Japanin maahantulo- ja oleskelunvalvonnan kehys: Oikeudellinen ja hallinnollinen yleiskatsaus

Ihmisten liikkuminen yli Japanin rajojen on kattavasti säännelty yhdellä lailla, nimeltään “Japanin maahantulo- ja maastapoistumishallinto sekä pakolaisstatuksen tunnustamislaki” (出入国管理及び難民認定法). Tämä laki määrittelee ensimmäisessä pykälässään tavoitteekseen “kaikkien maahan saapuvien ja maasta poistuvien henkilöiden maahantulon ja maastapoistumisen sekä kaikkien maassa oleskelevien ulkomaalaisten oleskelun oikeudenmukaisen hallinnan”. Tämä “oikeudenmukainen hallinta” symboloi kahta tärkeää kansallista etua, joita Japanin maahantulo- ja maastapoistumishallinto pyrkii tasapainottamaan. Toisaalta on tarve sujuvasti vastaanottaa kyvykkäitä ammattilaisia, pääomaa ja vierailijoita, jotka ovat välttämättömiä talouden elvyttämiseen, teknologiseen innovaatioon ja Japanin aseman ylläpitämiseen kansainvälisessä yhteisössä. Toisaalta on yhtä tärkeää ylläpitää tiukkaa hallintajärjestelmää kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen ja kotimaisen työmarkkinan suojelemiseksi. Tämä edistämisen ja sääntelyn välinen tasapaino on ohjaava periaate, joka läpäisee Japanin maahantulo- ja maastapoistumishallinnon toimivallasta yksittäisten ulkomaalaisten maahantulolupaehtoihin asti. Siksi tämän järjestelmän ymmärtäminen edellyttää, että tunnetaan paitsi yksittäiset menettelyt, myös niiden taustalla olevat oikeudelliset ajatukset ja hallinnolliset rakenteet.

Japanin maahantulon ja maastalähdön hallinnan perusperiaatteet

Japanin maahantulon ja maastalähdön hallintajärjestelmän perustana oleva keskeinen oikeudellinen periaate on valtion suvereniteetin periaate. Tämä perustuu vakiintuneeseen kansainväliseen tapaoikeuteen, jonka mukaan valtioilla on suvereeni oikeus kieltäytyä päästämästä maahan ulkomaalaisia, jotka saattavat vaarantaa kansallisen turvallisuuden tai etujen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtiolla on periaatteessa vapaus päättää, mitä ulkomaalaisia se hyväksyy alueelleen ja millä ehdoilla. Tästä kansainvälisen oikeuden periaatteesta johtuva tärkeä seuraamus on, että ulkomaalaisilla ei ole synnynnäistä oikeutta tulla Japaniin tai oleskella Japanissa, vaan se on eräänlainen lupa, jonka Japani myöntää harkintansa mukaan. Tämä ajattelutapa ei rajoitu pelkästään abstraktiin oikeusteoriaan. Se on oikeudellisen oikeutuksen lähde, kuten myöhemmin mainittu McClean-tapauksen päätös osoittaa, jossa Japanin tuomioistuimet myöntävät laajaa harkintavaltaa oikeusministerille ja muille hallinnollisille elimille asioissa, kuten oleskeluluvan uusimisessa. Valtion suvereniteetin perusperiaatteen ymmärtäminen on avain siihen, miksi Japanin maahantulon ja maastalähdön hallintajärjestelmä on suunniteltu antamaan hallinnollisille elimille laaja harkintavalta.

Maahanmuuttohallinnosta vastaava organisaatio Japanissa: Maahanmuutto- ja oleskeluhallinto

Japanin maahanmuuttohallinnon erikoistehtäviä hoitava viranomainen on oikeusministeriön alaisuudessa toimiva Maahanmuutto- ja oleskeluhallinto. Tämä organisaatio tunnetaan yleisesti lyhenteellä “nyūkan”. Huhtikuussa 2019 (Reiwa 1), aikaisempi oikeusministeriön sisäinen yksikkö “Maahanmuuttovirasto” uudistettiin ja siitä tuli ulkoinen yksikkö “Maahanmuutto- ja oleskeluhallinto”, jolla on enemmän valtuuksia ja itsenäisyyttä. Uudelleenjärjestelyn taustalla oli Japanissa oleskelevien ulkomaalaisten määrän merkittävä kasvu ja työvoimapulan syveneminen, mikä johti uusien oleskeluoikeuksien luomiseen. Maahanmuuttohallinnon kohtaamat haasteet ovat sekä laadullisesti että määrällisesti kasvaneet ja monimutkaistuneet. Tämä muutos ei ole pelkästään nimen vaihto, vaan se heijastaa tärkeää käännekohtaa Japanin kansallisessa strategiassa. Toisin sanoen, se on vahvistus järjestelmälle, joka pyrkii tasapainottamaan ulkomaalaisten vastaanoton edistämisen työvoiman turvaamiseksi ja kansallisen turvallisuuden sekä yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämisen.

Maahanmuutto- ja oleskeluhallinnon päätehtävät voidaan jakaa neljään pääosaan. Ensimmäinen on “maahanmuutto- ja poistumistarkastukset” lentokentillä ja satamissa. Tämä on keskeinen osa rajavalvontaa, joka hallinnoi Japaniin saapuvia ja sieltä poistuvia ulkomaalaisia. Toinen on “oleskelutarkastukset ja -hallinto”. Tämä käsittää Japanissa jo oleskelevien ulkomaalaisten oleskelulupien uusimisen ja oleskeluoikeuksien muutosten käsittelyn sekä oleskelevien ulkomaalaisten tietojen hallinnan. Kolmas on “oleskelutuki”. Tämä on suhteellisen uusi toiminto, joka tarjoaa tietoa ja neuvontaa, jotta ulkomaalaiset voivat sujuvasti elää osana Japanin yhteiskuntaa, ja siihen kuuluu muun muassa Ulkomaalaisten oleskelutukikeskuksen (FRESC) toiminta. Neljäs on “rikkomusten tarkastus ja maastapoisto”. Tämä on lainvalvontaan liittyvä tehtävä, jossa tutkitaan ulkomaalaisia, jotka ovat rikkoneet Japanin maahanmuutto- ja pakolaislakia, ja tarvittaessa suoritetaan maastapoistomenettelyjä.

Tämän organisaatiorakenteen muutos merkitsee enemmän kuin pelkkää hallinnollista uudelleenjärjestelyä. Se osoittaa, että maahanmuuttohallinnosta vastaava organisaatio on virallisesti ottanut tehtäväkseen paitsi tiukan hallinnan ja valvonnan myös ulkomaalaisten sujuvan vastaanoton ja yhteiskuntaan integroinnin tukemisen. Tämä kaksijakoinen tehtävä on strateginen valinta, joka vastaa Japanin väestödynamiikan muutoksiin ja taloudellisiin tarpeisiin.

Maahantuloprosessi: Saapumismenettelyt Japaniin

Ulkomaalaisen, joka aikoo saapua Japaniin, on läpäistävä laillinen prosessi ja saada ‘saapumislupa’. Tämän menettelyn perustana on Japanin maahanmuutto- ja pakolaislainsäädännön seitsemännessä pykälässä määritellyt ‘saapumisen ehdot’. Kyseinen pykälä määrittelee viisi vaatimusta, jotka ulkomaalaisen on täytettävä saadakseen luvan saapua maahan.

Ensinnäkin on oltava voimassa oleva passi ja yleensä myös ulkomaanedustuston päällikön tai ulkoministerin myöntämä voimassa oleva viisumi. Toiseksi, Japanissa suoritettavaksi aiotun toiminnan osalta hakemuksen tiedot eivät saa olla vääriä. Kolmanneksi, kyseisen toiminnan on vastattava jotakin Japanin maahanmuutto- ja pakolaislainsäädännössä määritellyistä oleskeluluvista. Neljänneksi, Japanissa suunnitellun oleskelun keston on oltava lain säännösten mukainen. Viidenneksi, ei saa täyttää myöhemmin mainittuja saapumisen kieltämisen syitä.

Käytännön tarkastus suoritetaan Japanin lentokentillä ja satamissa sijaitsevissa maahanmuuttoporteissa, joissa maahanmuuttovirkailijat suorittavat tarkastuksen. Ulkomaalaisten on yleensä toimitettava sormenjäljet ja kasvokuva kaltaisia henkilöllisyyden tunnistetietoja saapumishakemuksen yhteydessä. Tämän jälkeen maahanmuuttovirkailijat arvioivat haastattelujen kautta, täyttääkö henkilö edellä mainitut viisi saapumisehtoa. Jos maahanmuuttovirkailija toteaa, että kaikki ehdot täyttyvät, ulkomaalaisen passiin leimataan ‘saapumislupa’, ja vasta tämän jälkeen on mahdollista saapua laillisesti Japaniin. Tämä prosessi, viisumihakemuksesta rajalla tehtävään lopulliseen tarkastukseen, on suunniteltu varmistamaan, että Japaniin saapuvat ulkomaalaiset täyttävät lailliset vaatimukset useiden vaiheiden kautta.

Reiluuden ja turvallisuuden varmistaminen: Maahantulokiellon perusteet Japanissa

Maahantulon viidestä ehdosta erityisen tärkeä rooli Japanin turvallisuuden ja yleisen järjestyksen ylläpitämisessä on maahantulokiellon perusteisiin kuulumattomuudella. Japanin maahanmuutto- ja pakolaislainsäädännön (Heisei (1989)) viides pykälä listaa konkreettisesti ulkomaalaiset tyypit, joiden maahantuloa ei pidä sallia Japanin yhteiskunnan edun suojelemiseksi. Tämä säännös takaa “tiukan hallinnan” näkökulman laillisesti maahanmuuton valvonnassa.

Maahantulokiellon perusteet ovat moninaiset, mutta Maahanmuutto- ja oleskeluhallinnon mukaan ne voidaan pääasiassa luokitella seuraaviin kategorioihin. Ensinnäkin, henkilöt, joiden maahantuloa ei pidetä suotavana kansanterveydellisistä syistä. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi tietyt tartuntataudit sairastavat henkilöt. Toiseksi, henkilöt, jotka katsotaan voimakkaasti antisosiaalisiksi. Esimerkiksi järjestäytyneiden rikollisryhmien jäsenet kuuluvat tähän kategoriaan. Kolmanneksi, henkilöt, jotka ovat aiemmin saaneet maastakarkotuksen Japanista tai jotka on tuomittu vakavasta rikoksesta Japanissa tai ulkomailla. Tämä on tärkeä kriteeri uusintarikollisuuden riskin ja Japanin oikeusjärjestyksen noudattamisen arvioinnissa. Neljänneksi, henkilöt, joiden katsotaan mahdollisesti vaarantavan Japanin kansalliset edut tai yleisen turvallisuuden. Terroristit ja vakoilutoimintaan osallistuvat henkilöt ovat tämän kategorian tyypillisiä esimerkkejä. Viidenneksi, tapaukset, jotka perustuvat vastavuoroisuuteen. Nämä säännökset osoittavat, että Japanin rajavalvonta toimii paitsi ihmisten liikkumisen hallinnan myös moninaisten uhkien torjunnan kannalta tärkeänä puolustuslinjana.

Ulkomaalaisten hallinta Japanissa

Kun ulkomaalainen on saanut maahantuloluvan ja oleskelee Japanissa, hänen toimintansa määritellään laillisesti maahantulohetkellä päätetyn ‘oleskeluluvan’ perusteella. Tämä oleskelulupajärjestelmä on oleskelunhallinnan ydin, mutta sen rinnalla yrityksille ja ulkomaalaisille itselleen on asetettu useita tärkeitä hallinnollisia ilmoitusvelvollisuuksia, joiden tarkoituksena on ymmärtää tarkasti oleskelutilannetta.

Yksi näistä on Japanin maahanmuutto- ja pakolaislainsäädännön (Immigration Control and Refugee Recognition Act) 19 artiklan 16 kohdan mukainen ‘kuulumisorganisaation ilmoitus’. Tämä säännös velvoittaa yrityksiä ja koulutuslaitoksia, jotka työllistävät keskipitkän tai pitkän aikavälin oleskelijoita, ilmoittamaan maahanmuutto- ja oleskeluhallintovirastolle 14 päivän kuluessa ulkomaalaisen kanssa tehdyn sopimuksen aloittamisesta tai päättymisestä (esimerkiksi kun työntekijä irtisanoutuu).

Vastaavasti sama laki 19 artiklan 17 kohdassa määrittelee ‘keskipitkän tai pitkän aikavälin oleskelijan ilmoituksen’. Tämä velvoittaa ulkomaalaisen henkilön ilmoittamaan 14 päivän kuluessa tapahtumasta, jos hänen kuulumisorganisaationsa nimi tai sijainti muuttuu, organisaatio lakkaa olemasta, tai hän lähtee tai siirtyy pois organisaatiosta.

Nämä ilmoitusvelvollisuudet eivät ole pelkkiä hallinnollisia menettelyjä. Ne toimivat erittäin tärkeinä tietojenkeruumekanismeina, joiden avulla hallitus voi ymmärtää lähes reaaliajassa ulkomaalaisten liikkeitä Japanissa. Saamalla tietoa sekä yrityksiltä että yksilöiltä voidaan varmistaa tietojen tarkkuus ja nopeasti havaita, jos ulkomaalainen on mahdollisesti menettänyt laillisen oleskelunsa perustan (esimerkiksi irtisanoutumisen jälkeen, jos uutta työtä ei ole löytynyt). Yrityksille tämän ilmoituksen laiminlyönti ei ole vain menettelyvirhe, vaan se voidaan nähdä yhteistyön laiminlyöntinä kansallisen turvallisuuden ja talouspolitiikan perustana olevan oleskelunhallintajärjestelmän kanssa, mikä voi aiheuttaa haitallisia seurauksia tulevissa oleskelulupahakemuksissa.

Lisäksi, jos Japanissa oleskeleva ulkomaalainen haluaa poistua maasta tilapäisesti ja palata myöhemmin samalla oleskeluluvalla, hänen on yleensä saatava ‘uudelleen maahantulolupa’ etukäteen. Tämän Japanin maahanmuutto- ja pakolaislainsäädännön 26 artiklassa määritellyn järjestelmän avulla on mahdollista palata maahan säilyttäen aiemmin saatu oleskelulupa.

Hallinnollisen harkintavallan rajat: Merkittäviä oikeustapauksia Japanissa

Japanin maahanmuuttohallinnon toiminnan ymmärtämisessä on erittäin tärkeää tuntea hallintoviranomaisten, erityisesti oikeusministerin, harkintavallan ulottuvuudet, jotka Japanin korkein oikeus on määritellyt. Eräs merkittävä esimerkki on korkeimman oikeuden päätös 4. lokakuuta 1978 (Showa 53), joka tunnetaan yleisesti McCarran-tapauksena. Tässä tapauksessa korkein oikeus tunnusti, että oikeusministerillä on erittäin laaja harkintavalta päättäessään ulkomaalaisen oleskeluluvan uusimisesta.

Oikeuden perustelut olivat, että oleskeluluvan uusimisen hyväksymistä tai hylkäämistä arvioitaessa on otettava huomioon paitsi hakijan henkilökohtaiset olosuhteet, myös Japanin sisäiset poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet, kansainväliset suhteet ja diplomaattiset näkökohdat, jotka ovat erittäin julkisia ja moninaisia tekijöitä. Korkein oikeus päätteli, että tällaiset korkeasti poliittiset päätökset ovat luonteeltaan parhaiten oikeusministerin asiantuntemuksen ja poliittisen harkinnan varassa.

Lisäksi tämä oikeustapaus rajoitti tiukasti oikeuden puuttumista oikeusministerin päätöksiin. Oikeus voi kumota päätöksen vain, jos se on “täysin vailla faktista perustaa tai jos se on selvästi kohtuuton yhteiskunnallisten normien valossa”. Tämä erittäin korkea kynnys käytännössä suojaa hallinnon päätöksiä oikeudelliselta tarkastelulta.

Tämän oikeustapauksen käytännön seuraukset ovat merkittäviä. Se tarkoittaa, että on erittäin vaikeaa kumota päätöksiä, kuten oleskeluluvan epääminen, oikeusteitse. Siksi yritysten, jotka haluavat sujuvasti ottaa vastaan ulkomaista työvoimaa, on strategisesti erittäin tärkeää keskittyä ennaltaehkäisevään ja varautuvaan lähestymistapaan, eikä luottaa jälkikäteiseen oikeudenkäyntiin. Tämä tarkoittaa vakuuttavien asiakirjojen valmistelua hakuvaiheessa, kaikkien vaatimusten täyttämistä ja ilmoitusvelvollisuuksien kaltaisten compliance-vaatimusten tiukkaa noudattamista. Tämä oikeustapaus on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, miten kansallisen suvereniteetin periaate konkretisoituu Japanin sisäisessä oikeuskäytännössä, kuten artikkelin alussa mainittiin.

Yhteenveto

Japanin maahantulo- ja oleskelunhallintajärjestelmä on monimutkainen oikeudellinen ja hallinnollinen kehys, joka on rakennettu valtion suvereniteetin periaatteen varaan ja tasapainottaa kahta tavoitetta: taloudellisia vaatimuksia ja kansallista turvallisuutta. Sen toimintaa hoitaa erikoistunut viranomainen, Maahantulo- ja oleskelunhallintavirasto, ja se toteutetaan oikeusministerin laajan harkintavallan alaisena, pyrkien yhdistämään tiukkuuden ja sujuvuuden. Tämän järjestelmän tarkka ymmärtäminen ja asianmukainen käsittely on välttämätöntä globaalisti toimiville yrityksille.

Monolith Lakitoimisto on tarjonnut neuvontaa monille kotimaisille asiakkaille liittyen Japanin maahantulo- ja oleskelunhallintalainsäädäntöön, josta tässä artikkelissa on keskusteltu, ja meillä on laaja kokemus tällaisissa oikeudellisissa kysymyksissä. Toimistossamme on useita asiantuntijoita, jotka puhuvat englantia ja joilla on sekä Japanin asianajajapätevyys että ulkomaisia oikeudellisia pätevyyksiä, mikä mahdollistaa kattavan oikeudellisen tuen tarjoamisen yhdistämällä syvällisen kotimaisen lainsäädännön tuntemuksen kansainväliseen näkökulmaan. Jos kohtaatte haasteita monimutkaisissa maahantulo- ja oleskelunhallintaan liittyvissä asioissa, ottakaa rohkeasti yhteyttä toimistoomme.