Japanin tekijänoikeuslaissa oleva 'oletettu rikkomus' ja rikosoikeudelliset seuraamukset: Yritysten tietämän tarpeelliset oikeudelliset riskit

Japanissa toimiville yrityksille tekijänoikeuksien noudattaminen ei ole pelkästään oikeudellinen menettely, vaan se on keskeinen pilari yrityksen hallinnossa ja riskienhallinnassa. Tekijänoikeusrikkomukset voivat aiheuttaa vakavia liiketoiminnallisia riskejä, kuten taloudellisia tappioita suurten vahingonkorvausvaatimusten muodossa, liiketoiminnan keskeytymistä kieltovaatimusten seurauksena sekä yrityksen maineen merkittävää heikkenemistä. Erityisen huomionarvoista on, että Japanin tekijänoikeuslaki ei ainoastaan säätele suoria rikkomuksia, kuten teosten luvatonta kopiointia tai julkista välittämistä, vaan myös näihin rinnastettavia valmistelevia ja edistäviä toimia. Tätä kutsutaan ‘oletetuksi rikkomukseksi’, joka on oikeudellinen käsite ja tuo mukanaan potentiaalisia riskejä monille yritystoiminnoille. Digitaalisen transformaation kiihtyessä ja globaalien toimitusketjujen muuttuessa normiksi nykyaikaisessa liiketoimintaympäristössä, tekijänoikeusrikkomusten riskit eivät enää rajoitu tiettyihin toimialoihin. Ohjelmistojen käyttö, markkinointimateriaalien luominen ja digitaalisen sisällön hallinta ovat esimerkkejä yritystoiminnoista, joissa tekijänoikeusrikkomusten riskit ovat sisäänrakennettuja. Tässä artikkelissa käsitellään Japanin tekijänoikeuslain ‘oletettuja rikkomuksia’ ja niihin liittyviä siviili- ja rikosoikeudellisia vastuita yrityksen näkökulmasta.

“Oletettu rikkomus” Japanin tekijänoikeuslain puitteissa

Japanin tekijänoikeuslaki määrittelee 113. artiklassaan tietyt toimet tekijänoikeuksien “oletetuiksi rikkomuksiksi”. Tämän “oletetun rikkomuksen” säännöksen tarkoituksena on tehokkaasti vastustaa yhä kehittyneempiä piratismia ja muita oikeuksien loukkauksia. Oikeuksien loukkaamiseen liittyvien tuotteiden valmistusprosessin todistaminen on usein vaikeaa, koska se tapahtuu salassa, mikä aiheuttaa suuria vaikeuksia oikeudenhaltijoille. Siksi laki ei ainoastaan kohdista sääntelyään loukkaavien tuotteiden valmistusprosessiin, vaan myös myöhempiin, suhteellisen helposti havaittaviin toimiin kuten tuontiin, levitykseen, hallussapitoon ja käyttöön, tavoitteenaan varmistaa oikeuksien suojan tehokkuus. Tämä lähestymistapa siirtää lainvalvonnan painopistettä reaktiivisesta toiminnasta ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, jotka estävät rikkomusten leviämisen. Yrityksille tämä tarkoittaa, että niiden toimitusketjuissa ja liiketoimintaprosesseissa voi syntyä laillisia vastuita aiemmin kuin on perinteisesti ajateltu. Esimerkiksi, vaikka tuotteita ei olisi vielä myyty tai käytetty, pelkkä piratisoitujen tuotteiden varastointi varastossa voi johtaa laillisiin seuraamuksiin.

Oletettu rikkomus 1: Piratisoidun materiaalin levittämiseen liittyvät toimet

Japanin tekijänoikeuslain (113 § 1 momentti) mukaan pääasiassa fyysisessä tai digitaalisessa muodossa olevan piratisoidun materiaalin levittämiseen liittyvät toimet katsotaan oletetuksi rikkomukseksi.

Piratisoidun materiaalin tuonti

Japanin tekijänoikeuslain (113 § 1 momentti 1 kohta) mukaan piratisoidun materiaalin tuonti Japaniin levitystarkoituksessa katsotaan tekijänoikeuden rikkomukseksi. Tärkeää tässä on, että rikkomuksen määrittely perustuu siihen, katsottaisiinko materiaali tekijänoikeuden rikkomukseksi, jos se olisi luotu Japanissa. Toisin sanoen, vaikka materiaali olisi laillisesti tuotettu sen valmistusmaassa, se katsotaan rikkomukseksi, jos se Japanin tekijänoikeuslain mukaan on laiton kopio. Yritysten, jotka tuovat tuotteita, osia tai markkinointimateriaaleja ulkomailta, on välttämätöntä suorittaa huolellinen due diligence -tarkastus toimittajien kanssa varmistaakseen, etteivät ne riko kolmansien osapuolien tekijänoikeuksia.

Piratisoidun materiaalin levitys, hallussapito ja vienti

Japanin tekijänoikeuslain (113 § 1 momentti 2 kohta) mukaan useat toimet, jotka liittyvät piratisoidun materiaalin levittämiseen maan sisällä ja sen ulosvirtaukseen maasta, ovat kiellettyjä. Ensinnäkin, jos henkilö tietoisesti (tietäen) levittää tai pitää hallussaan materiaalia levitystarkoituksessa, ja materiaali on luotu tekijänoikeuksia rikkoen, kyseessä on oletettu rikkomus. Tässä “tietäen” vaatimus ei tarkoita, että yritys voisi välttää vastuun väittämällä olevansa tietämätön. Jos kaupan hinta on merkittävästi markkinahintaa alhaisempi tai toimittaja on epävirallinen, ja yritys laiminlyö tilanteen tarkistamisen, voidaan tunnustaa tahallinen piittaamattomuus tai huolimattomuus. Tämä asettaa yrityksille velvollisuuden olla aktiivisesti tarkkaavaisia hankintaprosessissa. Lisäksi sama kohta määrittelee myös piratisoidun materiaalin ammattimaisen viennin tai ammattimaiseen vientiin tarkoitetun materiaalin hallussapidon oletetuksi rikkomukseksi. Tämä säännös on otettu käyttöön estämään Japanin käyttö kansainvälisen piratismateriaalin kauttakulkumaana.

Oletettu rikkomus 2: Toimet digitaalisessa ympäristössä

Digitaaliteknologian kehittyessä tekijänoikeuslaki on mukautunut vastaamaan digitaalisen ympäristön erityisiä rikkomustyyppejä. Erityisesti yritystoimintaan tiiviisti liittyviä ovat tietokoneohjelmien luvaton käyttö ja oikeudenhallintatiedon muuttaminen.

Piraattiversioiden tietokoneohjelmien käyttö

Yleisesti ottaen tekijänoikeuslaki ei suoraan säätele teosten ‘käyttöä’ sinänsä, vaan se kohdistuu kopiointiin ja julkiseen välittämiseen kuten muihin tiettyihin toimiin, jotka ovat oikeuksien kohteena. Tietokoneohjelmien osalta kuitenkin on olemassa poikkeuksellisia säännöksiä. Japanin tekijänoikeuslain (113 artiklan 5 kohta) mukaan piraattiversion tietokoneohjelman kopion käyttäminen tietokoneessa liiketoiminnassa, tietäen sen olevan piraattikopio, katsotaan tekijänoikeuden rikkomukseksi. Tämä säännös on tarkoitettu tehokkaasti estämään sellaisia toimia, jotka aiheuttavat suurta taloudellista vahinkoa tekijänoikeuden haltijalle, kuten ohjelmiston luvatonta rajatonta asentamista ja käyttöä organisaation sisällä lisenssisopimuksen vastaisesti. ‘Liiketoiminnassa’ tarkoittaa tässä yhteydessä kaikenlaista toimintaa yrityksissä ja organisaatioissa, ei pelkästään voittoa tavoittelevaa toimintaa. ‘Tiedon’ olemassaoloa arvioidaan tiukasti. Esimerkiksi System Science -tapauksessa (Tokion alioikeuden päätös 30. lokakuuta 1995) katsottiin, että vaikka oikeudellinen päätös olisi vielä vahvistamaton, sen perusteella, että ohjelma on julkisesti osoitettu tekijänoikeutta loukkaavaksi, täyttyy ‘tiedon’ vaatimus. Tämä viittaa siihen, että yrityksille voi aiheutua riski uudesta rikkomuksesta, jos ne jatkavat kiistanalaisen ohjelmiston käyttöä ‘kunnes tuomio on vahvistettu’. Siksi yritysten on perustettava tiukka lisenssienhallintajärjestelmä ja sisäinen valvonta, jotta työntekijät eivät asenna luvattomia kopioita.

Oikeudenhallintatiedon lisääminen, poistaminen tai muuttaminen

Japanin tekijänoikeuslain (113 artiklan 8 kohta) mukaan säädetään digitaalisten teosten oikeustiedon suojelemisesta. Oikeudenhallintatieto viittaa teokseen sähköisesti liitettyyn tietoon, kuten tekijänoikeuden haltijan nimeen tai käyttöoikeuden ehtoihin. Tämän säännöksen mukaan tahallisesti väärän oikeudenhallintatiedon lisääminen tai oikeutetun oikeudenhallintatiedon tahallinen poistaminen tai muuttaminen katsotaan oletetuksi rikkomukseksi. Samoin, jos tietää oikeudenhallintatiedon poistetun tai muutetun väärin ja levittää tai välittää julkisesti kyseisen teoksen kopioita, katsotaan se oletetuksi rikkomukseksi. Tämä säännös on tarkoitettu estämään toimia, jotka tekevät digitaalisen sisällön alkuperän ja oikeussuhteet epäselviksi ja edistävät oikeudenloukkauksia.

Oletettujen rikkomusten tyypittäinen vertailu Japanissa

Alla olevassa taulukossa on koottu yhteen aiemmin selitettyjen pääasiallisten oletettujen rikkomusten vaatimukset. Tämä taulukko selventää, millaisissa olosuhteissa kunkin toiminnan katsotaan aiheuttavan laillista vastuuta, ja se toimii yritysten riskinarvioinnin apuvälineenä.

Siviilioikeudelliset oikeussuojakeinot Japanissa

Kun tekijänoikeusrikkomus (oletettu rikkominus mukaan lukien) on tapahtunut, oikeudenhaltija voi vaatia rikkojalta pääasiassa kahta siviilioikeudellista oikeussuojakeinoa: lopettamisvaatimusta ja vahingonkorvausta.

Lopettamisvaatimus

Japanin tekijänoikeuslain 112 pykälän mukaisesti oikeudenhaltija voi vaatia henkilöltä, joka parhaillaan tekee rikkomusta, sen lopettamista ja henkilöltä, jolla on vaara tehdä rikkomus, sen estämistä. Tähän sisältyy vaatimus toimenpiteistä, kuten rikkomuksella luotujen esineiden hävittämisestä tai rikkomuksessa käytettyjen laitteiden poistamisesta, jotka ovat tarpeen rikkomuksen lopettamiseksi tai estämiseksi. Lopettamisvaatimuksen tärkein piirre on se, että rikkojan ei tarvitse todistaa tahallisuutta tai huolimattomuutta. Tämän ansiosta oikeudenhaltija voi nopeasti pysäyttää rikkomuksen ja estää vahingon laajenemisen. Yrityksille lopettamisvaatimuksen vastaanottaminen voi tarkoittaa tuotteiden toimituksen keskeyttämistä tai palvelujen tarjoamisen lopettamista, mikä voi aiheuttaa välittömiä ja suoria iskuja liiketoimintaan, ja sen vaikutukset voivat olla valtavia.

Vahingonkorvausvaatimus

Kun tekijänoikeus on loukattu rikkojan tahallisuuden tai huolimattomuuden seurauksena, oikeudenhaltija voi vaatia vahingonkorvausta Japanin siviililain (明治29年法律第89号, 1896) 709 pykälän perusteella. Koska tekijänoikeusrikkomuksessa aiheutuneen vahingon määrän todistaminen voi olla vaikeaa, Japanin tekijänoikeuslain 114 pykälässä on erityissäännöksiä oikeudenhaltijan todistustaakan helpottamiseksi. Pääasialliset laskentamenetelmät ovat seuraavat kolme. Ensinnäkin, rikkojan myymien rikkomustuotteiden määrään kerrotaan oikeudenhaltijan yksikkökohtainen voitto, jonka hän olisi saanut, jos rikkomusta ei olisi tapahtunut (114 pykälän 1 momentti). Toiseksi, rikkojan rikkomuksesta saaman hyödyn määrä voidaan olettaa oikeudenhaltijan vahingon määräksi (114 pykälän 2 momentti). Kolmanneksi, oikeudenhaltija voi vaatia vahingon määräksi summan, joka vastaa tekijänoikeuden käytöstä saatavaa lisenssimaksua (114 pykälän 3 momentti). Oikeudenhaltija voi valita näistä laskentamenetelmistä itselleen edullisimman ja esittää sen vaatimuksenaan. Tämä oikeudellinen kehys antaa oikeudenhaltijalle vahvan neuvotteluaseman, mutta toisaalta se tuo syytteeseen joutuneelle yritykselle kaksinkertaisen riskin: liiketoiminnan keskeytymisen uhan lisäksi myös suuren vahingonkorvausvastuun.

Lopulliset seuraamukset: Rikosoikeudelliset rangaistukset

Tekijänoikeuden loukkaus ei rajoitu vain siviilioikeudelliseen vastuuseen, vaan se on myös rikosoikeudellisesti rangaistava teko.

Yksilöihin kohdistuvat rangaistukset

Suoraan tekijänoikeuden, julkaisuoikeuden tai lähioikeuksien loukkaamisesta voi seurata enintään 10 vuoden vankeusrangaistus tai enintään 10 miljoonan jenin sakko, tai molemmat (Japanin tekijänoikeuslain 119 artiklan 1 momentti). Lisäksi, tässä artikkelissa käsitellyistä oletetuista loukkauksista (kuten piratismiin tarkoitettujen tuotteiden hallussapito) voidaan määrätä enintään 5 vuoden vankeusrangaistus tai enintään 5 miljoonan jenin sakko, tai molemmat (sama pykälän 2 momentti).

Yrityksiin kohdistuvat molempia koskevat säännökset

Yritysjohtajien tulisi ottaa erityisen vakavasti Japanin tekijänoikeuslain 124 artiklassa määritelty “molempia koskevat säännökset”. Näiden säännösten mukaan, jos yrityksen työntekijä tekee tekijänoikeuden loukkauksen työtehtäviensä yhteydessä, ei ainoastaan yksittäinen työntekijä voi saada rangaistusta, vaan myös itse yritys voi joutua maksamaan enintään 300 miljoonan jenin suuruisen sakon. Tämä molempia koskeva säännös muuttaa tekijänoikeuden loukkauksen pelkästä “työntekijän henkilökohtaisesta ongelmasta” vakavaksi liiketoimintariskiksi, joka voi horjuttaa yrityksen olemassaoloa. 300 miljoonan jenin sakko tekee selväksi hallitukselle ja osakkeenomistajille, että tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen ja sen järjestelmällinen toteuttaminen on kiireellinen johtamishaaste.

Kanteen nostamisen periaate ja poikkeukset

Useimmat tekijänoikeuden loukkaukset ovat periaatteessa “kanteen nostamista edellyttäviä rikoksia”, mikä tarkoittaa, että syytteen nostaminen edellyttää oikeudenhaltijan tekemää valitusta. Kuitenkin erityisen vakavissa tapauksissa, kuten maksullisten teosten levittäminen alkuperäisessä muodossaan maksua vastaan tai oikeudenhaltijan etujen vastaisesti, voidaan nostaa syyte ilman oikeudenhaltijan valitusta, ja nämä tapaukset luokitellaan “kanteen nostamista edellyttämättömiksi rikoksiksi”, mikä vahvistaa lainvalvontaa.

Yhteenveto: Tekijänoikeuksien hallinta liiketoimintastrategiana

Japanin tekijänoikeuslaki ei ainoastaan säätele suoria loukkauksia, vaan se kattaa laajasti myös piratismia ja laitonta ohjelmistojen käyttöä koskevat erilaiset toimet, joita pidetään ‘oletettuina rikkomuksina’. Rikkomuksen seurauksena voi olla liiketoiminnan jatkamista vaikeuttavia kieltovaatimuksia, suuria vahingonkorvauksia ja sekä yksilöille että yrityksille määrättäviä ankaria rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka ovat erittäin vakavia. Tällaisessa monimutkaisessa ja tiukassa oikeudellisessa ympäristössä on välttämätöntä, että yritykset ymmärtävät tekijänoikeuslakia oikein ja rakentavat ennaltaehkäisevän compliance-järjestelmän riskien välttämiseksi ja kestävän kasvun saavuttamiseksi. Monolith-oikeustoimisto tarjoaa laajaa käytännön kokemusta edellä mainituista aiheista monille asiakkaille Japanissa. Toimistossamme on useita englanninkielisiä asianajajia, joilla on ulkomaisia oikeustieteellisiä pätevyyksiä, ja pystymme tarjoamaan kattavaa oikeudellista tukea yhdistämällä syvällistä asiantuntemusta Japanin immateriaalioikeuksista kansainväliseen näkökulmaan. Autamme yritystänne vahvasti oikeudelliselta kantilta tekijänoikeuscompliancen rakentamisessa, lisenssisopimusten tarkastelussa ja mahdollisten riitojen ratkaisemisessa.