Netissä esitetyt herjaukset (solvaukset) ja kunnian loukkaaminen
Valitettavasti internetissä, anonyymeillä keskustelufoorumeilla ja henkilökohtaisissa blogeissa, ei ole harvinaista, että ihmiset postaavat toisistaan pahansuopaa tai herjaavaa sisältöä. Missä tilanteissa tällainen pahansuopuus tai herjaus katsotaan laittomaksi? Mitä esimerkkejä on olemassa oikeudenkäynneistä, joissa tällaisia asioita on käsitelty, ja millaisia päätöksiä niissä on tehty?
Sosiaalinen kunnia ja subjektiivinen kunnia
On luonnollista, että haluat tehdä jotain, jos joku haukkuu sinua netissä esimerkiksi “idiootiksi” tai “rumaksi”.
Kuitenkin, riippumatta siitä kuinka paljon sinua haukutaan tai solvataan, se ei vähennä sosiaalista arvostustasi, joten se ei täytä kunnianloukkauksen kriteereitä. Kunnianloukkauksen rikos (Japanin rikoslaki 230 §) suojaa sosiaalista kunniaa, joka on yhteiskunnan antama arvostus, ja kunnianloukkaus toteutuu vain, jos “sosiaalinen arvostus laskee tosiasian esittämisen seurauksena”.
Monet ihmiset saattavat ajatella, että heidän on vain kestettävä tällaiset haukkumiset ja solvaukset, ja he saattavat luovuttaa, mutta näin ei tarvitse olla.
Kuten rikosoikeudessa, myös siviilioikeudessa kunnianloukkaus tapahtuu, kun sosiaalista kunniaa loukataan. Siviilioikeudellisen suojan katsotaan kuitenkin sisältävän myös subjektiivisen kunnian, eli kunniantunteen.
Laillinen toiminta voi toteutua myös silloin, kun kunniantunnetta loukataan merkittävästi. Ja koska netissä voi sanoa mitä tahansa ja jättää sen huomiotta, haukkumiset ja solvaukset voivat riistäytyä käsistä. Koska ne eivät välttämättä sisällä sosiaalisen arvostuksen laskua, ja ne voivat olla perusteettomia ja alatyylinen solvauksia, on tarpeen harkita “kunniantunteen loukkaamista” vastatoimena.
https://monolith.law/reputation/defamation-and-infringement-of-self-esteem[ja]
Kunnianloukkaus ja maineen tunteen loukkaaminen
Tapauksissa on todettu, että maineen tunteen loukkaaminen on “vain silloin tunnustettavissa, kun se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävän rajan ylittävä loukkaus” (Japanin korkein oikeus, 13. huhtikuuta 2010 (Gregoriaaninen kalenteri 2010)). Mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävän rajan ylittämisellä, joka loukkaa maineen tunteita, ja milloin se tunnustetaan laittomaksi toiminnaksi, joka johtaa internetissä julkaistun artikkelin poistamiseen?
Oikeudenkäynnissä olleiden A:n ja B:n välillä syntyi kiista oikeustalon käytävällä, jossa A haukkui B:tä “varkaaksi” ja “rosvoiksi”. B haastoi A:n oikeuteen väittäen, että A oli loukannut hänen kunniaansa tai maineensa tunteita, eli syytti A:ta “kunnianloukkauksesta”. Jos tämä ei täyttänyt “kunnianloukkauksen” kriteereitä, B haastoi A:n oikeuteen “maineen tunteen loukkaamisesta” ja vaati vahingonkorvauksia.
Oikeus totesi, että koska A oli käyttänyt loukkaavia ilmauksia ja herjannut B:tä, A:n lausunnot loukkasivat B:n maineen tunteita ja ylittivät yhteiskunnallisesti hyväksyttävän sietokyvyn rajan, joten ne olivat laittomia.
Toisaalta, yleisesti ottaen ilmaukset “varas” ja “rosvo” ovat sanoja, joita usein käytetään toisten herjaamiseen. Koska ei ollut riittävästi todisteita siitä, että A olisi viitannut mihinkään konkreettiseen rikolliseen toimintaan käyttäessään näitä sanoja, oikeus katsoi, ettei A:n lausunnoilla voitu alentaa B:n yhteiskunnallista arvostusta. Näin ollen oikeus ei tunnustanut kunnianloukkausta (Tokion alioikeus, 19. helmikuuta 2009 (Gregoriaaninen kalenteri 2009)).
Kunnianloukkaus voidaan todeta vain silloin, kun viitataan konkreettiseen tosiasiaan.
Kunnianloukkauksen arviointi
Käymme läpi oikeustapauksia, joissa arvioidaan, millaiset lausunnot ovat johtaneet minkälaisiin päätöksiin. Esimerkkinä on vahingonkorvausvaatimuksia kunnianloukkauksesta.
Vaikka kyseessä on alioikeuden päätös, se on viimeaikainen tapaus, joka antaa käsityksen siitä, miten oikeusistuimet arvioivat tällaisia asioita.
Kantaja perusti blogin nimellä “B”, jossa hän kirjoitti kauneudesta, terveydestä, treffeistä, rakkaudesta ja avioliiton etsinnästä. Hän julkaisi myös omia kasvokuviaan blogissaan. Hän työskenteli hammaslääkärinä A-klinikalla, jonka verkkosivuilla oli julkaistu useiden hammaslääkäreiden kasvokuvia, mukaan lukien kantajan.
Vastaaja tunnisti kantajan nimen Facebookista ja julkaisi useita kunnianloukkaavia viestejä 5channerin keskusteluketjussa mainiten “B”:n oikean nimen. Kantaja vaati vahingonkorvausta näistä seitsemästä viestistä.
Kantaja pyysi sisällön palveluntarjoajalta tietojen luovuttamista ja sai IP-osoitteen. Hän pyysi välittäjäpalveluntarjoajaa säilyttämään lähettäjän tiedot, ja sai tietää, että kaapeli-TV-yhtiöllä oli nämä tiedot. Hän nosti kanteen kaapeli-TV-yhtiötä vastaan vaatien lähettäjän tietojen luovuttamista, ja vastaaja todettiin näiden viestien lähettäjäksi.
https://monolith.law/reputation/disclosure-of-the-senders-information[ja]
https://monolith.law/reputation/provider-liability-limitation-law[ja]
Oikeus totesi ensin, että kantaja oli ennen ensimmäistä viestiä julkaissut kasvokuvansa ja ammattinsa blogissaan, ja hänen oikea nimensä oli haettavissa muilta SNS-sivustoilta. Siksi, jos joku, joka tuntee kantajan taustatiedot, lukee nämä viestit tavallisen lukijan huomion ja tulkinnan mukaan, vaikka henkilö olisi tunnistettu käyttämällä nimeä “B” tai pilkkaavaa nimeä, nämä nimet tunnistetaan viittaavan blogin kirjoittajaan, kantajaan.
Tokion alioikeus, 15. tammikuuta 2019 (Gregoriaaninen kalenteri)
Tunnistettavuuden tunnustamisen jälkeen oikeus arvioi, onko vastaajan seitsemän viestiä laitonta. Millainen herjaus katsotaan “loukkaavan kunniaa” ja millainen herjaus “ei ylitä yhteiskunnallisesti hyväksyttävää rajaa ja loukkaa kantajan kunniaa”, voi olla hyödyllistä tietää.
https://monolith.law/reputation/defamation-privacy-infringement-identifiability[ja]
Postaus 1: “Hölmöilyä”, “Hölmö nainen” jne.
Kirjoitus, jossa blogiartikkelia kuvataan sanoin “Epäilin sen olevan ilmaa (kuvitteellista) sen hölmöyden vuoksi”, on vain syytetyn mielipide kyseisestä blogista. Se ei ylitä yhteiskunnallisesti hyväksyttävää rajaa eikä loukkaa kantajan kunniaa.
Toisaalta, kirjoitus, jossa kantajaa kuvataan sanalla “hölmö nainen”, on hyökkäys kantajan henkilökohtaisuutta vastaan. Koska B voidaan tunnistaa kantajaksi, se ylittää yhteiskunnallisesti hyväksyttävän rajan ja loukkaa kantajan kunniaa.
Postaus 2: “Ruma” ja muut
Tuomioistuin totesi, että kirjoitus, jossa kantajaa kuvailtiin “rumaksi”, mikä viittaa hänen ulkonäkönsä epämiellyttävyyteen, ja lisäksi ilmaistiin inhoa kantajaa ja hänen seurustelukumppaniaan kohtaan sanomalla heitä “vastenmielisiksi”, ylittää yhteiskunnallisesti hyväksyttävät rajat ja loukkaa kantajan kunniaa.
Postaus 3: “Lyhyt, köyhä ja ruma”
Kantajan rakkauden kohteen kuvaaminen “lyhyenä, köyhänä ja rumana” ja kantajan suhteen kuvaaminen “surkeana” ei ole kantajaa itseään loukkaava ilmaisu, vaan pikemminkin ivallinen kuvaus kantajan seurustelukumppanista. Lisäksi ei voida sanoa, että seurustelu tällaisen henkilön kanssa vaikuttaisi yleisesti ihmisen henkilökohtaiseen arviointiin. Vaikka “surkea” ilmaisu onkin vaikea pitää maltillisena, postauksen 3 kokonaisuudessaan tarkasteltuna se ei ylitä yhteiskunnallisesti hyväksyttävää rajaa, eikä sitä voida pitää kantajaa vastaan kohdistuneena laittomana toimintana.
Postaus 4: “Ruma” ja muut
Sana “ruma”, joka tulkitaan synonyymiksi sanalle “ruma”, on käytetty neljä kertaa, ja sen kirjoituksissa on lauseita kuten “Miten kuvankäsittelykuvatkin voivat olla rumia w”, joka väittää, että jopa kuvat, jotka yleensä näyttävät hyvältä kuvankäsittelyn jälkeen, ovat rumia, ja lisäksi, käyttämällä merkkiä “w”, joka tarkoittaa “naurua”, lopussa, se loukkaa kantajaa. Ottaen huomioon, että kantajan nimi voidaan tunnistaa Facebookissa nimihakuun perustuen aikaisemman postauksen perusteella, ja että kantajan kasvokuva on julkaistu tässä blogissa, tällainen kirjoitus ylittää yhteiskunnallisesti hyväksyttävän rajan loukkaamalla kantajaa, ja se on tunnustettu loukkaavan kantajan kunniaa.
Postaus 5: “Ruma” jne.
Kantajan kutsuminen “rumaksi” on katsottu ylittävän yhteiskunnallisesti hyväksyttävän rajan ja loukkaavan kantajan kunniaa. Toisaalta, kantajan kutsuminen “säälittäväksi” ja kommentit kuten “Kuinka surkeaa… todella. Näyttää siltä, että jokainen päivä on sinulle raskas”, eivät ole suoranaisia loukkauksia kantajan ulkonäköä tai muuta vastaavaa kohtaan, vaan pikemminkin vastaajan arvailuja. Näin ollen, ne eivät ylitä yhteiskunnallisesti hyväksyttävää rajaa eivätkä loukkaa kantajan kunniaa.
Postaus 6: “Kepeämielinen” ja muut
Kirjoituksessaan, jossa hän viittaa tosiasiaan, että “hän päästää rumat ja lyhyet miehet kotiinsa”, hän kutsuu kantajaa “kepeämieliseksi”, joka “ei ole tulevaisuutta rumalle, ellei hän paranna tapojaan”. Sana “kepeämielinen” on käytetty yhteydessä, jossa myös sana “miehiä käyttävä” on käytetty, mikä viittaa siihen, että molemmat termit viittaavat seksuaaliseen käyttäytymiseen. Tämän perusteella voidaan päätellä, että molemmat termit tarkoittavat henkilöä, joka hakee vain seksuaalista kanssakäymistä. Siksi postaus 6, joka viittaa siihen, että kantaja on henkilö, joka hakee kevytmielisesti seksuaalista kanssakäymistä ja on ruma, on ylittänyt yhteiskunnallisesti hyväksyttävät rajat loukkaamalla kantajan kunniaa.
Postaus 7: Kasvojen ääriviivoista – “Perunamainen” jne.
Vastaaja on kuvannut kantajan kasvojen ääriviivat “perunamaisiksi” ja todennut, että “vaikka kasvojen osat ovat suuret, epäsäännölliset ääriviivat saavat hänet näyttämään joka tapauksessa rumalta”. Vastaaja on esittänyt kantajan ulkonäöstä konkreettisia piirteitä ja kutsunut häntä “rumaksi”. Tämä ylittää yhteiskunnallisesti hyväksyttävät rajat ja loukkaa kantajan kunniaa, minkä vuoksi se katsottiin laittomaksi toiminnaksi kantajaa kohtaan.
Tuomioistuimen päätös
Tokion alioikeus totesi, että kyseiset viestit, joissa syytetty toistuvasti haukkui kantajaa “rumaksi” ja “hirveän näköiseksi” 5ch-nimisellä, kenen tahansa nähtävillä olevalla anonyymillä internet-foorumilla, ja lisäksi solvasi kantajan seurustelukumppania ja kutsui kantajaa “kevytkenkäiseksi”, ovat loukkaavia. Ottaen huomioon syytetyn viestien määrän, niiden sisällön ja kaikki muut olosuhteet, oikeus katsoi, että 200 000 jeniä on riittävä summa korvaamaan kantajan kunnian ja tunteiden loukkaamisesta aiheutuneen henkisen kärsimyksen.
Kantaja oli vaatinut 1 002 602 jeniä lähettäjän tietojen paljastamiseen liittyvistä kuluista. Tästä summasta oikeus määräsi syytetyn maksamaan 859 373 jeniä, joka vastaa kantajan vahinkoa, joka johtuu suoraan syytetyn laittomasta toiminnasta (eli kaikki viestit paitsi kolmas viesti), sekä 100 000 jeniä asianajokuluina, yhteensä 1 159 373 jeniä.
Vahingonkorvaukset kunnianloukkauksesta ovat usein pettymys, koska ne ovat niin pieniä. Korvaukset kunnian ja tunteiden loukkaamisesta ovat usein vielä pienempiä.
Kantaja saattoi olla tyytymätön tämän oikeudenkäynnin lopputulokseen, mutta hän onnistui saamaan syytetyn lopettamaan loukkaukset, jotka olisivat todennäköisesti pahentuneet, jos niitä ei olisi käsitelty. Lisäksi 1 159 373 jenin vahingonkorvaussumma saattaa olla riittävä saamaan syytetyn katumaan tekojaan.
https://monolith.law/reputation/calculation-method-of-compensation-for-damages[ja]
Yhteenveto
Toistan, että tässä mainitut esimerkit ovat vain alioikeuden oikeustapauksia. Siitä huolimatta, ne antavat käsityksen siitä, millaiset loukkaukset katsotaan “ylittävän rajan”, ja miten yksittäisiä loukkauksia ja herjauksia arvioidaan.
Jos olet joutunut toistuvasti loukkausten, herjausten tai kunnianloukkausten kohteeksi, ota yhteyttä kokeneeseen asianajajaan selvittääksesi, voitko nostaa kunnianloukkaussyytteen. Jos kyse ei ole kunnianloukkauksesta, on mahdollista, että kyseessä on kunniantunteen loukkaus.
Category: Internet