Tekekoäly ja Japanin tekijänoikeuslaki: Yritysten oikeudellisten riskien opas

Tekevä äly (AI) kätkee sisäänsä potentiaalin mullistaa liiketoiminnan kaikki osa-alueet. Sen sovellusalueet laajenevat päivittäin sisältäen kaiken sisällöntuotannosta tutkimukseen ja asiakaspalveluun. Kuitenkin tämä teknologinen innovaatio esittää yrityksille uusia oikeudellisia haasteita, erityisesti Japanin tekijänoikeuslain kontekstissa. Monet yritykset harkitsevat tai edistävät tekoälyn käyttöönottoa, ja on välttämätöntä ymmärtää ja hallita tekijänoikeusrikkomusten riskejä, jotka piilevät sen käytön mukavuuden takana. Japanin tekijänoikeuslailla on erityinen rakenne, joka soveltaa erilaisia oikeudellisia periaatteita AI:n kehitysvaiheessa ja käyttövaiheessa, mikä lisää monimutkaisuutta. Riskienhallinnan ensimmäinen askel on ymmärtää tämä kaksijakoinen rakenne, jossa oppimisvaiheessa suositaan kehitystä suhteellisen sallivilla säännöksillä, kun taas tuotosten käyttäjille asetetaan tiukkoja vastuita. Tässä artikkelissa selitämme systemaattisesti tärkeimmät oikeudelliset kysymykset, joita tekoälyn tuottama AI tuo esiin Japanin tekijänoikeuslain puitteissa. Käsittelemme erityisesti AI:n “kehitys- ja oppimisvaiheen” oikeudellista käsittelyä, tekijänoikeusrikkomusten riskejä, joita liittyy AI:n tuottaman sisällön “tuottamiseen ja käyttöön” liiketoiminnassa, AI-tuotosten tekijänoikeuksien omistajuutta sekä yrityksen vastuuta ja oikeudellisia toimenpiteitä, jos rikkomus tapahtuu. Esitämme strategisen lähestymistavan, jonka yritysjohto ja oikeudelliset asiantuntijat voivat ottaa käyttöön, ottaen huomioon Japanin hallituksen kulttuuriviraston näkemykset.

AI-kehityksen ja oppimisvaiheen yhteys Japanin tekijänoikeuslakiin

Edistyneiden tekoälyjen (AI) kehittämiseksi on välttämätöntä, että ne oppivat valtavia määriä dataa. Tähän dataan kuuluu tekstejä, kuvia, musiikkia ja ohjelmointikoodeja, jotka ovat tekijänoikeudella suojattuja ja moninaisia teoksia. Japanin tekijänoikeuslaki mahdollistaa AI-kehityksessä teosten käytön sujuvoittamisen asettamalla tietyt ehdot, joiden mukaan tekijänoikeuden haltijan lupa ei ole tarpeen.

Keskeinen säännös on Japanin tekijänoikeuslain (2018) 30 §:n 4. Tämä pykälä sallii “teoksessa ilmaistujen ajatusten tai tunteiden nauttimiseen tähtäämättömän käytön” ja sitä pidetään “joustavana oikeudenrajoitussäännöksenä”. AI:n oppiminen ei tähtää ihmisten teosten nauttimiseen tai niistä iloitsemiseen (eli “nauttimiseen”), vaan tarkoituksena on analysoida ja erottaa datasta kuvioita ja rakenteita. Näin ollen, tämä “ei-nautinnollinen” käyttö mahdollistaa periaatteessa AI-kehittäjien käyttää internetissä julkisesti saatavilla olevaa dataa ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Tämä säännös tukee Japanin teknologisen innovaation ja teollisen kilpailukyvyn edistämistä poliittisena tavoitteena.

Kuitenkin tähän periaatteeseen liittyy tärkeitä poikkeuksia. Japanin tekijänoikeuslain 30 §:n 4 alaviite määrittelee, että “jos kyseisen teoksen laji ja käyttötarkoitus sekä kyseisen käytön muoto ottaen huomioon, aiheuttaa tekijänoikeuden haltijan edun kohtuutonta vahingoittumista, ei tämä säännös päde”. Mikä katsotaan “kohtuuttomaksi vahingoksi” vaatii tapauskohtaista harkintaa, mutta Japanin kulttuurivirasto on julkaisemassaan “AI ja tekijänoikeudet” -asiakirjassa esittänyt useita esimerkkejä.

Esimerkiksi, jos AI:n oppimistarkoituksiin erityisesti järjestettyjä ja myytäviä tietokantateoksia kopioidaan ilman korvausta ja käytetään oppimiseen, se voi kilpailla suoraan tietokannan tarjoajan markkinoiden kanssa ja aiheuttaa kohtuutonta haittaa heidän eduilleen. Lisäksi, jos AI:ta opetetaan keskittymällä vain tietyn luojan teoksiin tarkoituksena tuottaa sisältöä, joka jäljittelee kyseisen luojan tyyliä, voidaan katsoa, että alkuperäisen “ei-nautinnollisen” käytön rajoja on ylitetty ja että nautinnollinen tarkoitus on olemassa. Lisäksi, jos tiedetään, että tekijänoikeudella suojattua materiaalia, niin sanottuja piraattiversioita, käytetään tietoisesti AI:n oppimiseen, se voi edistää oikeudenloukkauksia.

Nämä esimerkit osoittavat, että AI:n kehitysvaiheessa noudatettava compliance ei ole vain tekninen kysymys datan kopioinnista, vaan vaatii myös monimutkaisempaa harkintaa siitä, vahingoittaako toiminta olemassa olevia markkinoita tai oikeudenhaltijoiden laillisia etuja taloudellisesti. Yritysten, jotka kehittävät AI:ta tai ulkoistavat sen kehittämisen, on varmistettava, että oppimisdatan lähde ja käyttötapa täyttävät nämä lailliset ja eettiset standardit huolellisen due diligence -prosessin kautta.

Tekoälyn tuottaman sisällön käyttö ja tekijänoikeusrikkomusten riskit

Vaikka tekoälyn kehittäminen ja oppimisvaihe on suoritettu laillisesti Japanin tekijänoikeuslain 30 §:n 4　mukaisesti, ei ole mitään takeita siitä, että tekoälyn avulla tuotettu sisältö ei riko tekijänoikeuksia. Lain suoma suoja rajoittuu oppimisvaiheeseen, ja sisällön tuottamisen ja käytön vaiheessa tekoälyn käyttäjä kantaa suoran vastuun mahdollisista tekijänoikeusrikkomuksista.

Japanin oikeuskäytännössä tekijänoikeusrikkomuksen toteaminen edellyttää yleensä kahta kriteeriä: “samankaltaisuutta” ja “riippuvuutta”. Samankaltaisuudella tarkoitetaan sitä, että myöhemmin tuotettu teos muistuttaa olennaisesti olemassa olevan tekijänoikeudella suojatun teoksen luovaa ilmaisua. Pelkkä idea, tyyli tai yleinen ilmaisu ei riitä samankaltaisuuden toteennäyttämiseen. Riippuvuudella tarkoitetaan sitä, että myöhemmin tuotettu teos on luotu olemassa olevan teoksen pohjalta, ja jos teos on luotu tietämättä olemassa olevasta teoksesta, riippuvuutta ei katsota olevan.

Tekoälyn käytössä on täysin mahdollista, että tekoäly luo sisältöä, joka muistuttaa olemassa olevia tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Ongelmana on riippuvuuden arviointi. Jos tekoälyn käyttäjä on tietoinen tietyistä teoksista ja antaa tekoälylle ohjeita (prompteja) niiden jäljittelemiseksi, riippuvuus on selvä. Monimutkaisempaa on tilanne, jossa käyttäjä ei ole tietoinen tietyistä teoksista, mutta tekoäly luo niiden kaltaista sisältöä, koska se on sisällyttänyt ne oppimisaineistoihinsa. Tähän liittyen oikeudellinen näkemys ei ole vielä vakiintunut, mutta on olemassa keskustelua siitä, että oppimisaineistoon sisältyvän teoksen perusteella voidaan päätellä riippuvuus. Tekoälyn oppimisaineistot ovat usein valtavia ja niiden sisältö on käyttäjille läpinäkymätöntä, mikä tekee niiden hallinnan käytännössä mahdottomaksi. Tämä muodostaa yrityksille olennaisen ja erittäin vaikeasti hallittavan oikeudellisen riskin.

Koska tämän riskin täydellinen poistaminen on mahdotonta, yritysten on hallittava riskiä ja ryhdyttävä käytännön toimiin mahdollisten kiistojen varalta. Ensinnäkin on tärkeää laatia selkeät ohjeet tekoälyn käytöstä yrityksen sisällä ja varmistaa työntekijöiden koulutus. On määriteltävä, mihin tarkoituksiin ja miten eri tekoälytyökaluja saa käyttää. Toiseksi, ennen kuin tekoälyn tuottamaa sisältöä julkaistaan ulkopuolisille, on suositeltavaa ottaa käyttöön prosessi, jossa ihminen tarkistaa ja muokkaa sisältöä. Tekoälyn tuottamaa materiaalia tulisi käsitellä lähtökohtana, ja ihmisen luovaan harkintaan perustuva lopullinen tuotos voi vähentää samankaltaisuutta alkuperäisen teoksen kanssa. Kolmanneksi on suositeltavaa säilyttää mahdollisimman paljon tietoa tuotantoprosessista. Tiedot siitä, millaisia prompteja on käytetty sisällön tuottamiseen, voivat olla hyödyllisiä, jos riippuvuutta kyseenalaistetaan, ja ne voivat osoittaa, että tekijänoikeusrikkomusta ei ole tarkoituksella tehty.

AI:n ja tekijänoikeuden keskeiset oikeudelliset kysymykset vertailussa Japanissa

AI:n ja tekijänoikeuden ympärillä pyörivät oikeudelliset ongelmat vaihtelevat suuresti AI:n elinkaaren vaiheesta riippuen. Alla oleva taulukko vertailee ja jäsentelee “kehitys- ja oppimisvaiheen” sekä “tuottamis- ja käyttövaiheen” keskeisiä oikeudellisia kysymyksiä. Tämän vertailun kautta voimme ymmärtää selkeästi, kuinka vastuun ja riskin luonne muuttuvat.

Tekoälyn luomien teosten tekijänoikeudet Japanissa

Kun yritykset käyttävät tekoälyä markkinointimateriaalien, suunnitelmien ja raporttien kaltaisen sisällön luomiseen, he kohtaavat erittäin tärkeän kysymyksen: “Syntyykö näille luomuksille tekijänoikeuksia, ja jos syntyy, kenelle ne kuuluvat?” Tämä kysymys on ratkaiseva, sillä se määrittää, voiko yritys suojata itse luomansa sisällön immateriaalioikeutena ja estää muiden yritysten luvattoman käytön.

Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 2 artiklan 1 momentin 1 kohdan mukaan teos määritellään “luovasti ilmaistuksi ajatukseksi tai tunteeksi, joka kuuluu kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan”. Tämän määritelmän ytimessä on oletus, että luovan työn tekijä on ihminen. Koska tekoäly ei ole ihminen, nykyisen lain mukaan tekoälyn itsenäisesti luomille sisällöille ei voida myöntää tekijänoikeuksia tekoälylle itselleen.

Näin ollen kysymys siitä, voidaanko tekoälyn luomuksille myöntää tekijänoikeuksia, riippuu siitä, onko luomisprosessissa “ihmisen luovaa panosta”. Tekijänoikeuksien suoja on mahdollista vain, jos ihminen käyttää tekoälyä pelkkänä “työkaluna” ja hänen ajatuksensa tai tunteensa voidaan arvioida luovasti ilmaistuiksi.

“Luovan panoksen” olemassaolo arvioidaan ihmisen osallistumisen asteen perusteella. Esimerkiksi, jos ihminen syöttää tekoälylle yksinkertaisen ja yleisen kehotuksen, kuten “kissa auringonlaskussa”, ja tekoäly päättää itsenäisesti suurimman osan konkreettisesta ilmaisusta, ihmisen luovaa panosta pidetään vähäisenä, eikä luomukselle todennäköisesti myönnetä tekijänoikeuksia.

Toisaalta, jos ihminen tuo esiin tietyn luovan aikomuksen ja sisällyttää kehotukseen useita yksityiskohtaisia ohjeita, kokeilee toistuvasti ja tuo esiin tietyn ilmaisun, koko ohjeiden ja valintojen sarjaa voidaan pitää luovana toimintana, ja luomukselle voidaan myöntää tekijänoikeuksia. Lisäksi, jos ihminen valitsee ja asettelee tekoälyn luomia useita kuvia ja lisää niihin merkittävästi omia muokkauksiaan luodakseen yhden teoksen, ihmisen luovalle editoinnille ja muokkaukselle syntyy selvästi tekijänoikeuksia.

Tämä tarjoaa yrityksille tärkeitä strategisia näkökulmia. Arvokkaan immateriaalioikeuden luomiseksi tekoälyn avulla ei riitä, että annetaan tekoälylle vain luomiskäskyjä, vaan ihmisen luovan osallistumisen tarkoituksellinen sisällyttäminen prosessiin ja sen kirjaaminen on välttämätöntä. Yksityiskohtaisten kehotusten historia, luomusten valintaprosessi ja ihmisen jälkikäsittelyn konkreettiset yksityiskohdat on tärkeää kirjata ylös, sillä ne ovat tulevaisuudessa tärkeitä todisteita sisällön tekijänoikeuksien vaatimisessa ja suojaamisessa.

Vastuun määrittely ja yritysten kohtaamat oikeudelliset toimenpiteet Japanissa

Kun yritys rikkoo tahattomasti tekijänoikeuksia tekoälyn luomien sisältöjen käytön seurauksena, se voi kohdata vakavia oikeudellisia toimenpiteitä. Tekijänoikeuden haltijoilla on oikeus suojella omia oikeuksiaan useiden voimakkaiden oikeudellisten keinojen avulla, jotka perustuvat Japanin tekijänoikeuslakiin ja Japanin siviilioikeuteen.

Suorin toimenpide on siviilioikeudellinen vaatimus. Tekijänoikeuden haltija voi esittää “kieltovaatimuksen”, jolla pyritään lopettamaan tai estämään rikkomus. Tämä voi pakottaa yrityksen välittömästi lopettamaan rikkomuksen sisältämän materiaalin käytön ja poistamaan sen esimerkiksi verkkosivustoltaan. Lisäksi tekijänoikeuden haltija voi vaatia “vahingonkorvausta” rikkomuksesta aiheutuneista vahingoista. Vahingon määrän laskeminen voi olla monimutkaista, mutta se voi nousta suureksi, jos se perustuu esimerkiksi yrityksen rikkomuksesta saamaan hyötyyn. Jos tekijän moraalisia oikeuksia on loukattu, tekijänoikeuden haltija voi vaatia “maineen palauttamista” tai muita toimenpiteitä, kuten julkista anteeksipyyntöä.

Siviilioikeudellisen vastuun lisäksi tekijänoikeuden rikkominen voi johtaa myös rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Erityisen vakavissa tapauksissa oikeudenhaltijan tekemä rikosilmoitus voi johtaa rikosoikeudelliseen menettelyyn. Yksityishenkilöille voidaan määrätä enintään 10 vuoden vankeusrangaistus tai enintään 10 miljoonan jenin sakko, mutta jos yritys on tehnyt rikkomuksen liiketoiminnassaan, sille voidaan määrätä jopa 300 miljoonan jenin sakko, mikä on erittäin ankara seuraamus.

Vastuussa on periaatteessa AI:n käyttäjä, eli itse yritys, joka on hyödyntänyt luotua sisältöä. Kuitenkin, jos AI:n kehittäjän tarjoama palvelu on suunniteltu tuottamaan tarkoituksellisesti tai suurella todennäköisyydellä tiettyjen tekijänoikeudella suojattujen teosten kaltaista sisältöä, kehittäjä voi myös jakaa vastuuta teknisten ongelmien vuoksi.

Tällä hetkellä Japanissa ei ole vielä vakiintuneita oikeustapauksia, jotka käsittelevät suoraan tekoälyn luomien sisältöjen tekijänoikeuskysymyksiä. Kuitenkin Japanin johtavat sanomalehdet ovat jo nostaneet kanteita ulkomaisia tekoälytoimijoita vastaan, koska nämä ovat käyttäneet luvatta heidän maksullisia artikkeleitaan oppimiseen ja hyödyntämiseen, mikä osoittaa, että konkreettisia kiistoja on jo syntynyt. Kun oikeudellisia päätöksiä ei ole saatavilla, on erittäin tärkeää, että yritykset arvioivat oikeudellisia riskejä ja päättävät noudatettavista standardeista perustuen kulttuuriviraston virallisiin näkemyksiin ja ohjeistuksiin, jotka toimivat käytännössä toimintasääntöinä. Siksi yritysten compliance-strategian tulisi perustua tiukasti näiden hallinnollisten ohjeiden noudattamiseen.

Yhteenveto

Generatiivinen tekoäly voi tuoda yrityksille mittaamattomia hyötyjä, mutta se sisältää myös merkittäviä oikeudellisia riskejä Japanin tekijänoikeuslain alla. Japanin oikeusjärjestelmässä on kaksijakoinen rakenne, joka sallii joustavuuden AI:n kehitysvaiheessa edistääkseen oppimista, mutta asettaa tiukat tekijänoikeusrikkomuksen vastuut käyttäjille, jotka hyödyntävät luotuja tuotteita. Tämän rakenteen syvällinen ymmärtäminen on avain yritysten turvalliselle AI-teknologian käytölle. Vaikka AI:n oppimisdata olisi kerätty laillisesti, käyttäjän luoma sisältö voi silti olla samankaltaista olemassa olevien teosten kanssa, mikä voi johtaa vakaviin siviili- ja rikosoikeudellisiin seurauksiin. Yritysten on välttämätöntä toteuttaa aktiivisia ja konkreettisia riskienhallintatoimia, kuten sisäisten ohjeistusten kehittäminen, perusteellisten ihmisen suorittamien tarkastusprosessien käyttöönotto ja luovan prosessin dokumentointi immateriaalioikeuksien turvaamiseksi.

Monolith Lakitoimisto on tarjonnut runsaasti neuvoja monimutkaisissa oikeudellisissa haasteissa, jotka liittyvät generatiiviseen tekoälyyn ja tekijänoikeuksiin useille asiakkaille Japanissa. Toimistossamme on useita asiantuntijoita, joilla on paitsi Japanin asianajajapätevyydet, myös ulkomaiset oikeudelliset pätevyydet ja jotka puhuvat englantia, mikä mahdollistaa kattavan tuen kansainvälisesti toimiville yrityksille, jotka pyrkivät vastaamaan tarkasti Japanin oikeusjärjestelmän vaatimuksiin. Tarjoamme asiantuntevia oikeudellisia palveluita, kuten neuvontaa tässä artikkelissa käsitellyistä kysymyksistä ja konkreettista tukea yrityksen sisäisten järjestelmien rakentamisessa.