Mikä on 'Musiikkikoulu vs. JASRAC:n tekijänoikeusmaksutapaus'? Selitys ensimmäisestä oikeudenkäynnistä korkeimpaan oikeuden päätökseen

Musiikkikoulujen yrittäjät (249 jäsenorganisaatiota ‘Musiikkikasvatusta puolustavasta yhdistyksestä’) ovat nostaneet kanteen JASRACia (Japanin musiikin tekijänoikeusyhdistys) vastaan, väittäen, että on epäoikeudenmukaista periä tekijänoikeusmaksuja kappaleiden esittämisestä heidän musiikkikouluissaan. He vaativat vahvistusta sille, että JASRACilla ei ole oikeutta periä näitä maksuja.

Tässä artikkelissa selitämme, mitä ongelmia ja kiistoja on noussut esille musiikkikoulujen ja JASRACin välisessä tekijänoikeusmaksukysymyksessä, aina ensimmäisestä oikeusasteesta korkeimpaan oikeuteen asti.

Musiikkikoulun ja JASRAC:n oikeudenkäynnin kulku

Oikeudenkäynnin sytykkeenä oli JASRAC:n päätös aloittaa tekijänoikeuksien hallinnoimien teosten esittämisestä perittävien käyttömaksujen kerääminen musiikkikouluilta ja laulukouluilta 1. tammikuuta 2018 (Heisei 30) alkaen. Tämän päätöksen seurauksena JASRAC jätti 7. kesäkuuta 2017 Japanin kulttuuriviraston johtajalle ilmoituksen käyttömaksusäännöstöstä, joka koskee esityksiä musiikkikouluissa.

Tätä vastaan musiikkikoulujen yrittäjät nostivat kanteen JASRAC:ia vastaan, vaatien vahvistusta sille, ettei heillä ole velvollisuutta maksaa tekijänoikeuskäyttömaksuja.

Tässä kiistassa oli kuusi keskeistä kysymystä:

• Kysymys 1: Onko kantajilla oikeus vaatia vahvistusta?
• Kysymys 2: Onko musiikkikoulujen esitykset suunnattu “yleisölle”?
• Kysymys 3: Onko musiikkikoulujen esitysten tarkoituksena “kuulijoiden viihdyttäminen”?
• Kysymys 4: Ulottuuko esitysoikeus musiikkikoulujen kahden tahdin mittaisiin esityksiin?
• Kysymys 5: Onko esitysoikeus kulunut loppuun?
• Kysymys 6: Onko äänitteiden toistamiseen liittyvä merkittävä laittomuus estänyt?
• Kysymys 7: Onko oikeuksien väärinkäyttöä tapahtunut?

Ensimmäisen oikeusasteen päätös: Kanteen nostaneen (musiikkikoulun yrittäjän) vaatimus hylättiin

Tokion alioikeus hylkäsi kanteen nostaneen vaatimuksen seuraavista syistä (tuomio annettu 28. helmikuuta 2020).

Kiistanalainen kohta 1 (onko kanteen nostajalla oikeus vahvistukseen) koskee sitä, onko yksityisissä musiikkikouluissa, jotka ovat osa kanteen nostajaa, oikeus vahvistukseen. Oikeus hyväksyi tämän.

Kiistanalaiset kohdat 2 ja 3 koskevat sitä, katsotaanko musiikkikoulussa suoritettu esitys tekijänoikeuden alaiseksi.

Tekijänoikeuslain 22 artikla määrittelee esitysoikeuden: “Tekijällä on oikeus esittää teoksensa yleisölle suoraan nähtäväksi tai kuultavaksi”. Tämän esitysoikeuden loukkaaminen on tekijänoikeusrikkomus. Tässä yhteydessä “yleisö” tarkoittaa yleisesti “määrittelemätöntä tai suurta määrää ihmisiä”.

Kiistanalainen kohta 2 (onko musiikkikoulun esitys suunnattu “yleisölle”) koskee sitä, että “musiikkikoulun yrittäjät” väittivät, etteivät he kuulu tekijänoikeuslain 22 artiklassa määriteltyyn esitysoikeuden kohteeseen, joka on “suunnattu suoraan yleisölle nähtäväksi tai kuultavaksi”, ja että JASRAC:lla ei ole oikeutta vaatia korvausta musiikkikoulun yrittäjiltä musiikin tekijänoikeuksien käytöstä.

Jos esityksen tekijä ei ole “musiikkikoulun yrittäjä”, vaan “opettaja” tai “oppilas” itse, ei ole tarpeen keskustella tästä kysymyksestä, koska “musiikkikoulun yrittäjän” tekijänoikeusrikkomus kumotaan. Kuitenkin oikeus hylkäsi tämän väitteen noudattaen Club Cat’s Eye -tapauksen tuomiota (korkeimman oikeuden tuomio 15. maaliskuuta 1988), jota kutsutaan “karaoke-oikeusperiaatteeksi”.

Tämä tapaus koskee tilannetta, jossa JASRAC vaati vahingonkorvausta esitysoikeuden loukkaamisesta Club Cat’s Eye -nimisessä snack-baarissa, jossa omistaja oli asentanut karaoke-laitteen ja antanut asiakkaiden ja tarjoilijoiden laulaa.

Korkein oikeus totesi, että kun snack-baarin tai vastaavan liikkeen omistaja asentaa karaoke-laitteen liiketilaansa ja kehottaa asiakkaita laulamaan, toistaa asiakkaan valitseman karaoketeipin ja antaa asiakkaan laulaa muiden asiakkaiden edessä, ja tarkoituksena on luoda liiketilan tunnelmaa, houkutella asiakkaita ja tuottaa voittoa, omistaja on vastuussa laittomasta toiminnasta esitysoikeuden loukkaamisena asiakkaan laulun tekijänä.

Tokion alioikeus totesi tämän “karaoke-oikeusperiaatteen” perusteella, että esityksen tekijä ei ole opettaja tai oppilas, vaan “musiikkikoulun yrittäjä”, ja että “musiikkikoulun yrittäjän” näkökulmasta oppilaat ovat “määrittelemättömiä” henkilöitä riippumatta heidän lukumäärästään, ja he muodostavat “yleisön”.

Kiistanalainen kohta 3 (onko musiikkikoulun esitys “tarkoitettu kuultavaksi”) koskee sitä, että musiikkikoulun oppitunnit koostuvat siitä, että opettaja tai äänentoistolähde esittää tehtäväkappaleen oppilaalle ja oppilas toistaa tehtäväkappaleen esityksen opettajalle, ja tämä prosessi toistuu, jolloin opetetaan esitystekniikoita jne. Oikeus totesi, että on selvää, että opettajan tai äänentoistolähteen esitys on tarkoitettu kuultavaksi yleisölle, joka on oppilas.

Kiistanalainen kohta 4 (ulottuuko esitysoikeus musiikkikoulun kahden tahdin esitykseen) koskee sitä, että musiikkikoulun esityksen tarkoitus on oppia esitystekniikoita jne., ja esitystekniikoiden oppiminen ei ole mahdollista ilman musiikillisen teoksen sisältämän ajatuksen tai tunteen ilmaisun toistamista. Oikeus totesi, että musiikkikoulussa ei voida olettaa, että vain osia, joilla ei ole tekijänoikeudellista suojaa, toistetaan jatkuvasti oppitunneilla, ja vaikka esitys suoritettaisiin kahden tahdin yksiköissä, se ei tarkoita, että samaa kahta tahtia toistetaan jatkuvasti, vaan yleensä soitetaan kohtuullisen pitkä fraasi kahden tahdin välein, ja tekijänoikeuden loukkaus tapahtuu riippumatta soitettujen tahdien määrästä.

Kiistanalainen kohta 5 (onko esitysoikeus kulunut loppuun) koskee sitä, että kuluminen tarkoittaa sitä, että jokin asia on käytetty loppuun ja se on kadonnut, mikä on ongelma kaikissa immateriaalioikeuksissa. Kun laillisesti tuotettu tuote, alkuperäisteos, kopio jne. on kerran asetettu markkinoille, patenttioikeus tai siirto-oikeus ei enää ulotu sen jälkeiseen siirtoon. Tämä on kuluminen. Oikeus totesi, että oppikirjoissa julkaistujen nuottien tai miinus yhden äänitteen (äänite, jossa on tallennettu orkesteri, josta on poistettu vain oppilaan soittama osuus) luomiseen liittyvä korvaus, jonka tekijänoikeuden haltija saa, on korvaus kopioinnista, ja korvaus, joka saadaan musiikkikoulun oppitunneilla tapahtuvasta käytöstä, on korvaus esitysoikeuden käytöstä, joka on täysin erilainen tapa käyttää erillisiä oikeuksia, joten esitysoikeus ei voi kulua loppuun.

Kiistanalainen kohta 6 (onko äänitteen toistamisella musiikkikoulussa todellista laittomuutta estävää syytä) koskee sitä, että musiikkikoulussa musiikkiteoksen äänitteen toistaminen ei estä esitysoikeuden loukkauksen todellista laittomuutta, oikeus totesi.

Kiistanalainen kohta 7 (onko oikeuden väärinkäyttöä tapahtunut) koskee sitä, että JASRAC:n vaatimus tekijänoikeusmaksujen perimisestä musiikkikoulun esityksistä ei ole oikeuden väärinkäyttöä, oikeus totesi.

Näin ollen kaikki kiistanalaiset kohdat hylättiin, ja kanteen nostanut musiikkikoulun yrittäjä valitti päätöksestä.

Toisen oikeusasteen päätös: Ensimmäisen oikeusasteen tuomion osittainen tarkistus

Valitusoikeusasteena toimiva Japanin immateriaalioikeuksien korkein oikeus tarkisti osittain ensimmäisen oikeusasteen tuomion, joka oli johtanut yrityksen täydelliseen tappioon, ja päätti, että “oppilaiden esityksistä ei voida vaatia käyttömaksua” (tuomio annettu 18. maaliskuuta 2021).

Immateriaalioikeuksien korkein oikeus totesi myös, että musiikkikoulussa esityksen tekijä on musiikkikoulun yrittäjä, kun kyse on opettajan esityksestä, ja että se on suunnattu “yleisölle”, joka koostuu määrittelemättömistä henkilöistä, “kuuntelutarkoituksessa”. Kuitenkin, kun kyse on oppilaiden esityksistä, ne tehdään opettajalle kuunneltavaksi musiikin ja esitystekniikan opetuksen saamiseksi sopimuksen perusteella, ja esityksen tekijä on oppilas. Tämän perusteella,

“Koska musiikkikoulun oppilaan esityksen tekijä on kyseinen oppilas, ei ole tarpeen tehdä päätöstä muista seikoista, ja oppilaan esityksen perusteella valittajat eivät ole velvollisia maksamaan vahingonkorvausta tai palauttamaan epäoikeudenmukaista etua vastaajalle (oppilaan esitys tehdään maksamalla itse opetusmaksu tietyn musiikkikoulun opettajalle kuunneltavaksi sopimuksen perusteella, joten sitä ei voida pitää “yleisölle suorana (keskeneräinen) kuuntelutarkoituksessa”, eikä oppilaan esitysoikeuden loukkaus ole mahdollista).

Immateriaalioikeuksien korkein oikeus, 18. maaliskuuta 2021 tuomio

Tämä on tulos “opettajan esityksen luonteen” ja “oppilaan esityksen luonteen” erottelusta ja niiden erillisestä analysoinnista.

Immateriaalioikeuksien korkein oikeus totesi, että oppilaan esityksen tekijä on oppilas, ja että esityksen tekeminen opettajalle kuunneltavaksi ei ole sama kuin “yleisölle kuunneltavaksi”. Lisäksi se totesi, että oppilaan esitys on suunnattu nimenomaan opettajalle ohjeiden saamiseksi, eikä sitä voida pitää suunnattuna muille oppilaille, joten esityksen tekijä ei esitä sitä muille oppilaille “kuuntelutarkoituksessa”. Kuitenkin se rajoitti vaatimuksen ulkopuolelle jäävän alueen koskemaan vain opettajan ja enintään kymmenen oppilaan tunteja, ja asetti ehdoksi, että äänitettyjen kappaleiden toistoa ei tehdä.

Ensimmäisessä oikeusasteessa viitattiin Club Cats Eye -tapaukseen perusteluna sille, miksi oppilaiden esitystä voidaan pitää samanarvoisena musiikkikoulun yrittäjän esityksen kanssa, mutta valitusoikeusasteen tuomiossa viitattiin RokuRaku II -tapaukseen (Japanin korkeimman oikeuden tuomio 20. tammikuuta 2011).

RokuRaku II -tapaus koski sitä, oliko laitonta tarjota palvelua, jossa yksi kahdesta RokuRaku II -kiintolevytallentimesta (päälaite RokuRaku) asennettiin Japaniin ja toinen (alilaite RokuRaku) annettiin käyttäjälle tai luovutettiin hänelle, jotta hän voisi katsoa Japanissa lähetettyjä televisio-ohjelmia. Kysymys oli siitä, loukattiinko kopiointioikeutta.

RokuRaku II -tapauksessa Tokion alioikeus antoi tuomion, jonka mukaan palvelu oli laiton, ja immateriaalioikeuksien korkein oikeus antoi käänteisen tuomion, jonka mukaan palvelu ei ollut laiton. Kuitenkin korkein oikeus hylkäsi immateriaalioikeuksien korkeimman oikeuden tuomion ja palautti tapauksen immateriaalioikeuksien korkeimpaan oikeuteen.

Tässä tapauksessa ei ollut kiistaa siitä, että päälaite RokuRaku teki kopioita, mutta kiistanalainen kysymys oli, oliko kopioiden tekijä palvelun tarjoaja vai käyttäjä.

Korkein oikeus totesi, että palvelun tarjoaja ei vain järjestänyt ympäristöä jne. kopiointia varten, vaan teki myös keskeisen toimenpiteen kopioinnin toteuttamiseksi käyttämällä kopiointilaitetta, eli syötti tietoa lähetysohjelmasta jne. kopiointilaitteeseen hallinnassaan ja valvonnassaan. Ilman palvelun tarjoajan tällaista toimintaa kopiointihetkellä, palvelun käyttäjä ei voisi tehdä kopiota lähetysohjelmasta jne. antamalla tallennusohjeen, joten palvelun tarjoaja on kopioiden tekijä.

Musiikkikoulun oppilaan esitystä pidettiin samanarvoisena kuin RokuRaku-palvelun tarjoajan tekemää keskeistä toimenpidettä käyttämällä kopiointilaitetta lähetysohjelman jne. kopioinnin toteuttamiseksi.

Korkeimman oikeuden päätös: Toinen oikeusaste saa tukea

24. lokakuuta 2022 (Reiwa 4) Korkein oikeus tuki toista oikeusastetta ja teki päätöksen, jonka mukaan musiikkikoulun opettajan esityksestä on maksettava käyttömaksu, mutta oppilaan esityksestä ei synny maksuvelvollisuutta.

“Oppilaan esitys musiikkikoulun oppitunnilla on tarkoitettu oppimaan ja parantamaan esitystekniikkaa opettajan ohjauksessa. Tehtävänä olevan kappaleen esittäminen on vain keino tähän tarkoitukseen. Oppilaan esitys perustuu yksinomaan oppilaan toimintaan ilman opettajan toimintaa, ja suhteessa edellä mainittuun tarkoitukseen, oppilaan esitys on merkittävä. Vaikka opettaja saattaisi säestää tai toistaa erilaisia äänitteitä, ne ovat vain apuvälineitä oppilaan esitykselle.”

Päätös 24. lokakuuta 2022 (Reiwa 4), ensimmäinen pieni oikeussali

Tämä on päätös. Myös oppilaiden lukukausimaksuista todettiin, että ne ovat korvausta esitystekniikan opetuksesta, eivät korvausta itse kappaleen esittämisestä.

Ottaen huomioon nämä seikat, päätettiin, että “ei voida sanoa, että vastaajat (musiikkikoulu) ovat tässä tapauksessa hallinnollisen tekijänoikeuden käyttäjiä oppilaiden esitysten osalta.”

Toisin sanoen, jos vain oppilas esittää ja opettaja ei esitä, käyttömaksua ei tarvitse maksaa.

Tietenkin, musiikkikoulun opetuksessa on epätodennäköistä, että opettaja ei esittäisi lainkaan, mutta yleensä opetuksessa oppilaan esitysaika on pidempi kuin opettajan. Tämä saattaa vaikuttaa käyttömaksun määrään.

Viite: Musiikkikasvatuksen puolustajat | Korkein oikeus on antanut päätöksen (julkilausuma ja päätös)[ja]

Yhteenveto: Ota yhteyttä asianajajaan tekijänoikeuskysymyksissä

Musiikkikoulun ja JASRACin (Japanin tekijänoikeusjärjestön) oikeudenkäynnissä korkeimman oikeuden päätös on vahvistettu, ja on vahvistettu, että oppilaiden esityksistä ei synny maksuvelvollisuutta. Tulevaisuudessa on mahdollista, että neuvottelut JASRACin ja musiikkikoulun yrittäjien välillä, mukaan lukien maksujen alennukset, etenevät.

JASRAC perii maksuja myös kulttuurikeskusten musiikkikursseilla tehtävistä esityksistä, mutta jos korkeimman oikeuden tulkinta on mahdollista myös kulttuurikeskusten musiikkikursseille, oppilaiden esitysten pääasiallinen toimija ei ole kulttuurikeskuksen ylläpitäjä, mikä saattaa johtaa maksujen tarkistamiseen.

Toimenpiteet, joita tarjoamme toimistossamme

Monolith Lakitoimisto on lakitoimisto, jolla on korkea erikoistuminen IT:hen, erityisesti internetiin ja lakiin. Viime vuosina tekijänoikeuksia koskevat immateriaalioikeudet ovat saaneet paljon huomiota, ja oikeudellisen tarkastuksen tarve kasvaa yhä enemmän. Toimistossamme tarjoamme ratkaisuja immateriaalioikeuksiin liittyviin kysymyksiin. Yksityiskohdat on esitetty alla olevassa artikkelissa.

Monolith Lakitoimiston käsittelemät alueet: Erilaisten yritysten IT- ja immateriaalioikeusasiat[ja]