Japanin tekijänoikeuslaissa johdannaisteosten oikeudellinen suoja: Selitys muokkauksista, tietokannoista ja toissijaisista teoksista

Nykyisessä liiketoimintaympäristössä tiedot ja olemassa oleva sisältö ovat yritysten perustavanlaatuisia varoja. Uuden arvon luominen sisältää usein näiden olemassa olevien varojen hyödyntämisen, uudelleenjärjestämisen tai muuntamisen. Kuitenkin tämä prosessi on monimutkaisten oikeudellisten kehysten säätelemä. Erityisesti Japanin tekijänoikeuslaki (Japanese Copyright Law) tarjoaa yksityiskohtaisia säännöksiä johdannaisteosten suojelusta, jotka on luotu olemassa olevasta materiaalista. Tämän oikeudellisen kehyksen ymmärtäminen ei ole pelkästään akateeminen pyrkimys, vaan se on olennainen osa riskienhallintaa ja immateriaalioikeuksien strategiaa kaikille Japanissa toimiville yrityksille. Tässä artikkelissa käsitellään, kuinka Japanin tekijänoikeuslaki suojaa olemassa oleviin teoksiin ja tietoihin perustuvia luomuksia, keskittyen kolmeen pääkategoriaan. Ensinnäkin ‘toimitukselliset teokset’, joissa arvoa luodaan materiaalin valinnan ja järjestelyn kautta. Toiseksi, digitaalisen aikakauden vastineet, jotka keskittyvät tietojen systemaattiseen rakentamiseen, ‘tietokantojen tekijänoikeudet’. Kolmanneksi, ‘johdannaisteokset’, jotka luodaan olemassa olevia teoksia sovittamalla tai muuntamalla. Nämä kategoriat omaavat erilaiset vaatimukset ja suojan laajuudet. Esimerkiksi, miten pelkkä tietojen kokoelma voi muuttua oikeudellisesti suojatuksi varallisuudeksi tietynlaisen kekseliäisyyden kautta. Tai milloin uusi, olemassa olevaan teokseen perustuva luomus tunnustetaan itsenäiseksi tekijänoikeudelliseksi teokseksi ilman, että se loukkaa alkuperäisen teoksen oikeuksia. Vastaukset näihin kysymyksiin vaikuttavat suoraan yritysten sisältöstrategiaan, datan hyödyntämiseen ja lisenssisopimusten solmimiseen. Näiden kategorioiden, niiden suojaamiseksi vaadittavien erillisten vaatimusten ja niihin liittyvien monimutkaisten oikeussuhteiden syvällinen ymmärtäminen on välttämätöntä oman luovan työn suojelemiseksi ja toisten oikeuksien loukkaamisen välttämiseksi.

Peruskäsitteet ‘teoksesta’ Japanin tekijänoikeuslaissa

Ennen kuin syvennymme johdannaisteosten keskusteluun, on välttämätöntä ymmärtää Japanin tekijänoikeuslain suojaaman ‘teoksen’ perusmääritelmä. Tämä määritelmä on kaiken tekijänoikeussuojan lähtökohta ja se luo perustan myöhemmin mainittavien eri kategorioiden teosten suojelulle.

Japanin tekijänoikeuslain 2 artiklan 1 momentin 1 kohdan mukaan ‘teos’ määritellään ‘ajatuksen tai tunteen luovana ilmaisuna, joka kuuluu kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan’. Tämä määritelmä voidaan jakaa neljään tärkeään elementtiin.

Ensinnäkin, teoksen tulee sisältää ‘ajatuksia tai tunteita’. Tämä sulkee pois pelkät faktat tai tiedot teoksen määritelmästä. Toiseksi, teoksen tulee olla ‘luovasti’ ilmaistu. Tässä ‘luovuudella’ tarkoitetaan, että riittää, kun teoksessa on jonkin verran tekijän persoonallisuutta, eikä se välttämättä vaadi uutuutta tai taiteellista korkeatasoisuutta. Kolmanneksi, teoksen tulee olla ‘ilmaistu’. Tämä heijastaa tekijänoikeuslain perusperiaatetta ‘idean ja ilmaisun erottelusta’, jossa konkreettinen ilmaisu on suojattu, mutta sen taustalla oleva idea tai konsepti ei ole suojan piirissä. Neljänneksi, teoksen tulee kuulua ‘kirjallisuuden, tieteen, taiteen tai musiikin alaan’. Tätä aluetta tulkitaan laajasti, ja Japanin tekijänoikeuslain 10 artikla mainitsee esimerkkeinä teoksista romaanit, musiikin, maalaukset ja rakennukset.

‘Teoksen’ määritelmä ei ole pelkästään muodollinen. Myös toimituksellisten teosten järjestelyn luovuus ja johdannaisteosten muokkauksen luovuus arvioidaan lopulta ‘ajatuksen tai tunteen luovana ilmaisuna’ olevan kriteerin mukaan. Esimerkiksi pelkkä tietojen aakkosjärjestyksessä esittäminen ei saa suojaa toimituksellisena teoksena, koska siinä ei ole tekijän persoonallisuutta heijastavaa ‘luovaa’ järjestelyä. Tämän peruskäsitteen ymmärtäminen on ensimmäinen askel johdannaisteosten oikeudellisen luonteen tarkassa hahmottamisessa.

Aineiston kokonaisuuden suojaaminen immateriaalioikeutena: Toimitukselliset teokset Japanissa

Monet yritykset keräävät ja järjestävät liiketoimintansa kautta valtavia määriä tietoa. Vaikka nämä tiedot itsessään eivät olisi tekijänoikeuden suojaamia teoksia, niiden järjestäminen tietyn tarkoituksen mukaisesti voi luoda laillisesti suojattua immateriaalioikeutta. Tämä on “toimituksellisten teosten” käsite.

Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) / Reiwa (2019)) 12 artiklan 1 momentti määrittelee toimitukselliset teokset seuraavasti: “Toimitukselliset teokset (tietokantoihin kuuluvia lukuun ottamatta), jotka sisältävät luovuutta materiaalin valinnassa tai järjestelyssä, suojataan tekijänoikeudella.” Tärkeää on ymmärtää, että suojan kohteena ei ole yksittäiset “materiaalit”, vaan “materiaalin valinnassa tai järjestelyssä” ilmenevä luovuus. Näin ollen toimituksellisen teoksen muodostavien materiaalien ei tarvitse itsessään olla tekijänoikeuden suojaamia teoksia; ne voivat olla pelkkiä tosiasioita, dataa tai jopa tekijänoikeuden suojan päättymisen myötä yleiseen käyttöön vapautuneita teoksia.

Oikeuskäytännössä “materiaalin valinnassa tai järjestelyssä ilmenevän luovuuden” arviointi on erittäin tärkeää. Ohjaavana tapauksena tässä asiassa voidaan mainita “NTT:n kaupunkisivujen tapaus”. Tässä tapauksessa tuomioistuin tunnusti ammattiluokittain järjestetyn puhelinluettelon “kaupunkisivut” toimitukselliseksi teokseksi. Tuomioistuin perusti luovuuden tunnustamisen ei yksittäisten tietojen, kuten puhelinnumeroiden tai nimien, vaan käyttäjien hakujen helppoutta silmällä pitäen suunnitellun, ainutlaatuisen ammattiluokittelujärjestelmän olemassaoloon. Tämä luokittelujärjestelmä ei ollut pelkkä mekaaninen järjestely, vaan siihen oli sovellettu toimituksellista linjaa noudattavaa “ainutlaatuista kekseliäisyyttä”, ja sen katsottiin sisältävän luovuutta. Sen sijaan pelkästään aakkosjärjestyksessä nimet järjestänyt puhelinluettelo “Hello Pages” ei katsottu toimitukselliseksi teokseksi, koska järjestelyssä ei ollut luovuutta.

Tämä oikeustapaus tarjoaa yrityksille tärkeitä strategisia oivalluksia. Vaikka yritys keräisi suojattomia julkisia tietoja, kuten markkinatilastoja tai asiakastietoja, niiden järjestäminen ja luokittelu ainutlaatuisen näkökulman tai luokitusakselin avulla voi luoda uudenlaista immateriaalioikeutta “toimituksellisen teoksen” muodossa. Tämä tarkoittaa, että pelkän datan hallinnan sijaan sen rakenteelliseen kehittämiseen tehty älyllinen investointi voi luoda kilpailuedun tarjoavan ainutlaatuisen omaisuuden.

Tiedon kokoaminen digitaaliaikana: Japanin tietokantojen tekijänoikeudet

Digitaaliaikana käsitys kokoelmateoksesta on mukautettu vastaamaan ‘tietokantojen tekijänoikeuksia’. Tietokoneiden avulla tapahtuva tiedonhaku ja käyttö on yleistynyt, ja Japanin tekijänoikeuslaki on luonut erityisiä säännöksiä tietokantojen suojelemiseksi.

Japanin tekijänoikeuslain (Heisei 14, 2002) 12 artiklan 2 momentin 1 kohdan mukaan “tietokanta, joka sisältää luovuutta tiedon valinnassa tai järjestelmällisessä rakenteessa, suojataan tekijänoikeudella”. Lisäksi saman lain 2 artiklan 1 momentin 10 kohdan 3 alakohdassa ‘tietokanta’ määritellään “kokoelmaksi artikkeleita, numeroita, kuvioita tai muita tietoja, jotka on järjestetty järjestelmällisesti siten, että niitä voidaan hakea tietokoneen avulla”. Kuten kokoelmateoksissa, suojan kohteena ei ole yksittäiset tiedot, vaan tiedon kokonaisuuden rakenne. Tietokantojen tekijänoikeuksissa kuitenkin erityisesti tietokonehakua edellyttävä ‘järjestelmällinen rakenne’ vaatii luovuutta.

Tässä yhteydessä erittäin tärkeä oikeustapaus Japanin oikeushistoriassa on ‘Tsubasa-järjestelmätietokannan tapaus’. Tässä tapauksessa tehtiin kaksi merkittävää päätöstä. Ensinnäkin tekijänoikeuden suojan kieltäminen. Tokion alioikeus totesi vuoden 2002 päätöksessään, että kantajan auton osia ja eritelmiä koskevan tietokannan tiedon valinta ja järjestelmällinen rakenne olivat alalla vallitsevan tarpeen johdosta tavanomaisia eivätkä täyttäneet tekijänoikeuslain vaatimaa luovuutta, ja kielsi tietokannan tekijänoikeudellisen suojan.

Kuitenkin oikeuden päätös ei päättynyt tähän. Toiseksi, Japanin siviilioikeuden perusteella tapahtuneen laittoman toiminnan suojan vahvistaminen. Vaikka oikeus ei tunnustanut tekijänoikeusrikkomusta, se totesi, että vastaajan toiminta, jossa hän kopioi kantajan tietokannan kokonaisuudessaan (ns. dead copy), muodosti laittoman toiminnan Japanin siviililain (Meiji 29, 1896) 709 artiklan mukaisesti. Perustelunaan oikeus totesi, että kantaja oli käyttänyt tietokannan luomiseen ja ylläpitoon yli 500 miljoonaa jeniä, ja vaikka tietokanta ei ollutkaan tekijänoikeuden alainen, se oli “liiketoiminnallisesti suojattava etu”. Lisäksi oikeus totesi, että kilpailevan vastaajan toiminta, jossa hän kopioi tietokannan ja käytti sitä liiketoiminnassaan ilman investointeja, oli “erittäin epäreilu keino”, joka vahingoitti kantajan etuja ja rikkoi reilun kilpailun periaatteita.

Tämä päätös oli merkittävä, koska se osoitti, että vaikka tietokanta ei saanut suojaa tekijänoikeuslain nojalla luovuuden puutteen vuoksi, Japanin oikeusjärjestelmä tarjosi laittoman toiminnan lain muodossa eräänlaisen turvaverkon kaupallisesti arvokkaille tietokannoille. Tämä osoittaa, että Japanin oikeuslaitos on käytännöllinen ja pyrkii estämään parasiittista kilpailua ja ylläpitämään reilua markkinajärjestystä ylittäen tiettyjen immateriaalioikeuksien rajoitukset. Yrityksille, jotka investoivat merkittävästi tieto-omaisuuden rakentamiseen, tämä oikeustapaus tarjoaa tärkeän suojan perustan.

Olemassa olevista teoksista uuden arvon luominen: Jälkiperäiset teokset Japanissa

Uusi luova toiminta saa usein inspiraationsa olemassa olevista teoksista. Esimerkiksi romaanien filmatisointi, käännökset eri kielille ja musiikkikappaleiden sovittaminen ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, miten olemassa olevista teoksista luodaan uutta arvoa. Japanin tekijänoikeuslaki suojaa tällaisia teoksia ‘jälkiperäisinä teoksina’.

Japanin tekijänoikeuslain (Tekijänoikeuslaki, luku 2, pykälä 1, kohta 11) mukaan jälkiperäiset teokset määritellään ‘teoksiksi, jotka on luotu kääntämällä, sovittamalla, muuntamalla tai dramatisoimalla alkuperäistä teosta, tai tekemällä siitä elokuvaversio tai muu vastaava muunnelma’. Alkuperäistä teosta kutsutaan ‘alkuperäisteokseksi’. Jotta teos saisi suojan jälkiperäisenä teoksena, sen on sisällettävä muutakin kuin pelkkä alkuperäisteoksen jäljittely tai mekaaninen kopioiminen; siihen on lisättävä uutta luovaa ilmaisua.

Juridisesti tärkein haaste on erottaa lailliset jälkiperäiset teokset laittomasta tekijänoikeuden loukkauksesta, joka ei sisällä luovuutta (pelkkä kopioiminen tai muuntelu). Tämä eroavaisuus liittyy syvällisesti perusperiaatteeseen, jonka mukaan tekijänoikeus suojaa ilmaisua, ei ideoita. Japanin korkein oikeus on asettanut selkeät kriteerit tälle erottelulle vuoden 2001 (Heisei 13) ‘Esashi Oiwake -tapauksen’ päätöksessään.

Tässä tapauksessa kiisteltiin erään tietokirjailijan kirjoittaman teoksen ja samasta aiheesta kertovan televisioyhtiö NHK:n dokumenttiohjelman samankaltaisuudesta. Korkein oikeus kumosi alemman oikeusasteen päätöksen ja totesi, ettei tekijänoikeuden loukkausta ollut tapahtunut. Oikeus asetti päätöksellään kriteerit, joiden mukaan muunnelma katsotaan tekijänoikeuden alaiseksi, jos se ‘perustuu olemassa olevaan teokseen ja säilyttää sen ilmaisun olennaiset piirteet siten, että teokseen tutustuva voi suoraan havaita nämä olennaiset piirteet’.

Korkein oikeus analysoi molempien teosten yhtäläisyyksiä ja totesi, että historialliset faktat ja ideat, kuten ‘vuosittainen kansanlaulufestivaali on kaupungin vilkkain aika’, eivät ole tekijänoikeuden suojaaman ‘ilmaisun’ piirissä. Oikeus keskittyi siihen, miten näitä yhteisiä ideoita oli ilmaistu konkreettisesti, ja totesi, että kirjailijan teos käytti runollista ja kirjallista ilmaisua, kun taas televisio-ohjelma käytti suoraviivaisempaa ja faktapohjaista ilmaisua. Oikeus päätteli, että näiden välillä ei ollut ‘ilmaisun olennaisia piirteitä’ yhteistä.

Korkeimman oikeuden päätös asetti korkean kynnyksen muunteluoikeuden loukkaukselle ja takasi näin vapauden luoda uusia teoksia perustuen aiemmin esitettyihin ideoihin ja faktoihin. Tämä tasapainottaa tekijänoikeuden haltijan oikeuksien suojelua ja tekijänoikeuslain tavoitetta kulttuurin kehittämisestä, ja on tärkeä päätös sisällöntuottajille, sillä se lisää oikeudellista vakautta liiketoimintaan.

Kompleksiset oikeudet toissijaisissa teoksissa: Alkuperäisen tekijän oikeudet Japanin lainsäädännön mukaan

Toissijaisten teosten luomisessa ja käytössä on kiinnitettävä huomiota erittäin tärkeään oikeudelliseen näkökohtaan: alkuperäisen teoksen tekijä (alkuperäinen tekijä) säilyttää voimakkaita oikeuksia luotuun toissijaiseen teokseen. Tämä periaate on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (Heisei 9, 1997) 28 artiklassa, joka säätää, että “toissijaisen teoksen alkuperäisen teoksen tekijällä on yksinoikeus toissijaisen teoksen käyttöön liittyviin oikeuksiin… samanlaisiin oikeuksiin kuin toissijaisen teoksen tekijällä on”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toissijaisen teoksen käyttämiseen tarvitaan periaatteessa molempien osapuolten lupa: sekä toissijaisen teoksen tekijän että alkuperäisen tekijän.

Mitä oikeuksia alkuperäisellä tekijällä ja toissijaisen teoksen tekijällä sitten on? Tämän monimutkaisen oikeuksien laajuuden ratkaiseva tulkinta esitettiin Japanin korkeimman oikeuden vuoden 1997 päätöksessä “Popeye-kravattitapaus”. Tässä tapauksessa kyse oli vuosien ajan luodun “Popeye”-sarjakuvan aiheesta ja myöhemmin piirretyn sarjakuvan suhteesta alkuperäiseen.

Korkein oikeus totesi, että myöhempi sarjakuva oli alkuperäisen sarjakuvan toissijainen teos ja määritteli oikeuksien laajuuden seuraavasti: “Toissijaisen teoksen tekijänoikeus syntyy vain toissijaisessa teoksessa uutena luotuun luovaan osaan, eikä se synny osaan, joka on yhteinen alkuperäisen teoksen kanssa ja jonka sisältö on sama.”

Tämä päätös teki selväksi, että alkuperäisen tekijän ja toissijaisen teoksen tekijän oikeudet eivät sekoitu, vaan ne ovat kerroksellisia. Toissijaisen teoksen tekijällä on oikeudet vain itse lisäämäänsä uuteen luovaan osaan (kuten käännöksessä omalaatuiseen sanavalintaan tai elokuvan erityiseen visuaaliseen ilmaisuun). Toisaalta tarinan perusrakenne, hahmot ja maailmankuva, jotka ovat alkuperäisen teoksen ydinelementtejä, kuuluvat täysin alkuperäiselle tekijälle, vaikka ne ilmentyisivät toissijaisessa teoksessa. Tämä periaate vaikuttaa suuresti lisenssisopimusten käytäntöön. Kun yritys hankkii toissijaisen teoksen käyttöoikeuden, on välttämätöntä erottaa selkeästi toissijaisen teoksen tekijältä saatu oikeus (vain uusi luova osa) ja alkuperäiseltä tekijältä erikseen hankittava oikeus (ydinelementit) ja heijastaa tämä sopimukseen, jotta myöhemmät riidat voidaan välttää.

Vertailu ja järjestely: Japanin tekijänoikeuslain mukaiset toimitukselliset teokset, tietokantateokset ja johdannaiset teokset

Olemme aiemmissa selostuksissamme käsitelleet yksityiskohtaisesti toimituksellisten teosten, tietokantateosten ja johdannaisteosten oikeudellisia ominaisuuksia ja vaatimuksia. Selventääksemme näiden tärkeiden teoskategorioiden välisiä keskeisiä eroja, olemme laatineet alla olevan taulukon, jossa niiden ominaisuudet on järjestetty.

Yhteenveto

Derivatiivisten teosten luominen ja hyödyntäminen on nykyaikaisen liiketoiminnan arvonluonnin keskeinen lähde, mutta se tuo samalla mukanaan monimutkaisia juridisia kysymyksiä. Kokoelmateokset, tietokantateokset ja johdannaisteokset nauttivat kukin erilaisista suojan vaatimuksista ja oikeussuhteista Japanin tekijänoikeuslain (Japanese Copyright Law) alla. Kokoelmateoksissa ja tietokantateoksissa “luovuuden” sijainti on kyseenalainen, ja erityisesti tietokantojen osalta suojaa voidaan tarjota Japanin siviilioikeuden (Japanese Civil Law) puitteissa tekijänoikeuslain suojan ulkopuolella. Johdannaisteoksissa alkuperäisen tekijän vahvat oikeudet säilyvät, mikä tekee käyttöluvan hankkimisesta erityisen tärkeää. Näiden oikeudellisten kehysten tarkka ymmärtäminen ja niiden sisällyttäminen liiketoimintastrategiaan on avain älykkään omaisuuden ympärillä syntyvien kiistojen ennaltaehkäisyyn ja yrityksen varallisuuden varmaan suojaamiseen.

Monolith Lakitoimisto (Monolith Law Office) on saavuttanut runsaasti kokemusta kotimaassa ja kansainvälisesti moninaisille asiakkaille tarjotuista palveluista derivatiivisten teosten monimutkaisissa tekijänoikeuskysymyksissä, joista tässä artikkelissa on keskusteltu. Ymmärrämme, että älykäs omaisuus on keskeinen hallinnollinen varallisuus, ja tarjoamme aina liiketoimintaan ja strategiaan perustuvaa oikeudellista neuvontaa. Toimistossamme työskentelee useita englanninkielisiä asianajajia, mukaan lukien ulkomaisten oikeusjärjestelmien pätevyyksiä omaavia henkilöitä, mikä mahdollistaa ainutlaatuisen tukirakenteen kansainvälisten asiakkaiden avustamiseksi. Tarjoamme kattavaa tukea tekijänoikeusanalyysistä sopimusten laatimiseen ja oikeudenkäynteihin sekä oikeuksien käyttöön asti, varmistaaksemme, että asiakkaidemme älykäs omaisuus on suojattu Japanin markkinoilla.