IT-alan lähettämisen ja urakoinnin erottelua koskevat lait ja oikeudenkäyntiesimerkit

IT-alan projekteissa on usein nähtävissä, että useiden yritysten henkilöstöä kutsutaan osallistumaan yhteen projektiin. Tällaisissa tapauksissa projektissa työskentelevän teknikon työpaikka saattaa usein olla erillään yrityksestä, johon hän kuuluu. Tämä koskee esimerkiksi niin sanottuja asiakkaan tiloissa työskenteleviä ja SES-työntekijöitä. Teknikoiden työsuhteen ja sopimustyyppien epäselvyys voi johtaa paitsi työntekijöiden oikeuksia koskeviin kiistoihin myös projektiin liittyviin riskeihin. Tässä artikkelissa selvennämme lähetetyn työvoiman ja urakkatyön välisiä eroja, jotka voivat käytännössä olla epäselviä, ja selitämme, miten nämä sopimukseen liittyvät ongelmat voivat vaikuttaa koko projektin sujuvaan etenemiseen.

Mitä eroa on lähettämisellä ja urakalla

Kun työn tilaaja (tai sen alihankkija) ja työn suorittaja ovat eri yrityksiä, on yleistä, että henkilöstö lähetetään työmaalle urakkasopimuksen perusteella. Toisin sanoen, tilaaja/välittäjä lähettää teknikot työmaalle. Mitä urakkasopimus tarkoittaa, selitetään yksityiskohtaisesti seuraavassa artikkelissa.

https://monolith.law/corporate/system-development-contact-agreement[ja]

Yllä olevassa artikkelissa selitetään, että urakkasopimuksen olennainen piirre on se, että “työn valmistuminen” on velvoitteen täyttämisen ehto. Lisäksi selitetään, että on tärkeää määritellä hyväksymisen ehdot sopimuksen solmimisen yhteydessä ongelmien välttämiseksi. Kun henkilöitä sijoitetaan työmaalle urakkasopimuksen perusteella, se on aina yritysten välinen kaupallinen transaktio, joten työntekijöitä vastaanottavalla tilaajalla/työmaalla ei ole velvollisuutta noudattaa työlainsäädäntöä. Kuitenkin, he eivät myöskään saa antaa suoria ohjeita kyseiselle teknikolle. Jos näitä seikkoja ei oteta huomioon, vaikka pinnallisesti olisi solmittu urakkasopimus, on olemassa riski, että se katsotaan laittomaksi työvoiman tarjoamiseksi, eli “naamioituksi urakaksi”.

https://monolith.law/corporate/criteria-for-disguised-contract[ja]

Kiista, joka kehittyi, kun lähetystyön ja urakkatyön ero muuttui epäselväksi

Yleiset näkökohdat, kuten “urakkasopimus” ja “naamioitu urakka”, jätetään yllä mainittujen seikkojen huomioon ottaen, ja seuraavassa käsitellään projektia, joka syttyi, kun lähetystyön ja urakkatyön ero muuttui epäselväksi. Tällainen epäselvyys ei ainoastaan voi johtaa yksittäisen työntekijän oikeuksien loukkauksiin ja työntekijöiden välisiin kiistoihin, vaan se voi myös aiheuttaa koko projektin palamisen riskin, kuten alla olevasta tarkistuksesta käy ilmi.

Lähetys ja urakka muuttavat velvollisuuden täyttämisen vaatimuksia merkittävästi

Lähetys ja urakka ovat samankaltaisia siinä mielessä, että yritys toimii välikätenä ja lähettää henkilöstöä kehitystyömaalle. Kuitenkin, kuten aiemmin mainittiin, urakassa “työn valmistuminen” on periaatteessa tunnustettava velvollisuuden täyttämiseksi. Seuraavassa lainauksessa olevassa tuomion tekstissä kiistakysymykseksi nousi, voiko palkkion vaatia, jos projekti lopulta epäonnistuu. Urakassa “työn valmistuminen” asetetaan vaatimukseksi, kun taas lähetyksessä työkorvaus voidaan oikeuttaa pelkästään todellisen työajan perusteella.

Tilaajan / toimittajan (kantaja) väitti, että lähetys sopimus oli solmittu jälkikäteen ja että henkilöstö oli lähetetty lähettämisen muodossa, ja väitti, että “työn valmistumista” ei ollut asetettu velvollisuudeksi. Kuitenkin oikeus hylkäsi tämän väitteen (alleviivattu ja lihavoitu teksti on kirjoittajan lisäämä).

Kantaja väitti, että sen jälkeen kun kantajan kykenemättömyys kehittää järjestelmän ohjelmaa oli vahvistettu, Showa 61 (1986) huhtikuun 1. päivänä kantajan ja vastaajan välillä oli sovittu, että kehityskustannukset olisivat kaksi jaksoa ja leirin toteuttamiskorvaus yhteensä 710 600 jeniä, joka vähennetään 550 000 jeniin, jonka vastaaja maksaa kantajalle nopeasti, ja että vastaaja ottaa vastuun kantajan tehtävistä samana päivänä ja eteenpäin, ja että kirjaininformaatiojärjestelmän kehitys vastaajan toimesta toteutetaan lähettämällä henkilöstöä lähettämisen muodossa kantajalta, ja että lähetetty henkilöstö on kolme henkilöä, ja että yksikköhinta on kahden henkilön osalta 55000 jeniä ja yhden henkilön osalta 30000 jeniä. Kantajan edustajan kuulustelun tulokset vahvistavat tämän.
Vastaaja kiistää kuitenkin, että tällainen sopimus olisi tehty, ja kantaja oli alun perin ottanut vastaan järjestelmän ohjelman luomisen vastaajalta ja oli velvollinen saattamaan sen päätökseen, ja että sellaisessa asemassa oleva henkilö, joka ei ole saattanut sitä päätökseen eikä ole voinut luovuttaa ohjelmaa, vastaaja, joka on tilaaja, väittää, että ei ole järkevää, että hän vapauttaisi kantajan sen luomisvelvollisuudesta tai maksaisi kantajalle sen aikana tarvitsemansa kustannukset. On totta, että jos kantaja oli velvollinen saattamaan ohjelma päätökseen, vastaajan väite olisi oikeudenmukainen.
Joten ensin tarkastellaan, oliko kantaja velvollinen saattamaan se päätökseen sopimuksessa, joka koskee järjestelmän ohjelman kehitystä.
(Ote) Todisteiden perusteella kantaja ei ole velvollinen saattamaan ohjelmaa päätökseen tässä sopimuksessa, eikä sellaista todistetta voida löytää. (Ote) Ja kantajan edustaja on myös kuulustelun tuloksissa todennut, että tämä sopimus on kokonaisvaltainen tilaus, ja että ohjelma kehitetään kantajan sisällä, ja kantaja on olettanut, että hän on velvollinen saattamaan ohjelma päätökseen, eikä hän ole koskaan kiistänyt, että hänellä on tämä velvollisuus, mikä on selvää. Kirjalliset todisteet osoittavat, että kiistaton (ote) aikataulu olettaa, että kantaja on velvollinen saattamaan ohjelma päätökseen, ja että se on aikataulu, joka kuvaa aikataulun päätökseen saakka. Tämän perusteella voidaan päinvastoin todeta, että kantaja oli sopimuksen mukaan velvollinen saattamaan ohjelma päätökseen. (Ote)
Ei ole muita todisteita, jotka olisivat ristiriidassa sen kanssa, että kantaja oli velvollinen saattamaan ohjelma päätökseen.
Jos näin on, kuten vastaaja väittää, on luonnollista, että henkilö, joka ei ole saattanut päätökseen ohjelmaa, johon hänellä oli velvollisuus saattaa päätökseen, ei voi vaatia urakkahintaa, vaan hänellä on velvollisuus täyttämättä jättämisen seurauksena, ja ellei erityisiä olosuhteita ole, tilaaja ei todennäköisesti tee sopimusta, jossa hän vapauttaa ehdottomasti sopimusvelvollisuutensa ja maksaa lisäksi tähän mennessä tarvittavat kustannukset. Kantajan edustaja on kuulustelun tuloksissa todennut, että vaikka ohjelmaa ei olisi saatu päätökseen, jos hän olisi työskennellyt tilaajan ohjeiden mukaan, hän olisi noudattanut sopimusta tekemällä työtä määräajassa ja vaatii tietokoneohjelmiston maksua tehdystä työstä, mutta tämä on ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa urakkasopimuksista, eikä ole mahdollista hyväksyä, että ohjelmistokehitystä harjoittavalla kantajalla ja vastaajalla olisi yleisestä käsityksestä poikkeava käytäntö, jossa urakkasopimuksessa maksetaan palkkio, vaikka työtä ei olisi saatu päätökseen, todistajan todistuksen perusteella, joten kantajan edustajan kuulustelun tulokset ovat vain hänen omia näkemyksiään, eikä niitä voida hyväksyä.

Tokion alioikeuden päätös, Heisei 23 (2011) helmikuun 22. päivä

Mitä voimme oppia yllä mainituista oikeustapauksista

Erityisen huomionarvoista yllä mainituissa oikeustapauksissa on seuraavat seikat:

1. Ei riitä, että työn suorittamisen velvollisuus vapautetaan perustuen pinnalliseen ja muodolliseen lähetys sopimukseen, vaan molempien osapuolten konkreettisen lupauksen sisältöön perustuen “työn suorittaminen” on odotettavissa oleva oikeudenmukainen riidanratkaisu.
2. “Työn suorittaminen” on asetettu velvollisuuden täyttämisen vaatimukseksi, joten sopimus katsotaan urakkasopimukseksi, ja muiden kysymysten osalta päätöksen tulisi perustua urakkasopimukseen liittyviin toimialan kauppatapoihin.

Nämä ovat joitakin huomioon otettavia seikkoja.

Yhteenvetona näistä kahdesta kohdasta, oikeudenkäynnissä korostetaan enemmän molempien osapuolten todellista yhteisymmärrystä kuin pinnallista sopimusta. Lisäksi, kun sopimuksen todellinen luonne on kerran määritelty urakkasopimukseksi, muiden kysymysten osalta pyritään ratkaisuun, joka ottaa huomioon urakkasopimukseen liittyvät toimialan kauppatavat. Tämä näkyy selvästi siinä, että kun hylätään tilaajan / toimittajan väitteet, käytetään ilmaisuja kuten “yleisen järjen vastaiset lausunnot urakkasopimuksesta” ja “omaperäiset näkemykset”. Tämä on erittäin ominaista. Yhteiskunnallisen järjen ja yleisen käsityksen heijastuminen lainsäädännön tulkintaan ja sen vaikutus oikeuskäytäntöön on myös huomionarvoinen seikka. Muuten, tässä tuomiossa erittäin tärkeäksi nousseen “työn suorittamisen” käsitteen osalta olemme selittäneet yksityiskohtaisesti seuraavassa artikkelissa ottaen huomioon järjestelmän kehityksen kontekstin.

https://monolith.law/corporate/completion-of-work-in-system-development[ja]

Ottaen huomioon, että urakkasopimusta käytetään usein järjestelmän kehitysprojekteissa ja että sen olennainen elementti on “työn suorittaminen”, tämä on jotain, jota tulisi ymmärtää syvällisesti.

Projektinhallinnan velvollisuuksien ymmärtäminen on myös edellytys

Tämä päätös liittyy läheisesti järjestelmäkehityksen asiantuntijoiden, eli toimittajien, “projektinhallinnan velvollisuuksiin”. Yleinen selitys näistä velvollisuuksista on esitetty alla olevassa artikkelissa.

https://monolith.law/corporate/project-management-duties[ja]

Kun otetaan huomioon yllä olevan artikkelin sisältö, on selvää, että järjestelmäkehitysprojektin asiantuntijana toimivan toimittajan vastuu ei ole kevyt. On totta, että käyttäjän yhteistyö on välttämätöntä projektin sujuvan etenemisen kannalta. Kuitenkin, se, että toimittaja ei tee mitään ponnisteluja pyytääkseen tarvittavaa yhteistyötä käyttäjältä ja että tämä velvollisuus vapautetaan, on harvoin ajateltavissa. On selvää, että projektin epäonnistumisen syyttäminen käyttäjälle on erittäin korkea kynnys. Tämän päätöksen oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen on helpompaa, kun ymmärretään projektinhallinnan periaatteet. Pikemminkin, tästä näkökulmasta johdettu oikeudenmukainen johtopäätös ja sen yhdenmukaisuuden saavuttaminen, teki urakkasopimuksen käytön suositeltavammaksi kuin lähettämisen.

Yhteenveto

Olemme käsitelleet yllä projektien kiistatapauksia, jotka voivat syntyä, kun työvoiman vuokrauksen ja alihankinnan erottelu on epäselvä. Tapauksissa on havaittavissa, että sopimuksen muodollista otsikkoa tärkeämpää on keskinäisesti sovitut konkreettiset ehdot ja toimialan kauppatavat. Lisäksi yksittäin solmittujen sopimusten tyypin – onko kyseessä työvoiman vuokraus vai alihankinta – yksityiskohtainen oikeudellinen keskustelu on tärkeää, mutta myös ‘projektinhallintavelvollisuus’ näyttää olevan tärkeä perusta. IT-projekteissa työvoiman käyttö ei rajoitu vain työvoiman vuokraukseen tai alihankintaan, vaan usein nähdään myös esimerkiksi komennuksia tai lähes valtuutuksia. Yleinen erottelu ja erot näiden välillä, ottaen huomioon myös nämä, on selitetty yksityiskohtaisesti seuraavassa artikkelissa.

https://monolith.law/corporate/difference-contract-dispatch-loan-labor-supply[ja]

Ei pelkästään työvoiman vuokrauksen ja alihankinnan erojen, vaan myös sopimustyyppien epäselvyyksien aiheuttamien kiistojen variaatiot voivat olla moninaisia. Kuitenkin, vaikka käsiteltävä tapaus olisi tuntematon, tärkeintä on ymmärrys perusasioista, kuten ‘projektinhallintavelvollisuudesta’.