Japanin tekijänoikeuslain määritelmä 'teoksesta': Selitys oikeustapausten kautta

Yrityksen immateriaalioikeuksien strategiassa on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa tarkasti, ovatko yrityksen luomat tuotokset laillisesti suojattuja omaisuuseriä. Japanin tekijänoikeuslainsäädännössä suojan lähtökohtana toimii “teos” käsite. Mikäli jotakin ei tunnusteta “teokseksi”, ei tekijänoikeudellista suojaa synny. Siksi on välttämätöntä ymmärtää, kuuluvatko liiketoiminnassa syntyvät erilaiset tuotokset, kuten tuotedesign, markkinointimateriaalit, ohjelmistot ja verkkosivustojen sisällöt, tämän “teoksen” piiriin, sillä se on olennaista sekä riskienhallinnan että omaisuuden hyödyntämisen kannalta. Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) aikakauden laki) 2 artiklan 1 momentin 1 kohdan mukaan “teos” määritellään “ajatuksen tai tunteen luovaksi ilmaisuksi, joka kuuluu kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan”. Tämä ensi silmäyksellä abstraktilta vaikuttava määritelmä tarkentuu oikeuden päätösten kautta konkreettisissa tapauksissa. Japanin oikeusjärjestelmän erityispiirre on, että yleiset laissa määritellyt määritelmät konkretisoituvat oikeudenkäyntien kautta, kun tuomioistuimet soveltavat ja tulkitsevat niitä yksittäisiin tapauksiin. Siksi todellisen ymmärryksen saavuttamiseksi “teoksen” määritelmästä on välttämätöntä analysoida aikaisempia oikeustapauksia. Tässä artikkelissa pureudumme “teoksen” määritelmään ja jaamme sen neljään osatekijään: ajatuksen tai tunteen ilmaisuun, luovuuteen, ilmaisun muotoon ja kuulumiseen kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan. Käymme läpi, miten näitä vaatimuksia on tulkittu käytännön liiketoimintatilanteissa, tukeutuen runsaaseen oikeustapausten kokoelmaan.

Japanin tekijänoikeuslain mukainen ‘teoksen’ oikeudellinen määritelmä

Japanin tekijänoikeuslaki määrittelee suojelunsa keskiössä olevan ‘teoksen’ seuraavasti tekijänoikeuslain 2 artiklan 1 momentin 1 kohdassa.

Se on ajatuksen tai tunteen luovaa ilmaisua, joka kuuluu kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan. 

Tämä määritelmä sisältää neljä perusvaatimusta, jotka on täytettävä, jotta luomus voidaan tunnustaa tekijänoikeuslain suojan alaiseksi. Jotta teos saisi suojaa tekijänoikeuslain nojalla, sen on täytettävä kaikki nämä vaatimukset. Nämä neljä vaatimusta ovat seuraavat:

1. Sisältää ‘ajatuksen tai tunteen’
2. Olla ‘luova’
3. Olla ‘ilmaistu’
4. Kuulua ‘kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan’

Alla käymme läpi näitä vaatimuksia yksityiskohtaisemmin ja tarkastelemme, millä perusteilla tuomioistuimet ovat tehneet päätöksiään konkreettisten tapausten valossa.

「Ajatus tai tunne」— Ihmismielen tuotokset

Teoksen ensimmäinen vaatimus on, että se sisältää ihmisen “ajatuksia tai tunteita”. Tämä vaatimus tarkoittaa, että teoksen tulee olla ihmisen henkisen toiminnan tulosta ja se sulkee pois pelkät faktat, tiedot tai puhtaasti toiminnalliset säännöt tekijänoikeuden suojan ulkopuolelle.

Tämä vaatimus toimii eräänlaisena “portinvartijana”, joka ohjaa erilaiset immateriaalioikeudet asianmukaisiin oikeudellisiin järjestelmiin Japanissa. Ajatusten ja tunteiden luova ilmaisu kuuluu tekijänoikeuslain piiriin, tekniset keksinnöt patenttilain, teollisten tuotteiden muotoilu mallioikeuden ja esimerkiksi asiakaslistat kuten pelkät tiedot voidaan suojata sopimuksen tai epäoikeudenmukaisen kilpailun estämistä koskevan lain mukaisina liikesalaisuuksina. Tämän erottelun ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää strategiaa laadittaessa siitä, miten omaa immateriaalioikeutta tulisi Japanissa suojata.

Tuomioistuinkäytännössäkin näitä rajoja on arvioitu tiukasti. Esimerkiksi Japanin tekijänoikeuslain (Tekijänoikeuslaki) 10 artiklan 2 momentti toteaa, että “pelkkä faktan välittäminen tai ajankohtaisen uutisoinnin” ei katsota olevan tekijänoikeuden alaista teosta. Tämän perusteella pelkät tiedot tai faktat eivät ole tekijänoikeuden suojan piirissä, ellei niissä ole mukana tekijän ajatuksia tai tunteita.

Samoin, jos ilmaisu on täysin käytännöllisen tarkoituksen määrittämä eikä tekijän persoonallisuudella ole sijaa, katsotaan, ettei se täytä vaadittua kriteeriä. Esimerkiksi Tokion alioikeuden (Tokion chiho saibansho) päätöksessä 14. toukokuuta 1987 (1987) katsottiin, ettei tavanomainen kiinteistön kauppakirja täytä teoksen vaatimuksia. Samoin Tokion alioikeuden päätöksessä 31. elokuuta 1965 (1965) tultiin siihen tulokseen, että rahtikirja ei ole tekijänoikeuden suojan alainen. Näiden asiakirjojen sanamuoto on standardisoitu kaupankäynnin turvallisuuden ja tehokkuuden käytännöllisistä vaatimuksista, eikä niissä ole ilmaistu tekijän ajatuksia tai tunteita.

Toisaalta, vaikka sisältö olisi akateemista, katsotaan teokseksi, jos siinä ilmaistaan tekijän ajatuksia tai tunteita. Tokion alioikeuden päätöksessä 21. kesäkuuta 1978 (1978) katsottiin, että auringonvaloon liittyvä tutkielma oli tekijän ajatuksien luova ilmaisu auringonvalo-ongelmasta, ja sen tekijänoikeuden suojan piiriin kuuluvuus vahvistettiin. Näin ollen, vaikka käsiteltäisiin tieteellistä tai teknistä aihetta, sen rakenne, analyysi ja selitystapa heijastavat tekijän henkistä toimintaa, toisin sanoen “ajatuksia”, ja näin ollen se on suojattu tekijänoikeudella.

「Luovuus」— Tekijän persoonallisuuden ilmaisu

Toinen vaatimus, ‘luovuus’, ei Japanin tekijänoikeuslain mukaan välttämättä edellytä korkeaa taiteellisuutta, uutuutta tai omaperäisyyttä. Tässä vaaditaan, että teoksen luomisessa on jollakin tavalla ilmennyt tekijän ‘persoonallisuus’. Toisin sanoen, jos tekijällä on ollut valinnanvaraa ilmaisussaan ja näiden valintojen tuloksena syntynyt teos heijastaa tekijän omia erityispiirteitä, katsotaan luovuuden vaatimus täytetyksi.

Luovuuden olemassaoloa arvioidaan sen perusteella, kuinka paljon vapautta tekijällä on ollut ilmaisussaan. Jos toiminnallisuus, väline tai aihe rajoittavat merkittävästi ilmaisutapaa, on persoonallisuuden tuominen esiin vaikeaa, ja teoksen tekijänoikeudellinen suojattavuus kielletään helposti. Päinvastoin, jos valinnan, järjestelyn ja sanankäytön suhteen on olemassa monia vaihtoehtoja, luovuus tunnustetaan helpommin.

Esimerkkinä luovuuden myönteisestä arvioinnista voidaan mainita karttojen tekijänoikeudellinen suojattavuus. Tokion alioikeuden 2022. toukokuun 27. päivän päätöksessä tunnustettiin asuinkartan tekijänoikeudellinen suojattavuus. Oikeus katsoi, että rakennusten nimien, asukkaiden nimien ja palveluiden sijaintia kuvaavien kuvitusten valinta ja näiden tietojen hakemisen ja katselun helppoutta edistävä esitystapa ilmentävät tekijän persoonallisuutta.

Tietokantoja arvioidaan saman periaatteen mukaisesti. Tokion alioikeuden 2000. maaliskuun 17. päivän ‘Town Page -tietokantatapauksen’ päätöksessä tunnustettiin luovuus ei yksittäisissä puhelinnumeroissa, vaan niiden tietojen ainutlaatuisessa hierarkkisessa luokittelussa, joka oli suunniteltu hakemisen helppoutta varten, ja suojasi tietokannan tekijänoikeudella. Sen sijaan pelkästään gojūon-järjestyksessä järjestettyä puhelinluetteloa (Hello Page) ei katsottu luovuuden ilmentymäksi tässä systemaattisessa rakenteessa.

Myös tietokoneohjelmien alalla on tehty samankaltaisia arvioita. Osakan alioikeuden 2024. tammikuun 29. päivän päätöksessä todettiin, että vaikka useat ohjelmat oli kirjoitettu standardin ohjelmointikielen avulla, tekijällä oli huomattava ‘valinnanvara’ datankäsittelyn konkreettisessa suunnittelussa ja satoja sivuja käsittävän lähdekoodin kokonaisrakenteessa, ja tämän seurauksena tekijän persoonallisuus ilmeni, mikä vahvisti teoksen tekijänoikeudellisen suojattavuuden.

Toisaalta, jos ilmaisu on tavanomainen, luovuus kielletään. Tokion alioikeuden 2022. maaliskuun 30. päivän ‘Stick Spring Roll -tapauksen’ päätöksessä katsottiin, että tuotteen, kevätrullan, herkulliseksi esittämiseen käytetyt valaistus, kulmat ja asettelu ovat kaikki kaupallisessa valokuvauksessa yleisesti käytettyjä tavanomaisia ilmaisuja, ja näin ollen kuvan luovuus kiellettiin.

Lyhyet iskulauseetkin kielletään usein luovuuden puutteen vuoksi, koska ilmaisuvaihtoehtoja on vähän. Henkisen omaisuuden korkeimman oikeuden 2015. marraskuun 10. päivän päätöksessä todettiin, että englannin kielen oppimateriaalin iskulause ‘Kuuntele englantia kuin musiikkia’ oli lyhyt ja kuvaileva ilmaisu, ja ilmaisun valinnanvara oli äärimmäisen rajoitettu, joten luovuutta ei ollut. Tämän vastakohtana on esimerkki liikenneturvallisuuden iskulauseesta ‘Minä tunnen oloni turvalliseksi, turvallisempi kuin äidin sylissä, lapsi turvaistuimessa’, jossa ainutlaatuinen näkökulma ja ilmaisutapa tunnustettiin luoviksi.

「Ilmaisu」— Idean ja ilmaisun erottelun periaate Japanin tekijänoikeuslaissa

Kolmas vaatimus on, että teoksen tulee olla konkreettinen ‘ilmaisu’. Tämä perustuu tekijänoikeuslain ytimeen kuuluvaan ‘idean ja ilmaisun erottelun periaatteeseen’. Toisin sanoen, laki suojaa ei itse ideaa, vaan sen, miten idea on konkreettisesti ilmaistu. Tämä periaate on välttämätön, jotta ideat, faktat ja teoriat, jotka ovat perustavanlaatuisia elementtejä, pysyvät yhteiskunnan yhteisenä omaisuutena ja kaikkien vapaasti käytettävissä, edistäen kulttuurin kehitystä. Japanin tekijänoikeuslain (Heisei 13, 2001) ensimmäinen pykälä, joka asettaa tavoitteeksi ‘kulttuurin kehityksen edistämisen’, tukeutuu tähän periaatteeseen.

Periaatteen selkein osoitus on Japanin korkeimman oikeuden päätös ‘Esashi Oiwake -tapauksessa’ 28. kesäkuuta 2001 (Heisei 13, 2001). Tässä tapauksessa eräs tietokirjailija kirjoitti teoksen, jossa kuvattiin, kuinka Hokkaidon Esashi-kaupunki kukoisti aikoinaan silli-kalastuksen ansiosta, koki myöhemmin taantumaa ja nykyään elpyy kerran vuodessa järjestettävän kansanlaulun ‘Esashi Oiwake’ kansallisen kilpailun myötä. Myöhemmin televisioyhtiö tuotti dokumenttiohjelman, jolla oli täsmälleen sama historiallinen kulku ja tarinan rakenne. Korkein oikeus kumosi alemman oikeusasteen päätöksen ja kielsi tekijänoikeusrikkomuksen. Heidän logiikkansa perustui ideoiden ja faktoiden, jotka eivät ole suojattuja, ja suojattujen ilmaisujen tarkan erottelun tekemiseen. Kaupungin historialliset faktat ja tarinan runko ‘kukoistus → taantuma → elpyminen’ katsottiin suojaamattomiksi ‘ideoiksi’, joita kuka tahansa voi käyttää. Toisaalta kirjailijan käyttämät konkreettiset sanavalinnat ja kielikuvat katsottiin suojattaviksi ‘ilmaisuiksi’. Koska televisioyhtiö käytti ideoita ja faktoja, mutta hyödynsi omaa narraatiotaan ja visuaalisia elementtejään, se ei tehnyt ‘alkuperäisen teoksen ilmaisun olennaisia piirteitä suoraan havaittaviksi’, ja näin ollen tekijänoikeusrikkomusta ei tapahtunut.

Idea- ja ilmaisuerottelun periaatetta sovelletaan laajasti myös muilla aloilla. Esimerkiksi Japanin immateriaalioikeuksien korkeimman oikeuden päätöksessä ‘kalastuspelitapauksessa’ 8. elokuuta 2012 (Heisei 24, 2012) todettiin, että pelin säännöt ja järjestelmä sekä näyttöjen siirtymäjärjestys ‘aloitusnäyttö → kalastuspaikan valinta → heitto → saaliskuva’ ovat vain ‘ideoita’, jotka liittyvät kalastuspelin mekaniikkaan, eivätkä ne ole tekijänoikeuden suojan piirissä. Suojattuja ovat vain konkreettiset graafiset suunnittelut, hahmot, musiikki ja teksti, eli ‘ilmaisun’ osat. Siksi, vaikka kilpailijayritys matkisi ohjelmistonsa toimintoja, tekijänoikeusrikkomusta on vaikea väittää, ellei lähdekoodia ole suoraan kopioitu. ‘Idea’ eli toiminto ei ole suojattu, mutta ‘ilmaisu’ eli lähdekoodi on suojattu.

“Kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alue” – Älyllisen kulttuuriperinnön piiri Japanissa

Viimeinen vaatimus on, että teoksen tulee kuulua “kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alueeseen”. Tätä vaatimusta tulkitaan laajasti kattamaan älyllisen ja kulttuurisen henkisen toiminnan tuotokset, eikä se yleensä aiheuta ongelmia. Kuitenkin, kun taiteellinen luomus sovelletaan käytännöllisiin esineisiin, kuten “soveltavaan taiteeseen”, tämä vaatimus muodostuu tärkeäksi kiistakohdaksi.

Soveltavan taiteen ympärillä käydään keskustelua tekijänoikeuslain tarjoaman pitkäaikaisen suojan ja muotoilulain olettaman lyhyemmän suojan välisestä erosta. Tuomioistuimet ovat taipuvaisia tekemään varovaisia päätöksiä, sillä jos tekijänoikeudella suojataan myös käytännöllisten massatuotteiden muotoilua, se saattaa vesittää muotoilulain roolin ja rajoittaa liikaa teollista toimintaa.

Tärkeän arviointiperusteen tässä asiassa tarjosi Japanin immateriaalioikeuksien ylioikeuden (知的財産高等裁判所) päätös 8. joulukuuta 2021 (Reiwa 3) “Takon liukumäkitapauksessa”. Oikeus totesi, että soveltavan taiteen (yksittäisten taidekäsityötuotteiden poislukien) tulee olla erotettavissa käytännöllisestä toiminnosta, jotta sitä voidaan suojata tekijänoikeuslain “taiteellisena teoksena”. Kyseisessä tapauksessa oikeus katsoi, että takon muoto oli erottamattomasti yhteydessä sen toimintaan leikkivälineenä. Takon pää tuki rakennetta ja sen jalat muodostivat liukumäen itsessään, joten esteettiset ja toiminnalliset elementit olivat yhtenäisiä eikä niitä voitu erottaa toisistaan. Tämän seurauksena liukumäki ei täyttänyt tekijänoikeuslain taiteellisen teoksen vaatimuksia.

Tämä päätös tarjoaa tärkeitä vihjeitä yrityksille tuotedesignin suojaamisessa. Kun halutaan suojata toiminnallisen tuotteen muotoilua älyllisenä omaisuutena, ensisijainen harkinta tulisi olla muotoilulain mukainen rekisteröinti, ja tekijänoikeuslain tarjoama suoja on rajoitettua.

Toisaalta, jos esteettinen ilmaisu voidaan selvästi erottaa toiminnosta, tekijänoikeuden suoja on mahdollinen. Esimerkiksi T-paitaan painettu kuva tai peiton kankaaseen käytetty kuvio ovat itsenäisiä taiteellisia teoksia, ja ne ovat esteettisen arvostelun kohteita erillään T-paidan tai peiton käytännöllisestä toiminnosta, joten ne ovat tekijänoikeuden suojan piirissä.

Tekijänoikeuden suojaaman ja suojaamattoman sisällön rajanveto Japanissa

Aiempien keskustelujen selkeyttämiseksi vertaamme tekijänoikeuden suojaaman “ilmaisun” ja suojaamattoman “idean” tai “faktan” rajaviivoja konkreettisten oikeustapausten pohjalta.

Yhteenveto

Japanin tekijänoikeuslain mukainen “teoksen” määritelmä ei ole pelkkä muodollinen tarkistuslista, vaan se on oikeudenkäyntien kautta kehitetty syvällinen standardi, jota sovelletaan tapauskohtaisesti. Ajatukset tai tunteet, luovuus, ilmaisu sekä kirjallisuuden, tieteen, taiteen ja musiikin alueet ovat neljä vaatimusta, jotka ovat keskenään yhteydessä sekä suojaavat luojan oikeuksia että varmistavat ideoiden ja tosiasioiden säilymisen yhteiskunnan yhteisenä omaisuutena, tasapainottaen julkista etua. Omaa immateriaalioikeutta hallinnoitaessa ja toisten oikeuksien loukkaamisen riskiä vältettäessä on välttämätöntä ymmärtää syvällisesti nämä vaatimukset ja niitä konkretisoivat oikeustapaukset.

Monolith Lakitoimisto on tarjonnut laajaa neuvontaa ja tukea monimutkaisissa Japanin tekijänoikeuslain kysymyksissä monenlaisille asiakkaille, kuten ohjelmistojen, sisällöntuotannon ja tuotesuunnittelun aloilla. Toimistossamme on useita englanninkielisiä asiantuntijoita, mukaan lukien ulkomaisten oikeusjärjestelmien pätevyydet omaavia henkilöitä, mikä mahdollistaa sujuvan ja ammattimaisen oikeudellisen palvelun tarjoamisen kansainvälisesti toimiville yrityksille, jotka kohtaavat tekijänoikeuteen liittyviä haasteita. Olipa kyseessä teoksen määritelmän konsultointi tai konkreettisen immateriaalioikeusstrategian kehittäminen, kuten tässä artikkelissa on selitetty, ota rohkeasti yhteyttä toimistoomme.