Yhdeksän Japanin tekijänoikeuslain suojaamaa teoslajia oikeustapausten valossa selitettynä

Liiketoiminnan harjoittaminen Japanin kehittyneillä markkinoilla edellyttää välttämättä syvällistä ymmärrystä immateriaalioikeuksista, jotka ovat keskeinen johtamishaaste. Vaikka monet oikeudet, kuten patentit ja tavaramerkit, vaativat rekisteröintiä, tekijänoikeudet syntyvät automaattisesti teoksen luomisen yhteydessä. Tämä ominaisuus on edullinen oikeuksien suojan kannalta, mutta toisaalta, jos et ymmärrä tarkasti, mikä katsotaan suojattavaksi ‘teokseksi’, sisällytät aina riskin loukata tahattomasti toisen oikeuksia. Siksi on äärimmäisen tärkeää ymmärtää teosten määritelmät ja tyypit sekä riskienhallinnan että oman immateriaalipääoman suojan näkökulmasta. Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) / Reiwa (2019)) 2 artiklan 1 momentin 1 kohdan mukaan teos määritellään ‘luovasti ilmaistuksi ideaksi tai tunteeksi, joka kuuluu kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan’. Tämä määritelmä koostuu neljästä vaatimuksesta: ideasta tai tunteesta, luovuudesta, ilmaisusta ja kulttuurisesta alueesta. Japanin tekijänoikeuslaki täydentää tätä abstraktia määritelmää esittelemällä suojattujen teosten konkreettisia tyyppejä. Tässä artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti Japanin tekijänoikeuslain 10 artiklan 1 momentissa esitettyjä yhdeksää pääteostyyppiä, selittäen, miten kukin niistä tulkitaan laillisesti ja millaisia ongelmia ne voivat aiheuttaa todellisissa liiketoimintatilanteissa, tärkeitä oikeustapauksia hyödyntäen.

Määritelmä ‘teoksesta’ Japanin tekijänoikeuslaissa

Tekijänoikeudella suojattavan teoksen on ensin täytettävä Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989)) 2. artiklan 1. momentin 1. kohdan mukainen ‘teoksen’ määritelmä. Tämä määritelmä voidaan jakaa neljään keskeiseen vaatimukseen. Mikäli teos ei täytä edes yhtä näistä vaatimuksista, sitä ei suojata tekijänoikeudella.

Ensinnäkin teoksen on sisällettävä ‘ajatuksia tai tunteita’. Tämä tarkoittaa, että pelkät faktat tai data itsessään eivät kuulu tekijänoikeuden suojan piiriin. Esimerkiksi tosiasia, että ‘Tokion torni on 333 metriä korkea’, on objektiivista dataa, johon ei liity kenenkään ajatuksia tai tunteita, eikä se täten ole tekijänoikeuden suojaama teos.

Toiseksi teoksen on oltava ‘luovasti’ ilmaistu. Tässä yhteydessä ‘luovuus’ ei tarkoita välttämättä taiteellisesti korkeaa arvoa tai täydellistä uutuutta. Riittää, että tekijän persoonallisuus heijastuu ilmaisussa. Näin ollen pelkkä toisen teoksen jäljittely tai yleinen, kenen tahansa ilmaisema tavallinen esitystapa ei täytä luovuuden vaatimusta, eikä sitä pidetä tekijänoikeuden suojaamana teoksena.

Kolmanneksi teoksen on oltava ‘ilmaistu’. Tekijänoikeus suojaa konkreettista ‘ilmaisua’, ei sen taustalla olevaa ‘ideaa’. Tämä tunnetaan ‘idean ja ilmaisun erottelun’ periaatteena tekijänoikeuslaissa. Esimerkiksi romaanin konsepti tai juoni, eli idea, ei ole suojattu, mutta tämän idean pohjalta kirjoitettu konkreettinen teksti on suojattu ‘ilmaisuna’. Tämä periaate edistää terveen kilpailun ja kulttuurin kehitystä talouspoliittisesta näkökulmasta. Jos idea itsessään annettaisiin yksinoikeudella, menetettäisiin mahdollisuus luoda myöhemmin samasta teemasta parempia teoksia, mikä voisi estää innovaatioiden syntymistä. Laki jättää ideat julkiseen domainiin, jotta moninaiset ilmaisut voivat syntyä. Yritysten kilpailuetu rakentuu myös ei abstraktien liikeideoiden, vaan niiden konkreettisten ja laillisesti suojattujen ‘ilmaisujen’, kuten ohjelmistokoodin, brändisuunnittelun ja manuaalien kirjoituksen laadun varaan.

Neljänneksi teoksen on kuuluttava ‘kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan’. Tämä vaatimus rajoittaa suojattavat kohteet kulttuuriseen luomistyöhön ja sulkee pois puhtaat teolliset tuotteet tekijänoikeuden suojan ulkopuolelle. Teollinen muotoilu on pääasiassa suojattu muilla immateriaalioikeuksilla, kuten mallioikeudella.

Esimerkkejä teoslajeista Japanin tekijänoikeuslain mukaan

Japanin tekijänoikeuslain (Heisei 3 vuosi eli 1991) 10. pykälän 1. momentti luettelee yhdeksän konkreettista esimerkkiä teoksista, jotka täyttävät aiemmin mainitun määritelmän. Nämä esimerkit ovat vain suuntaa-antavia, ja myös listan ulkopuoliset teokset voivat saada suojan, mikäli ne täyttävät teoksen määritelmän. Kuitenkin näiden teostyyppien ymmärtäminen on käytännön kannalta erittäin hyödyllistä.

Kielelliset teokset Japanin tekijänoikeuslain mukaan

Kielelliset teokset (Japanin tekijänoikeuslain 10. pykälän 1 momentin 1 kohta) kattavat kaikenlaiset kielelliset ilmaisut, kuten romaanit, käsikirjoitukset, esseet, luennot sekä yritysten verkkosivuilla julkaistavat tekstit ja mainoskopiot. Kuitenkin saman lain 10. pykälän 2 momentti selkeästi määrittelee, että “pelkkä tosiasioiden välittäminen tai ajankohtaiset uutisraportit” eivät kuulu kielellisiin teoksiin. Tämä säännös vahvistaa uudelleen perusperiaatteen, jonka mukaan pelkässä tosiasioiden raportoinnissa ei tunnusteta luovuutta.

Alalla tärkeän ennakkotapauksen asetti Japanin korkeimman oikeuden päätös 28. kesäkuuta 2001 (Reiwa 3), tunnettu nimellä “Esashin Oiwake -tapaus”. Tässä tapauksessa kiisteltiin erään kirjan prologin ja Hokkaidon Esashin kaupunkia käsittelevän televisio-ohjelman kertojan tekstien samankaltaisuudesta. Oikeus totesi, että kielellisen teoksen muunnelman (uuden teoksen luominen olemassa olevan teoksen pohjalta) syntyminen edellyttää, että alkuperäisen teoksen “ilmaisun olennaiset piirteet” säilyvät ja että uuden teoksen kanssa tekemisiin tuleva henkilö voi “suoraan havaita” nämä piirteet alkuperäisessä teoksessa. Molempien teosten yhteiset seikat olivat historiallinen tosiasia, että Esashin kaupunki oli aikoinaan kukoistanut silli- kalastuksen ansiosta, ja käsitys siitä, että kaupunki vilkastuu eniten Esashin Oiwake -kansallislaulukilpailun aikana. Oikeus katsoi nämä suojattomiksi ideoiksi tai yleisiksi tosiasioiksi ja totesi, että koska konkreettiset teksti-ilmaisut olivat erilaisia, tekijänoikeusrikkomusta ei ollut tapahtunut.

Tämä ennakkotapaus tarjoaa tärkeän ohjenuoran yritystoiminnalle. Kilpailijan julkaiseman raportin tai analyysin samojen tosiasioiden tai tietojen pohjalta oman ainutlaatuisen analyysin tai näkemyksen lisääminen uuteen raporttiin ei periaatteessa ole tekijänoikeusrikkomus, kunhan itse ilmaisua ei matkita. Tekijänoikeuslain suoja kohdistuu nimenomaan konkreettiseen ‘ilmaisuun’, ei taustalla oleviin ‘tosiasioihin’ tai ‘ideoihin’. Tämä periaate on vapaiden kilpailu- ja tietovirtojen perustana.

Musiikin tekijänoikeudelliset teokset Japanissa

Musiikin tekijänoikeudelliset teokset (Japanin tekijänoikeuslain 10. pykälän 1. momentin 2. kohta) viittaavat itse musiikkikappaleeseen (melodian, harmonian ja rytmin yhdistelmä). Lisäksi musiikkikappaleeseen liittyvät sanat ovat suojattuja itsenäisinä kielellisinä tekijänoikeudellisina teoksina.

Äskettäin tärkeä päätös musiikin käytön osalta on Japanin korkeimman oikeuden päätös 24. lokakuuta 2022, joka tunnetaan nimellä “musiikkikoulutapaus”. Tässä tapauksessa kiisteltiin siitä, kuka on velvollinen maksamaan tekijänoikeusmaksuja musiikkikoulun tunneilla suoritettavasta musiikin esittämisestä. Korkein oikeus totesi, että opettajan suorittama esitys on tarkoitettu “yleisölle” eli oppilaille kuunneltavaksi ja tapahtuu musiikkikoulun yrittäjän hallinnassa, joten yrittäjä on tekijänoikeusrikkomuksen pääasiallinen tekijä. Toisaalta oppilaan suorittama esitys on tarkoitettu hänen omien taitojensa kehittämiseen, eikä yrittäjän hallinta ulotu siihen yhtä vahvasti kuin opettajan esitykseen, joten yrittäjä ei ole käytön pääasiallinen tekijä.

Tämä päätös vihjaa siihen, että ei ainoastaan fyysisesti toiminnan suorittanut henkilö, vaan myös toimintaa “hallinnoinut ja valvonut” ja siitä hyötyvä yrittäjä voidaan katsoa lailliseksi käytön tekijäksi. Tämä “hallinnointi ja valvonta” -käsite ei rajoitu pelkästään musiikkikouluihin, vaan on tärkeä harkintatekijä myös esimerkiksi karaokebaareissa tai alustoilla, joilla asiakkaat lataavat sisältöä, arvioitaessa, missä määrin yrittäjät kantavat tekijänoikeudellista vastuuta asiakkaidensa tekijänoikeudellisten teosten käytöstä.

Tanssi- tai pantomiimiteosten tekijänoikeudet Japanissa

Tanssi- tai pantomiimiteokset (Japanin tekijänoikeuslain 10 artiklan 1 momentin 3 kohta) suojaavat kehon liikkeiden kautta ilmaistuja ajatuksia ja tunteita, kuten baletin, japanilaisen tanssin tai muiden tanssien koreografioita.

Esimerkkinä teoksen tekijänoikeudellisesta suojasta voidaan mainita Osakan alueellisen tuomioistuimen päätös 20. syyskuuta 2018 (Gregoriaaninen kalenterivuosi 2018), joka tunnetaan nimellä “Hula-tanssin koreografian oikeudenkäynti”. Tässä tapauksessa kiisteltiin siitä, voiko tietty hula-tanssin koreografia nauttia tekijänoikeussuojaa. Tuomioistuin erotteli perinteiset ja perusaskeleet, jotka ovat osa ideoiden ja tosiasioiden aluetta, ja koreografin itsenäisesti valitsemat ja järjestämät askeleet, jotka luovat uuden ilmaisun ja ovat suojattavissa olevaa ilmaisua. Tuomioistuin totesi, että jälkimmäisessä on luovuutta ja myönsi teokselle tekijänoikeudellisen suojan.

Tämä ennakkotapaus osoittaa, että vaikka tanssi on aineeton ja ohimenevä esitys, se voi saada tekijänoikeudellista suojaa, jos se voidaan määritellä ja toistaa esimerkiksi videon, nuotinnuksen tai jatkuvan opetuksen avulla. Tämä on tärkeää yrityksille, jotka tilaavat ja käyttävät ainutlaatuisia koreografioita mainoskampanjoissa, tapahtumissa tai viihde-esityksissä. Luodut koreografiat voivat muodostaa yrityksen arvokasta immateriaalioikeutta, joten on välttämätöntä määritellä sopimuksessa koreografin kanssa käytön laajuus ja oikeuksien omistus selkeästi.

Taiteelliset teokset

Taiteelliset teokset (Japanin tekijänoikeuslain 10 artiklan 1 momentin 4 kohdan mukaan) kattavat muun muassa maalaukset, grafiikan, veistokset ja sarjakuvat. Tämän alan oikeudelliset kysymykset keskittyvät erityisesti “soveltavaan taiteeseen”, eli kun taiteellinen luomus sovelletaan käyttöesineisiin, ja niiden suojan mahdollisuuteen.

Merkitsevä tapaus tässä kysymyksessä on Japanin immateriaalioikeuksien ylioikeuden päätös 14. huhtikuuta 2015 (2015), joka tunnetaan nimellä “TRIPP TRAPP -tapaus”. Tässä tapauksessa kiisteltiin siitä, voiko omaperäisen muotoilun lasten tuoli saada tekijänoikeudellista suojaa. Oikeus totesi, että tuolin muotoilu ei rajoittunut pelkästään toiminnalliseen muotoon, vaan sen esteettiset ominaisuudet voivat erottua toiminnallisista ominaisuuksista ja siten olla taiteellisen arvostelun kohteena, ja että se voi täten kuulua taiteellisten teosten piiriin. Vaikka lopulta tekijänoikeusrikkomusta ei todettu, koska kilpailevien tuotteiden välillä ei ollut olennaista samankaltaisuutta ilmaisun suhteen, päätös oli merkittävä, koska se osoitti, että käytännöllisen teollisuustuotteen, kuten tuolin, muotoilulla voi olla tekijänoikeudellista suojaa.

Tämä ennakkotapaus vihjaa siihen, että yksi tuotemuotoilu voi saada monitasoista suojaa useiden immateriaalioikeuksien, kuten mallioikeuden, tavaramerkkilain (kolmiulotteiset tavaramerkit) ja vilpillisen kilpailun vastaisen lain sekä tekijänoikeuslain kautta. Mallioikeuden suojan kesto on suhteellisen lyhyt verrattuna tekijänoikeuteen, joka jatkuu tekijän kuoleman jälkeen 70 vuotta. Siksi yritysten on suositeltavaa harkita, onko niiden päätuotteiden muotoilulla tarpeeksi korkea esteettinen luovuus saadakseen tekijänoikeudellista suojaa, ja rakentaa monipuolinen immateriaalioikeusstrategia.

Rakennusten tekijänoikeudellinen suoja Japanissa

Rakennusten tekijänoikeudellinen suoja (Japanin tekijänoikeuslain 10 artiklan 1 momentin 5 kohta) on Japanin tekijänoikeuslain mukaan tulkittu erittäin rajoittavasti. Yleiset asuinrakennukset tai toimistorakennukset eivät yleensä kuulu rakennusten tekijänoikeudellisen suojan piiriin, vaikka niiden suunnittelu olisi designiltaan erinomainen.

Tämän tiukan standardin vakiinnutti Osakan alueellisen tuomioistuimen päätös 30. lokakuuta 2003 (2003), joka tunnetaan nimellä “Sekisui House -tapaus”. Suuri asuntorakentaja haastoi kilpailevan yrityksen oikeuteen, koska se oli jäljitellyt yrityksen mallitalon suunnittelua, mutta tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen. Perusteluna oli, että rakennuksen on oltava tekijänoikeudella suojattu teos, joka ylittää pelkän esteettisen huomioonoton ja heijastaa suunnittelijan kulttuurisia ja henkisiä ajatuksia ja tunteita niin sanotun “rakennustaiteen” muodossa, joka vaatii korkeaa taiteellista tasoa.

Tällaisen korkean kynnyksen taustalla on poliittinen huoli siitä, että rakennusten perustoimintoja ja rakenteita koskevien suunnitelmien suojaaminen tekijänoikeudella liian helposti sallisi tiettyjen tahojen monopolin, mikä voisi haitata rakennusalan terveellistä kilpailua ja kehitystä. Rakennukset ovat perusluonteeltaan käytännöllisiä, ja laki asettaa yksilön luovuuden suojelun sijaan etusijalle yhteiskunnan kokonaisedun. Siksi rakennus- ja kiinteistöalan yritysten on ymmärrettävä, että niiden rakennussuunnittelun tekijänoikeudellinen suoja on erittäin epätodennäköistä, ja niiden on turvattava kilpailuetunsa muiden tekijöiden, kuten brändiarvon tai palvelun laadun, kautta.

Japanin tekijänoikeuslain mukaiset graafiset teokset

Graafiset teokset Japanin tekijänoikeuslain (Tekijänoikeuslaki, 10. pykälän 1. momentin 6. kohta) mukaan kattavat muun muassa kartat, tieteelliset piirustukset, kaaviot, mallit sekä arkkitehtuuriset suunnitelmat. Luovuus näissä teoksissa ei perustu itse graafisen esityksen välittämään objektiiviseen tietoon, vaan siihen, miten tämä tieto on valittu, järjestetty ja esitetty graafisessa muodossa.

Arkkitehtoniset suunnitelmat ovat tyypillinen esimerkki tästä kategoriasta. Kuten aiemmin mainittiin, rakennukset, jotka on pystytetty näiden suunnitelmien pohjalta, harvoin saavat suojaa “arkkitehtuurisina teoksina”, mutta itse suunnitelmat voivat saada suojaa “graafisina teoksina”. Tämä johtuu siitä, että suunnittelijat käyttävät ammatillista tietämystään ja taitojaan luodakseen ainutlaatuisen ilmaisun rakennuksen rakenteelle ja asettelulle.

Tämä oikeudellinen rakenne on merkittävä arkkitehtien ja tilaajien (kuten kehittäjien) välisessä suhteessa. Arkkitehdin luomat suunnitelmat kuuluvat periaatteessa arkkitehdille itselleen. Siksi, jos tilaaja kopioi näitä suunnitelmia luvatta rakentaakseen toisen rakennuksen tai antaakseen ne toiselle arkkitehdille muokattavaksi, se voi johtaa graafisten teosten tekijänoikeuksien rikkomiseen. Välttääkseen tämän, on erittäin tärkeää, että rakennussuunnittelun toimeksiantosopimuksessa tilaaja varmistaa tarvittavat lisenssit (käyttöoikeudet) suunnitelmien hyödyntämiseen rakentamisessa, tulevaisuuden korjauksissa ja ylläpidossa.

Elokuvateosten tekijänoikeus Japanissa

Elokuvateosten tekijänoikeus (Japanin tekijänoikeuslain 10 artiklan 1 momentin 7 kohta) on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 2 artiklan 3 momentissa erittäin laajasti. Se kattaa paitsi teatterielokuvat myös yleisesti “teokset, jotka on ilmaistu tavalla, joka tuottaa elokuvan vaikutusta muistuttavan visuaalisen tai audiovisuaalisen vaikutuksen ja jotka on kiinnitetty johonkin esineeseen”. Tämän seurauksena myös televisio-ohjelmat, mainosfilmit ja videopelit käsitellään elokuvateoksina.

Videopelien käsittely elokuvateoksina sai alkunsa, kun Tokion alioikeus teki päätöksen 28. syyskuuta 1984 (Gregorian kalenteri), tunnettu nimellä “Pac-Man-tapaus”. Tässä tapauksessa kiisteltiin siitä, oliko pelihallissa luvatta kopioitu Pac-Man-pelin asentaminen tekijänoikeuden (esitysoikeuden) rikkomista. Oikeus totesi, että pelin ROM-muistiin tallennetut kuvajonot, vaikka ne muuttuvatkin pelaajan toiminnan mukaan, muodostavat kokonaisuudessaan luovan audiovisuaalisen ilmaisun ja kuuluvat näin ollen elokuvateoksiin.

Tämä päätös vaikutti merkittävästi Japanin videopeliteollisuuden kehitykseen. Videopelien luokittelu elokuvateoksiksi mahdollisti pelintekijöiden nauttia samanlaisista vahvoista oikeuksista (kuten esitys- ja levitysoikeus) kuin elokuvantekijöiden. Lisäksi Japanin tekijänoikeuslain 29 artiklan mukaan elokuvateosten tekijänoikeudet kuuluvat periaatteessa elokuvantekijälle (pelien kehittäjäyritykselle), mikä yksinkertaisti oikeuksien käsittelyä monimutkaisessa pelien kehityksessä, johon osallistuu useita luovia ammattilaisia. Tämä loi vakaan oikeudellisen perustan, jonka ansiosta Japanin peliteollisuus on saavuttanut maailmanlaajuista kilpailukykyä.

Valokuvien tekijänoikeudet Japanin lainsäädännössä

Valokuvat ovat suojattuja tekijänoikeudella Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 10. pykälän 1. momentin 8. kohdan mukaisesti. Valokuvien luovuuden kynnys on suhteellisen matala, mutta silti vaaditaan tiettyä luovaa panostusta.

Valokuvien tekijänoikeudellista suojaa koskevat kriteerit määriteltiin Tokion korkeimman oikeuden päätöksessä 21. kesäkuuta 2001 (2001年6月21日), joka tunnetaan nimellä “raikkaan vesimelonin valokuvatapaus”. Oikeus totesi, että valokuvien luovuus syntyy kuvaajan tekemien erilaisten valintojen ja panostusten yhdistelmästä, kuten kohteen valinnasta, sommittelusta, valon määrästä ja varjostuksesta, kuvakulmasta, ottohetkestä ja kehitystekniikasta. Tämän päätöksen myötä vakiintui laaja tulkinta, jonka mukaan lähes kaikki kuvaajan aikomuksen sisältävät valokuvat ovat suojattuja tekijänoikeudella, lukuun ottamatta pelkkiä mekaanisia kopioita.

Tämä laaja suojaus viittaa yrityksille välttämättömään riskienhallinnan tarpeeseen. Nykyaikana, kun kuvia on helppo hankkia internetistä, on helppo unohtaa, että kyseiset kuvat saattavat olla jonkun tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Kuitenkin, jos yritys käyttää toisen ottamia valokuvia ilman lupaa verkkosivuillaan, sosiaalisen median alustoilla tai mainosmateriaaleissa, se voi johtaa tekijänoikeusrikkomukseen ja mahdollisiin vahingonkorvausvaatimuksiin. Siksi on välttämätöntä, että yritykset rakentavat tiukan sisäisen hallintajärjestelmän, joka sisältää kaikkien käytettyjen kuvien lisensointisopimusten tekemisen, oikeussuhteiden tarkistamisen ja luvan todisteiden säilyttämisen. Lähtökohtaisesti kaikkia valokuvia tulisi pitää jonkun tekijänoikeudella suojattuina teoksina.

Ohjelmiston tekijänoikeudet Japanissa

Ohjelmiston tekijänoikeudet (Japanin tekijänoikeuslain 10. pykälän 1 momentin 9. kohta) viittaavat tietokoneohjelmiin. Erityisen tärkeää on saman lain 10. pykälän 3. momentin säännös. Tämän säännöksen mukaan tekijänoikeudella suojataan ohjelman konkreettista “ilmaisua” (lähdekoodin kirjoitusta), mutta se ei ulotu ohjelman perustana olevaan “ohjelmointikieleen”, viestintämenetelmiin kuten “protokolliin” tai käsittelymenetelmiin kuten “algoritmeihin”. Tämä on idean ja ilmaisun erottelun soveltamista ohjelmistomaailmaan.

Äskettäinen esimerkki tämän alan käytännön oikeuskysymyksistä on Osakan alioikeuden päätös 29. tammikuuta 2024 (2024). Tässä tapauksessa kiisteltiin siitä, että yritys oli monistellut ja muokannut alihankintana kehitettyä ohjelmaa ja käyttänyt sitä useilla työmailla. Oikeus totesi ensin, että kyseisen ohjelman lähdekoodissa oli toiminnallisia rajoituksia, mutta kirjoituksessa oli “riittävä valinnanvara”, ja kehittäjän persoonallisuus tuli esille myös kirjoituksen määrästä (noin 120 sivua A4-kokoista paperia), ja vahvisti sen tekijänoikeudellisen suojan. Kuitenkin tekijänoikeusrikkomuksen väite hylättiin. Syynä oli se, että pitkäaikaisen kauppasuhteen ja kehittäjän lähdekoodin toimittamisen, sekä tilaajan tietoisuuden siitä, että ohjelmaa käytetään useilla työmailla, perusteella katsottiin, että tilaajalla oli “hiljainen suostumus” ohjelman sisäiseen monistamiseen ja muokkaamiseen.

Tämä päätös sisältää tärkeitä opetuksia ohjelmistokehityksen ulkoistaville yritysjohtajille. Ohjelmiston tekijänoikeuden omistus ja sen käyttöoikeuden laajuus ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Kaupankäyntitapojen ja hiljaisen ymmärryksen varaan rakentaminen voi johtaa tulevaisuuden riitoihin. Ulkoistetussa kehityssopimuksessa on välttämätöntä määritellä sopimuksessa selkeästi ja konkreettisesti, kuka voi käyttää ohjelmaa, kuinka monessa paikassa tai laitteessa, onko muokkaaminen sallittua, ja miten lähdekoodin käyttöoikeudet määritellään, riskienhallinnan näkökulmasta.

Luovuuden arviointikriteerien vertailu eri teoksissa Japanin tekijänoikeuslain mukaan

Kuten olemme nähneet, Japanin tekijänoikeuslain mukainen ‘luovuus’ ei ole yhtenäinen vaatimus kaikille teoksille. Tuomioistuimet tulkitsevat tätä kriteeriä joustavasti teoksen luonteen mukaan. Erityisesti käytännöllisyydeltään korkeat teokset, kuten rakennukset, vaativat luovuudelta erittäin korkeaa tasoa, jotta teollista toimintaa ei rajoiteta kohtuuttomasti. Toisaalta ilmaisun itsensä tarkoituksena oleville teoksille, kuten valokuvat, luovuus tunnustetaan suhteellisen matalalla kriteerillä. Tämän kriteerien eron ymmärtäminen auttaa arvioimaan, mitkä yrityksen immateriaalioikeudet voivat saada vahvan tekijänoikeussuojan. Alla oleva taulukko vertailee erityisesti niitä pääteostyyppejä, joissa arviointikriteerit eroavat toisistaan.

Yhteenveto

Japanin tekijänoikeuslaki (Japanese Copyright Act) suojaa laajasti erilaisia luovia ilmaisuja, kuten kieltä, musiikkia, kuvataidetta ja ohjelmistoja. Kuitenkin pelkästään lain pykälien tarjoamat abstraktit määritelmät ja esimerkit eivät riitä arvioimaan, onko konkreettinen teos suojattu vai ei. Kuten tässä artikkelissa on tarkasteltu, yksittäisten teosten suojan laajuus on muodostunut vuosien saatossa oikeudenkäyntien kautta kertyneiden ennakkotapausten myötä. Nämä ennakkotapaukset tarjoavat tärkeitä suuntaviivoja lain “luovuuden” käsitteen tulkitsemiseen ja soveltamiseen kunkin alan erityispiirteiden mukaisesti. Siksi tekijänoikeuskysymysten asianmukaiseen arviointiin tarvitaan paitsi lainsäädännön tuntemusta, myös syvällistä ymmärrystä näistä oikeudellisista päätöksistä. Monolith-oikeustoimisto tarjoaa laajaa neuvontaa monenlaisissa tekijänoikeusasioissa Japanissa toimiville asiakkailleen, kuten tässä artikkelissa on selitetty. Toimistossamme työskentelee useita englanninkielisiä asiantuntijoita, mukaan lukien ulkomaisen oikeustieteen tutkinnon suorittaneita, mikä mahdollistaa erikoistuneen ja sujuvan tuen tarjoamisen kansainvälisille yrityksille, jotka kohtaavat Japanin monimutkaisia immateriaalioikeudellisia haasteita.