Onko herjaus tapauksissa, joissa syytteitä ei nosteta pidätyksen jälkeen, kunnianloukkausta?

“Herjaus” tarkoittaa toisen henkilön perusteettoman panettelun levittämistä, mikä vahingoittaa heidän mainettaan. Jos tiettyihin vaatimuksiin vastataan, saatetaan vaatia vahingonkorvausta tai määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia, kuten kunnianloukkaus.

Kuitenkin, viime aikoina, huolimattomat herjaukset, jotka keskittyvät sosiaalisen median kaltaisiin alustoihin, joilla on helppo lähettää viestejä, ovat muodostuneet suureksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.

Tällä sivustolla olemme käsitelleet herjausta monista näkökulmista, mukaan lukien kunnianloukkauksen perustamisvaatimukset, oikeudelliset toimenpiteet herjausta vastaan, rikosilmoituksen tekeminen, lähettäjän tunnistaminen ja herjaavien kommenttien poistaminen.

Tällä kertaa selitämme oikeustapauksen perusteella, täyttääkö se “kunnianloukkauksen”, joka on määritelty rikoslaissa, jos epäilty ei ole syytteessä pidätysartikkelissa.

Mitä syyttämättä jättäminen tarkoittaa

Ensimmäiseksi, monet saattavat ajatella, että syyttämättä jättäminen tarkoittaa samaa kuin syyttömyys, eli että henkilöä ei syytetä, koska hän on syytön. Tässä selitetään perusasiat syyttämättä jättämisestä.

Syyttämättä jättäminen tarkoittaa, että syyttäjä on tutkinut rikoksen ja päättänyt, ettei oikeudenkäyntiä tarvita, joten syytettä ei nosteta. Syyttämättä jättämisen syitä ovat ‘ei epäilyä’, ‘riittämätön epäily’ ja ‘syytteen nostamisen lykkääminen’.

Ei epäilyä

‘Ei epäilyä’ tarkoittaa, että tutkimuksen tuloksena ei ole todisteita, jotka osoittaisivat epäillyn olevan rikoksen tekijä, eli ei ole olemassa epäilyä.

Riittämätön epäily

‘Riittämätön epäily’ tarkoittaa, että vaikka epäiltyä epäillään rikoksen tekijäksi, ei ole riittävästi todisteita rikoksen todistamiseksi.

Syytteen nostamisen lykkääminen

‘Syytteen nostamisen lykkääminen’ tarkoittaa, että vaikka on olemassa riittävästi todisteita rikoksen todistamiseksi, syytettä ei nosteta ottaen huomioon erilaisia seikkoja, kuten rikoksen lievyys, syvä katumus ja uudelleensosiaalistumisen mahdollisuus, sovinto uhriin kanssa, ja yhteiskunnallisen rangaistuksen olemassaolo tai puuttuminen.

Syyttämättä jättämisen ja syyttömyyden ero

“Syyttämättä jättäminen” tarkoittaa sitä, että epäiltyä ei aseteta oikeudenkäyntiin, kun taas “syyttömyys” on täysin erilainen termi, joka vahvistetaan oikeudenkäynnin ja tuomion kautta.

Lisäksi syyttämättä jättämisen sisällä on myös “epäilyttömyys” ja “riittämätön epäily”, jotka ovat lähellä syyttömyyttä, koska niissä on vaikea saada syyllistä tuomiota oikeudenkäynnissä. Toisaalta “syytteiden lykkääminen” tarkoittaa, että on olemassa todisteita, jotka voivat todistaa rikoksen, ja jos oikeudenkäynti suoritetaan, on mahdollista saada syyllinen tuomio. Joten vaikka ne ovat samanlaisia syyttämättä jättämisen termejä, niillä on erilainen merkitys riippuen syystä.

Kunnianloukkauksen oikeustapaukset

Käsittelemme seuraavaksi, katsotaanko uutisorganisaatioiden pidätysraportit kunnianloukkaukseksi, jos pidätetty henkilö ei saa syytettä. Selitämme tuomioistuimen päätöksiä perustuen aiemmin tapahtuneisiin kunnianloukkaustapauksiin.

Ensimmäinen tapaus liittyy siviilikanteeseen, jossa liiketoimintaa harjoittava henkilö oli joutunut petos- ja liiketoimintalain rikkomisepäilyjen kohteeksi, oli lähetetty oikeuteen asiakirjojen perusteella, mutta ei saanut syytettä. Hän vaati vahingonkorvausta, koska hänen maineensa oli loukattu sanomalehden raportoinnin seurauksena.

Kunnianloukkaus, jos epäilty ei ole syytteessä

Yritys X sai ostajalta A syytteen petoksesta ja Japanin kiinteistökauppalain (Japanese Land and Building Transaction Law) rikkomisesta helmikuussa 1993 (Heisei 5) koskien sairaalan osto- ja myyntitoimintaa, ja asiakirjat lähetettiin syyttäjälle.

Y-sanomalehti julkaisi artikkelin 20. lokakuuta samana vuonna, jossa kerrottiin, että yritys X oli huijannut 3 miljoonan jenin käsirahaa ilmoittamatta, että sairaalaan oli asetettu suuri määrä vakuuksia. Myöhemmin yritys X ei joutunut syytteeseen, ja se voitti siviilikanteen, jonka A oli nostanut. Vuonna 1998 (Heisei 9) yritys X haastoi Y-sanomalehden oikeuteen vaatien vahingonkorvauksia.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomio oli:

“Vaikka Y-sanomalehden artikkeli on nimetön, se voi melkein tunnistaa yrityksen X, ja siinä kuvattu epäiltyjen tosiasiat on kuvattu yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti. Otsikossa korostetaan ehdottomasti, että ‘sairaalan osto- ja myyntitoiminnassa, johon liittyy suuri määrä vakuuksia’, ‘käsirahaa 3 miljoonaa jeniä otetaan’. Tämä antaa vaikutelman, että petoksen ja liiketoimintalain rikkomisen epäily on vahva, mikä alentaa yrityksen X:n sosiaalista arvostusta ja loukkaa sen kunniaa. Todisteita totuudenmukaisuudesta ei ole esitetty, eikä ole olemassa merkittävää syytä uskoa, että totuus on väärin.”

Sendain alioikeus, 22. heinäkuuta 1998 (Heisei 9) tuomio

ja määräsi Y-sanomalehden maksamaan 600 000 jeniä.

Tuomioistuimen päätös, jossa Y-sanomalehti valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomiosta, oli:

“Tämä artikkeli loukkaa yrityksen X:n kunniaa, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomio osoittaa. Uutisraportoinnissa syytteen nostamisesta on otettava huomioon, että se sisältää tapauksia, joissa syytteitä ei nosteta, joten ilmaisussa on oltava varovainen. Artikkelin sisältö antaa vahvan vaikutelman siitä, että epäiltyjen tosiasiat on vahvistettu tutkimuslaitosten tutkimuksilla ja haastatteluilla, ja että epäily on vahva. Todistuksen kohteena on se, että epäily on vahvistettu tutkimuksilla ja on vahva, mutta todisteita ei ole esitetty.”

Lisäksi Y-sanomalehden haastattelu ei saanut vaikutelmaa siitä, että epäily oli vahva paikalliselta poliisiasemalta, eikä se kuullut mitään tilanteesta osapuolilta, joten ei voida hyväksyä, että on olemassa merkittävä syy uskoa, että totuus on väärin.”

Sendain ylioikeus, 26. kesäkuuta 1999 (Heisei 10) tuomio

ja totesi, että yrityksen X:n vahingon määrä on 600 000 jeniä, ja Y-sanomalehden valitus hylättiin, koska sille ei ollut perusteita.

Laittomuuden olemassaolo tässä tapauksessa

Rikoslain 24 luku 9 § (Kunnianloukkaus)
1. Joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
2. Joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatun omaiselle taikka loukatun muistoa kunnioittavalle, on tuomittava kunnianloukkauksesta.

Rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan kunnianloukkauksen toteutumiseen tarvitaan seuraavat kolme edellytystä:

• Julkisesti ⇨ Tapa, jolla suuri yleisö voi saada tiedon
• Esittää tosiasian ⇨ Esittää konkreettisen tosiasian (tosiasian olemassaolo ei ole ongelma)
• Loukata toisen kunniaa ⇨ Aiheuttaa tilanne, jossa on vaara vahingoittaa toisen yhteiskunnallista arvostusta

Kunnianloukkauksen toteutumisen edellytyksistä on lisätietoa seuraavassa artikkelissa:

https://monolith.law/reputation/defamation[ja]

Tässä tapauksessa Y-lehden artikkeli, joka helposti tunnistaa X-yrityksen ja esittää konkreettisen epäillyn tosiasian, antaa vaikutelman, että epäily on vahva, ja vähentää X-yrityksen yhteiskunnallista arvostusta loukkaamalla sen kunniaa, voidaan sanoa täyttävän kunnianloukkauksen toteutumisen edellytykset.

Kuitenkin, vaikka kunnianloukkauksessa on rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momentissa määritelty “laittomuuden estämisperuste”, sitä ei sovelleta, jos Y-lehden raportoinnin tarkoitus oli “edistää yleistä etua”, mutta todisteita totuudesta ei ole esitetty.

Näin ollen, kun tiedotusvälineet käsittelevät epäillyn asiakirjojen lähettämistä, on suuri mahdollisuus, että heitä syytetään kunnianloukkauksesta, jos he antavat vaikutelman syyllisyydestä ilman totuuden todistamista, riippumatta siitä, johtaako se syytteeseen vai ei.

Kunnianloukkaus, jos epäilty on todettu syyttömäksi

Toinen tapaus koskee tilannetta, jossa ensimmäisessä oikeusasteessa syylliseksi todettu epäilty on todettu syyttömäksi valitusasteessa, ja hän on vaatinut vahingonkorvausta kunnianloukkauksesta henkilöltä, joka on kirjoittanut rikoksesta.

H Puhelin Oy:n toimitusjohtaja B syytettiin yrityksen varojen kavalluksesta ja yrityksen omistaman taiteen viemisestä kotiinsa. Hän sai osittain syyllisen ja osittain syyttömän tuomion ensimmäisessä oikeusasteessa 26. huhtikuuta 1985 (Showa 60).

H Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori A kirjoitti 25. helmikuuta 1986 (Showa 61) julkaistussa kirjassa “Lahjontatarinat” toimitusjohtaja B:n yrityksen varojen kavalluksesta perustuen ensimmäisen oikeusasteen tuomioon. Hän myös kommentoi, että B oli sekoittanut yksityisen ja julkisen toiminnan, ja mainitsi myös osittain syyttömäksi todetut teot.

Valitusasteen tuomiossa 12. maaliskuuta 1991 (Heisei 3), toimitusjohtaja B:n yrityksen varojen kavallus, josta ensimmäisen oikeusasteen tuomio oli osittain syyllinen, todettiin täysin syyttömäksi. Vain osa yrityksen omistaman taiteen viemisestä kotiin todettiin syylliseksi, ja valitusasteen tuomio vahvistettiin.

Toimitusjohtaja B vaati vahingonkorvausta professori A:lta, koska “Lahjontatarinat” -kirjan artikkeli loukkasi hänen kunniaansa. Ensimmäisessä oikeusasteessa professori B:n katsottiin olevan vastuussa laittomasta toiminnasta kunnianloukkauksen vuoksi, ja hänelle määrättiin 500 000 jenin vahingonkorvaus.

Tätä vastaan professori B valitti, ja oikeuden päätös oli seuraava:

Kunnianloukkaus ei ole laitonta, jos se koskee julkista etua ja sen tarkoituksena on yksinomaan edistää yleistä hyvää, ja jos on osoitettu, että esitetyt tosiasiat ovat totta niiden tärkeimmässä osassa. Myös silloin, kun totuuden todistusta ei ole, jos tekijällä on hyvä syy uskoa sen olevan totta, ei ole tahallisuutta tai huolimattomuutta, eikä laitonta toimintaa ole tapahtunut.

Jos professori A uskoo, että toimitusjohtaja B:n ensimmäisen oikeusasteen tuomiossa esitetyt tosiasiat ja tuomion perustelut ovat totta, ja hän esittää ne, niin ellei erityisiä olosuhteita ole, vaikka valitusasteessa tehtäisiin erilainen päätös, on oikeutettua sanoa, että hänellä on hyvä syy uskoa esitettyjen tosiasioiden olevan totta.

Koska toimitusjohtaja B:n ensimmäisen oikeusasteen tuomiossa vahvistetut tosiasiat ja “Lahjontatarinat” -kirjassa professori A:n esittämät tosiasiat ovat samat, professori A:n ei voida katsoa toimineen tahallisesti tai huolimattomasti.

Korkein oikeus, tuomio 26. lokakuuta 1999 (Heisei 11)

Näin ollen professori A:n kunnianloukkauksesta johtuvaa laitonta toimintaa ei todettu.

Lainvastaisuuden olemassaolo tässä tapauksessa

Japanin rikoslain 230 §:n 2 kohta (Erityistapaus, joka liittyy yleiseen etuun)
⒈ Jos edellisen pykälän 1 momentissa tarkoitettu teko liittyy yleiseen etuun ja sen tarkoituksena on yksinomaan edistää yleistä hyvää, sitä ei rangaista, jos tosiseikkojen totuus on todettu ja niiden totuus on todistettu.
⒈ Edellisen momentin säännöksen soveltamisessa rikollisen teon tosiseikkoja, joista ei ole nostettu syytettä, pidetään yleiseen etuun liittyvinä tosiseikkoina.
⒈ Jos edellisen pykälän 1 momentissa tarkoitettu teko liittyy virkamieheen tai julkisesti valittuun virkamiehen ehdokkaaseen, sitä ei rangaista, jos tosiseikkojen totuus on todettu ja niiden totuus on todistettu.

Tässä tapauksessa kunnianloukkauksen tekohetkellä “yleisen hyvän edistämisen tarkoitus” ja “tosiseikkojen totuuden todistaminen” katsottiin lainvastaisuuden estäväksi tekijäksi. Kunnianloukkauksen tekemisen jälkeen syytetty sai syyttömän tuomion esitettyyn osaan liittyen, mutta sitä ei pidetty lainvastaisena.

Rikosoikeuden ensimmäisen asteen tuomio katsoi “riittävän syyn uskoa tosiseikkojen olevan totta” samanarvoiseksi kuin rikoslain 230 §:n 2 momentin 1 kohdan “tosiseikkojen todistamisen”.

Lisätietoja kunnianloukkauksen lainvastaisuuden estämisestä on alla olevassa artikkelissa.

https://monolith.law/reputation/libel-law-utility[ja]

Yhteenveto

Facebookin, Twitterin, Instagramin, LINEn ja muiden sosiaalisen median palveluiden syvä tunkeutuminen elämäämme tarkoittaa, että emme koskaan tiedä, milloin joudumme kohtaamaan maineen menettämisen ongelman, joka johtuu herjauksesta.

Kuitenkin, jos joudut tällaiseen tilanteeseen, sinun on tarkasteltava useita tekijöitä, kuten maineen menettämisen edellytyksiä, laittoman toiminnan estämistekijöitä ja toiminnan aikaista tilannetta.

Suosittelemme, että et yritä käsitellä tällaisia herkkiä asioita yksin, vaan käännä itsesi ajoissa ammatillisen oikeudellisen tiedon ja kokemuksen omaavan lakitoimiston puoleen saadaksesi asianmukaista neuvontaa.