Mikä on vanhustenhuoltolaki? Hallinnolliset seuraamukset ja rangaistukset rikkomustapauksissa sekä vinkkejä laitoksen ylläpitoon
Vanhuspalvelulaki on säädetty varmistamaan, että ikääntyneet voivat elää turvallisesti yhteiskunnassamme. Laki määrittelee säännöt hoivapalveluiden tarjoamiselle ja laitosten toiminnalle. Hoivapalveluita tarjoavien ja laitoksia ylläpitävien yritysten on ymmärrettävä nämä säännöt sekä mahdolliset rangaistukset ja hallinnolliset seuraamukset sääntöjen rikkomisesta.
Tässä artikkelissa käsitellään vanhuspalvelulakia ja selitetään, mitä hoitolaitosten ylläpitäjien on tärkeää tietää rikkomusten hallinnollisista seuraamuksista ja rangaistuksista sekä korkealaatuisten palveluiden tarjoamisen kannalta keskeisiä seikkoja. Toivomme, että tämä artikkeli tarjoaa hoitolaitosten johtajille tilaisuuden tarkistaa oikeudelliset säännöt, riskit ja sujuvan toiminnan kannalta tärkeät kohdat.
Mikä on vanhustenhuoltolaki?
Vanhustenhuoltolaki on laki, joka määrittelee vanhusten hyvinvointiin liittyvät laitokset, organisaatiot ja hankkeet. Tämä laki velvoittaa maakunnat ja kunnat kehittämään suunnitelmia ja tukiprojekteja, joiden tarkoituksena on edistää vanhusten hyvinvointia.
Esimerkiksi maakunnille ja kunnille on asetettu velvollisuus laatia vanhustenhuoltosuunnitelma, ja nämä suunnitelmat määrittelevät aluekohtaisesti vanhusten hyvinvointitarpeisiin vastaavia konkreettisia toimenpiteitä. Suunnitelmiin sisältyy muun muassa vanhusten hyvinvointipalveluiden ja -laitosten kehittäminen sekä hoitohenkilöstön varmistaminen.
Viite: Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriö | Vanhustenhuoltolaki[ja]
Kuusi vanhusten hyvinvointilain määrittelemää palvelua
Vanhusten hyvinvointilaki määrittelee tukipalveluita, jotka auttavat ikääntyneitä jatkamaan elämäänsä tutussa ympäristössään. Lain määrittelemiä tukipalveluita ovat kotihoito ja muut vanhusten hoivapalvelut, päivähoitopalvelut vanhuksille, lyhytaikainen laitoshoito, pienimuotoinen monitoiminen kotihoito, dementiaa sairastavien yhteisöllinen asumistuki sekä yhdistetyt palveluratkaisut.
Lisäksi vanhusten hyvinvointilaki määrittelee vanhusten käytettävissä olevat hyvinvointilaitokset. Lain määrittelemiä laitoksia ovat päivähoitokeskukset vanhuksille, lyhytaikaiset laitoshoitopaikat, hoivakodit, erityishoivakodit, kevytmaksuiset vanhainkodit, vanhusten hyvinvointikeskukset ja vanhusten hoivatukikeskukset, yhteensä seitsemän erilaista laitosta.
Maksulliset vanhainkodit eivät kuulu vanhusten hyvinvointilain määrittelemiin hyvinvointilaitoksiin, mutta ne ovat lain säädösten alaisia. Maksulliset vanhainkodit tarjoavat asukkailleen palveluita, kuten ateriat, hoivan ja terveydenhuollon, ja niiden toimintaan sovelletaan vanhusten hyvinvointilain mukaisia tietyt standardit ja säännökset.
Vanhuspalvelulain tavoitteet ja säätämisen tausta
Vanhuspalvelulaki säädettiin korkean talouskasvun aikakaudella vuonna Showa 38 (1963). Tuolloin väestö siirtyi maaseudulta kaupunkialueille ja ydinperheiden määrä kasvoi, mikä heikensi perheiden sisäistä keskinäisen avun toimintaa. Seurauksena tästä ilmeni yhteiskunnallinen ongelma: perheiden oli vaikea huolehtia iäkkäiden jäsentensä hoidosta. Tällaisessa ympäristössä vanhuspalvelulaki säädettiin luomaan perustaa vanhusten hyvinvoinnille.
Vanhuspalvelulain tavoitteena on edistää iäkkäiden henkilöiden terveellistä ja vakaa-arvoista elämää sekä heidän aktiivista osallistumistaan yhteiskuntaan. Vanhuspalvelulain perusperiaatteisiin kuuluu iäkkäiden henkilöiden terveyden ylläpito, elämän vakauden tukeminen ja yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen.
Vanhuspalvelulain säätämisen myötä nopeasti edistyi erityishoivakotien, hoivakotien ja kevytmaksuisten vanhusten asumispalveluiden kaltaisten vanhuspalvelulaitosten kehittäminen. Iäkkäille henkilöille luotiin turvallinen elinympäristö, ja perheiden taakkaa kevennettiin. Lisäksi vanhusten kotipalvelutyöntekijöiden lähettämispalvelu, joka vastaa nykyistä kotihoitopalvelua, muodostettiin järjestelmäksi, ja iäkkäiden henkilöiden kotona saama tuki laajeni.
Vanhuspalvelulain uudistuksen kulku
Öljykriisin seurauksena vuonna 1973 (Showa 48), kun talouskasvu alkoi hiipua, terveydenhuollon menot alkoivat rasittaa valtiontaloutta. Vuonna 1983 (Showa 58) astui voimaan “Vanhuskuntoutuslaki”, joka muun muassa siirsi osan vanhusten terveydenhuollon kustannuksista heidän itsensä maksettaviksi, ja laki uudistettiin vastaamaan yhteiskunnan muutoksia.
Vanhuspalvelulain uudistuksen sisältö
Vuosi | Uudistuksen sisältö |
Showa 48 (1973) | Yli 70-vuotiaiden terveydenhuollon menot muuttuvat maksuttomiksi “Vanhuslääkärikulujen tukijärjestelmän” myötä. Järjestelmä kumottiin Showa 58 (1983) taloudellisen paineen vuoksi yhdessä “Vanhuskuntoutuslain” kanssa. |
Showa 53 (1978) | Aloitetaan lyhytaikainen suojeluprojekti vuodepotilaille. Vanhukset voivat asua lyhytaikaisesti laitoksessa ja saada hoivaa. |
Showa 54 (1979) | Päivähoitopalvelut (Day Service) käynnistyvät. Kotihoidon kolme tukipilaria – päivähoito, lyhytaikainen laitoshoito ja kotiapu – muodostuvat. |
Showa 57 (1982) | Vanhuskuntoutuslaki säädetään. Vanhusten terveydenhuolto siirtyy merkittävästi sosiaalihuollosta sosiaalivakuutukseen, ja myöhemmin tämä järjestelmä siirtyy myöhäisen iän terveydenhuoltojärjestelmään. |
Heisei 2 (1990) | Vanhuskuntoutus- ja hyvinvointisuunnitelma laaditaan ja sen toteuttaminen velvoitetaan prefektuureille ja kunnille. Kunnat ovat keskeisiä toimijoita hyvinvointihallinnossa. Samalla edistetään vanhuskuntoutus- ja hyvinvointisuunnitelman infrastruktuurin kehittämistä. |
Heisei 6 (1994) | Vanhuspalvelulaitosten säännöksiin lisätään vanhusten hoivatukikeskukset. |
Heisei 12 (2000) | Hoivavakuutuslaki astuu voimaan. Hoivavakuutusjärjestelmä sovelletaan vanhuspalvelulaitosten käyttöön, ellei erityisiä olosuhteita ole. Lisäksi vanhusten kotona asumista tukevaan toimintaan lisätään ryhmäkoteja ja pienimuotoisia monitoimisia kotihoitopalveluita. |
Heisei 18 (2006) | Maksullisten vanhusten asumispalveluiden määritelmä muuttuu. Ennen uudistusta laitokset määriteltiin paikoiksi, joissa yli kymmenen vanhusta asuu ja joissa tarjotaan aterioita, mutta uudistuksen jälkeen vaatimukset muuttuvat niin, että henkilöstövaatimukset poistetaan ja laitosten tulee tarjota ruokailua, hoivaa, pyykkihuoltoa, siivousta tai terveydenhuoltoa. |
Lisäksi, hoivavakuutuslain voimaantulon jälkeen vanhustenhuollon luonne on muuttunut merkittävästi. Esimerkiksi ryhmäkotien ja pienimuotoisten monitoimisten kotihoitopalveluiden lisääminen on tuonut vanhuksille lisää vaihtoehtoja kotona saatuun hoivaan, parantanut hoivapalveluiden laatua ja lisännyt käyttäjien tyytyväisyyttä.
Mikä on hoitovakuutuslaki? Ero vanhustenhuoltolakiin
Hoitovakuutuslaki on laki, joka on suunniteltu tarjoamaan asianmukaisia terveydenhuolto- ja hyvinvointipalveluita niille ihmisille, jotka tarvitsevat hoivaa. Hoitovakuutuslaki määrittelee hoitovakuutusjärjestelmän, hoivapalvelut sekä hoitovakuutuslaitoksiin liittyvät säännökset.
Hoitovakuutuslain ensimmäisessä pykälässä todetaan, että tarkoituksena on tarjota tarvittavia terveydenhuolto- ja hyvinvointipalveluita niin, että iän myötä fyysisesti ja henkisesti muuttuneet ihmiset voivat säilyttää arvokkuutensa ja viettää itsenäistä arkipäivän elämää.
Hoitovakuutuslaki ei kohdistu pelkästään vanhuksiin. Hoivaa tarvitsevat henkilöt voivat käyttää lain mukaisia palveluita iästä riippumatta.
Toisaalta vanhustenhuoltolaki on suunnattu pääasiassa yli 65-vuotiaille vanhuksille, joiden arkielämä on vaikeutunut, ja sen tarkoituksena on parantaa heidän hyvinvointiaan. Vanhustenhuoltolaki pyrkii varmistamaan, että vanhukset voivat elää fyysisesti ja henkisesti terveellistä elämää, ja se määrittelee kunnille ja yksityisille palveluntarjoajille asetettavat vaatimukset sekä vanhusten laitosten perustamista ja hallinnointia koskevat säännöt.
Hoitovakuutuslaki on ollut voimassa vuodesta Heisei 12 (2000) lähtien ja sitä on säännöllisesti päivitetty ajan myötä. Ensimmäinen muutos tehtiin Heisei 18 (2006). Sen jälkeen lakia on tarkistettu kolmen vuoden välein, ja muutoksiin on kuulunut muun muassa ennaltaehkäisevien etuuksien käyttöönotto tukea tarvitseville sekä hoivapalveluntarjoajien sääntelyn tiukentaminen.
Erityisesti vuonna 2024 on suunniteltu muutoksia, jotka liittyvät alueellisen kattavan hoitojärjestelmän syventämiseen ja edistämiseen, hoiva-alan tuottavuuden parantamiseen sekä järjestelmän kestävyyden varmistamiseen. Muutosten yksityiskohdat on selitetty alla olevassa artikkelissa.
Liittyvä artikkeli: 【Reiwa 6 (2024) voimaantulo】Hoitovakuutuslain muutos – tausta ja toimenpiteet, joita hoivapalveluntarjoajien tulisi toteuttaa[ja]
Kotihoitopalvelut Japanin vanhustenhuoltolain mukaisesti
Japanin vanhustenhuoltolain mukaan säädetään ikääntyneiden henkilöiden tukemisesta, jotta he voivat jatkaa elämäänsä tutussa ympäristössään. Keskeisiä kotihoitopalveluita on kuusi erilaista, ja tässä selitämme kunkin palvelun tarjoaman tuen ominaispiirteet.
Vanhuspalvelut kotihoidossa
Vanhuspalvelut kotihoidossa on tarkoitettu yli 65-vuotiaille henkilöille, joilla on henkisiä tai fyysisiä rajoitteita ja jotka kokevat vaikeuksia päivittäisissä toiminnoissa. Palvelun tavoitteena on tukea kotona asumista tarjoamalla apua muun muassa vessakäynneissä, kylpemisessä, ruokailussa, pyykinpesussa, ruoanlaitossa ja siivouksessa sekä antamalla neuvoja ja ohjeita päivittäiseen elämään liittyen.
Vanhuspalvelut kotihoidossa tarjotaan Japanin hoitovakuutuslain (Japanese Long-Term Care Insurance Act) mukaisesti, ja se on osa kotikäyntihoitopalveluita. Palveluihin kuuluvat muun muassa säännölliset ja tarpeen mukaan tapahtuvat kotihoitokäynnit sekä yöaikaan tarjottavat kotihoitopalvelut. Mikäli henkilö ei ole hoitovakuutuslain piirissä, kunnat voivat tarjota omia yksilöllisiä palveluitaan.
Vanhuspäivähoitopalvelut
Vanhuspäivähoitopalvelut tarjoavat päiväaikaista hoitoa ja tukea laitoksessa. Palvelut on suunnattu kotona asuville yli 65-vuotiaille ikäihmisille, erityisesti niille, joilla on henkisiä tai fyysisiä rajoitteita tai jotka tarvitsevat hoivaa.
Laitoksessa tarjotaan apua perustoiminnoissa, kuten vessakäynneissä, peseytymisessä ja ruokailussa, sekä neuvontaa ja ohjausta hoivaan liittyvissä asioissa. Tavoitteena on ylläpitää ja parantaa arkielämän laatua. Japanilaisen hoitovakuutuslain (介護保険法) mukaan hoivan ennaltaehkäisevä päivähoito (デイサービス) tai päivähoito kuuluvat vanhuspäivähoitopalveluihin.
Ikääntyneiden lyhytaikainen asumispalvelu
Ikääntyneiden lyhytaikainen asumispalvelu on palvelu, joka on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kotona tapahtuva hoiva on vaikeaa, ja se mahdollistaa väliaikaisen asumisen laitoksessa. Tätä palvelua käytetään esimerkiksi silloin, kun hoitajan oma terveydentila heikkenee äkillisesti tai hoitaja tarvitsee lepoa. Palvelu perustuu Japanin hoitovakuutuslakiin (介護保険法), ja siihen kuuluvat ennaltaehkäisevä lyhytaikainen asumishoiva sekä lyhytaikainen asumishoiva (lyhytaikaiskoti).
Monipuoliset pienimuotoiset kotihoitopalvelut
Monipuoliset pienimuotoiset kotihoitopalvelut tarjoavat tukea kotona asumiseen ja mahdollistavat tarvittaessa myös päiväaikaisen oleskelun hoitolaitoksessa tai lyhytaikaisen majoittumisen. Palvelu on suunnattu yli 65-vuotiaille henkilöille, joilla on henkisiä tai fyysisiä rajoitteita. Monipuoliset pienimuotoiset kotihoitopalvelut mahdollistavat joustavan palvelun, joka yhdistää päivätoiminnan ja lyhytaikaisen asumisen. Asiakkaan elämäntilanteen mukaan räätälöityä yksilöllistä tukea tarjotaan.
Japanilaisen hoitovakuutuslain mukaan palveluihin kuuluvat ennaltaehkäisevät monipuoliset pienimuotoiset kotihoitopalvelut sekä monipuoliset pienimuotoiset kotihoitopalvelut.
Muistisairaille suunnattu vanhusten yhteisöllinen asumispalvelu
Muistisairaille suunnattu vanhusten yhteisöllinen asumispalvelu on palvelu, joka on tarkoitettu yli 65-vuotiaille muistisairaille henkilöille. Tässä palvelussa muistisairaat voivat asua yhdessä muiden asukkaiden kanssa ja saada tukea päivittäisiin toimintoihin, kuten kylpemiseen, ruokailuun ja vessakäynteihin.
Laitos tarjoaa erityisesti muistisairaille vanhuksille suunnattua hoitoa, ja se kuuluu Japanin hoitovakuutuslain (介護保険法) piiriin. Tähän lakiin liittyen palvelut, kuten muistisairaiden ennaltaehkäisevä yhteisöllinen hoiva (認知症高齢者グループホーム) ja muistisairaiden yhteisöllinen hoiva, ovat saatavilla.
Monipuoliset palvelukokonaisuudet sosiaalihuollossa
Monipuoliset palvelukokonaisuudet sosiaalihuollossa viittaavat tukimuotoon, jossa kotona asuvat henkilöt voivat yhdistellä ja hyödyntää useita eri palveluita. Tämä palvelumalli yhdistää pienimuotoisen monitoiminnallisen kotihoidon ja kotikäyntihoivan, ja sen erityisenä tavoitteena on tukea ikääntyneiden henkilöiden mahdollisuutta jatkaa elämää tutussa kotiympäristössään.
Japanilaisen hoitovakuutuslain (介護保険法) mukaan tämä palvelu luokitellaan pienimuotoiseksi monitoiminnalliseksi kotihoidoksi (monipuoliset palvelukokonaisuudet).
Vanhuspalvelulain (日本の老人福祉法) mukaiset laitoshoitopalvelut
Vanhuspalvelulain mukaisesti tarjottavia laitoshoitopalveluita on seitsemän eri tyyppiä. Laitoshoitopalveluilla tarkoitetaan palveluita, joita käyttävät erityishoivakodeissa ja vastaavissa laitoksissa asuvat vanhukset.
Vanhuspäivähoitokeskus
Vanhuspäivähoitokeskus tarjoaa päivähoitoa ja tukea yli 65-vuotiaille henkilöille, jotka kärsivät fyysisistä tai henkisistä rajoitteista ja joiden on vaikea selviytyä päivittäisistä toiminnoista. Tarjottava hoito sisältää perushoitoa kuten kylvetystä, avustamista wc-käynneillä ja ruokailussa sekä tukea päivittäisissä toiminnoissa, huolenpitoa ja lisäksi virkistystoimintaa, aktiviteetteja ja toimintakykyä ylläpitävää harjoittelua.
Vanhuspäivähoitokeskukset toimivat Japanin hoitovakuutusjärjestelmän alaisuudessa tarjoten “päivähoitopalveluita (päivähoitopalvelukeskukset, päivähoitopalvelut)”.
Vanhuspäivähoitokeskusten perustajina toimivat usein yhteiskunnalliset organisaatiot kuten sosiaalihuoltojärjestöt tai kunnat. Päivähoitopalvelut tarjotaan usein yhteistyössä sosiaalihuoltojärjestöjen ylläpitämien erityisvanhainkotien (hoitokodit) kanssa.
Joissakin tapauksissa palvelut voivat toimia itsenäisesti, mutta riippumatta toimintamallista, vanhuksille tarjotaan ammattitaitoista tukea, jotta he voivat elää turvallista arkielämää. Tällaiset laitokset ovat tärkeä osa yhteisön vanhusten tukiverkostoa ja korvaamattomia niin käyttäjille kuin heidän perheilleen.
Ikääntyneiden lyhytaikainen asumispalvelu
Ikääntyneiden lyhytaikainen asumispalvelu on tarkoitettu yli 65-vuotiaille vanhuksille ja hoivaa tarvitseville henkilöille, jotka tilapäisesti eivät voi saada kotihoitoa. Esimerkiksi, jos perheen hoitaja sairastuu tai joutuu olemaan poissa kotoa muista syistä, kotihoidon järjestäminen voi olla haastavaa. Lyhytaikaisen asumisen aikana tarjotaan palveluita kuten kylpy, ateriat, päivittäisen elämän tuki ja jopa kuntoutusta ja toiminnallista harjoittelua.
Hoivakodit vanhuksille
Hoivakodit vanhuksille tarjoavat palveluita yli 65-vuotiaille, jotka eivät kykene asumaan kotona fyysisistä, psyykkisistä tai taloudellisista syistä riippumatta siitä, tarvitsevatko he hoivaa vai eivät. Tarjolla on toimintakyvyn harjoittamista, ateriapalveluita ja päivittäisen elämän yleistä tukea.
Erityishoivakodit
Erityishoivakodit ovat laitoksia, jotka on suunnattu iäkkäille henkilöille, jotka tarvitsevat intensiivistä hoivaa ja joiden hoitaminen kotona on vaikeaa. Tarjoamme ruokailu-, hygienian- ja kylpyavustusta sekä tukea sosiaaliseen elämään, terveydenhuoltoa ja kuntoutusta.
Erityishoivakotien palvelut on tarkoitettu yli 65-vuotiaille henkilöille, jotka tarvitsevat jatkuvaa hoivaa mielenterveydellisten tai fyysisten vammojen vuoksi ja jotka ovat hoivatarpeen arvioinnissa saaneet luokituksen 3 tai sitä korkeampi.
Kevytmaksuinen vanhainkoti
Kevytmaksuinen vanhainkoti on tarkoitettu yli 60-vuotiaille vanhuksille, jotka eivät kotiolosuhteiden tai asumistilanteen vuoksi kykene asumaan kotona. Kevytmaksuinen vanhainkoti tarjoaa suhteellisen itsenäiseen elämään kykeneville ikäihmisille ilmaista tai edullista elämäntukea. Kevytmaksuiset vanhainkodit jaetaan kolmeen tyyppiin: A-tyyppi, B-tyyppi ja hoivakoti, jotka kaikki tarjoavat kohderyhmälleen räätälöityä tukea.
A-tyyppi on suunnattu yli 60-vuotiaille, jotka eivät voi asua perheensä kanssa ja jotka kokevat yksin asumisen epävarmaksi, mutta eivät saa perheeltään tukea. Heille tarjotaan ateriapalveluja ja hoivatukea. B-tyyppi on periaatteessa sama kuin A-tyyppi, mutta ateriapalveluja ei ole tarjolla. Hoivakodit jaetaan yleiseen (itsenäiseen) ja hoivapalveluja tarjoavaan (erityislaitokseen) tyyppeihin. Yleisessä tyypissä tarjotaan ateriapalveluja, mutta ei hoivapalveluja. Hoivapalveluja tarjoavassa tyypissä sen sijaan tarjotaan sekä ateriapalveluja että elämäntukea ja hoivapalveluja.
Kevytmaksuisten vanhainkotien A- ja B-tyypit ovat poistumassa käytöstä, eikä niitä enää rakenneta lisää. Tulevaisuudessa palvelut yhdistetään hoivakoteihin.
Vanhuspalvelukeskus
Vanhuspalvelukeskus tarjoaa ikäihmisille ilmaisia tai edullisia palveluita, joiden tavoitteena on tukea heidän terveytensä ylläpitämistä, sivistyksen lisäämistä ja osallistumista vapaa-ajan toimintaan.
Vanhuspalvelukeskukset jaetaan kolmeen luokkaan: erityistyyppi A, tyyppi A ja tyyppi B.
Erityistyyppi A -keskukset tarjoavat kunnan ylläpitämiä kattavia palveluita. Näihin kuuluvat muun muassa neuvontapalvelut arkielämän kysymyksissä, terveyden edistäminen, ammatillinen ja työllistymistä tukeva neuvonta, toimintakyvyn harjoittaminen, sivistävät kurssit sekä vanhuskerhojen toiminnan tukeminen.
Tyyppi A -keskukset ovat myös kunnan tai sosiaalihuoltojärjestöjen ylläpitämiä, mutta niiden tarjoamat palvelut ovat hieman rajatummat kuin erityistyyppi A -keskuksissa. Palvelut keskittyvät enemmän yleisiin neuvontapalveluihin terveyden edistämisen ohjauksen ulkopuolella.
Tyyppi B -keskukset täydentävät tyyppi A -keskusten toimintaa ja tarjoavat palveluita, jotka täydentävät tyyppi A -keskusten tarjoamia palveluita.
Vanhuspalveluiden tukikeskus
Vanhuspalveluiden tukikeskus on laitos, joka on perustettu tukemaan kotona asuvia ikäihmisiä ja heidän perheitään. Tukikeskus vastaa avun tarpeessa olevien tai tulevaisuudessa avun tarpeeseen saattavien vanhusten kysymyksiin ja koordinoi kokonaisvaltaisesti hoiva- ja hyvinvointipalveluiden tarjoamista.
Käytännössä tukikeskus tekee yhteistyötä ja sovittaa yhteen toimintaa paikallishallinnon, hoivapalveluiden tarjoajien ja kotihoitoa tukevien yritysten kanssa, jotta asiakkaat voivat saada erilaisia terveys- ja hyvinvointipalveluita, mukaan lukien hoitovakuutuksen piiriin kuuluvat palvelut.
Kotihoidon tukikeskus on luotettava taho alueen ikäihmisille ja heidän perheilleen, ja se toimii yhteydenpisteenä erilaisiin hoivaan liittyviin tarpeisiin. Lisäksi tukikeskus tarjoaa palveluiden ohjausta ja tukea erityisesti niille perheille, joissa hoivan taakka on kasvamassa, auttaen vähentämään hoivaan liittyvää stressiä ja ahdistusta.
Maksulliset vanhustenhoitokodit ja niiden sääntely Vanhustenhuoltolaissa (Japanese Elderly Welfare Law)
Maksulliset vanhustenhoitokodit ovat laitoksia, jotka on suunniteltu tukemaan ikääntyneiden henkilöiden fyysistä ja henkistä terveyttä sekä varmistamaan heidän vakaa elämänsä. Maksullisissa vanhustenhoitokodeissa on velvollisuus tarjota vähintään yksi elämää tukeva palvelu, kuten ateriat, hoiva, kotityöt tai terveydenhuolto.
Asukkaiden tarpeiden ja tilanteiden mukaan on mahdollista valita erilaisia maksullisia vanhustenhoitokoteja, joista jokainen tarjoaa erilaisia palveluita ja hinnoittelurakenteita. Maksulliset vanhustenhoitokodit eivät kuulu Vanhustenhuoltolain määrittelemiin vanhustenhuoltolaitoksiin, mutta ne ovat lain sääntelyn alaisia.
Maksullisia vanhustenhoitokoteja on kolmea tyyppiä:
Hoivapalveluja tarjoavat maksulliset vanhustenhoitokodit
Hoivapalveluja tarjoavat maksulliset vanhustenhoitokodit on tarkoitettu pääasiassa hoivaa tarvitseville ikääntyneille. Tarjolla on monipuolisia palveluita, kuten ateriat, pyykinpesu, siivous, henkilökohtainen hoiva kuten avustaminen vessakäynneillä ja kylvyssä, toimintakyvyn harjoittaminen, virkistystoiminta ja kerhotoiminta. Hoivapalveluja tarjoavien maksullisten vanhustenhoitokotien on täytettävä tietyt hoivapalvelustandardit ja ne on hyväksyttävä “erityisasumispalvelujen” tarjoajiksi.
Asumispalveluja tarjoavat maksulliset vanhustenhoitokodit
Asumispalveluja tarjoavat maksulliset vanhustenhoitokodit tarjoavat elämää tukevia palveluita, kuten ateriat, pyykinpesu ja siivous, mutta laitoksen henkilökunta ei tarjoa hoivapalveluita. Mikäli asukas tarvitsee hoivapalveluita, hänen on solmittava sopimus ulkopuolisen kotihoitopalvelun kanssa. Monissa asumispalveluja tarjoavissa laitoksissa on yhteydessä kotihoitopalveluita, päivätoimintaa ja kotihoitotukea tarjoavia toimipisteitä, mikä helpottaa kotona annettavien palveluiden saantia.
Terveyspalveluja tarjoavat maksulliset vanhustenhoitokodit
Terveyspalveluja tarjoavat maksulliset vanhustenhoitokodit ovat laitoksia, jotka tarjoavat kotitalousapua ja ateriapalveluita, ja niihin muuttaa verrattain itsenäisiä ikääntyneitä. Laitoksissa on kattavat terveyden ylläpitämiseen tarkoitetut tilat, kuten kylpylät ja kuntosalit. Mikäli asukas muuttuu hoivaa tarvitsevaksi, voi olla tarpeen muuttaa pois, mutta joissakin tapauksissa on mahdollista siirtyä viereiseen hoivapalveluita tarjoavaan laitokseen.
Kotihoito-, hyvinvointi- ja yksityisten vanhainkotien palveluiden aloittamisesta, muuttamisesta, keskeyttämisestä ja lopettamisesta on tehtävä ilmoitus
Vanhuspalvelulain mukainen ilmoitus on menettely, jossa vanhusten hyvinvointipalveluita tai palveluasumista tarjoavan yrityksen on ilmoitettava toimintansa aloittamisesta, muuttamisesta tai lopettamisesta toimipaikkansa sijaintikunnan tai -alueen vanhuspalveluviranomaiselle. Ilmoitus on tärkeä toimenpide, joka varmistaa toiminnan läpinäkyvyyden ja takaa ikäihmisille tarjottavien palveluiden asianmukaisuuden.
Ilmoitusta tehdessä tarvitaan seuraavat tiedot:
- Yrityksen toiminnan laatu ja sisältö
- Yrityksen johtajan tiedot (nimi ja osoite, toimipaikan nimi ja sijainti)
- Perussäännöt (tärkeät määräykset kuten yhtiöjärjestys)
- Työntekijöiden määrä ja työtehtävät
- Pääasiallisten työntekijöiden tiedot (nimi ja ansioluettelo)
- Toiminnan alue (palveluiden tarjoamisalue)
- Kunnan ulkoistamat palvelut (alueen nimi)
- Toiminnan aloitus- (muutos-) päivämäärä
Vanhusten hyvinvointipalveluiden tarjoajien on varmistettava näiden oikeudellisten menettelyjen asianmukainen toteutus, jotta he voivat tarjota asianmukaisia palveluita ja edistää yhteisön hyvinvointia.
Ikääntyneiden hyvinvointilain rikkomisesta seuraavat hallinnolliset seuraamukset ja rangaistukset
Ikääntyneiden hyvinvointilaki sisältää säännökset rangaistuksista lain rikkomisen yhteydessä. Tässä artikkelissa käsittelemme näitä rangaistuksia.
Sakot
Ikääntyneiden hyvinvointilaki sisältää rangaistussäännökset, jotka varmistavat vanhustenhuollon asianmukaisen toiminnan. Esimerkiksi luvattoman vanhustenhuollon laitoksen perustaminen tai toiminta, tai väärän raportoinnin tekeminen, voi johtaa sakkoihin tai vankeusrangaistukseen.
Esimerkiksi, jos vanhustenhuollon laitos perustetaan tai sitä ylläpidetään ilman lupaa, voidaan määrätä enintään yhden vuoden vankeusrangaistus tai enintään 500 000 jenin (noin 3 900 euroa) sakko.
Parannusmääräys
Ikääntyneiden hyvinvointilain 18. pykälän 2. momentissa määritellään erityisiä valtuuksia prefektuurin kuvernöörille. Jos muistisairaiden yhteisöllisen asumisen tukitoiminta tai muut vanhustenhuollon laitokset rikkovat lakia, kuvernööri voi määrätä asianmukaisia toimenpiteitä.
Prefektuurin kuvernööri voi määrätä parannustoimenpiteitä, jos hän katsoo, että muistisairaiden yhteisöllisen asumisen tukitoimintaa harjoittava taho on rikkonut säännöksiä. Parannusmääräyksen rikkomisesta voi seurata enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai enintään 500 000 jenin sakko.
Toiminnan keskeyttämismääräys
Prefektuurin kuvernööri voi määrätä toiminnan keskeyttämisen tai lopettamisen, tai peruuttaa laitoksen perustamisluvan, jos hoivakodin tai erityishoivakodin ylläpitäjä rikkoo lakia, määräyksiä tai päätöksiä, tai jos laitos ei enää täytä lain vaatimuksia. Kuvernöörillä on velvollisuus julkaista tällainen määräys.
Lisäksi, jos kuvernööri määrää hoivakodin tai erityishoivakodin toiminnan lopettamisen tai perustamisluvan peruuttamisen, hänen on kuultava etukäteen paikallisen sosiaalihuollon neuvoston mielipidettä sosiaalihuoltolain (Japanese Social Welfare Law) 19. pykälän 2. momentin mukaisesti.
Mikäli maksullisen vanhustenhuollon laitoksen ylläpitäjä rikkoo Ikääntyneiden hyvinvointilain (Japanese Elderly Welfare Law) 29. pykälän 14. momentissa määriteltyä toiminnan rajoittamista tai keskeyttämismääräystä, voi seurata enintään yhden vuoden vankeusrangaistus tai enintään 1 000 000 jenin sakko.
Toimintamme vanhustenhuoltolain mukaisesti
Kun teet ilmoituksia vanhustenhuoltolain perusteella, on tärkeää pitää mielessä muutamia keskeisiä seikkoja.
Ilmoita toiminnan aloittamisesta, muutoksista, lopettamisesta tai keskeyttämisestä
Vanhusten kotipalveluja ja vanhustenhuollon laitoksia pyörittävien yrittäjien on ilmoitettava toiminnan aloittamisesta, muutoksista, lopettamisesta tai keskeyttämisestä prefektuurin kuvernöörille.
Ilmoituksen kohteena olevat vanhusten kotipalvelut käsittävät vanhusten kotihoitoa, päiväpalvelukeskuksia, lyhytaikaista laitoshoitoa, pienimuotoista monitoimikotipalvelua, muistisairaiden yhteisöllistä asumistukea sekä yhdistettyjä palveluita tarjoavat sosiaalihuollon yritykset.
Lisäksi on tarpeen ilmoittaa toiminnasta, jos pyörität hoivakoteja, erityishoivakoteja, kevytmaksullisia vanhainkoteja, yksityisiä vanhainkoteja, kaupunkityyppisiä kevytmaksullisia vanhainkoteja, vanhusten hoivatukikeskuksia tai vanhustenhuollon keskuksia. Ilmoitus on tehtävä toimipaikan sijaintipaikan prefektuurin, kaupungin tai kunnan vanhustenhuollon toimistoon.
Ilmoituksen tekemispaikka ja menetelmä on tarkistettava etukäteen kunkin itsehallintoalueen verkkosivuilta tai asiakaspalvelupisteestä, tai ottamalla yhteyttä puhelimitse. Myös toimitettavien asiakirjojen ja tarvittavien lomakkeiden osalta on hyvä tehdä ennakkotarkistus. Jos jotain on epäselvää, neuvottele asiasta vastaavan virkamiehen kanssa edetäksesi sujuvasti menettelyssä.
Toimita yhdessä hoitovakuutuslain mukaisen ilmoituksen kanssa
Kun teet hakemuksia tai ilmoituksia hoitovakuutuslain perusteella, voit samalla tehdä vanhustenhuoltolain mukaisen ilmoituksen, mikä vähentää tarvittavien asiakirjojen valmistelutyötä. Lisäksi samanaikainen toimittaminen voi mahdollistaa osan asiakirjojen jättämisen pois.
Huomioi myös muut lait ja niiden muutokset
Vanhustenhuoltolaki on muuttunut useasti yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten muutosten myötä sen voimaantulon jälkeen. On myös tärkeää ottaa huomioon yhteensovittaminen muiden asiaankuuluvien lakien, kuten vanhusten terveydenhuoltolain ja hoitovakuutuslain kanssa. Näiden lakien rikkomisesta voi seurata rangaistuksia, joten on välttämätöntä tehdä ilmoitukset asianmukaisesti toimintasi mukaisesti. Koska asiaan liittyvät säädökset voivat olla monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä, suosittelemme konsultoimaan asiantuntijaa menettelyjen suorittamisessa.
Yhteenveto: Ymmärrä vanhusten hyvinvointilakia ja toimi asianmukaisesti
Sujuvan toiminnan varmistamiseksi laitoksen johtamisessa on noudatettava paitsi lainsäädäntöä, myös tarjottava korkealaatuista palvelua vastaamaan käyttäjien tarpeita. On tärkeää ymmärtää vanhusten hyvinvointilaki oikein ja reagoida tarkasti lainmuutoksiin.
Monet yritykset kamppailevat ilmoitusten tekemisessä paikallisviranomaisille ja lainmuutosten noudattamisessa. Tällaisissa tilanteissa on suositeltavaa kääntyä asianajajan puoleen.
Toimenpiteemme esittely
Hoiva-alan yritystoiminta on ala, joka on säädelty monilla eri laeilla, kuten Japanin hoivavakuutuslailla, vanhusten hyvinvointilailla ja yhtiölailla. Monolith Lakitoimisto toimii neuvonantajana Japanin Hoiva-alan Yritysten Liitolle sekä hoiva-alan yrityksille ympäri maata, ja meillä on laaja asiantuntemus hoiva-alan lainsäädäntöön liittyvissä asioissa.
Monolith Lakitoimiston palvelualueet: IT- ja startup-yritysten yritysjuridiikka[ja]
Category: General Corporate
Tag: General CorporateIPO