Japanilaisen yrityksen perustamisen oikeudelliset näkökohdat: Perustajien valtuudet, varojen vastaanotto ja valemaksuperusteiden selitys

Yrityksen perustaminen on ensimmäinen askel uuden liiketoiminnan aloittamisessa. Tässä tärkeässä vaiheessa keskeinen rooli on ‘perustajalla’. Kuitenkin perustajan valtuudet eivät ole rajattomat. Japanin yhtiölaki (Companies Act) määrittelee perustajan valtuuksille tietyt rajat suojellakseen perustettavaa yhtiötä, tulevia osakkeenomistajia ja kaupankäynnin osapuolia. Erityisesti yhtiön taloudellisen perustan muodostamisessa noudatetaan tiukkoja sääntöjä. Yrityksen perustamisprosessi ei ole pelkkä sarja hallinnollisia toimenpiteitä, vaan se luo oikeudellisen perustan tulevalle liiketoiminnalle ja sen terveydelle. Oikeudellisten riskien ennaltaehkäisemiseksi tässä prosessissa on välttämätöntä ymmärtää tarkasti yhtiölain säännökset.

Yksi näistä on ‘omaisuuden vastaanottaminen’. Tämä on sopimus, jossa perustaja lupaa hankkia tiettyä omaisuutta yhtiölle sen perustamisen jälkeen. Koska tämä voi aiheuttaa riskejä yhtiön omaisuudelle, Japanin yhtiölaki vaatii tiukkoja menettelyjä, kuten maininnan yhtiöjärjestyksessä ja tuomioistuimen määräämän tarkastajan suorittaman tutkimuksen. Näiden menettelyjen laiminlyönti voi johtaa sopimuksen mitätöitymiseen ja vakaviin oikeudellisiin seurauksiin.

Toinen tärkeä aihe on ‘näennäismaksu’. Tämä tarkoittaa toimintaa, joka luo ulkoisen vaikutelman siitä, että pääoma on todellisuudessa maksettu, vaikka se olisi petollista ja vääristäisi yhtiön taloudellista perustaa. Japanin oikeuskäytännössä tällainen vilpillinen toiminta voi olla sallittua, kunhan rahansiirto on muodollisesti tapahtunut. Samalla perustajat ja hallituksen jäsenet, jotka ovat osallistuneet toimintaan, voivat joutua maksamaan yhtiölle uudelleen ja he voivat myös joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Tässä artikkelissa keskitymme kolmeen tärkeään teemaan Japanin yhtiölain mukaisesti yrityksen perustamisen yhteydessä: ‘perustajan valtuuksien rajoitukset’, ‘omaisuuden vastaanottamisen oikeudelliset vaatimukset’ ja ‘näennäismaksun oikeudelliset seuraukset’. Nämä säännökset ovat välttämättömiä yhtiön terveen toiminnan perustan ja pääoman riittävyyden periaatteen turvaamiseksi.

Perustajien valtuudet ja niiden rajat Japanissa

Yhtiön perustamisprosessissa perustajilla on keskeinen rooli. Japanin yhtiölain (平成18年法律第86号, 2006) 25. pykälän 1. momentin mukaan perustajat ovat henkilöitä, jotka laativat yhtiön perussäännöt eli säännöt ja allekirjoittavat tai sinetöivät ne. Perustajilla on valtuudet toimia “perustettavana olevan yhtiön” elimenä ja suorittaa kaikki toimet, jotka ovat tarpeen yhtiön perustamiseksi.

Näihin valtuuksiin kuuluu sääntöjen laatiminen, perustamisen yhteydessä liikkeeseen laskettavien osakkeiden lajien määrittäminen, osakkeiden merkitseminen osakkaaksi tulemista varten, perustamisaikaisten hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta sekä osakkeiden maksurahojen säilyttämiseen määrätyn rahoituslaitoksen valinta. Kaikki nämä toimet ovat välttämättömiä, jotta yhtiö voi syntyä laillisesti ja aloittaa liiketoimintansa.

Kuitenkin perustajien valtuudet rajoittuvat nimenomaan “yhtiön perustamisen” tarkoitukseen. Tämän rajan ylittävät toimet eivät periaatteessa kuulu perustamisen jälkeiselle yhtiölle. Esimerkiksi yhtiön perustamisen jälkeen suoritettavaksi tarkoitetun liiketoiminnan aloittaminen ennen yhtiön perustamista katsotaan yleensä perustajien valtuuksien ulkopuolelle. Tähän voivat kuulua esimerkiksi suurten tuote-erien hankinta, liiketoimintaa varten tarkoitettujen suurten kiinteistöjen pitkäaikaiset vuokrasopimukset ja suurten rahamäärien lainaaminen.

Perustajien toimien kuuluminen valtuuksien piiriin arvioidaan sen perusteella, ovatko ne objektiivisesti katsottuna tarpeellisia “liiketoiminnan valmistelutoimina” perustamista varten. Tässä suhteessa Japanin korkeimman oikeuden 1973 vuoden syyskuun 18. päivän päätös tarjoaa tärkeän ohjenuoran. Päätöksen mukaan, vaikka toimet olisivatkin perustettavana olevan yhtiön toimia, jos ne ovat objektiivisesti katsottuna tarpeellisia liiketoiminnan valmistelutoimina, niiden vaikutukset kuuluvat perustamisen jälkeiselle yhtiölle. Toisaalta, jos toimet ylittävät tämän rajan, niistä syntyvät oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat periaatteessa henkilölle, joka on toiminut perustajana, eikä perustamisen jälkeinen yhtiö ole niihin sidottu. Siksi perustajien on aina oltava tarkkana, että heidän toimensa pysyvät perustamistarkoituksen rajoissa.

Omaisuuden vastaanoton tiukat vaatimukset Japanissa

Yrityksen taloudellisen perustan turvaamiseksi Japanin yhtiölaki asettaa erityisiä säännöksiä tilanteissa, joissa yritykseen sijoitetaan muuta kuin rahavaroja tai yrityksen omaisuus muodostuu tiettyjen toimien kautta. Yksi näistä säännöksistä on “omaisuuden vastaanotto”.

Omaisuuden vastaanotto viittaa Japanin yhtiölain (平成14年法律第86号) 28 artiklan 2 momentissa määriteltyyn sopimukseen, jossa perustajat sopivat, että yrityksen perustamisen ehtona on tietyn kolmannen osapuolen omaisuuden siirtäminen. Esimerkiksi, yrityksen perustamisen jälkeen liiketoiminnassa käytettävän kiinteistön tai koneiden hankkiminen ennalta sovitulta henkilöltä kuuluu tähän.

Vaikka omaisuuden vastaanotto muistuttaa luonteeltaan apporttiomaisuuden sijoittamista (jossa rahan sijaan sijoitetaan itse omaisuutta), juridisesti ne eroavat toisistaan. Omaisuuden vastaanotossa ensin vastaanotetaan osakkeenomistajilta rahallinen suoritus, ja tällä rahalla ostetaan sitten tietty omaisuus, mikä on kaksivaiheinen prosessi.

Japanin yhtiölaki asettaa omaisuuden vastaanotolle tiukat säännökset, koska se suojaa yrityksen pääoman riittävyyden periaatetta. Jos omaisuus ostetaan sopimattoman korkealla hinnalla, yrityksen varat vähenevät vastaavasti, mikä voi aiheuttaa vahinkoa muille osakkeenomistajille ja yrityksen velkojille. Tällaisten tilanteiden estämiseksi omaisuuden vastaanoton on täytettävä seuraavat tiukat lailliset vaatimukset, jotta se olisi pätevä:

Ensinnäkin, siirrettävän omaisuuden, sen arvon ja luovuttajan nimen tai nimityksen on oltava kirjattuna yhtiöjärjestykseen (Japanin yhtiölaki 28 artiklan 2 momentti). Yhtiöjärjestykseen kirjaamatta jätetty omaisuuden vastaanottosopimus on tehoton.

Toiseksi, periaatteessa yhtiöjärjestyksessä mainitun omaisuuden arvon tulee olla kohtuullinen, ja tämä on tarkistettava tuomioistuimen määräämän tarkastajan toimesta (Japanin yhtiölaki 33 artiklan 1 momentti). Tarkastaja arvioi omaisuuden arvon objektiivisesti ja raportoi tulokset tuomioistuimelle.

Kuitenkaan tarkastajan arviointi ei ole aina välttämätön. Japanin yhtiölaki 33 artiklan 10 momentti määrittelee seuraavat poikkeukset:

• Yhtiöjärjestyksessä mainitun omaisuuden arvon yhteissumma ei ylitä viittä miljoonaa jeniä.
• Siirrettävä omaisuus on markkinahintaisia arvopapereita, ja yhtiöjärjestyksessä mainittu arvo ei ylitä niiden markkinahintaa.
• Yhtiöjärjestyksessä mainitun arvon kohtuullisuus on todistettu asiantuntijan, kuten asianajajan, hyväksytyn tilintarkastajan tai veroasiantuntijan, toimesta (mukaan lukien arvon arviointi).

Nämä tiukat vaatimukset täyttämättömät omaisuuden vastaanottosopimukset ovat laillisesti mitättömiä. Tämä mitättömyys on absoluuttinen, eikä sitä voi myöhemmin hyväksyä edes yhtiökokouksessa. Esimerkiksi Tokion alueellisen tuomioistuimen päätös 27. helmikuuta 1991 (平成3年) tunnustaa selvästi puutteellisen omaisuuden vastaanoton mitättömyyden. Siksi on äärimmäisen tärkeää noudattaa näitä laillisia vaatimuksia, kun yrityksen perustamisen yhteydessä suunnitellaan tietyn omaisuuden hankintaa.

Keinotekoisen pääomanmaksun riskit ja oikeudelliset seuraukset Japanissa

Yrityksen pääoma on sen liiketoiminnan perusta. Tästä syystä Japanin yhtiölaki (Companies Act) velvoittaa perustajajäseniä ja osakkeiden merkitsijöitä maksamaan rahaa vastineeksi merkityistä osakkeista. Kuitenkin keinotekoinen pääomanmaksu, joka on yrityksen maksuvelvollisuuden välttämisen muoto, muodostaa ongelman.

Keinotekoinen pääomanmaksu tarkoittaa toimintaa, jossa pinnallisesti näyttää siltä, että maksu on suoritettu, mutta todellisuudessa yrityksen varoja ei ole turvattu. Tyypillinen esimerkki on “varojen pidättäminen”, jossa perustajajäsen tekee yhteistyötä maksun käsittelylaitoksen (kuten pankin) kanssa, lainaa rahaa maksua varten ja maksaa lainan takaisin heti yrityksen rekisteröinnin jälkeen. Tämän seurauksena yrityksen pankkitilille siirretään väliaikaisesti pääoman suuruinen summa, mutta se nostetaan pois välittömästi, joten yrityksen varallisuus ei todellisuudessa muodostu.

Tällainen toiminta on ongelmallista, koska se heikentää merkittävästi yrityksen varallisuuden perustaa ja loukkaa yrityksen luottamuksen ydintä, pääoman riittävyyden periaatetta.

Mielenkiintoista on, että Japanin lainsäädännössä keinotekoisen pääomanmaksun oikeudellisia seurauksia säännellään kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin, maksun itsensä voimassaolosta, se katsotaan päteväksi. Japanin korkeimman oikeuden päätöksestä 6. joulukuuta 1963 (Showa 38) lähtien Japanin oikeuskäytäntö on johdonmukaisesti katsonut, että vaikka maksu olisi lainattua rahaa ja se olisi tarkoitus maksaa takaisin välittömästi, todellinen rahansiirto tarkoittaa, että maksu on pätevästi suoritettu. Tämä näkemys perustuu kaupankäynnin turvallisuuden suojelemiseen ja se on otettu mukaan nykyiseen Japanin yhtiölakiin (Companies Act) artiklaan 64, kohta 1.

Kuitenkin, vaikka maksu olisi pätevä, se ei vapauta perustajajäseniä vastuusta. Päinvastoin, heille asetetaan ankara vastuu. Japanin yhtiölaki (Companies Act) artikla 64, kohta 1 määrää, että keinotekoisen pääomanmaksuun osallistuneet perustajajäsenet ja perustamisaikaiset hallituksen jäsenet ovat yhteisvastuullisesti velvollisia maksamaan todellisen summan yritykselle. Tämä säännös on tarkoitettu korvaamaan yritykseltä keinotekoisesti menetetyt varat ja varmistamaan pääoman todellinen turvaaminen.

Lisäksi keinotekoinen pääomanmaksu ei rajoitu vain siviilioikeudelliseen vastuuseen, vaan se voi johtaa myös rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Väärän maksukuitin antaminen maksun käsittelylaitokselle voi täyttää Japanin rikoslain (Penal Code) artiklan 157, kohta 1 määritelmän väärennöksestä. Lisäksi Japanin yhtiölaki (Companies Act) artikla 965 asettaa ankarat rangaistukset toimille, jotka tehdään keinotekoisen pääomanmaksun tarkoituksessa, mukaan lukien varojen pidättäminen, jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksen tai enintään viiden miljoonan jenin sakon, tai molemmat. Näin ollen keinotekoinen pääomanmaksu on vakava petos, joka horjuttaa yrityksen perustaa ja sitä säännellään tiukasti sekä siviili- että rikosoikeudellisesti.

Omaisuuden vastaanoton ja apportti-investoinnin vertailu Japanissa

Omaisuuden vastaanotto ja apportti-investointi liittyvät molemmat yhtiön taloudelliseen perustaan ja voivat vaarantaa pääoman riittävyyden, minkä vuoksi ne ovat Japanin yhtiölain (平成19年(2007)) mukaan tiukasti säänneltyjä poikkeuksellisia perustamistapahtumia. Molemmat edellyttävät mainintaa yhtiöjärjestyksessä ja periaatteessa tarkastusvaliokunnan suorittamaa tutkimusta, mikä tuo menettelyihin samankaltaisuutta. Niiden oikeudellinen luonne ja tarkoitus kuitenkin eroavat toisistaan.

Apportti-investointi tarkoittaa sitä, että perustajat tai muut sijoittajat antavat rahojen sijaan omaisuutta, kuten kiinteistöjä, arvopapereita tai immateriaalioikeuksia yhtiön pääomaksi. Tarkoituksena on mahdollistaa niiden henkilöiden osallistuminen yhtiön johtamiseen, joilla on rahallisen pääoman sijaan muita varoja. Vastikkeena he saavat omaisuutensa arvoa vastaavan määrän osakkeita.

Toisaalta omaisuuden vastaanotto on sopimus, jossa perustajat ostavat tiettyä omaisuutta tietyltä taholta käyttäen siihen kerättyjä rahavaroja. Tarkoituksena on varmistaa, että yhtiöllä on perustamisen jälkeen käytössään liiketoiminnan kannalta välttämätön omaisuus. Vastike ei ole osakkeita, vaan maksu suoritetaan kerätyistä varoista.

Näiden oikeudellisten ominaisuuksien ero tekee kummankin suhteen selvästi erottuvaksi. Apportti-investointi on sopimus sijoittajan ja perustettavan yhtiön välillä, kun taas omaisuuden vastaanotto on sopimus perustajien ja omaisuuden luovuttajan (kolmas osapuoli) välillä. Alla oleva taulukko tiivistää molempien pääasialliset erot.

Yhteenveto

Tässä artikkelissa olemme käsitelleet Japanin yhtiölain (Companies Act) mukaisen yhtiön perustamisen tärkeitä näkökohtia, kuten perustajien toimivaltuuksia, omaisuuden vastaanottamisen vaatimuksia ja tekaistuja maksusuorituksia, lainsäädännön ja oikeuskäytännön pohjalta. Nämä säännökset muodostavat yhtiön taloudellisen perustan suojelun ja osakkeenomistajien sekä velkojien etujen turvaamisen ytimen. Erityisesti omaisuuden vastaanottamiseen liittyvät tiukat menettelyt ja tekaistuihin maksusuorituksiin kohdistuvat siviili- ja rikosoikeudelliset ankarat seuraamukset osoittavat, kuinka tärkeänä Japanin yhtiölaki pitää ‘pääoman riittävyyden periaatetta’. Näiden sääntöjen tarkka ymmärtäminen ja noudattaminen on ensimmäinen askel terveeseen ja kestävään liiketoiminnan harjoittamiseen. Yhtiön perustaminen ei ole pelkästään muodollinen menettely, vaan se on tärkeä prosessi oikeudellisen perustan vahvistamiseksi.

Monolith Lakitoimisto on kokenut monimutkaisten oikeudellisten kysymysten käsittelyssä, jotka liittyvät yhtiön perustamisvaiheeseen. Olemme tarjonneet laaja-alaista oikeudellista palvelua, joka on räätälöity asiakkaidemme yksilöllisiin tilanteisiin, kuten neuvontaa perustajien toimivaltuuksista, apua sääntöjen laatimisessa, joka sisältää omaisuuden vastaanottamisen ja aineellisen sijoituksen, sekä pääoman maksamiseen liittyvän compliance-järjestelmän rakentamisen. Toimistossamme on useita asiantuntijoita, joilla on paitsi Japanin asianajajapätevyys myös ulkomaisia oikeudellisia pätevyyksiä ja jotka puhuvat englantia, mikä mahdollistaa asiakkaidemme liiketoiminnan sujuvan tukemisen kansainvälisestä näkökulmasta. Jos sinulla on huolenaiheita tai kysymyksiä tässä artikkelissa käsitellyistä aiheista, ota rohkeasti yhteyttä toimistoomme.