Mikä on korvaus ja aineeton vahinko yritysten ja organisaatioiden maineen loukkaamisessa

Kun kunniaa loukkaava teko on tehty, ja uhri on yksityishenkilö, hänelle voidaan myöntää korvaus henkisestä kärsimyksestä. Mutta miten meidän pitäisi ajatella, kun uhri on yritys tai organisaatio?

https://monolith.law/reputation/defamation[ja]

Yritysten ja organisaatioiden kohdalla ei voida ottaa huomioon henkistä kärsimystä, joten vaikka niiden maine olisi loukattu, ei voida ajatella korvausta henkisestä kärsimyksestä. Tästä syystä, voisi olla mahdollista päättää, että korvaus myönnetään vain konkreettisista vahingoista, kuten myynnin laskusta. Kuitenkin, todellisuudessa on vaikea laskea tarkasti myynnin vähenemistä loukkaavan toiminnan seurauksena, joten tämä johtaisi siihen, että yritysten ja organisaatioiden oikeuksien suojelu ei toteudu.

Siksi, kun yritys tai organisaatio on kohdannut kunnianloukkauksen, kysymys on siitä, voidaanko myöntää korvaus konkreettisten vahinkojen, kuten myynnin laskun, lisäksi myös aineettomista vahingoista, kuten henkisen kärsimyksen korvauksesta.

Yritysten ja organisaatioiden aineettomat vahingot

Japanin korkein oikeus totesi tammikuussa 1964 (Showa 39), lääketieteellisen järjestön vaatiessa korvauksia maineen loukkaamisesta, että “aineettomia vahinkoja, eli henkistä kärsimystä, ei voida soveltaa yrityksiin, koska niillä ei ole tunteita. Tämän seurauksena yrityksille ei voida myöntää mitään muita korvauskeinoja kuin aineelliset vahingot, eli omaisuusvahingot, lukuun ottamatta erityisiä menetelmiä, jotka on hyväksytty Japanin siviililain (japanilainen siviililaki) 723 artiklan mukaan maineen loukkaamistapauksissa. Tämän päätelmän tekeminen on täysin virheellistä.”

“Yrityksen maineen loukkaamistapauksissa aineettomien vahingkojen, jotka voidaan arvioida rahallisesti, ei välttämättä ole olemassa, ja tällaiset vahingot tulisi korvata rahallisesti yhteiskunnan näkökulmasta.”

Japanin korkeimman oikeuden päätös 28. tammikuuta 1964 (Showa 39)

Ja totesi, että yrityksen maineen loukkaamisesta johtuvat “aineettomat vahingot” voidaan korvata. Tämä korkeimman oikeuden päätös ei tunnusta yrityksen henkistä kärsimystä, mutta se tunnustaa yrityksen aineettomien vahinkojen olemassaolon, jotka voidaan arvioida rahallisesti. Se kumosi alkuperäisen päätöksen, joka totesi, että “yritys ei voi vaatia korvausta maineen loukkaamisesta johtuvista aineettomista vahingoista”, ja palautti asian Tokion korkeimpaan oikeuteen.

Sen jälkeen erilaisille yrityksille, poliittisille puolueille ilman oikeushenkilöllisyyttä, ammattiliitoille, yritysryhmille jne. on myönnetty aineettomia vahinkoja.

Kunnianloukkaus yritystä kohtaan ja aineettomat vahingot

On ollut tapauksia, joissa viikkolehden artikkeli, joka kritisoi suuren tunnetun yrityksen toimitusjohtajan työsuoritusta, on tunnustettu yrityksen kunnianloukkaukseksi, ja yritykselle on määrätty korvauksia sekä pyydetty julkaisemaan anteeksipyyntöilmoitus.

https://monolith.law/reputation/defamation-corrective-advertising-restoration-of-reputation[ja]

Viikkolehti Shincho raportoi, että I, joka oli sekä Kanebo Ltd:n että Japan Airlinesin toimitusjohtaja, ei ollut pätevä johtaja, ei ainoastaan Japan Airlinesin toimitusjohtajana, vaan myös Kanebo Ltd:n pääyrityksenä, jossa hän oli jatkanut väärennettyjä tilinpäätöksiä. Tokion korkein oikeus totesi syyskuussa 1994 (Heisei 6), ettei ollut todisteita siitä, että tämä artikkeli vastasi totuutta, ja

Tämä artikkeli sisältää erittäin vakavia ja syvällisiä väitteitä valittajasta, kuten että hän on tehnyt väärennettyjä tilinpäätöksiä, ja on selvää, että valittajan maine ja luottamus on vakavasti vahingoittunut tämän seurauksena. Lisäksi ei ole kiistaa siitä, että viikkolehti Shincho’n levikki on noin 600 000 kappaletta, ja tämän seikan perusteella voidaan sanoa, että artikkelin aiheuttama järkytys valittajalle on merkittävä. Valittajan voidaan katsoa kärsineen merkittäviä aineettomia vahinkoja tämän artikkelin seurauksena, vaikka niitä ei voida laskea tarkasti.

Tokion korkein oikeus, 7. syyskuuta 1994 (Heisei 6)

ja määräsi viikkolehti Shincho’n maksamaan 5 miljoonan jenin korvaukset aineettomista vahingoista ja julkaisemaan anteeksipyyntöilmoituksen. Toisaalta, mitä tulee “menetettyyn voittoon”, joka johtui valittajan (Kanebo Ltd) myynnin vähenemisestä,

On tunnustettu, että valittajan tytäryhtiöiden, kosmetiikkamyyntiyrityksen ja Kanebo Pharmaceuticals Co., Ltd:n myynti heinä- tai elokuussa 1986 (Showa 61) on merkittävästi vähentynyt verrattuna samaan ajanjaksoon edellisenä vuonna. Kuitenkin, koska myynti vaihtelee monimutkaisten ja moninaisten tekijöiden, kuten taloudellisen tilanteen, mukaan, ei voida sanoa, että valittajan tytäryhtiöiden myynnin lasku johtui tämän artikkelin julkaisemisesta. Lisäksi ei voida hyväksyä näkemystä, että tytäryhtiön vahinko johtaa suoraan valittajan menetettyyn voittoon.

Edellä mainittu

ja ei hyväksynyt sitä. Vaikka teoriassa voidaan tunnustaa, että tällaiset taloudelliset vahingot, kuten liiketoiminnan menetykset myynnin vähenemisen seurauksena, ovat mahdollisia, on vaikea todistaa vahingon syntyminen tai kunnianloukkauksen ja asianmukaisen syy-yhteyden olemassaolo, ja niiden tunnustaminen oikeudenkäynnissä on harvinaista.

Aineettomat vahingot ja maineen palauttamisen kustannukset

Useissa oikeudenkäynneissä, monet kantajat ovat väittäneet kolmenlaisia vahinkoja:

1. Liiketoiminnan tappiot, kuten myynnin vähenemisestä johtuvat taloudelliset vahingot (liiketoiminnan vahingot)
2. Kustannukset, jotka on jouduttu maksamaan maineen palauttamiseksi (kustannukset, jotka on tehty liiketoiminnan vahinkojen estämiseksi ja yhteiskunnallisen luottamuksen palauttamiseksi, kuten ilmoitukset ja mielipideilmoitusten julkaiseminen)
3. Aineettomat vahingot, kuten yhteiskunnallisen maineen menetys

Näistä ensimmäisen hyväksyminen on harvinaista, ja toisen hyväksyminen on vaikeaa. Tästä on esimerkkinä tapaus, jossa kiinteistönvälittäjän haastattelu, joka esitettiin televisio-ohjelmassa kiinteistömarkkinoiden laskusuhdanteen aikana kuplatalouden romahtamisen jälkeen, muutettiin editoinnin avulla antamaan vaikutelman, että kyseinen välittäjäkin oli taloudellisissa vaikeuksissa.

Ohjelma esitti myyntiin asetettujen asuntojen, myyntiin asetettujen yritysten ja myyntitoimistojen surkean tilanteen kuplatalouden romahtamisen jälkeen. Kertojan äänen avulla luotiin vaikutelma, että kantajayritys, joka myi asuntoja nimeltä “Hightown Yoshikawa”, oli taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa, ei pystynyt kestämään hintakilpailua, ei pystynyt myymään varastojaan ja oli velkaantunut.

Kuitenkin, marraskuussa 1994 (Heisei 6), Tokion alioikeus totesi, että kantajayritys oli todellisuudessa erittäin hyvässä taloudellisessa tilanteessa, ja että “on selvää, että kantaja oli saanut merkittävän yhteiskunnallisen arvostuksen ennen ohjelman esittämistä. Siksi tämän kaltaisen yrityksen kohdalla, ohjelman esittäminen, joka antoi katsojille vaikutelman, kuten edellä mainittiin, tulisi katsoa kantajan maineen vahingoittamiseksi.” Aineettomista vahingoista tuomioistuin määräsi televisiokanavan ja ohjelman tuotantoyhtiön maksamaan 3 miljoonaa jeniä.

Toisaalta, kantajayritys väitti, että “ohjelman esittämisen seurauksena kantajan maine vahingoittui, ja Hightown Yoshikawan myyntiin tuli negatiivisia vaikutuksia. Normaalisti 400 000 esitteen jakelu olisi riittänyt, mutta he joutuivat jakamaan lisäksi 620 000 esitettä, julkaisemaan kaksi mainosta Yomiuri Shimbun -lehdessä, ja he joutuivat maksamaan yhteensä 7 419 347 jeniä ylimääräisiä mainoskuluja maineen palauttamiseksi”, ja he vaativat korvausta näistä ylimääräisistä mainoskuluista.

“Ottaen huomioon kiinteistömarkkinoiden tilanne tuolloin, emme voi hyväksyä, että myynti olisi ollut varmasti mahdollista ilman ohjelman esittämistä, ja päinvastoin, uskomme, että Hightown Yoshikawan kaltaisten asuntojen myynti oli erittäin vaikeaa. Huolimatta tästä, noin kuusi kuukautta ohjelman esittämisen jälkeen, kaikki Hightown Yoshikawan 33 asuntoa oli myyty. Siksi emme voi hyväksyä, että Hightown Yoshikawa ei olisi myyty, jos kantaja ei olisi tehnyt lisämainontaa. Näin ollen, emme voi hyväksyä, että kantajan maksamat ylimääräiset mainoskulut olisivat aiheuttaneet kantajalle vahinkoa, kuten hän väittää, ja että vastaajien yhteinen laiton toiminta olisi ollut syynä tähän.”

Tokion alioikeus, 11. marraskuuta 1994 (Heisei 6)

Tuomioistuin ei hyväksynyt vaatimusta. Kuitenkin, vaikka sanottiinkin, että “emme voi hyväksyä, että Hightown Yoshikawa ei olisi myyty, jos kantaja ei olisi tehnyt lisämainontaa”, jos Hightown Yoshikawa ei olisi myyty ilman lisämainontaa, ei olisi ollut tarvetta vaatia korvausta lisämainoskuluista, joten tämä on outo logiikka.

https://monolith.law/reputation/expressions-and-defamation[ja]

Kunnianloukkaus yritystä ja sen edustajaa kohtaan

Kun yritystä tai organisaatiota herjataan, sama herjaus voi kohdistua myös sen edustajiin. Tällöin voidaan ottaa huomioon paitsi yrityksen tai organisaation maine, myös sen toimintaan osallistuvien henkilöiden maine.

Viikkolehti Bunshun raportoi näyttelijä Nonin (taiteilijanimi Nōnen Rena hänen ollessaan vielä viihdetoimisto Repro Entertainmentin listoilla) ja Repro Entertainmentin välisestä kiistasta. Lehti väitti, että syy Nonin poistumiseen julkisuudesta oli Repro Entertainmentin kohtelu. Artikkelissa kerrottiin, että vuodesta 2013 lähtien Nonin tilanne oli ollut sellainen, että hänen kuukausipalkkansa “Amachan”-sarjan aikana oli 50 000 jeniä, hänellä ei ollut varaa ostaa edes alusvaatteita, ja hänen managerinsa vaihtuivat jatkuvasti. Todistajana oli henkilö, joka oli hyvin lähellä asianosaisia.

Artikkeliin vastauksena Repro Entertainment ja sen toimitusjohtaja nostivat kunnianloukkauskanteen Bunshun-lehden kustantajaa ja sen päätoimittajaa vastaan kesäkuussa 2015 (Heisei 27), väittäen artikkelin sisältävän virheellisiä tietoja. Päätös asiassa annettiin Tokion alioikeudessa huhtikuussa 2019 (Reiwa 1). Päätöksessään oikeus kiisti suurimman osan artikkelin sisällöstä ja totesi, että

“Jos yleisesti leviää käsitys, että viihdetoimisto, joka on kantajana oleva yritys, maksaa taiteilijoilleen vain vähäistä korvausta ja ei anna heille töitä ilman järkevää syytä, yrityksen maine vahingoittuu merkittävästi ja sen kyky löytää ja kouluttaa taiteilijoita kärsii. Tämä aiheuttaa yritykselle merkittävää aineetonta vahinkoa. Lisäksi, koska kantaja A on yrityksen toimitusjohtaja ja Japanin musiikkiteollisuuden järjestön pysyvä johtokunnan jäsen, jos yleisesti leviää käsitys, että hän on henkilö, joka harjoittaa voimakasta hallintaa ja kieltää taiteilijoiden ihmisarvon, kantaja A:n maine ja luottamus vahingoittuvat, ja tämä haittaa hänen työtään.”

Tokion alioikeuden päätös 19. huhtikuuta 2019

Tämän seurauksena oikeus määräsi Bunshun-lehden ja sen kustantajan maksamaan toimitusjohtajalle 1 miljoonan jenin korvaukset ja viihdetoimistolle 5 miljoonaa jeniä aineettomista vahingoista, sekä yhteensä 6,6 miljoonaa jeniä oikeudenkäyntikuluja.

Bunshun-lehti ja sen kustantaja valittivat päätöksestä välittömästi.

https://monolith.law/reputation/compensation-for-defamation-damages[ja]

Internetissä tapahtuvan mainehaitan torjumiseen liittyvät asianajokulut ja korvausprosessi on selitetty alla olevassa artikkelissa.

https://monolith.law/reputation/reputation-lawyers-fee[ja]

Yhteenveto

Kun yrityksen tai organisaation maine on vahingoittunut, oikeuksien turvaamiseksi voidaan vaatia korvausta paitsi aineellisista vahingoista, myös aineettomista vahingoista.

Japanin siviililain (japanilainen siviililaki) 710 §:ssä todetaan, että “henkilö, joka on loukannut toisen henkilön ruumiillista koskemattomuutta, vapautta tai kunniaa tai toisen omaisuusoikeutta, on velvollinen korvaamaan vahingon myös omaisuuden ulkopuolella olevasta vahingosta riippumatta siitä, kumpaan edellä mainituista tapauksista se kuuluu.” Tätä säännöstä pidetään aineettomien vahinkojen korvaamista koskevana säännöksenä, ja se johtaa käytännössä järkevään lopputulokseen myös yritysten ja organisaatioiden osalta.

Yksityishenkilöiden tapauksessa voidaan vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, kun taas yritysten ja organisaatioiden tapauksessa voidaan vaatia korvausta aineettomista vahingoista. Tehdään vahingon aiheuttaja korvausvelvolliseksi.