Alustayritysten oikeudellinen vastuu: Mitä viisi velvollisuutta oikeustapaukset ovat osoittaneet?
Digitaalisen teknologian avulla toteutettujen kauppojen kehittyessä käyttäjät voivat helposti hyödyntää erilaisia palveluita. Nykyään on olemassa digitaalisia alustoja, joita emme voi jättää pois elämästämme. Toisaalta, digitaalisten alustojen ympärillä on huolenaiheita, kuten kaupankäynnin läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta koskevia kysymyksiä.
Alustayritysten on, laillisen liiketoiminnan harjoittamiseksi, tunnettava monia lakeja yleisten lakien, kuten siviililain ja rikoslain, lisäksi, kuten:
- Japanin vanhojen esineiden kaupankäyntilaki
- Japanin erityiskauppalaki
- Japanin immateriaalioikeuslaki (tavaramerkkilaki & tekijänoikeuslaki)
- Japanin palveluntarjoajan vastuunrajoituslaki
On huomattava, että lisäksi voi syntyä monia muita oikeudellisia velvollisuuksia, jotka on otettava huomioon.
Tässä selitämme alustayritysten oikeudellisia velvollisuuksia käyttäen esimerkkeinä todellisia oikeustapauksia.
Nettihuutokauppoihin liittyvä oikeudenkäynti
784 henkilöä, jotka olivat ostaneet tuotteita Yahoo! JAPANin tarjoamasta Yahoo!-huutokaupasta ja maksaneet niistä, mutta eivät olleet saaneet tuotteitaan, joutuivat petosuhreiksi. He haastoivat Yahoo! JAPANin oikeuteen.
Kantajat väittivät, että Yahoo!-huutokaupan järjestelmässä on virheitä, jotka rikkovat yleisiä sopimus- ja laittomuusvelvoitteita rakentaa järjestelmä, jossa petosvahinkoja ei tapahdu. Heidän mukaansa nämä virheet johtivat siihen, että he joutuivat petosuhreiksi. He vaativat korvauksia sopimusrikkomuksesta, laittomasta toiminnasta ja käyttäjävastuusta.
Tämä oikeudenkäynti on yli 10 vuotta vanha, mutta se on konkreettinen esimerkki siitä, miten alustan tarjoajan laillinen vastuu CtoC (kuluttajien välisissä) kaupoissa on kyseenalaistettu. Esimerkiksi huhtikuussa 2019 julkaistu “Japanese Consumer Commission’s Report on the State of Transactions on Online Platforms” (Cabinet Office) ja elokuussa 2020 julkaistu “Japanese Guidelines for Electronic Commerce and Information Property Transactions – Final Revised Edition” (Ministry of Economy, Trade and Industry) ovat monia raportteja ja materiaaleja, jotka viittaavat tähän oikeudenkäyntiin esimerkkinä. Se on edelleen oikeudenkäynti, johon meidän tulisi kiinnittää huomiota.
Käyttösopimuksen luonne
Oikeudenkäynnissä ensimmäinen kiistanaihe oli, millainen sopimus oli syntynyt nettihuutokaupan ylläpitäjän ja käyttäjän välillä.
Kantajana oleva käyttäjä väitti, että vastaajan ja käyttäjän välillä oli syntynyt “tämänhetkinen käyttösopimus”, joka muistuttaa välityssopimusta. Tämänhetkisen käyttösopimuksen tarkoituksena on saada aikaan myyntisopimus myyjän ja huutokaupan voittajan välillä. Lisäksi, koska vastaaja perii käyttömaksun, vastaajalla on velvollisuus suorittaa työ loppuun (Japanin siviililaki 632 §) ja huolehtia hyvästä hallinnosta (Japanin siviililaki 656 § ja 644 §), jotka johtuvat urakkasopimuksesta. Kantaja väitti, että vastaajalla on velvollisuus tarjota tämä palvelu ilman vikoja.
Tähän työn suorittamisen velvollisuuteen ja hyvän hallinnon velvollisuuteen tuomioistuin totesi,
“Tämänhetkisen käyttömaksun osalta, myyntijärjestelmän käyttömaksu ja myyntiperuutusjärjestelmän käyttömaksu liittyvät konkreettisesti esimerkiksi datan varastointiin myynnin yhteydessä. Huutokaupan järjestelmän käyttömaksu liittyy esimerkiksi automaattiseen huutokaupan voittoilmoituksen lähettämiseen sähköpostitse. Näin ollen tämänhetkinen käyttömaksu on vain korvaus tämänhetkisen palvelun järjestelmän käytöstä.”
Nagoyan alueoikeuden päätös 28. maaliskuuta 2008 (2008)
Tuomioistuin totesi.
Todisteita siitä, että vastaaja olisi aktiivisesti sekaantunut käyttäjien väliseen kaupankäyntiin, ei ollut. Tämänhetkisellä käyttösopimuksella ei ole välittäjän luonnetta, eikä se ole sopimus, jossa tehtäisiin toimeksiantoja tai otettaisiin vastaan tehtäviä, tai mitään vastaavaa.
Kuitenkin, tämä päätös perustuu tässä tapauksessa käytettyyn hinnoitteluun ja siihen, kuinka paljon Yahoo! JAPAN oli sekaantunut kaupankäyntiin. Hinnoittelutavan tai ylläpitäjän sekaantumisen asteeseen perustuen on mahdollista, että ylläpitäjä voidaan pitää vastuullisena rikkomuksesta, joka johtuu esimerkiksi hyvän hallinnon velvollisuudesta, joka johtuu toimeksiantosopimuksesta. Tämä on syytä pitää mielessä.
Yrityksille asetetut velvollisuudet
Kantajat väittivät, että myös käyttösopimuksen perusteella, vastaajalla on velvollisuus tarjota palvelu ilman vikoja.
Tähän tuomioistuin vastasi,
Käyttösopimuksen sisältönä olevissa ohjeissa määrätään, että vastaaja tarjoaa vain mahdollisuuden käyttäjien väliseen kaupankäyntiin, ja vastaaja huomauttaa tästä, väittäen, ettei sillä ole mitään vastuuta käyttäjien välisestä kaupankäynnistä.
Kuitenkin, koska käyttösopimus olettaa palvelun järjestelmän käytön, käyttösopimuksen mukaisesti, vastaajan tulisi olla velvollinen tarjoamaan vikaton järjestelmä ja palvelu käyttäjille, mukaan lukien kantajat.
Samoin
Tämä on päätös, joka tarkoittaa, että vaikka kirjoitettaisiin “koska tarjoamme vain mahdollisuuden käyttäjien väliseen kaupankäyntiin, meillä ei ole mitään vastuuta käyttäjien välisestä kaupankäynnistä”, palvelun tarjoamisen myötä, käyttösopimukseen liittyen, on olemassa velvollisuuksia, jotka syntyvät luonnollisesti.
Viisi päätöskriteeriä
Tuomioistuin tunnusti, että vastaajalla oli velvollisuus rakentaa virheetön järjestelmä ja tarjota palvelu, mutta velvollisuuden konkreettinen sisältö määritellään ottamalla huomioon internet-huutokauppojen yhteiskunnallinen tilanne palvelun tarjoamisen aikana, asiaankuuluvat lait ja määräykset, järjestelmän tekninen taso, järjestelmän rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvät kustannukset, järjestelmän käyttöönoton vaikutukset ja järjestelmän käyttäjien mukavuus. Tuomioistuin esitti seuraavat viisi velvollisuutta, joista pitäisi tunnustaa:
- Varoituksen antaminen
- Luotettavuuden arviointijärjestelmä
- Myyjän tiedot
- Escrow-palvelu
- Korvausjärjestelmä
Ensimmäisen “varoituksen antamisen” osalta tuomioistuin totesi, että ottaen huomioon rikollisen toiminnan, kuten petosten, sisällön ja menetelmät sekä niiden määrän, käyttäjillä oli velvollisuus toteuttaa asianmukaisia varotoimia ajoissa petosten uhrien välttämiseksi. Tuomioistuin tunnusti yrityksen velvollisuuden.
Vastaaja oli toteuttanut ja laajentanut varotoimia petosten estämiseksi, kuten sivun luominen, jossa esitellään käyttäjien välisiä ongelmia, ja tuomioistuin totesi, että vastaaja oli toteuttanut asianmukaisia varotoimia ajoissa.
Toisen “luotettavuuden arviointijärjestelmän” osalta kantajat väittivät, että järjestelmä, jossa huutokaupan voittaja arvioi kaupan tyytyväisyyttä, ei ole riittävä käyttäjien arviointijärjestelmänä (koska on mahdollista luoda hyviä arvioita tekemällä feikkikauppoja ryhmän sisällä), ja että kolmannen osapuolen luotettavuuden arviointijärjestelmä tulisi ottaa käyttöön. Tuomioistuin kuitenkin totesi, että koska Japanissa ei tällä hetkellä ole olemassa kolmannen osapuolen organisaatiota, joka arvioisi huutokaupan käyttäjien luotettavuutta, kantajien ehdottaman kolmannen osapuolen luotettavuuden arviointijärjestelmän käyttöönotto olisi merkittävä haaste vastaajalle. Tuomioistuin kielsi luotettavuuden arviointijärjestelmän käyttöönoton velvollisuuden.
Kolmannen “myyjän tietojen tarjoamisen ja paljastamisen” osalta kantajat väittivät, että tiedot petoksia tekevästä myyjästä tulisi paljastaa huutokaupan voittajalle. Tuomioistuin totesi kuitenkin,
On oletettavaa, että ne, jotka aikovat tehdä petoksia käyttämällä palvelua, toimivat alusta alkaen niin, että heitä on vaikea jäljittää, esimerkiksi antamalla vääriä tietoja sopimuksessa vastaajan kanssa. Pelkästään myyjän tietojen paljastaminen ei voi odottaa yleistä ehkäisevää vaikutusta.
Lisäksi, jos vastaaja paljastaa myyjän tiedot petosuhrien pyynnöstä, se aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia vastaajalle lain säännösten mukaan (ks. Henkilötietojen suojelulaki, artikla 23).
Lisäksi, onko myyjällä tuote hallussaan myyntihetkellä, voidaan kysyä myyjältä huutokaupan voittajan toimesta ennen maksun suorittamista palvelussa. Lisäksi, vaikka vastaaja keräisi tällaisia tietoja ja tarjoaisi niitä palvelussa, on oletettavaa, että ne, jotka aikovat tehdä petoksia käyttämällä palvelua, vastustavat vastaajan tietojen keräämistä antamalla vääriä tietoja. On epäilyksiä sen tehokkuudesta petosten ehkäisykeinona, ja jos vaaditaan, että vastaaja tarkistaa myyjän tuotteen omistustiedot, on suuri mahdollisuus, että palvelu ei ole kannattava liiketoiminta.
Samoin
ja kielsi sen.
Neljännen “escrow-palvelun” osalta vastaaja suositteli escrow-palvelua (palvelu, jossa ammattilainen välittää todellisen maksun ja tuotteen myyjän ja huutokaupan voittajan välillä) vapaaehtoisena palveluna, jota voidaan käyttää vain, jos myyjä hyväksyy sen käytön ja huutokaupan voittaja suostuu siihen. Kantajat väittivät, että escrow-palvelun tulisi olla pakollinen. Kuitenkin, tuomioistuin totesi, että escrow-palvelun pakolliseksi tekemiseksi vastaajan on tarpeen kerätä kustannukset, esimerkiksi lisäämällä escrow-palvelun käyttömaksu palvelumaksuun. Tämä saattaa johtaa siihen, että käyttäjät, jotka haluavat hankkia halutun tuotteen halvalla ilman myyjän väliintuloa, jättävät huomiotta. Tuomioistuin totesi, että escrow-palvelun pakolliseksi tekeminen kaikille käyttäjien välisille kaupoille aiheuttaisi vaikeuksia vastaajan liiketoiminnalle palvelun tarjoajana, ja kielsi sen.
Viidennen “korvausjärjestelmän” osalta kantajat väittivät, että korvausjärjestelmää tulisi parantaa. Tuomioistuin totesi kuitenkin, että korvausjärjestelmä on jälkikäteen tapahtuva korvausmekanismi, eikä sen parantaminen välttämättä johda petosten ennaltaehkäisyyn, ja kielsi sen.
Käytännössä on epätodennäköistä, että yrityksille voidaan asettaa korkeita korvausvelvollisuuksia, joita ei ole määritelty sopimuksessa tai laissa.
Ottaen huomioon nämä seikat, tuomioistuin hylkäsi kantajien vaatimukset vastaajaa, Yahoo! JAPAN, vastaan.
Myös valitusaste tuki alioikeuden päätöstä ja hylkäsi valituksen (Nagoyan korkeimman oikeuden päätös 11. marraskuuta 2008).
Yhteenveto
Kuten tuomioistuin on osoittanut, konkreettinen sisältö velvollisuudesta rakentaa virheetön järjestelmä alustan tarjoajille tulisi määrittää ottaen huomioon yhteiskunnalliset olosuhteet palvelun tarjoamisen aikana, asiaankuuluvat lait ja määräykset, järjestelmän tekninen taso, järjestelmän rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvät kustannukset, järjestelmän käyttöönoton vaikutukset ja järjestelmän käyttäjien mukavuus.
Siksi esimerkiksi, jos kolmannen osapuolen laitoksen käyttäminen huutokaupan käyttäjien luotettavuuden arvioimiseen tulee standardiksi, sen käyttämättä jättäminen saattaa johtaa velvollisuuden rikkomiseen.
C-to-C-kaupat, kuten nettihuutokaupat ja kirpputoripalvelut, toteutetaan useimmiten alustan kautta, joten alustan tarjoajien rooli on suuri. Heiltä odotetaan, että he hoitavat liiketoimintansa laillisesti ja edistävät C-to-C-kaupan laajentumista.
Esittely toimistomme toimenpiteistä
Monolis Lakitoimisto on lakitoimisto, jolla on korkea erikoisosaaminen IT:ssä, erityisesti internetissä ja laissa. Viime vuosina CtoC-kaupankäynnin ympärillä syntyneet ongelmat ovat muodostuneet suureksi ongelmaksi, ja oikeudellisen tarkastuksen tarve kasvaa yhä enemmän. Toimistomme analysoi olemassa olevien ja suunniteltujen liiketoimintojen oikeudelliset riskit ottaen huomioon erilaiset lakien säännökset, ja pyrkii laillistamaan liiketoiminnan mahdollisimman paljon ilman, että se pysähtyy. Yksityiskohdat on esitetty alla olevassa artikkelissa.
Category: IT
Tag: ITTerms of Use