Mistä laillisista ongelmista tulisi olla tietoinen ICO:n valkoisen kirjan luomisessa?

Rahoituksen keräämistä, jossa virtuaalivaluuttaa (tokeneita) annetaan vastineeksi sijoituksille, kutsutaan ICO:ksi (Initial Coin Offering). Tämä ICO:ksi kutsuttu rahoituksen keräämisen menetelmä etenee prosessin kautta, joka on hyvin samankaltainen kuin olemassa oleva IPO. ICO:ssa, toisin kuin IPO:ssa, ei ole suoraa lainsäädäntöä, joka säätelee järjestelmää, mikä antaa suuremman suunnitteluvapauden ja vähentää monimutkaisten hallinnollisten menettelyjen vaatimaa työtä ja rahallisia kustannuksia. Kuitenkin, koska ei ole olemassa lakia, joka määrittelee “oikean ICO:n toteuttamistavan”, se tekee ICO:n toteuttamisesta noudattaen compliance-sääntöjä haastavampaa (ICO:n ja IPO:n vertailusta, katso erillinen artikkeli).

https://monolith.law/blockchain/comparison-ico-ipo[ja]

Tavallaan, ICO:n erilaiset ominaisuudet, kuten “vapaus olla sidottu yhdenmukaisiin menettelyihin” ja “vaikeus erottaa lailliset ja laittomat asiat”, ilmenevät parhaiten valkoisen kirjan kirjoitustavassa. Tässä artikkelissa selitetään ICO:n toteuttamisen yhteydessä usein ongelmaksi muodostuvia oikeudellisia kysymyksiä valkoisen kirjan kirjoitusvaatimusten yhteydessä.

Whitepaperin kirjoittamisessa ei ole “oikeaa” tapaa

ICO:n yhteydessä whitepaper tarkoittaa valkoista paperia, jossa on kirjoitettu rahoituksen hankkimisen tarkoitus, kerätyn rahaston käyttö ja sijoittajille palautuksen tekemisen polku. Tämä on verrattavissa IPO:oon, jossa se toimii niin sanotun “suunnitelman” kaltaisessa roolissa. Kuitenkin, ei ole olemassa mallipohjaa, jota tulisi noudattaa whitepaperin lailliseksi kirjoittamiseksi. Itse asiassa, ICO:n lailliseksi toteuttamiseksi ei ole edes välttämätöntä valmistella whitepaperia.

Japanissa ei ole lakia, joka suoraan säätelee ICO:ta, joten “oikeaa tapaa kirjoittaa whitepaper” ei myöskään ole aktiivisesti osoitettu laissa. Tästä syystä, monissa Japanissa toteutetuissa ICO:ssa on luotu useita omaperäisiä ja houkuttelevia tiedotusvälineitä. Nämä sisällöt ovat mahdollistaneet web-markkinoinnin, joka on levittänyt tokenien viehätysvoimaa laajalti ja kerännyt suuria sijoituksia.

Laki ei opeta, kuinka tehdä whitepaper, joka “osuu” sijoittajien sydämeen. Kuitenkin, laki antaa paljon viitteitä siitä, millaisia konfliktiriskejä kevytmielinen sisältömarkkinointi voi aiheuttaa. Vaikka tavoitteena olisi välittää tokenien viehätysvoima täysin, mitä laillisia velvoitteita tulisi vähintään noudattaa? Katsotaanpa seuraavaksi.

Valmistelutyö valkoisen kirjan kirjoittamiseksi, ottaen huomioon Japanin rahoitusvälineiden kaupankäynnin lain (Financial Instruments and Exchange Act) säännökset

Mikä on rahoitusvälineiden kaupankäynnistä annettu laki?

Jos julkaistavan tokenin luonne vastaa rahoitusvälineiden kaupankäynnistä annettua lakia (jäljempänä “FIVA”) mukaista “arvopaperia”, kyseinen token kuuluu FIVAn soveltamisalaan. Alun perin FIVA on oikeuden ala, jonka tarkoituksena on suojata sijoittajia ja edistää kaupankäynnin markkinoiden terveellistä kehitystä arvopapereiden liikkeeseenlaskun ja kaupankäynnin yhteydessä.

FIVA:ssa ei ole annettu selkeää määritelmää “arvopaperille”, vaan laki luetelmallisesti määrittelee ne arvopaperit, joihin se soveltuu. Katsotaanpa FIVAn toista pykälää. Siinä luetellaan yksitellen ne arvopaperityypit, joihin FIVA soveltuu, mukaan lukien valtion velkasitoumukset, yrityslainat, osakkeet jne.

2 § Tässä laissa “arvopaperilla” tarkoitetaan seuraavia:
1. Valtion velkasitoumukset
2. Kuntien velkasitoumukset
3. Yritysten liikkeeseen laskemat velkasitoumukset erityislain mukaan (poislukien seuraavat ja 11. kohdassa mainitut)
4. Erityiset yrityslainat, jotka on määritelty varallisuuden liikkeellelaskua koskevassa laissa (1998:n laki nro 105)
5. Yrityslainat (mukaan lukien osuuskuntien yrityslainat. Sama jäljempänä.)
6. Erityislain mukaan perustettujen yritysten liikkeeseen laskemat osuustodistukset (poislukien seuraavat, 8. kohdassa ja 11. kohdassa mainitut)
7. Osuuskuntien etuoikeutettuja osuuksia koskeva laki (1993:n laki nro 44. Jäljempänä “etuoikeutettujen osuuksien laki”) määrittelee etuoikeutetut osuustodistukset
8. Varallisuuden liikkeellelaskua koskeva laki määrittelee etuoikeutetut osuustodistukset tai uudet etuoikeutetut osuudet osoittavat todistukset
9. Osaketodistukset tai uudet osakkeet osoittavat todistukset
10. Sijoitusrahastot ja sijoitusyhtiöt koskeva laki (1951:n laki nro 198) määrittelee sijoitusrahastot tai ulkomaiset sijoitusrahastot
11. Sijoitusrahastot ja sijoitusyhtiöt koskeva laki määrittelee sijoitustodistukset, uudet sijoitusosuudet osoittavat todistukset tai sijoitusyhtiön velkasitoumukset tai ulkomaiset sijoitustodistukset
(jne.)

Rahoitusvälineiden kaupankäynnistä annettu laki (FIVA)

Muuten, siviililain mukaan arvopaperi määritellään “omaisuusarvoa omaavaksi yksityisoikeudeksi, joka on merkitty todistukseen”. Tämä on paljon laajempi määritelmä kuin FIVAn määritelmä arvopaperista.

FIVA on erityislaki siviililakiin nähden (yksinkertaisesti sanottuna se on oikeuden ala, joka muokkaa periaatteita ja yleisiä sääntöjä yksittäisissä tapauksissa). Siksi, kun kyseessä ovat siviililain mukaiset laajemman määritelmän mukaiset arvopaperit, erityisesti ne rahoitusvälineet, joissa tiedonantovaatimukset (ns. paljastusvaatimukset) ja sisäpiirikaupan estäminen ovat suuret, niitä säännellään FIVAn mukaan. Tämä on hyvä ymmärtää.

Onko virtuaalivaluutta “arvopaperi”

Japanin “arvopaperi- ja pörssilaki” (金商法) ei sisällä virtuaalivaluuttaa sen määrittelemien “arvopapereiden” joukossa. Tämän periaatteen mukaan virtuaalivaluutta ei siis kuulu tämän lain säädösten piiriin. Esimerkiksi Bitcoinin kaltaisten tunnettujen virtuaalivaluuttojen osalta on jo selkeästi todettu, että ne eivät kuulu tämän lain soveltamisalaan, mikä on myös Japanin hallinnon virallinen kanta.

Kuitenkin, jos uusia tokeneita luodaan ICO:n (Initial Coin Offering) kautta, on tarpeen tarkastella, täyttääkö se Japanin “arvopaperi- ja pörssilain” 2. artiklan 5. kohdan määritelmän joukkorahoituksesta.

2. artikla
2. Vaikka arvopaperi, joka sisältää oikeudet, jotka on määritelty 1. kohdan 1-15 kohdissa, 17. kohdassa (pois lukien ne, joilla on 16. kohdassa määriteltyjen arvopapereiden ominaisuudet) ja 18. kohdassa, ei olisi vielä julkaistu, nämä oikeudet katsotaan arvopapereiksi. Sähköiset velkakirjat (kuten määritelty “sähköisten velkakirjojen laissa” (2007 (Heisei 19) laki nro 102)) katsotaan arvopapereiksi, jos ne on määritelty asetuksessa ottaen huomioon niiden liikkeeseenlaskun ja muut olosuhteet. Seuraavat oikeudet katsotaan arvopapereiksi, vaikka ne eivät olisi oikeuksia, jotka on määritelty arvopapereiksi tai todistuksiksi:
5. Oikeudet, jotka perustuvat “siviililakiin” (1896 (Meiji 29) laki nro 89), “kauppalaissa” (1899 (Meiji 32) laki nro 48), “sijoitustoiminnan rajoitetun vastuun yhtiöiden laissa” (1998 (Heisei 10) laki nro 90) tai “rajoitetun vastuun yhtiöiden laissa” (2005 (Heisei 17) laki nro 40), jotka antavat oikeuden saada osinkoja tai jakaa omaisuutta liiketoiminnasta, johon on sijoitettu rahaa tai vastaavaa (jäljempänä “sijoitustoiminta”), ja jotka eivät täytä seuraavia ehtoja (pois lukien oikeudet, jotka on määritelty arvopapereiksi 1. kohdan mukaisesti tai tämän kohdan mukaisesti (pois lukien tämä alakohta))
(jätetään pois)

“Arvopaperi- ja pörssilaki” (金商法)

Yksinkertaisesti sanottuna, tämä tarkoittaa, että jos sijoittaja sijoittaa rahaa liiketoimintaan, joka tuottaa voittoa, ja tämä voitto jaetaan sijoittajalle, tällainen järjestely katsotaan arvopaperiksi, vaikka se ei olisi määritelty arvopaperiksi “arvopaperi- ja pörssilain” mukaan. Näin ollen, jos uusia tokeneita luodaan ICO:n kautta, ja ne täyttävät tämän määritelmän, ICO:n toteuttajalle voidaan asettaa “arvopaperi- ja pörssilain” mukaisia ilmoitus- ja raportointivelvollisuuksia. Yhteenvetona voidaan sanoa, että ICO:n toteuttajien tulisi kiinnittää erityistä huomiota joukkorahoituksen määritelmän täyttymiseen “arvopaperi- ja pörssilain” mukaan.

Kuinka lopulta kirjoittaa valkoinen paperi

Käytännössä yleisesti esiin nouseva ongelma tämän kollektiivisen sijoitusjärjestelmän yhteydessä on, kuinka yksityiskohtaisesti tulisi kirjoittaa sijoittajien voitonjaosta valkoista paperia laadittaessa, jotta sitä ei pidettäisi rahoitusinstrumenttina Japanin rahoitusvälineiden ja pörssikaupan lain (Japanese Financial Instruments and Exchange Act) mukaan. Tämä koskee myös sitä, tulkitaanko se liiketoiminnan voittoon perustuvaksi jaoksi. Jos haluat välttää lisääntyvän taakan, joka johtuu siitä, että sinut luokitellaan säännellyksi Japanin rahoitusvälineiden ja pörssikaupan lain mukaan, yksi suuntaus on välttää mahdollisimman paljon yksityiskohtaista kuvausta näistä asioista. Toisaalta, jos haluat voittaa sijoittajien luottamuksen selittämällä nämä asiat mahdollisimman yksityiskohtaisesti, voit myös suunnitella tokenit rahoitusvälineinä Japanin rahoitusvälineiden ja pörssikaupan lain mukaan. Nämä päätökset tulisi tehdä ottaen huomioon kyseisen ICO:n strategia, ja oikeudellisen henkilöstön tulisi käyttää harkintavaltaansa näissä asioissa.

Lakialueet, joita tulisi huomioida Japanin rahoitusvälineiden ja valuutanvaihtolain (金商法, Kinsen-hō) lisäksi

On huomattava, että Japanin rahoitusvälineiden ja valuutanvaihtolain (金商法, Kinsen-hō) lisäksi, valkoisen kirjan sisällön näkökulmasta, on muitakin lakialueita, joita tulisi huomioida. Esimerkiksi, jos kyseessä on “virtuaalivaluutta” Japanin rahansiirtolain (資金決済法, Shikin Kessai-hō) mukaan, on tarpeen rekisteröityä virtuaalivaluutanvaihtopalveluna. (Virtuaalivaluutan määritelmästä ja siihen liittyvistä yrityksen velvollisuuksista Japanin rahansiirtolain mukaan, katso toinen artikkeli.)

Lisäksi, jos kyseinen token katsotaan sähköiseksi rahaksi Japanin rahansiirtolain mukaan, yrityksen on talletettava varoja hallitukselle (talletus) sen sähköisen rahan määrän mukaan, jonka se on laskenut liikkeelle. (Sähköisen rahan määritelmästä ja siihen liittyvistä yrityksen velvollisuuksista Japanin rahansiirtolain mukaan, katso toinen artikkeli.)

Yhteenveto

Tässä artikkelissa olemme käsitelleet valkoisen kirjan sisältöä, erityisesti niitä kohtia, jotka voivat helposti aiheuttaa ongelmia suhteessa Japanin rahoitusvälineiden kaupankäynnin lakiin (Japanese Financial Instruments and Exchange Act). Valkoisen kirjan kirjoittaminen ei ole pelkästään tokenin vetovoiman välittämistä, vaan se on myös pyrkimys selkeyttää sijoittajien oikeuksia. Siksi on tärkeää pitää mielessä, että kuinka selittää vastuut sijoittajille, kuuluu periaatteessa yrityksen oikeudellisiin kysymyksiin.

Kuten tässä artikkelissa esiteltiin, ICO:ihin liittyvät erilaiset oikeudelliset sääntelyt ovat myös keskustelun aiheita, jotka tulisi erottaa selkeästi toisistaan: valkoiseen kirjaan kirjoitettavien muodollisten lauseiden (eli julkaisualustalle kirjoitettavien tekstien sanavalinnat) ja tokenin suunnittelua koskevien perustavanlaatuisten kysymysten välillä. Siksi ICO:n laillisen toteuttamisen varmistamiseksi ei tulisi rajoittua vain valkoisen kirjan sisällön oikeudelliseen tarkastukseen, vaan tarkastaa myös, onko yrityksen toteuttamien toimenpiteiden ja valkoisen kirjan sisällön välillä yhdenmukaisuutta.