeudenhaltijalle tärkeän vaihtoehdon oikeussuojan hakemiseen.

Vahingonkorvausvaatimuksen ja perusteettoman edun palautusvaatimuksen vertailu Japanissa

Vahingonkorvausvaatimus ja perusteettoman edun palautusvaatimus pyrkivät molemmat taloudelliseen hyvitykseen, mutta niiden oikeudellinen luonne, vaatimukset ja vaikutukset eroavat toisistaan merkittävästi. Kumpaa vaatimusta käyttää, tulisi strategisesti päättää tapauksen konkreettisten olosuhteiden, erityisesti loukkaajan subjektiivisen asenteen ja loukkauksen havaitsemiseen kuluneen ajan perusteella.

Vahingonkorvausvaatimus keskittyy korvaamaan oikeudenhaltijalle aiheutuneet “vahingot” loukkaajan “laittoman teon” seurauksena. Tämän vuoksi loukkaajan tahallisuus tai huolimattomuus on välttämätön edellytys. Sitä vastoin perusteettoman edun palautusvaatimus tähtää “laittomasti” saadun “edun” poistamiseen ilman oikeudellista perustetta ja oikeudenmukaisuuden periaatteen toteuttamiseen, eikä se edellytä loukkaajan tahallisuutta tai huolimattomuutta.

Lisäksi molempien vaatimusten vanhentumisajat eroavat toisistaan. Japanin siviililain mukaan laittoman teon perusteella tehtävän vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumisaika on kolme vuotta siitä, kun uhri sai tietää vahingosta ja tekijästä, tai kaksikymmentä vuotta teon tapahtumisajankohdasta (jälkimmäistä pidetään poissulkemisaikana). Toisaalta perusteettoman edun palautusvaatimuksen vanhentumisaika on viisi vuotta siitä, kun oikeudenhaltija sai tietää oikeuden käyttämismahdollisuudesta, tai kymmenen vuotta siitä, kun oikeus oli käytettävissä. Näin ollen, jos loukkauksesta on kulunut yli kolme vuotta, vahingonkorvausvaatimus voi olla vanhentunut, mutta perusteettoman edun palautusvaatimus voi silti olla mahdollinen.

Nämä erot voidaan tiivistää seuraavaan taulukkoon:

Yhteenveto

Kuten tässä artikkelissa on selostettu, Japanin tekijänoikeuslaki määrittelee selkeästi tekijänoikeusrikkomuksen edellytykset ja tarjoaa tehokkaita siviilioikeudellisia keinoja oikeudenhaltijoiden etujen suojelemiseksi. Rikkomustoiminnan nopea lopettaminen vaatimuksella ja taloudellisen hyvityksen saaminen vahingonkorvaus- ja perusteettoman edun palautusvaatimuksilla ovat tärkeitä oikeudellisia työkaluja, joilla on kumpikin omat vaatimuksensa ja vaikutuksensa. Näiden järjestelmien syvällinen ymmärtäminen ja niiden asianmukainen hyödyntäminen tilanteen mukaan on välttämätöntä yrityksen immateriaalioikeusstrategian toteuttamisessa.

Monolith Lakitoimisto on edustanut lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä asiakkaita tekijänoikeuden ja muiden immateriaalioikeuksien alueella ja omaa laajan kokemuksen näissä asioissa. Tiimissämme on paitsi Japanin oikeusjärjestelmään perehtyneitä asianajajia, myös useita englanninkielisiä asiantuntijoita, joilla on ulkomaisia asianajajapätevyyksiä, mikä mahdollistaa monimutkaisten kansainvälisten tekijänoikeuskysymysten tarkan käsittelyn. Tarjoamme kattavaa oikeudellista tukea, joka vastaa yrityksenne tarpeita, olipa kyse sitten tekijänoikeusrikkomuksen neuvonnasta, oikeuksien käyttämisestä tai rikkomusriskin arvioinnista.