Mikä on laki, kun projekti, johon alihankkija (uudelleen kohdennettu) on osallisena, epäonnistuu?

Järjestelmäkehitysprojektit eivät välttämättä ole vain käyttäjän ja palveluntarjoajan välisiä kaupallisia transaktioita. Lisähenkilöstön palkkaamista tai teknistä asiantuntemusta, jota alkuperäisellä palveluntarjoajalla ei ole, voidaan harkita ja alihankintaa (uudelleen tilaamista) voidaan käyttää. Tällaisissa tapauksissa, jos projekti epäonnistuu, riita ei välttämättä rajoitu vain käyttäjän ja palveluntarjoajan välille. Jos projekti on edennyt monimutkaisissa suhteissa kolmen tai useamman osapuolen välillä, miten vastuun kohdistaminen määritellään, jos projekti epäonnistuu kesken kaiken? Tässä artikkelissa selitämme alihankinnan (uudelleen tilaamisen) erityiset projektin palamisriskit ja ohjeet tällaisiin tapauksiin reagoimiseen.

Alihankinnan (uudelleen tilaamisen) hyödyntäminen – kuinka se muuttaa järjestelmäkehityksen oikeudellisia kysymyksiä?

Kiistat, jotka sisältävät useita osapuolia, voivat johtaa monimutkaisiin tilanteisiin. Kuitenkin, on tärkeää ymmärtää yleiset tiedot siitä, miten kiistat toimittajan ja käyttäjän välillä yleensä etenevät, myös näissä tilanteissa. Järjestelmäkehitysprojektit etenevät yleensä yhteistyössä teknologia-asiantuntijan eli toimittajan ja sisäisen liiketoiminnan asiantuntemusta omaavan käyttäjän välillä. Pitkän aikavälin projekteissa vaaditaan tiivistä yhteistyötä molempien osapuolten välillä. Esimerkiksi, jos projekti keskeytyy käyttäjän toimesta, seuraavassa artikkelissa selitetään tarkemmin.

https://monolith.law/corporate/interrruption-of-system-development[ja]

Yllä olevassa artikkelissa selitetään, että vaikka käyttäjä olisi pyytänyt järjestelmäkehityksen keskeyttämistä, oikeudellinen vastuu ei välttämättä kuulu käyttäjälle. Kuka on vastuussa keskeytyksestä, ei ole helppo määrittää. Jos molemmilla osapuolilla on eriävät näkemykset, vastuun kohde voi helposti kääntyä ja kiista voi muuttua monimutkaiseksi. Käyttäjän “yhteistyövelvollisuus” ja toimittajan “projektinhallintavelvollisuus” ovat termejä, joita on usein käytetty aikaisemmissa oikeuden päätöksissä. Nämä kaksi velvollisuutta muodostavat järjestelmäkehityksen oikeudellisen perusrakenteen, joka muuttuu entistä monimutkaisemmaksi, kun alihankinta (uudelleen tilaaminen) otetaan mukaan.

Mitä vaikutuksia sopimuksen purkamisella on, jos projekti epäonnistuu ja sopimus puretaan?

Esimerkiksi, jos jostain syystä käyttäjän ja toimittajan välinen sopimus puretaan, sen vaikutusalueesta tulee ongelma. Jos koko projekti pysyy vain näiden kahden osapuolen välisenä asiana, sopimuksen purkamisen vaikutus rajoittuu molempien osapuolten velvollisuuksien purkamiseen, eli “palauttamaan alkuperäiseen tilaan”. Kuitenkin, jos suoraan sopimukseen liittymättömän alihankkijan (uudelleen hankinnan) ja alkuperäisen toimittajan välinen suhde päättyy kerralla, se voi aiheuttaa odottamattomia vahinkoja alihankkijalle (uudelleen hankinnalle) ja joskus se voi olla jopa julmaa. Kuitenkin, jos alkuperäinen toimittaja ja alihankkija (uudelleen hankinta) ovat edelleen sidoksissa, vaikka projekti, joka oli alihankinnan (uudelleen hankinnan) perusta, on jo epäonnistunut, sekin voi olla epäloogista. Miten tämä asia pitäisi järjestää?

Tärkeitä oikeustapauksia, jotka liittyvät purkamisen vaikutusalueeseen

Käyttäjän ja toimittajan välisen purkamisen vaikutusalueesta on hyödyllistä ottaa esimerkki Tokion alioikeuden päätöksestä 24. joulukuuta 2012 (Heisei 24). Kyseisessä oikeudenkäynnissä käsiteltiin käyttäjän ja alkuperäisen toimittajan välisen sopimuksen purkamisen vaikutusalueen kysymystä, ja tuomioistuin totesi, että tämä vaikutus ulottuu myös alkuperäisen toimittajan ja alihankkijan (uudelleen hankinnan) väliseen suhteeseen.

Tässä oikeudenkäynnissä, vaikka olemme ilmaisseet purkamisen aikomuksen koskien alihankintasopimuksen osaa, joka liittyy samaan tehtävään, on oletettu tosiasia, että alkuperäisen sopimuksen osa, joka liittyy samaan tehtävään, on purettu yhteisymmärryksessä 20. huhtikuuta 2009 (Heisei 21). Tämän yhteisymmärryksessä tapahtuneen purkamisen seurauksena, alihankintasopimuksen osa, joka liittyy samaan tehtävään, katsotaan luonnollisesti päättyneeksi, koska sen toteuttamisen kohdetta ei enää ole, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, että vastaajan myöhemmin ilmaisema purkamisen aikomus ei ole oikeudellisesti merkityksellinen.

Tokion alioikeus, 25. joulukuuta 2012 (Heisei 24)

Kyseisessä päätöksessä tuomioistuin totesi, että yhteisymmärryksessä tapahtuneen purkamisen seurauksena alihankintasopimus “katsotaan luonnollisesti päättyneeksi”. Jos kyseessä on tehtävä, jolla ei ole erityistä merkitystä ilman käyttäjän toimeksiantoa, tämän johtopäätöksen oikeudenmukaisuus voi olla entistä suurempi. Tässä päätöksessä tuomioistuin totesi myös, että alihankkija (uudelleen hankkija) ei voi vaatia korvausta, mutta jos kaikki yhteisymmärryksessä tapahtuvat purkamistapaukset ratkaistaan tällä tavalla, se voi olla ongelmallista oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Siksi on vaikea sanoa, että arviointiperusteet tällaisille tapauksille on vielä täysin vakiintunut.

Alihankkijan (uudelleen ulkoistetun) palkkion perimisen mahdollisuus tulee järjestää purkuperusteittain

Edellä mainitussa oikeustapauksessa näyttää siltä, että jos käyttäjän ja alkuperäisen toimittajan välillä on sovittu purkamisesta, alihankkijan (uudelleen ulkoistetun) palkkion periminen ei periaatteessa ole mahdollista. Kuitenkin tässä asiassa näyttää siltä, että järkevämmän johtopäätöksen saavuttamiseksi on tarpeen järjestää asiat purkuperusteittain. Esimerkiksi, jos sopimus on purettu alkuperäisen toimittajan laiminlyönnin tai vastaavan seurauksena, ja jos sopimus on purettu yhteisymmärryksessä ilman alihankkijan (uudelleen ulkoistetun) suostumusta, alihankkijan palkkion periminen voidaan katsoa oikeudenmukaiseksi. Toisaalta, jos alkuperäisen toimittajan katsotaan olevan täysin syytön, (erityisesti jos alihankkija (uudelleen ulkoistettu) on solminut urakkasopimuksen), palkkion vastaanottaminen ei ole itsestään selvää, joten palkkion periminen ei ole mahdollista. Tämä kysymys liittyy riskin jakamiseen syyttömien osapuolten välillä, ja se liittyy siviililain “vaaran kantamiseen”.

Pykälä 536
1. Poiketen kahdesta edellisestä artiklasta, jos velallinen ei pysty suorittamaan velkaansa syystä, jota ei voida katsoa kummankaan osapuolen syyksi, velallinen ei ole oikeutettu vastaanottamaan vastasuoritusta.

Vaaran kantaminen on yleinen aihe siviililain alalla, eikä se rajoitu vain IT- ja järjestelmäkehitykseen. Esimerkiksi myyntisopimuksessa, jos tuote tuhoutuu ennen luovutusta suuren luonnonkatastrofin seurauksena, se on tyypillinen esimerkki. Alkuperäisen toimittajan ja alihankkijan (uudelleen ulkoistetun) suhde on myös esimerkki tilanteesta, jossa ongelmana on, miten säännellä “syytön-syytön” suhdetta, ja vaaran kantamisen säännöksen voidaan katsoa soveltuvan.

Huomioita sopimuksen purkamisesta, johon liittyy alihankkijoita (uudelleen ulkoistettuja)

Liittyen edellä mainittuun aiheeseen, on mahdollista, että sopimuksissa, jotka solmitaan pääurakoitsijan ja alihankkijan (uudelleen ulkoistetun) välillä, sisältyy ehtoja, joiden mukaan maksut suoritetaan vasta, kun käyttäjältä on saatu maksu. Kuitenkin, vaikka tällaisia ehtoja olisi sisällytetty, katsotaan, että maksuajan alihankkijalle (uudelleen ulkoistetulle) saapuu, kun pääurakoitsijalla ei enää ole odotettavissa saavan maksua. Toisin sanoen, vaikka tällaisia ehtoja olisi sisällytetty, on rajoituksia sille, että niitä käytetään perusteena kieltäytyä maksamasta alihankkijalle (uudelleen ulkoistetulle). On hyvä pitää mielessä myös nämä seikat yhdessä sopimuksen purkamisen vaikutusten ulottuvuuden kanssa, kun kyse on alihankintaan (uudelleen ulkoistamiseen) liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä.

Yhteenveto

Kun järjestelmäkehitysprojektit etenevät alihankinnan (uudelleen tilaamisen) mukana, asiat voivat helposti monimutkaistua. Tästä syystä on usein vaikeaa ratkaista tilanteita yksinkertaisilla toimenpiteillä, kuten asettamalla vahingonkorvausvelvollisuus osapuolelle, joka on rikkonut velvollisuuksiaan, kuten käyttäjän “yhteistyövelvollisuus” tai toimittajan “projektinhallintavelvollisuus”. Kolmen tai useamman osapuolen mukana olevien projektien “palavien” tapausten hankaluus näyttää ilmenevän erittäin hyvin asioissa, kuten sopimuksen purkamisen vaikutusalue. Tässä suhteessa on tärkeää odottaa lisää oikeustapauksia ja rakentaa argumentteja yksittäisten tapausten perusteella.