Mikä on siviilisovittelu ratkaisuna järjestelmäkehityksen kiistoihin?

On yleisesti tiedossa, että jos jokin kiista syntyy, yleinen ratkaisu on oikeudenkäynti. Kuitenkin, järjestelmäkehityksen kiistojen ratkaisukeinot eivät rajoitu vain oikeudenkäynteihin. Tässä artikkelissa esittelemme siviilisovittelun, oikeudenkäynnin vaihtoehtona kiistojen ratkaisemiseksi, sekä ADR-käsitteen. Lisäksi selitämme järjestelmäkehitykseen liittyvien kiistojen siviilisovittelun erityispiirteitä ja siviilisovittelun etuja.

Siviilioikeudellisen sovittelun asema ADR:ssä

Mikä on ADR?

Siviilioikeudellinen sovittelu on yksi ADR:n muoto. Siksi, jotta voimme ymmärtää siviilioikeudellisen sovittelun, meidän on ensin ymmärrettävä, mitä ADR tarkoittaa. ADR on lyhenne sanoista Alternative (vaihtoehtoinen) Dispute (riita) Resolution (ratkaisu), ja japaniksi se tarkoittaa “vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä”. Tässä yhteydessä “vaihtoehtoinen” tarkoittaa “oikeudenkäynnin vaihtoehtoa”.

Alun perin, ei vain järjestelmäkehityksessä, mutta missä tahansa riidassa, jos yrität ratkaista sen oikeudenkäynnillä, sinun on varauduttava suuriin vaivoihin ja kustannuksiin. Tästä syystä todellisessa liiketoiminnassa ennen oikeudenkäyntiä usein löydetään kompromissi osapuolten välisissä neuvotteluissa ja ratkaistaan se.

On olemassa artikkeli, joka järjestää kunkin edut ja haitat verrattuna “oikeudenkäyntiin” ja “neuvotteluihin” riidanratkaisukeinoina.

https://monolith.law/corporate/disputes-related-to-system-development[ja]

Tässä artikkelissa esitellään, kuinka neuvottelupohjainen riidanratkaisu on kustannustehokas ja nopea menetelmä, jolla on monia etuja, joita oikeudenkäynnillä ei ole, ja kuinka oikeudellinen tietämys on hyödyllistä myös pyrittäessä neuvottelupohjaiseen ratkaisuun.

ADR:n asema tässä kokonaiskuvassa on, että se sijoittuu “oikeudenkäynnin” ja “neuvottelun” väliin. Toisin sanoen, se ei ole oikeudenkäynti itsessään, vaan pyrkii ratkaisemaan riitoja joustavammin muiden keinojen avulla, jotka “korvaavat” oikeudenkäynnin.

ADR:n tyypit ja siviilioikeudellisen sovittelun asema

Yleisesti ottaen ADR-menettelyt voidaan luokitella seuraavasti:

• Menettelyt, jotka edistävät osapuolten välistä sopimusta → Sovittelu kuuluu tähän.
• Menettelyt, joissa kolmas osapuoli tekee päätöksen riidasta, ja molemmat osapuolet sitoutuvat noudattamaan sitä, vaikka he eivät olisi sopineet → Välimiesmenettely kuuluu tähän.

ADR on erittäin laaja käsite, ja sitä voidaan toteuttaa sekä tuomioistuimen että ADR:ään erikoistuneiden yksityisten organisaatioiden toimesta. Siviilioikeudellinen sovittelu on yksi niistä, joita tuomioistuin toteuttaa (jos ymmärrät, että siviilioikeudelliset ongelmat käsitellään “neuvotteluina” eikä “siviilioikeudenkäynteinä”, on helpompi ymmärtää, että molemmat ovat tuomioistuimen toimivaltaa).

Mikä on siviilioikeudellinen sovittelu?

Siviilioikeudellinen sovittelu on menettely, jossa tuomioistuin pyrkii ratkaisemaan riidan edistämällä osapuolten välistä keskustelua ilman oikeudenkäyntiä. Se tarjoaa monia etuja, joita oikeudenkäynnillä ei ole, kuten mahdollisuuden ratkaista asia ottaen huomioon osapuolten konkreettiset olosuhteet ilman, että heidän tarvitsee noudattaa lakia. Muita etuja ovat se, että ratkaisuun pääseminen vie vähemmän aikaa kuin oikeudenkäynnissä ja että menettely voidaan suorittaa yksityisesti.

Alla olevassa lainauksessa siviilioikeudellisen sovittelulain (japanilainen ~ siviilioikeudellisen sovittelulaki) 1 §:ssä siviilioikeudellisen sovittelun asema on selvästi määritelty.

1 § Tämän lain tarkoituksena on pyrkiä ratkaisemaan siviilioikeudelliset riidat osapuolten keskinäisen myönnytyksen avulla, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen ja todellisiin olosuhteisiin.

Järjestelmäkehitysriitojen siviilisovittelun ominaisuudet ja edut

Järjestelmäkehitysriitojen tapauksessa, ne käsitellään yleensä siviiliasioina yritysten (tai yksilöiden) välillä, jotka ovat käyttäjiä ja toimittajia. Kuitenkin, järjestelmäkehitykseen liittyvissä asioissa on joitakin erityispiirteitä, jotka eroavat tavallisesta siviilisovittelusta.

Sovittelukomiteaan voidaan valita IT-asiantuntijoita

Olipa kyseessä siviiliriita, joka liittyy järjestelmäkehitykseen, tai siviilisovittelu, jossa pyritään ratkaisemaan asia keskustelemalla, haasteena on usein, miten ottaa mukaan järjestelmäkehityksen alueen erityisosaaminen.

Tämän huomioon ottaen, esimerkiksi Tokion yksinkertaisessa tuomioistuimessa, järjestelmäkehitykseen liittyvässä siviilisovittelussa, periaatteena on nimetä sovittelukomiteaan yksi asiantuntija, jolla on asianmukainen IT-tietämys, ja yksi lakiasiantuntija. Alun perin siviilisovittelussa sovittelukomitea koostuu yhdestä tuomarista tai asianajajasta, joka on osa-aikainen tuomari, ja kahdesta sovittelijasta, yhteensä kolmesta henkilöstä, jotka auttavat muodostamaan sopimuksen molempien osapuolten välillä. Toisin sanoen, yksi näistä kahdesta sovittelijasta on periaatteessa valittu IT-alan asiantuntijoiden joukosta, mikä on järjestelmäkehityssovittelun erityispiirre.

Tietenkin, jos tapauksen laajuus on suuri tai tarvitaan useita asiantuntijanäkökulmia, voi olla tilanteita, joissa valitaan yli kolme asiantuntijasovittelijaa.

IT-asiantuntijan rooli on suurempi kuin oikeudenkäynnissä

Lisäksi, se, että periaatteena on valita yksi IT-asiantuntija kahdesta sovittelijasta, liittyy siihen, että sovittelussa IT-asiantuntijan rooli on suurempi kuin oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnissä tuomio langetetaan lopulta tuomarilla, ja vaikka IT-asiantuntijat osallistuisivatkin esimerkiksi asiantuntijoina, heidän roolinsa ei ylitä avustavaa roolia.

Kuitenkin, sovittelussa, IT- ja järjestelmäasiantuntijoiden odotetaan ottavan aktiivinen rooli osapuolten välillä, rohkaisemaan molempia osapuolia tekemään myönnytyksiä. Joissakin tapauksissa he saattavat jopa käynnistää tietokoneen sovitteluhuoneessa ja tarkistaa ohjelmiston tilan. Tällaisia toimia toteutetaan aktiivisemmin suurissa tuomioistuimissa, kuten Tokion alioikeudessa, ja tuomioistuin itse pyrkii aktiivisesti löytämään ratkaisuja riitoihin, jotka eivät ole sidoksissa muodolliseen oikeudenkäyntimenettelyyn.

Huomio: Sovittelu ja oikeudenkäynti eivät ole joko-tai-valinta

On tärkeää huomata, että ‘sovittelu’ ja ‘oikeudenkäynti’ eivät ole sellaisia vaihtoehtoja, joissa valitsemalla toisen, luovutaan toisesta. Tämä ei koske pelkästään järjestelmäkehitystä, mutta vaikka aluksi pyrittäisiin ratkaisemaan asia sovittelun kautta, jos molemmat osapuolet eivät lopulta pääse yksimielisyyteen, ainoa vaihtoehto on ratkaista asia oikeudenkäynnissä siviiliasiana. Tämä on todellinen mahdollisuus.

Lisäksi on mahdollista, että asia, joka on alun perin käsitelty oikeudenkäynnissä, siirretään tuomarin päätöksellä sovitteluun. Tätä kutsutaan ‘liitännäissovitteluksi’.

Siviilisovittelulaki (japanilainen Siviilisovittelulaki) 20 §: Tuomioistuin, joka on vastaanottanut kanteen, voi omasta aloitteestaan siirtää asian sovitteluun ja antaa sen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai käsitellä sen itse. Tämä ei kuitenkaan päde, jos asia on jo valmisteltu riidan kohteiden ja todisteiden osalta eikä osapuolten välillä ole yksimielisyyttä.

Tätä käytetään tapauksissa, joissa tuomarin on erittäin vaikea tehdä päätös asian luonteen vuoksi, tai tapauksissa, joissa molempien osapuolten kompromissi nähdään sopivana.

Yhteenveto

Tässä artikkelissa käsiteltiin siviilisovittelua keinona ratkaista järjestelmäkehitykseen liittyviä kiistoja. IT-alan erityisosaamista vaativissa oikeudellisissa ratkaisuissa on monia haasteita. Siksi on tärkeää, että kokonaisvaltaisen riidanratkaisun alalla ei jumituta yhteen menetelmään, vaan valitaan tilanteen mukaan sopivin ratkaisu.