MONOLITH LAW OFFICE+81-3-6262-3248Arkisin 10:00-18:00 JST [English Only]

MONOLITH LAW MAGAZINE

Internet

Pidätysartikkelin poistaminen ja 'oikeus tulla unohdetuksi' sekä 'oikeus estämättömään uudelleensijoittumiseen

Internet

Pidätysartikkelin poistaminen ja 'oikeus tulla unohdetuksi' sekä 'oikeus estämättömään uudelleensijoittumiseen

Tietosi, joita et halua muiden tietävän, tulevat esiin verkkohaussa. Erityisesti, jos pidätys- tai rikosrekisterisi tulee muiden tietoon, se voi aiheuttaa sinulle suurta haittaa.

EU:ssa hyväksytty “oikeus tulla unohdetuksi” on usein uutisissa ja lehdissä, mutta voitko käyttää sitä poistamaan sinulle haitallisia artikkeleita?

Tässä selitämme “oikeuden tulla unohdetuksi” ja sen eroavaisuudet aiemmin käytetystä “oikeudesta estämättömään uudelleensijoittumiseen” sekä tulevaisuuden näkymät.

“Oikeus tulla unohdetuksi”

Internetissä, jossa valtava määrä tietoa kertyy jatkuvasti, hakukoneiden rooli on tullut entistä tärkeämmäksi sekä tiedon lähettämisessä että sen lukemisessa.

Vastauksena tähän, EU:n tuomioistuin tunnusti vuonna 2014 (Heisei 26) EU-kansalaisten “oikeuden tulla unohdetuksi” (right to be forgotten) ja vaati Googlea poistamaan laillisesti julkaistut velat ja tiedot hakutuloksistaan.

EU:n tuomioistuin totesi, että tietojen omistajat voivat vaatia tietojen poistamista, jos ne ovat “epäasianmukaisia suhteessa käsittelyn tarkoitukseen, eivät ole merkityksellisiä tai ovat liiallisia”, ja että hakukoneilta voidaan vaatia “web-sivuston linkkien” poistamista, jos alun perin lailliset tiedot ovat tulleet tarpeettomiksi. Tämä “oikeus tulla unohdetuksi” herätti suurta kiinnostusta myös Japanissa.

Artikkelissa, joka on linkitetty alla, esitellään yksityiskohtaisesti oikeustapauksia, joissa on kyse Google-hakutulosten poistamisesta.

https://monolith.law/reputation/delete-google-search[ja]

Mies, joka sai 500 000 jenin sakon lapsiprostituution ja lapsipornografian kieltävän lain rikkomisesta, vaati Googlea poistamaan hänen pidätykseensä liittyvät tiedot hakutuloksistaan, koska hänen pidätyksestään oli kulunut yli kolme vuotta ja hänen nimensä ja kotipaikkakuntansa haku tuotti edelleen pidätykseen liittyviä artikkeleita. Tämä vaatimus hyväksyttiin kesäkuussa 2015 (Heisei 27).

Joulukuussa 2015 (Heisei 27), Saitaman alioikeus hyväksyi väliaikaisen määräyksen, jolla vaadittiin tämän päätöksen kumoamista, ja määräsi jälleen Googlea poistamaan tiedot.

Tämä päätös, joka oli ensimmäinen Japanissa, jossa viitattiin “oikeuteen tulla unohdetuksi”, herätti paljon huomiota.

Tässä päätöksessä hyväksyttiin hakutulosten poistaminen yli kolme vuotta lapsiprostituution ja sakon täytäntöönpanon jälkeen, mutta

Vaikka rikollinen on kerran pidätetty ja hänen rikoksensa on tullut julkiseksi tiedoksi, hänellä on oikeus saada yksityiselämänsä kunnioitettua ihmisoikeutena ja oikeus olla estämättä hänen uudelleensijoittumistaan. Riippuen rikoksen luonteesta, hänellä on oikeus tulla unohdetuksi yhteiskunnasta tietyn ajan kuluttua.

Saitaman alioikeuden päätös 22. joulukuuta 2015

se on todettu.

Jos ajatellaan, että rikoksen tehneen henkilön paluu yhteiskuntaan tavallisena kansalaisena ja rauhallisen elämän viettäminen rikoksen tekemisen jälkeen tai vankilasta vapautumisen jälkeen on osa hänen uudelleensijoittumistaan, niin pidätysrekisterin näyttäminen henkilölle, joka ei ole tehnyt rikosta tietyn ajan kuluttua, voi suuresti loukata hänen “oikeuttaan olla estämättä uudelleensijoittumistaan”.

“Uudistumisen estämättömän edun” vai “oikeus tulla unohdetuksi”

Tähän asti, tällaisiin rikoksiin liittyvien artikkelien osalta, on arvioitu, loukkaako se kohdehenkilön “uuden, muodostuvan sosiaalisen elämän rauhan ja uudistumisen estämättömän edun” vai ei. Tätä on verrattu “oikeuteen olla julkaisematta rikoshistoriaa” ja “tarpeeseen julkaista rikoshistoriaa käyttäen oikeaa nimeä teoksessa”. Jos ensimmäinen näistä on ylempi, rikoshistorian julkaiseminen on laitonta. Tätä on harkittu vertailevan arvioinnin puitteissa (Japanin korkeimman oikeuden päätös 8. helmikuuta 1994, “Nonfiction ‘Reversal’ Case”).

Kuitenkin, tämä Saitaman alioikeuden päätös otti askeleen eteenpäin yllä mainitusta “uudistumisen estämättömän edun” käsitteestä ja hyväksyi “oikeus tulla unohdetuksi” -käsitteen, mikä herätti huomiota.

Jos järjestämme Saitaman alioikeuden esittämät arviointiperusteet, ne ovat seuraavat:

  1. Myös henkilöillä, joista on raportoitu pidätyksestä, on “uudistumisen estämätön etu”.
  2. Tietyn ajan kuluttua on oikeus tulla unohdetuksi yhteiskunnasta menneiden rikosten osalta.
  3. Kun pidätystietoja näytetään verkossa, tulisi harkita hakutulosten poistamista ottaen huomioon, että tiedon poistaminen ja rauhallisen elämän jatkaminen on vaikeaa.
  4. Miehellä on riski, että hänen pidätyshistoriansa voidaan helposti tarkastella, ja haitta on vaikea korjata ja merkittävä.

Kiistääkö “oikeus tulla unohdetuksi”?


Miten tuomioistuin tekee päätöksensä?

Tähän liittyen, Tokion korkein oikeus totesi heinäkuussa 2016 (2016) säilyttämisen valitusprosessissa:

Vaikka on olemassa tilanteita, joissa tiettyjen hakutulosten katselu internetissä voidaan estää perustuen yksityisyyden oikeuteen,

1. Lasten rikollisuuden pidätysrekisteri liittyy julkiseen etuun

2. Ajan kulumisesta huolimatta pidätystiedon julkisuus ei ole kadonnut

Tokion korkein oikeus, päätös 12. heinäkuuta 2016

Se totesi, että “lapsiprostituutio on vanhemmille merkittävä huolenaihe, ja vaikka tapauksesta on kulunut noin viisi vuotta, sen julkisuus ei ole kadonnut”, ja kumosi Saitaman alioikeuden päätöksen, joka tunnusti “oikeuden tulla unohdetuksi” ja hyväksyi poiston, ja hylkäsi miehen hakemuksen.

“Oikeudesta tulla unohdetuksi” se totesi, että “se ei ole laissa määritelty, ja poistopyynnöt perustuvat samaan yksityisyyden oikeuteen kuin aiemmat poistopyynnöt”.

Tuolloin uutisissa kerrottiin, että “Tokion korkein oikeus kiistää ‘oikeuden tulla unohdetuksi'”, ja se herätti huomiota.

Korkeimman oikeuden päätös

Tammikuussa 2017, Korkein oikeus totesi luvan vastustamisesta Tokion korkeimmalle oikeudelle, että “yksilön yksityisyyteen kuuluvien tietojen julkaisemista ei saa tehdä harkitsemattomasti, ja se on oikeudellisen suojan kohteena”. Tämän tunnustamisen jälkeen se esitti seuraavan päätöksen:

Onko artikkelien tai muiden, yksityisyyteen kuuluvia tietoja sisältävien verkkosivustojen URL-osoitteiden tai muiden tietojen tarjoaminen osana hakutuloksia laitonta, riippuu seuraavista seikoista: kyseisten tietojen luonne ja sisältö, yksityisyyteen kuuluvien tietojen välittämisen laajuus ja konkreettinen vahinko henkilölle, johon tiedot liittyvät, kyseisen henkilön yhteiskunnallinen asema ja vaikutusvalta, artikkelin tai muun sisällön tarkoitus ja merkitys, yhteiskunnallinen tilanne, jolloin sisältö julkaistiin, ja sen jälkeiset muutokset, sekä tarve mainita kyseiset tiedot artikkelissa tai muussa sisällössä. Nämä seikat on punnittava suhteessa oikeudelliseen etuun olla julkaisematta kyseisiä tietoja ja syihin tarjota kyseisiä URL-osoitteita tai muita tietoja osana hakutuloksia. Jos on selvää, että oikeudellinen etu olla julkaisematta kyseisiä tietoja on etusijalla, on kohtuullista tulkita, että hakukoneoperaattorilta voidaan vaatia kyseisten URL-osoitteiden tai muiden tietojen poistamista hakutuloksista.

Korkein oikeus, päätös 31. tammikuuta 2017

Korkein oikeus esitti yllä olevan päätöskriteerin ja totesi tässä tapauksessa, että “lapsiprostituutiota pidetään seksuaalisena hyväksikäyttönä ja seksuaalisena väkivaltana lapsia kohtaan, se on yhteiskunnallisesti voimakkaasti tuomittavaa ja kiellettyä rangaistuksen uhalla, joten se on edelleen yleisen edun mukaista”. Lisäksi se totesi, että “hakutuloksen perusteella voidaan päätellä, että kyseessä olevat tiedot välittyvät rajoitetussa laajuudessa, koska hakutulos on osa hakutulosta, joka saadaan, kun hakuehdot ovat vastaajan asuinmaakunnan nimi ja vastaajan sukunimi”. Tämän perusteella se totesi, että “ei voida sanoa, että on selvää, että oikeudellinen etu olla julkaisematta kyseisiä tietoja on etusijalla”, eikä se hyväksynyt hakutulosten poistamista.

Korkeimman oikeuden päätös perustuu lopulta vertailevaan arviointiin, eli “syy poistaa (oikeudellinen etu olla julkaisematta kyseisiä tietoja) ja syy olla poistamatta (syy tarjota kyseisiä URL-osoitteita tai muita tietoja osana hakutuloksia) – kumpi on suurempi”, ottaen huomioon seuraavat seikat:

Oikeudellisen edun perusteet olla julkaisematta kyseisiä tietoja

  • Yksityisyyteen kuuluvien tietojen välittämisen laajuus, kun kyseisiä URL-osoitteita tai muita tietoja tarjotaan
  • Konkreettinen vahinko henkilölle, johon tiedot liittyvät, kun kyseisiä URL-osoitteita tai muita tietoja tarjotaan

Tapauskohtaiset seikat, jotka voivat olla sekä puolesta että vastaan

  • Kyseisten tietojen luonne ja sisältö
  • Kyseisen henkilön yhteiskunnallinen asema ja vaikutusvalta
  • Yhteiskunnallinen tilanne, jolloin sisältö julkaistiin, ja sen jälkeiset muutokset

Perusteet tarjota kyseisiä URL-osoitteita tai muita tietoja osana hakutuloksia

  • Artikkelin tai muun sisällön tarkoitus ja merkitys
  • Tarve mainita kyseiset tiedot artikkelissa tai muussa sisällössä

Vertailuarviointi ja ‘oikeus tulla unohdetuksi’

Korkeimman oikeuden päätös määrittelee, että “jos on selvää, että oikeudellinen etu olla julkistamatta tiettyjä tietoja on ylivoimainen”, voidaan vaatia tietyn URL:n tai muun tiedon poistamista hakutuloksista. Vaikka vertailuarvioinnin kriteeri on tiukasti “selvä”, artikkelin poistamisen vaatimukset on määritelty selkeästi.

Lisäksi hakutulosten poistamista tarkastellaan yleisesti yksityisyyden oikeuden näkökulmasta, eikä “oikeutta tulla unohdetuksi” mainita lainkaan.

Kuitenkin, mielestäni tämä ei tarkoita, että “oikeus tulla unohdetuksi” olisi kielletty. Kun Tokion korkein oikeus teki päätöksensä, oli raportteja, että “oikeus tulla unohdetuksi” oli kielletty. Kuitenkin, he vain totesivat, että uusia käsitteitä ei tarvitse tuoda esiin, ja että päätökset voidaan tehdä vertailuarvioinnilla perinteisten kriteerien mukaan. Siksi he eivät erityisesti maininneet “oikeutta tulla unohdetuksi”.

Rikosraporttien artikkelien poistaminen

Rikosraporttien artikkelien poistaminen on vaikea kysymys. Yksi syy tähän on, että toisin kuin maineen vahingoittamisen tai herjaamisen tapauksessa, rikosraporttien artikkelit ovat totta. Koska artikkeli itsessään on totta, sen poistamista pyydettäessä “lehdistönvapauden” ja sen tasapainon kysymys nousee väistämättä esiin.

Tapauksissa, joissa on kiistelty siitä, onko julkaisun painaminen ja jakelu kielletty (ennakkosensuuri) tuomioistuimen väliaikaisen määräyksen perusteella, korkein oikeus on todennut:

“Henkilön, jonka maine on laittomasti loukattu – objektiivinen arviointi yhteiskunnan näkökulmasta hänen luonteestaan, käyttäytymisestään, maineestaan, luotettavuudestaan ja muista henkilökohtaisista arvoistaan – on oikeudenmukaista ymmärtää, että hänellä on oikeus vaatia loukkaajaa poistamaan nykyinen loukkaava toiminta ja estämään tulevat loukkaukset perustuen hänen maineensa oikeuteen henkilökohtaisena oikeutena.”

Korkein oikeus, päätös 11. kesäkuuta 1986 (Showa 61)

On olemassa päätös, jossa tämä on osoitettu.

Tässä korkeimman oikeuden päätöksessä, jotta estäminen voidaan hyväksyä, on täytettävä vaatimus, että “ilmaisun sisältö ei ole totta, tai se ei ole selvästi yksinomaan yleisen edun mukaista, ja uhri on vaarassa kärsiä merkittävää ja selvästi korjaamatonta vahinkoa”.

Näin ollen, kuten Saitaman alioikeuden tapauksessa pidätysartikkelissa, koska artikkeli itsessään on totta, se ei täytä vaatimusta, että “ilmaisun sisältö ei ole totta”, ja jos se on sanomalehden tai muun median raportointi, “yleisen edun mukaista tarkoitusta” voidaan pitää hyväksyttävänä. Siksi Saitaman alioikeus saattaa olla ajatellut, että on tarpeen ottaa käyttöön toinen oikeudellinen rakenne ja tuoda esiin “oikeus tulla unohdetuksi”.

Tietenkään se, että se on totta, ei tarkoita, että sitä ei voida poistaa. On olemassa tapauksia, joissa henkilötietoja on vuotanut, tai kyseessä on kosto-porno. Artikkelien poistaminen rikoksista tai muista menneisyyden tapahtumista katsotaan vain osaksi yleistä yksityisyyden oikeutta.

https://monolith.law/reputation/delete-arrest-history[ja]

Yhteenveto

Japanin korkeimman oikeuden päätöksessä ei mainita termiä “oikeus tulla unohdetuksi”, mutta tämän ajatuksen esiintulo johtuu internetin laajasta leviämisestä. Nykyisessä jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa, jossa “oikeus tulla unohdetuksi” on yleinen aihe, voidaan ajatella, että päätös on jätetty tekemättä tällä hetkellä ja se jätetään tulevaisuuden harkintaan.

Jatkossa hakutulosten poistamista koskevien pyyntöjen osalta voidaan odottaa, että päätöksiä tehdään noudattaen korkeimman oikeuden vertailevaa harkintaa. Erityisesti, kuinka pitkän ajan kuluttua henkilön yksityisyystiedot eivät enää liity “julkiseen etuun”, eli “ajan kuluminen” -elementti, saattaa olla tärkeässä asemassa tulevissa oikeustapauksissa.

Managing Attorney: Toki Kawase

The Editor in Chief: Managing Attorney: Toki Kawase

An expert in IT-related legal affairs in Japan who established MONOLITH LAW OFFICE and serves as its managing attorney. Formerly an IT engineer, he has been involved in the management of IT companies. Served as legal counsel to more than 100 companies, ranging from top-tier organizations to seed-stage Startups.

TOPへ戻る