Japanin kauppalaissa olevan nimenomaisen yhtiön oikeudelliset näkökohdat: Rakenne, vastuualueet ja tappioiden käsittelyn perusteellinen selostus

Yksi Japanin kauppaoikeuden (商法) määrittelemistä liiketoimintamuodoista on nimellinen yhtiökumppanuus. Tämä järjestelmä perustuu sopimussuhteeseen, jossa sijoittajat tarjoavat pääomaa tiettyyn liiketoimintaan ja yrittäjät käyttävät näitä varoja liiketoiminnan toteuttamiseen. Nimellisen yhtiökumppanuuden merkittävin piirre on, että sijoittajat, eli yhtiökumppanit, pysyvät nimettöminä ulkopuolisille tahoille, ja heidän vastuunsa rajoittuu sijoittamaansa summaan. Tämän joustavuuden ja luottamuksellisuuden ansiosta nimellistä yhtiökumppanuutta hyödynnetään monenlaisissa projektirahoituksen aloilla, kuten kiinteistösijoituksissa, elokuvien ja sisältöjen tuotantorahoituksessa sekä venture capital -rahastoissa. Kuitenkin sen oikeudellinen luonne eroaa perustavanlaatuisesti oikeushenkilöllisyyden omaavista organisaatioista, kuten osakeyhtiöistä. Nimellinen yhtiökumppanuus on oikeushenkilöllisyyttä vailla oleva puhtaasti sopimuspohjainen suhde. Tämä seikka on äärimmäisen tärkeä osapuolten välisissä oikeuksissa ja velvollisuuksissa, omaisuuden omistusoikeudessa sekä liiketoiminnan epäonnistuessa riskien jakautumisessa. Tässä artikkelissa käsitellään Japanin kauppaoikeuden säännöksiä ja oikeuskäytäntöjä hyödyntäen nimellisen yhtiökumppanuussopimuksen oikeudellista rakennetta, osapuolten oikeussuhteita, yhtiökumppaneiden vastuun rajoja sekä erityisesti liiketoiminnasta aiheutuvien tappioiden käsittelyä asiantuntevasta näkökulmasta.

Anonyymin yhtiökumppanuuden oikeudellinen kehys ja osapuolet Japanissa

Anonyymin yhtiökumppanuuden perusrakenne on määritelty Japanin kauppalaissa (商法) artiklassa 535. Kyseisen artiklan mukaan anonyymi yhtiökumppanuus syntyy, kun “toinen osapuoli tekee sijoituksen toisen osapuolen liiketoimintaa varten ja sopii liiketoiminnasta saatavien voittojen jakamisesta”. Sopimus koostuu kahdesta eri roolia hoitavasta osapuolesta.

Toinen osapuoli on “liikkeenharjoittaja”. Liikkeenharjoittaja vastaa kaikista liiketoiminnan operatiivisista toiminnoista omalla nimellään. Kaikki ulkoiset toimet, kuten sopimusten tekeminen, varojen hallinta ja velvoitteiden ottaminen, suoritetaan yksinomaan liikkeenharjoittajan toimesta. Liikkeenharjoittaja voi olla joko yksityishenkilö tai oikeushenkilö.

Toinen osapuoli on “anonyymi yhtiökumppani”. Anonyymi yhtiökumppani toimii sijoittajan roolissa liiketoimintaan. Anonyymi yhtiökumppani sijoittaa liikkeenharjoittajalle rahaa tai muuta omaisuutta, mutta ei osallistu suoraan liiketoiminnan johtamiseen eikä toimi liikkeenharjoittajan edustajana kolmansien osapuolten kanssa käytävissä transaktioissa. Kuten nimi viittaa, anonyymin yhtiökumppanin olemassaolo ei yleensä ole kolmansien osapuolten tiedossa.

Erityisen tärkeää on anonyymin yhtiökumppanin tekemän sijoituksen oikeudellinen kuuluminen. Japanin kauppalaissa (商法) artiklan 536 kohdan 1 mukaan “anonyymin yhtiökumppanin sijoitus kuuluu liikkeenharjoittajan omaisuuteen”. Tämä tarkoittaa, että sijoitetun rahan tai omaisuuden omistusoikeus siirtyy täysin liikkeenharjoittajalle. Tämä säännös vaikuttaa suoraan myöhemmin käsiteltävään liikkeenharjoittajan konkurssitilanteessa anonyymin yhtiökumppanin asemaan.

Anonyymi yhtiökumppanuussopimus eroaa siviilioikeudellisesta yhtiöstä, jossa useat osapuolet harjoittavat yhdessä liiketoimintaa, tai osakeyhtiöstä, jossa osakkeenomistajat muodostavat oikeushenkilön, sillä se on luonteeltaan kahden osapuolen välinen vastavuoroinen sopimus. Tämä rakenne ei vaadi yhtiökokouksen tai osakkeenomistajien kokouksen kaltaisia kollektiivisia päätöksentekoelimiä, mikä lisää toiminnan joustavuutta mutta keskittää liiketoiminnan toteuttamiseen liittyvät valtuudet ja vastuut liikkeenharjoittajalle. Näin ollen anonyymille yhtiökumppanille sijoituksen onnistuminen riippuu täysin liikkeenharjoittajan johtamistaidoista ja rehellisyydestä, mikä tekee liikkeenharjoittajan due diligence -tarkastuksesta välttämättömän ennen sopimuksen solmimista.

Yrityksen toiminnan ja osapuolten väliset oikeussuhteet Japanissa

Japanissa toimivan nimettömän yhtiön oikeussuhteet jaetaan selkeästi kahteen osaan: liikkeenharjoittajan ja kolmansien osapuolten välisiin “ulkosuhteisiin” sekä liikkeenharjoittajan ja nimettömän yhtiön osakkaiden välisiin “sisäsuhteisiin”.

Ulkosuhteissa ainoastaan liikkeenharjoittaja on oikeuksien ja velvollisuuksien kohde. Liiketoiminnasta syntyneet kaikki varat ja velat käsitellään oikeudellisesti joko yksityisen liikkeenharjoittajan tai liikkeenharjoittajana toimivan yhtiön omaisuutena ja velkoina. Täten liiketoiminnan sopimuskumppanit ja muut kolmannet osapuolet voivat esittää oikeudellisia vaatimuksia ja velvoitteiden täyttämistä ainoastaan liikkeenharjoittajalle. Nimettömän yhtiön osakkailla ei ole suoria oikeuksia tai velvollisuuksia kolmansia osapuolia kohtaan.

Toisaalta, liikkeenharjoittajan ja nimettömän yhtiön osakkaiden väliset sisäsuhteet määräytyvät nimettömän yhtiön sopimuksen sisällön ja Japanin kauppaoikeuden säännösten mukaisesti. Nimettömän yhtiön osakkaiden tärkeimmät oikeudet ovat sopimuksellisia. Keskeisin näistä on sopimuksessa määriteltyyn suhteeseen perustuva oikeus saada osuutensa liiketoiminnan tuotoista, eli “tuotonjakovaatimus”.

Lisäksi nimettömän yhtiön osakkaille on myönnetty tärkeitä oikeuksia liiketoiminnan taloudellisen tilan valvomiseksi. Japanin kauppaoikeuden 539. pykälän 1. momentin mukaan nimettömän yhtiön osakkailla on oikeus tarkastella liikkeenharjoittajan tasekirjaa jokaisen liiketoimintavuoden päättyessä ja tutkia liiketoiminnan ja omaisuuden tilaa. Lisäksi saman pykälän 2. momentti määrää, että “merkittävän syyn” ilmetessä osakkaat voivat milloin tahansa saada oikeuden tarkastaa liiketoiminnan ja omaisuuden tilaa tuomioistuimen luvalla, mikä varmistaa keinoja valvoa liikkeenharjoittajan mahdollista vilpillistä toimintaa.

Japanin kauppaoikeuden nimettömää yhtiötä koskevat säännökset tarjoavat perusrakenteen. Esimerkiksi tuottojen tarkka laskentatapa, jakamisen aikataulu ja tiheys, liikkeenharjoittajan noudatettavat taloudelliset standardit tai nimettömän yhtiön osakkaiden suostumuksetta suoritettavat tärkeät liiketoiminnan tehtävät eivät ole laissa määriteltyjä. Nämä seikat määritellään kaikki osapuolten välisessä nimettömän yhtiön sopimuksessa. Tämä on yhtäältä nimettömän yhtiön joustavuuden lähde, mutta toisaalta se voi olla riskitekijä sijoittajille. Jos sopimus on puutteellinen, nimettömän yhtiön osakkaat voivat luottaa ainoastaan kauppaoikeuden tarjoamaan minimaaliseen suojeluun, kuten vuosittaiseen tarkastusoikeuteen. Siksi kokeneet sijoittajat vaativat kattavaa ja vankkaa nimettömän yhtiön sopimusta, joka sisältää yksityiskohtaiset raportointivelvoitteet, selkeät tuotonlaskentaperusteet ja erityisiä tärkeitä asioita koskevan veto-oikeuden.

Anonyymien yhtiömiesten vastuualue: Rajoitettu vastuu ja sen poikkeukset Japanissa

Yksi syy, miksi anonyymi yhtiö houkuttelee sijoittajia, on sen rajoitettu vastuu. Kuten aiemmin mainittiin, anonyymi yhtiömies ei ole suoraan vastuussa kolmansille osapuolille. Lisäksi sisäisessä suhteessa liikkeenharjoittajaan vastuu rajoittuu periaatteessa sijoitettuun omaisuuden arvoon. Tätä kutsutaan “rajoitetuksi vastuuksi”. Japanin kauppalaissa (商法) artikla 536, kappale 1 määrittelee, ettei anonyymi yhtiömies ole vastuussa liikkeenharjoittajan veloista kolmansia osapuolia kohtaan, mikä muodostaa rajoitetun vastuun oikeudellisen perustan. Anonyymin yhtiömiehen suurin taloudellinen riski on sijoitetun pääoman menettäminen.

Kuitenkin tähän rajoitetun vastuun periaatteeseen liittyy merkittäviä poikkeuksia. Jos anonyymi yhtiömies toimii tavalla, joka luopuu hänen “anonyymiydestään”, suoja menetetään. Japanin kauppalaissa artikla 537 määritellään tämä poikkeus tarkasti. Jos anonyymi yhtiömies käyttää omaa sukunimeään tai kauppanimeään liikkeenharjoittajan kauppanimessä tai antaa luvan käyttää omaa kauppanimeään liikkeenharjoittajan kauppanimenä, hänestä tulee yhteisvastuullinen liikkeenharjoittajan kanssa veloista, jotka syntyvät tämän käytön jälkeen.

Tämä säännös ei ole pelkästään muodollisen nimen käytön kysymys. Se perustuu siihen vaikutelmaan, jonka anonyymi yhtiömies antaa kolmansille osapuolille toiminnallaan. Kun anonyymi yhtiömies sallii oman nimensä käytön liiketoiminnassa, kolmansille osapuolille voi syntyä vaikutelma, että kyseessä on yhteisyrityksen osakas. Laki asettaa vastuun niille, jotka luovat tällaisen harhaanjohtavan ulkoisen vaikutelman, vastuuseen tämän vaikutelman mukaisesti.

Näin ollen anonyymissä yhtiössä rajoitettu vastuu ei ole automaattisesti taattu, muuttumaton oikeus, vaan se myönnetään ehdollisesti, edellyttäen, että anonyymi yhtiömies ylläpitää tiukkaa anonyymiyttä ja passiivisuutta ulkopuolisia kohtaan. Tämä on tärkeä käytännön riskienhallinnan kohta anonyymeille yhtiömiehille. Esimerkiksi, jos anonyymi yhtiömies itse tai hänen edustajansa osallistuu suoraan sopimusneuvotteluihin kolmansien osapuolten kanssa, hänen nimensä mainitaan liiketoiminnan markkinointimateriaaleissa, tai jos hänen omaa brändiään mainostetaan ikään kuin se olisi yhteydessä liikkeenharjoittajan toimintaan, voi syntyä tahattomasti rajaton vastuu. Jotta voisi nauttia anonyymin yhtiön suurimmasta edusta, rajoitetusta vastuusta, on välttämätöntä kiinnittää huolellista huomiota ulkoisiin toimiin.

Voittojen ja tappioiden jakaminen sekä ylittävien tappioiden käsittely Japanissa

Japanissa nimettömän yhtiökumppanuuden sopimuksessa liiketoiminnasta syntyneiden voittojen jakamisen menetelmä voidaan vapaasti sopia osapuolten välisellä sopimuksella. Laki ei pakota tiettyä jakosuhdetta tai laskentakaavaa.

Toisaalta tappioiden kantamisen osalta Japanin kauppalaissa on määritelty selkeät periaatteet. Japanin kauppalain (商法) 536. pykälän 2. momentti määrää, että “kun sijoitus on vähentynyt tappioiden vuoksi, voitonjakoa ei voida vaatia ennen kuin tappiot on korvattu.” Tämä tarkoittaa, että vaikka tappiot ylittäisivät sijoitetun summan, nimettömän yhtiökumppanuuden jäsenillä ei ole velvollisuutta kantaa enempää tappiota kuin mitä he ovat jo sijoittaneet. Vaikka sijoitettu summa voisi tappioiden vuoksi laskea nollaan, ei ole periaatteessa olemassa oikeudellista velvollisuutta tarjota lisärahoitusta ylittävien tappioiden kattamiseksi. Myöskään aiemmin vastaanotettuja voitonjakosummia ei tarvitse palauttaa.

Tämä seikka on erittäin tärkeä ymmärtää nimettömän yhtiökumppanuuden perusriskirakennetta. Japanin lainsäädännön mukainen oletussääntö on, että nimettömän yhtiökumppanuuden jäsenten tappioiden kantamisvelvollisuus rajoittuu sijoitettuun summaan.

Kuitenkin myös tätä sääntöä voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Koska nimettömän yhtiökumppanuuden sopimuksessa sovelletaan laajasti yksityisen autonomian periaatetta, liikkeenharjoittaja ja nimettömät yhtiökumppanit voivat sopia, että jäsenet kantavat tiettyyn rajaan asti myös sijoitettua summaa suurempia tappioita (ylittäviä tappioita). Tällaisia ehtoja voidaan sisällyttää sopimukseen liikkeenharjoittajan riskien vähentämiseksi. Siksi sijoittajien on tärkeää tarkastella huolellisesti nimettömän yhtiökumppanuuden sopimuksen solmimisen yhteydessä tappioiden kantamista koskevia ehtoja. On välttämätöntä varmistaa, ettei sopimukseen sisälly lisäsijoitusvelvollisuutta asettavia ehtoja, jotta sijoituksen riskiprofiili ymmärretään oikein. On äärimmäisen tärkeää tunnistaa lainsäädännön oletussääntöjen ja sopimuksellisten sopimusten väliset erot.

Anonyymin yhtiökumppanuuden päättäminen ja selvitys Japanissa

Anonyymi yhtiökumppanuussopimus voi päättyä monista syistä. Japanin kauppalaissa (商法) artikla 540 viittaa sopimuksen päättymisen syihin ja ottaa huomioon Japanin siviililain määräykset yhtiökumppanuuksista. Tärkeimmät päättymisen syyt ovat seuraavat:

• Sopimuksessa määritellyn toiminnan keston päättyminen
• Liiketoiminnan tavoitteen saavuttaminen tai saavuttamisen mahdottomuus
• Osapuolten yhteisellä sopimuksella tapahtuva purkaminen
• Osapuolen kuolema tai konkurssimenettelyn aloittaminen
• Liikkeenharjoittajan liiketoiminnan lopettaminen tai muuttaminen

Erityisen tärkeänä päättymisen syynä Japanin kauppalain artikla 541 määrittelee, että “jos liikkeenharjoittaja asetetaan konkurssiin, anonyymi yhtiökumppanuussopimus päättyy”.

Kun sopimus on päättynyt, siirrytään selvitysmenettelyyn. Japanin kauppalain artiklan 542 mukaan liikkeenharjoittajan on palautettava anonyymeille yhtiökumppaneille heidän sijoittamansa pääoman arvo. Jos sijoitus on kuitenkin jo vähentynyt tappioiden vuoksi, riittää, että palautetaan vain jäljellä oleva summa. Vaikka liikkeenharjoittajan varat eivät riittäisi kattamaan sijoitetun pääoman palautusta, anonyymit yhtiökumppanit eivät voi vaatia enempää, ellei liikkeenharjoittajalla ole syytä puutteeseen.

Tässä yhteydessä on olemassa tärkeä japanilainen oikeustapaus, joka käsittelee sijoituksen palautusoikeuden luonnetta. Korkeimman oikeuden päätöksessä 26. tammikuuta 1973 (1973年1月26日) todettiin, että anonyymin yhtiökumppanuuden päättymisen yhteydessä yhtiökumppanin oikeus sijoituksen palautukseen ei ole oikeus vaatia takaisin sijoitettua erityistä omaisuutta, vaan oikeus vaatia sijoitetun pääoman arvoa vastaavan rahasumman maksua, eli “rahaa koskeva velka”.

Kun tämä oikeustapaus ja lain säännökset yhdistetään, anonyymin yhtiökumppanuuden suurin riski tulee selväksi: liikkeenharjoittajan luottoriski. Kuten aiemmin mainittiin, anonyymin yhtiökumppanin sijoitus muuttuu liikkeenharjoittajan omaisuudeksi, ja sopimuksen päättymisen yhteydessä palautusoikeus on rahaan liittyvä velka. Jos liikkeenharjoittaja menee konkurssiin, anonyymi yhtiökumppanuussopimus päättyy, ja yhtiökumppanin sijoituksen palautusoikeus käsitellään liikkeenharjoittajan muiden yleisten velkojien (esimerkiksi rahoituslaitosten ja kauppakumppaneiden) kanssa samalla tasolla olevana vakuudettomana “yleisenä konkurssivelkana”. Tämä tarkoittaa, että anonyymi yhtiökumppani osallistuu konkurssipesän jakomenettelyyn ja voi saada takaisin sijoitetun pääoman vain samassa suhteessa kuin muut yleiset velkojat. Useimmissa tapauksissa palautettava summa on huomattavasti pienempi kuin alkuperäinen sijoitus. Tämä eroaa perustavanlaatuisesti osakeyhtiön osakkaista, joiden omaisuus on erillään yhtiön varoista, ja se on rakenteellinen riski, joka on ehdottomasti ymmärrettävä ennen sijoittamista anonyymiin yhtiökumppanuuteen.

Tokumyō Kumiai ja muiden liiketoimintamuotojen vertailu Japanissa

Tokumyō Kumiai:n (nimetön yhtiömuoto) oikeudellisten piirteiden ymmärtämiseksi paremmin, vertaamme sitä muihin Japanin pääasiallisiin liiketoimintamuotoihin, kuten “Minpō no Kumiai” (siviilioikeudellinen yhteenliittymä) ja “Kabushiki Gaisha” (osakeyhtiö).

Minpō no Kumiai perustuu sopimukseen, aivan kuten Tokumyō Kumiai, mutta siihen sijoitetut varat ovat kaikkien osakkaiden “yhteisomistuksessa”, ja liiketoimintaa harjoitetaan periaatteessa kaikkien osakkaiden toimesta. Suurin ero on siinä, että osakkaiden vastuu on rajaton.

Kabushiki Gaisha on Japanin kauppaoikeuden mukaisesti perustettu oikeushenkilö, joka itsessään on oikeuksien ja velvollisuuksien kohde. Osakkeenomistajien vastuu rajoittuu heidän omistamiensa osakkeiden merkintähintaan. Yhtiön varat ovat selvästi erillään osakkeenomistajien henkilökohtaisesta omaisuudesta, eikä osakkeenomistajilla ole suoraa vastuuta yhtiön veloista.

Nämä erot vaikuttavat merkittävästi liiketoiminnan harjoittamistapaan, riskien sijaintiin ja sijoittajien suojan luonteeseen. Tokumyō Kumiai on tehokas vaihtoehto, kun halutaan välttää Kabushiki Gaisha:n kaltaiset tiukat lailliset säännökset ja operatiiviset kustannukset, mutta samalla välttää Minpō no Kumiai:n kaltaiset rajattomat vastuut. Toisaalta se sisältää ominaisuuksia, kuten varojen kuuluminen liikkeenharjoittajalle ja sijoittajien valvontaoikeuksien suuren riippuvuuden sopimuksesta.

Yhteenveto

Japanin kauppaoikeuden tarjoama tokumei kumiai on erittäin joustava ja tiettyihin tarkoituksiin erittäin tehokas sijoitusjärjestelmä. Sijoittajille se tarjoaa kaksi merkittävää etua: nimettömyyden ja rajoitetun vastuun. Sen oikeudellinen rakenne on kuitenkin erityinen ja sisältää ainutlaatuisia riskejä. Koska sijoitetut varat tulevat liikkeenharjoittajan omaisuudeksi, liikkeenharjoittajan luottoriski vaikuttaa suoraan sijoituksen turvallisuuteen. Lisäksi tokumei kumiai -jäsenten suojelu riippuu suuresti osapuolten välillä tehdyn tokumei kumiai -sopimuksen sisällöstä, lain minimaalisten vaatimusten lisäksi. Siksi tokumei kumiai -järjestelmän hyödyntämisessä on välttämätöntä ymmärtää sen oikeudellinen luonne syvällisesti ja suunnitella huolellisesti sopimukset riskien asianmukaiseksi hallinnaksi.

Monolith Lakitoimisto on tarjonnut laajaa kokemusta Japanin kauppaoikeuteen, mukaan lukien tokumei kumiai -sopimukset, liittyvistä oikeudellisista palveluista sekä kotimaisille että kansainvälisille asiakkaille. Olemme tarjonneet kattavaa tukea eri toimialojen tokumei kumiai -järjestelmien perustamisessa, liikkeenharjoittajien due diligence -prosesseissa ja riitojen ratkaisussa. Toimistossamme on useita englanninkielisiä asiantuntijoita, joilla on ulkomaisten lakimiesten pätevyyksiä, ja olemme valmiita tukemaan kansainvälisesti toimivia asiakkaita hyödyntämään Japanin lainsäädäntöä sujuvasti.