Onko karaokevideoiden lataaminen laitonta? Mitä pitäisi tietää 'Japanilaisesta tekijänoikeuslakiin liittyvästä oikeudesta' kun lataat videoita

Mies, joka luvatta käytti karaoke-äänitteitä ja teki videoita, jotka hän latautti YouTubeen, sai syytteen syyskuussa 2018 (Heisei 30).

Syyte perustui siihen, että hän oli laittomasti ladannut viisi kertaa karaoke-äänitteitä, joita musiikinjakeluyritys oli maksullisesti jakanut internetissä. Hän lisäsi näihin äänitteisiin sanoituksia ja muita elementtejä, teki niistä karaoke-videoita ja latautti ne YouTubeen, mistä hän sai noin 8 miljoonan jenin mainostuloja. Rikkomuksen kohteena oli “Japanin tekijänoikeuslaki”.

Tekijänoikeuslaki ei ehkä ole yleisesti tiedossa, mutta musiikin luomisessa ja käytössä se on tärkeä oikeus, jota ei voi sivuuttaa. Jos tietoa ei ole, on mahdollista rikkoa lakia tietämättään.

Tässä tarkastelemme tekijänoikeuslakia musiikin oikeuksien näkökulmasta.

Mitä tekijänoikeuksien lähioikeudet ovat

Laajassa merkityksessä “tekijänoikeudet” jakautuvat “tekijän oikeuksiin (tekijänoikeudet)” ja “tekijänoikeuksien lähioikeuksiin”. Siinä missä “tekijän oikeudet (tekijänoikeudet)” myönnetään henkilölle, joka “luo” teoksen, “tekijänoikeuksien lähioikeudet” ovat oikeuksia, jotka myönnetään henkilölle, joka “välittää” teoksen tai vastaavan yleisölle.

Tällainen “välittäminen” tapahtuu monissa eri muodoissa, mutta tekijänoikeuslain mukaan oikeudet syntyvät ja suojaavat neljää osapuolta: “esiintyjiä”, “levyntekijöitä”, “lähetystoiminnan harjoittajia” ja “kaapelilähetystoiminnan harjoittajia”. Kuten tekijänoikeudetkin, nämä oikeudet syntyvät automaattisesti ilman rekisteröintiä tai hakemusta kansainvälisten sääntöjen mukaisesti.

https://monolith.law/corporate/intellectual-property-infringement-risk[ja]

Mitä esittäjällä tarkoitetaan

“Esitys” määritellään “teoksen esittämiseksi draamallisesti, tanssimalla, soittamalla, laulamalla, puhumalla, deklamoimalla tai muulla tavalla (mukaan lukien toiminnot, jotka ovat samankaltaisia näiden kanssa, mutta eivät esitä teosta, mutta joilla on taiteellinen luonne.)” (Japanin tekijänoikeuslaki, 2. artiklan 1. kohta, 3. alakohta). Lisäksi “teoksen esittämättömät, mutta taiteelliset toiminnot” viittaavat esimerkiksi taikatemppuihin, akrobatiaan, käsitemppuihin, jäljittelyyn jne., ja myös sellaiset esitykset, jotka on tarkoitettu yleisölle, kuten jäätanssiesitykset tai sirkus, katsotaan esityksiksi.

“Esittäjä” määritellään “näyttelijäksi, tanssijaksi, muusikoksi, laulajaksi tai muuksi esityksen tekijäksi tai ohjaajaksi” (Japanin tekijänoikeuslaki, 2. artiklan 1. kohta, 4. alakohta). Joku, joka laulaa, tanssii tai lukee jotain, on esittäjä, mutta tämä ei rajoitu vain teoksiin, vaan koskee myös teoksen ulkopuolisia asioita, kuten taikatemppuja tai jäljittelyä.

Ja suojattavat esitykset ovat Japanin tekijänoikeuslain 7. artiklan mukaan:

• Japanissa tehdyt esitykset
• Esitykset, jotka on tallennettu suojattavalle levyille
• Esitykset, jotka on lähetetty suojattavassa lähetyksessä
• Esitykset, jotka on lähetetty suojattavassa kaapelilähetyksessä
• Esitykset, joita Japanin on suojattava “Esittäjien ja tuottajien suojelusopimuksen”, “Maailman henkisen omaisuuden järjestön sopimuksen esityksistä ja levyistä”, “TRIPS-sopimuksen” ja “Pekingin sopimuksen audiovisuaalisista esityksistä” mukaisesti

Tämä on tilanne.

Mikä on levyntekijä?

“Levy” tarkoittaa ääntä (ei rajoitu tekijänoikeuden alaisiin teoksiin), joka on ensimmäisen kerran tallennettu (äänitetty), eli niin sanottua “alkuperäistä nauhaa”. Tallennusvälineellä ei ole merkitystä, joten CD, nauha tai tietokoneen kiintolevylle tallennettu ääni on levy (Japanin tekijänoikeuslaki, 2. luku, 1. pykälä, 5. kohta). Huomaa, että “kaupallinen levy” tarkoittaa CD:tä tai muuta, joka on kopioitu levystä (alkuperäisnauhasta) ja myyty kaupallisesti (Japanin tekijänoikeuslaki, 2. luku, 1. pykälä, 7. kohta).

“Levyntekijä” tarkoittaa henkilöä, joka on ensimmäisen kerran tallentanut (äänittänyt) tietyn äänen ja tehnyt siitä alkuperäisnauhan (levyn) (Japanin tekijänoikeuslaki, 2. luku, 1. pykälä, 6. kohta).

Huomionarvoista on, että “ääni” ei rajoitu tekijänoikeuden alaisiin teoksiin, joten se kattaa myös luonnonäänet. Lisäksi “äänen tallentaminen” ei rajoitu äänitykseen, joten karaoke-äänitteiden tekijät ja muut MIDI-tiedostojen luojat ovat myös levyntekijöitä.

Levyt, jotka saavat suojelua, ovat Japanin tekijänoikeuslain 7. pykälän mukaan:

• Japanilaisen tekemät levyt
• Japanissa tehdyt (ääni, joka on ensimmäisen kerran tallennettu Japanissa) levyt
• Levyt, joita Japanin on suojeltava “Esittäjien ja tuottajien suojelusopimuksen”, “Maailman henkisen omaisuuden järjestön esitys- ja levytyssopimuksen”, “TRIPS-sopimuksen” ja “Levysuojasopimuksen” mukaan

Nämä ovat suojeltavat levyt.

Mitä tarkoitetaan lähetystoiminnan harjoittajalla

“Lähetys” on “yleisölähetyksen” osa, joka on langaton lähetys, jonka tarkoituksena on, että yleisö (“määrittelemätön henkilö” tai “useat määritellyt henkilöt”) vastaanottaa saman sisällön (ei rajoitu tekijänoikeuden alaisiin teoksiin) samanaikaisesti, kuten televisiolähetyksessä, jossa ohjelma “saapuu aina vastaanottajalle” (Japanin tekijänoikeuslaki, artikla 2, kohta 1, alakohta 8).

Kun käytetään palvelimia tai muita automaattisia yleisölähetyksen laitteita, vaikka lähetys tapahtuisi ilman “varastointia” laitteessa, kuten “internet-lähetyksessä” tai “webcastissa”, se ei ole “ohjelma, joka lähetetään aina vastaanottajalle”, joten se ei kuulu lähetyksen piiriin.

“Lähetystoiminnan harjoittaja” on määritelty henkilöksi, joka harjoittaa lähetystoimintaa ammatikseen (Japanin tekijänoikeuslaki, artikla 2, kohta 1, alakohta 9), ja se kattaa myös henkilöt, jotka lähettävät (lähettävät) ohjelmia, kuten Campus FM:ssä.

Suojattava lähetys on Japanin tekijänoikeuslain 7 artiklan mukaan,

• lähetykset, joita Japanin kansalaiset harjoittavat ammatikseen
• lähetykset, jotka tehdään kotimaassa sijaitsevista lähetyslaitteista
• lähetykset, joita Japanin on suojattava “Esittäjien ja tuottajien suojelusopimuksen” ja “TRIPS-sopimuksen” mukaisesti

ja niin edelleen.

Mitä kaapelilähetystoiminnan harjoittajat ovat

“Kaapelilähetys” on “yleisölähetyksen” muoto, jossa tarkoituksena on, että yleisö vastaanottaa samanaikaisesti saman sisällön (ei rajoitu tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin) kaapelin kautta. Se on lähetyksen muoto, jossa ohjelmat “saapuvat aina vastaanottajalle”, kuten kaapelitv:n lähetyksissä (Japanin tekijänoikeuslaki, 2. luku, 1. pykälä, 9. kohta 2).

Kun lähetys tapahtuu automaattisen yleisölähetyksen laitteen, kuten palvelimen, kautta, se ei ole “kaapelilähetys”, vaikka se lähetettäisiin ilman “varastointia” laitteessa, kuten “internet-lähetys” tai “webcast”. Tämä johtuu siitä, että ohjelmat eivät “saavu aina vastaanottajalle”.

“Kaapelilähetystoiminnan harjoittaja” on määritelty henkilöksi, joka harjoittaa kaapelilähetystä ammatikseen (Japanin tekijänoikeuslaki, 2. luku, 1. pykälä, 9. kohta 3). Tekijänoikeuslain 9. pykälän 2 mukaan suojattu kaapelilähetys on:

• Kaapelilähetys, jonka Japanin kansalaiset harjoittavat ammatikseen (pois lukien lähetykset, jotka perustuvat vastaanotettuun lähetykseen)
• Kaapelilähetys, joka lähetetään Japanissa sijaitsevasta kaapelilähetyslaitteistosta (pois lukien lähetykset, jotka perustuvat vastaanotettuun lähetykseen)

Tämä on nykyinen tilanne.

Tekijänoikeudet ja omaisuusoikeudet

Tekijänoikeudet voidaan jakaa kahteen osaan: “omaisuusoikeudet” ja “tekijän moraaliset oikeudet”. Kuitenkin, tekijänoikeuksien lähioikeudet ovat pääasiassa yksi tyyppi, nimittäin “omaisuusoikeudet”.

Kuitenkin, vain esittäjille myönnetään “esittäjän moraaliset oikeudet”, jotka ovat samankaltaisia kuin tekijän moraaliset oikeudet. Näin ollen, vain esittäjille myönnetään sekä “esittäjän moraaliset oikeudet” että “omaisuusoikeudet”.

https://monolith.law/reputation/protection-author-moral-rights[ja]

Tekijän omaisuusoikeudet ovat pääasiassa “lisenssioikeuksia”, jotka antavat tekijälle oikeuden estää muiden luvaton käyttö. Kuitenkin, tekijänoikeuksien lähioikeuksien omaisuusoikeuksiin kuuluu myös “korvausvaatimus”, joka antaa tekijälle oikeuden asettaa ehtoja, kuten käyttömaksuja, kun muut käyttävät hänen teostaan. Korvausvaatimuksen avulla tekijä ei voi estää muiden käyttöä, mutta hän voi vaatia maksua.

Omaisuusoikeuksien osalta on hyvä erottaa “live-esitykset”, “äänitykset” ja “elokuvat, televisio-ohjelmat, videot jne., joissa esitys on tallennettu”. Esimerkiksi, kun haluat käyttää esitystä, joka on tallennettu elokuvaan, sinun ei yleensä tarvitse saada uudelleen esittäjän suostumusta. (Japanin tekijänoikeuslaki, artiklat 91.2, 92.2 ja 92.2)

Kuitenkin, kun haluat kopioida musiikki-CD:n, sinun on saatava suostumus paitsi “lauluntekijältä” ja “levyntekijältä”, myös “laulajalta” tai “muusikolta”, eli “esityksen tekijältä”.

Toisaalta, kun haluat kopioida videon tai DVD:n, sinun on saatava suostumus elokuvantekijältä tai käsikirjoittajalta, mutta sinun ei tarvitse saada suostumusta “näyttelijöiltä” tai muilta “esityksen tekijöiltä”.

Videoiden julkaisu ja tekijänoikeuden lähioikeudet

Maaliskuussa 2008 (Heisei 20), YouTube solmi ensimmäisen kattavan käyttöoikeussopimuksen Japan Rights Clearance (JRC) -järjestön kanssa Japanissa. Samaan vuoteen toukokuussa se pääsi sopimukseen e-Licensen kanssa ja lokakuussa JASRAC:in kanssa käyttöoikeusehdoista.

Lisäksi, Nico Nico Douga solmi kattavan käyttöoikeussopimuksen JASRAC:in, JRC:n ja e-Licensen kanssa vuosina 2008-2009, ja USTREAM teki saman heinäkuussa 2010.

Tämän kattavan sopimuksen ansiosta käyttäjät voivat ladata videoita YouTubeen ja muihin palveluihin, joissa he esittävät JASRAC:in hallinnoimia kappaleita.

Kuitenkin on tärkeää huomata, että et voi ladata suoraan CD-äänitteitä tai promovideoita tai käyttää niitä taustamusiikkina.

Tämä johtuu siitä, että nämä kattavat sopimukset käsittelevät vain “tekijänoikeuksia”, eivätkä kata “tekijänoikeuden lähioikeuksia”, joita JASRAC ja muut eivät voi hallita.

Ja musiikin julkaisussa tärkeät tekijänoikeuden lähioikeudet ovat levyntekijöiden oikeuksia, joita kutsutaan myös master-oikeuksiksi.

Niin sanottu master-oikeus

Laulajien, muusikoiden ja muiden esittäjien kanssa tehtävissä levytyssopimuksissa on yleistä, että esittäjän oikeudet siirretään levyn tuottajalle (tuotantoyhtiölle, levy-yhtiölle, levymerkille jne.). Tästä johtuen master-oikeudet sisältävät yleensä myös nämä esittäjien oikeudet.

Esittäjän palkkion perimisoikeus (oikeus periä lähetys- ja vuokrakäyttömaksuja) ei kuitenkaan siirry, vaan nämä oikeudet toteutetaan Japanin kulttuuriviraston määrittelemän organisaation (Japanese Artists and Performers Rights Association, CPRA) kautta.

Master-oikeudet sisältävät levyn tuottajan oikeudet, kuten “jäljentämisoikeus”, “lähetysmahdollisuusoikeus”, “siirto-oikeus” ja “lainausoikeus”, sekä esittäjän oikeudet, kuten “äänitys- ja tallennusoikeus”, “lähetys- ja kaapelitelevisiolähetys-oikeus”, “lähetysmahdollisuusoikeus”, “siirto-oikeus” ja “lainausoikeus”.

Lisenssioikeus tarkoittaa oikeutta sallia toisten käyttää teosta, toisin sanoen, ellei lupaa ole annettu, kukaan muu ei voi käyttää teosta. Tästä syystä kaupallisesti myytävän CD:n kopioiminen (eli jäljentäminen) on oikeuden loukkaus, ellei master-oikeuden haltijalta ole saatu lupaa.

Sama pätee myös sellaiseen käyttöön, joka mahdollistaa lähettämisen, kuten YouTubeen lataamisen tai oman sosiaalisen median tai verkkosivuston päivittämisen.

Alussa mainittu epäilty loukkasi tekijänoikeuden lähioikeuksia ja rikkoi Japanin tekijänoikeuslakia (Japanese Copyright Law) tekemällä jäljennöksiä ja mahdollistamalla lähettämisen ilman master-oikeuden haltijan lupaa.

Tekijänoikeudet ja lähioikeudet

Lähioikeudet ovat myös oikeuksia, jotka on määritelty tekijänoikeuslaissa (Japanin tekijänoikeuslaki), joten laajassa merkityksessä ne ovat tekijänoikeuksia. Kuitenkin on tärkeää ymmärtää, että ne eroavat tekijänoikeuksista sanan tiukassa merkityksessä, jotka ovat oikeuksia, jotka annetaan tekijälle, joka on luonut teoksen, eli ne ovat omaisuusoikeuksia.

Kun puhutaan musiikin oikeuksista, JASRAC (Japanin musiikin tekijänoikeusyhdistys) on tunnettu, mutta JASRAC hallinnoi vain osaa (tiukassa merkityksessä) tekijänoikeuksista, eikä sillä ole mitään tekemistä lähioikeuksien kanssa.

Toisin sanoen, musiikin käyttö ei ole täysin OK vain hakemalla JASRAC:lta, vaan käyttötavasta riippuen saatetaan tarvita myös lupa lähioikeuksien haltijoilta tai muilta oikeuksien haltijoilta kuin JASRAC:lta.

YouTube ja Nico Nico Douga ovat solmineet kattavan sopimuksen JASRAC:n kanssa käytöstä, joten videon lähettäjät voivat lähettää JASRAC:n hallinnoimaa musiikkia ilman, että heidän tarvitsee hakea JASRAC:lta. Kuitenkin tämä koskee vain JASRAC:n hallinnoimia oikeuksia, eli tekijänoikeuksia omaisuusoikeuksina, ja käyttö on etukäteen sallittu vain näiden osalta.

Muuten, JASRAC ei hallinnoi oikeuksia, kuten sovitusoikeuksia, joten jos haluat sovittaa JASRAC:n hallinnoiman kappaleen, tarvitset luvan alkuperäiseltä oikeuksien haltijalta (säveltäjältä tai musiikkikustantajalta).

Toisin sanoen, jos luot videon tai lähetät videon käyttämällä kaupallista CD:tä tai ladattavaa äänitettä, joka on sama kuin alkuperäinen äänite, sinun on saatava lupa “kopioimiseen” tai “lähetysvalmiiksi tekemiseen” alkuperäisen äänitteen haltijalta.

Muuten, Nico Nico Douga ja Nico Nico Live Broadcasting ovat saaneet luvan joiltakin äänitteen haltijoilta tietyille kappaleille, joten voit käyttää näitä kappaleita ilman, että sinun tarvitsee hankkia erillistä lupaa.

Musiikin käyttö ja tekijänoikeudet

Vuonna 2016 (Heisei 28) TBS:n sarjassa “Nigeru wa Haji da ga Yaku ni Tatsu” esitetyssä lopputekstissä, Gen Hoshino esitti kevyen tanssin “Koi” -kappaleen tahtiin yhdessä Yui Aragakin kanssa. Tämä tanssi keräsi suosiota nimellä “Koi-tanssi”. Videopalveluissa, kuten YouTube ja Nico Nico Douga, monet ihmiset julkaisivat videoita, joissa he tanssivat “Koi-tanssia”. Video, jossa Yhdysvaltain suurlähettiläs Japanissa (silloinen) Caroline Kennedy tanssi, keräsi yli 8 miljoonaa katselukertaa, mikä johti suureen suosioon.

Tämä johtui siitä, että levy-yhtiö oli etukäteen antanut luvan käyttää “Koi-tanssia” videoissa, jos seuraavat ehdot täyttyivät: “Videon tarkoitus on henkilökohtainen tai voittoa tavoittelematon”, “Käytetty ääniraita on ostettu CD:ltä tai digitaalisesti” ja “Videossa käytetty ääniraidan pituus on sama kuin draaman lopputekstissä, noin 90 sekuntia”. Tämän vuoksi videoita voitiin ladata ilman erillistä hakemusta (huomaa kuitenkin, että nykyään lupa-aika on päättynyt, joten videoita ei voi ladata ilman lupaa).

Jos ääniraidan luvaton käyttö ei ole sallittua, voit luoda oman version alkuperäisestä ääniraidasta. Voit kuunnella haluamasi ääniraidan, soittaa sen itse tai tehdä sen tietokoneella, ja käyttää sitä omana ääniraitanasi.

Vaikka tämä saattaa olla vaivalloista, koska olet itse ääniraidan luoja, voit käyttää sitä vapaasti ja ladata videoita.

Tämä menetelmä on kuitenkin sallittu vain, jos videon lataussivusto on sopimuksessa JASRAC:n (Japanese Society for Rights of Authors, Composers and Publishers) kanssa. Jos haluat julkaista videon omalla blogillasi, tarvitset erillisen luvan JASRAC:ltä.

Yhteenveto

Videoiden jakamissivustoilla on paljon videoita, joissa ihmiset laulavat karaokeen tai tanssivat CD-ääniraidan mukana. Suurin osa näistä videoista on todennäköisesti tehty ilman alkuperäisen äänitteen omistajan lupaa.

CD-ääniraidat ja karaokebaareissa käytetyt äänitteet ovat levyntekijöiden oikeuksien alaisia. Jos näiltä oikeuksien haltijoilta ei ole saatu lupaa, on vahva epäilys tekijänoikeuksien loukkaamisesta.

Tekijänoikeuksien loukkaamisen arviointi voi olla monimutkaista, joten on suositeltavaa kääntyä kokeneen asianajajan puoleen.

Jos haluat tietää lisää taustamusiikin tekijänoikeuksista videolla, katso toimistomme YouTube-kanavan videoita.