Onko muiden omaisuuden luvaton kuvaaminen ja julkaiseminen sallittua?

Ihmisen kasvojen tai ulkonäön ‘kuvaaminen’ tai ‘julkistaminen’ on henkilön kuvan käyttöoikeuden loukkaus. Entä onko toisen henkilön omaisuuden kuvaaminen ja julkistaminen sallittua? Tässä ‘omaisuus’ tarkoittaa yleensä toisen henkilön omaisuutta. Toisin sanoen, voimmeko vapaasti kuvata toisen henkilön omaisuutta ja julkaista sen kuvan?

Todellisuudessa on tärkeää huomata, että oikeudet, jotka tulevat ongelmaksi, vaihtelevat kohteen mukaan.

Rakennusten ja taideteosten tapauksessa

Rakennusten ja taideteosten tapauksessa tekijänoikeus tulee usein kysymykseen. Japanin tekijänoikeuslaki (Japanese Copyright Law) määrittelee seuraavasti:

Tekijänoikeuslaki (Japanese Copyright Law) 46 § “Julkisten taideteosten käyttö”

Taideteoksia, joiden alkuperäiset teokset on pysyvästi asennettu ulkotiloihin, kuten määritelty edellisen pykälän 2 momentissa, tai rakennusten tekijänoikeuksia voidaan käyttää millä tahansa tavalla, lukuun ottamatta seuraavassa lueteltuja tapauksia:

1. Veistoksen monistaminen tai sen monistuksen tarjoaminen yleisölle myynnin kautta

2. Rakennuksen tekijänoikeuden monistaminen rakentamisen kautta tai sen monistuksen tarjoaminen yleisölle myynnin kautta

3. Monistaminen pysyvän ulkoasennuksen aikaansaamiseksi, kuten määritelty edellisen pykälän 2 momentissa

4. Monistaminen pääasiassa taideteoksen monistuksen myyntiä varten tai sen monistuksen myynti

Tämä tarkoittaa, että “ulkotiloihin pysyvästi asennetut tai rakennusten tekijänoikeudet” ovat kiellettyjä toimia, jotka rajoittuvat samanlaisen rakennuksen rakentamiseen ja matkamuistojen kaltaisten monistusten valmistamiseen myyntiä varten. Toisin sanoen, jos tarkoitus on muu kuin nämä, käyttö on sallittua, ja valokuvien ottaminen sekä niiden käyttö mainoksissa on sallittua.

Kuitenkin on olemassa joitakin huomioon otettavia seikkoja. Esimerkiksi, jos kuva on otettu rakennuksen omistajan tontilla, rakennuksen omistajan “laitoksen hallintaoikeus” (Japanese Facility Management Right) saattaa olla etusijalla. Tekijänoikeuden osalta asia on selvä, mutta miten on laita yleisten “esineiden” kanssa? On vaikea kuvitella, että esineellä itsellään olisi jonkinlainen oikeus, esimerkiksi esineen oikeus omakuvaan ei ole mahdollinen, mutta miten meidän pitäisi ajatella tätä? Seuraava esimerkki koskee mainosilmapalloa, josta tuli ongelma.

Mainosilmapallon tapauksessa

Mainosyritys, joka on kantajana, tilasi kaasuilmapallon käytettäväksi mainosvälineenä ja julkaisi sen mainostarkoituksessa. Eräs valokuvaaja otti kuvan ilmapallosta ja toi sen agentille. Kun julisteen valmistusyritys lainasi tämän ilmapallokuvan agentilta ja valmisti siitä julisteen autotehtaalle, mainosyritys, joka on kantajana, väitti, että ilmapallon uutuus ja yksinoikeus menetettiin ja se aiheutti suurta taloudellista vahinkoa. He vaativat autotehtaalta korvauksia menetetyistä voitoista. Korkein oikeus hylkäsi mainosyrityksen valituksen.

Toisen oikeusasteen tuomioistuin, joka oli vastaanottanut ensimmäisen oikeusasteen tuomion, Tokion korkein oikeus totesi,

Yleisesti ottaen, omaisuuden omistajalla on oikeus hyödyntää omaisuuttaan millä tahansa keinolla tai menetelmällä, joka ei ylitä omistusoikeuden rajoja tai loukkaa toisen henkilön oikeuksia tai etuja. Kolmansien osapuolten ei tulisi estää omistajan hyötyä käyttämällä toisen omaisuutta, ellei omistaja ole antanut heille lupaa tehdä niin, olipa kyseessä suora tai epäsuora käyttö.

Tokion korkein oikeus, 28. syyskuuta 1978 (1978)

He totesivat, että yksityisen omaisuuden omistajalla on oikeus ottaa valokuvia ja julkaista niitä, mutta samalla,

Jos kolmas osapuoli käyttää ilmapalloa tietyn tuotteen tai yrityksen mainostamiseen ennen kantajan tavoitteen saavuttamista, ja siten liittää tietyn tuotteen tai yrityksen imagon tiiviisti ilmapalloon, jolloin omistaja, joka on kantaja, ei voi saavuttaa tavoitettaan, kolmannen osapuolen, joka on asemassa, jossa hän voi ennakoida kantajan omistustavoitteen ja sen estämisen seuraukset, tulisi olla vastuussa vahingonkorvauksesta, jos hän rohkenee tehdä niin. Tätä ei voida kiistää. Ja kuten tässä tapauksessa, ilmapallon valokuvan käyttäminen mainosjulisteen materiaalina tulisi myös käsittää ilmapallon käytöksi.

Edellä mainittu

He tunnustivat, että “kolmannen osapuolen, joka on asemassa, jossa hän voi ennakoida kantajan omistustavoitteen ja sen estämisen seuraukset, tulisi olla vastuussa vahingonkorvauksesta, jos hän rohkenee tehdä niin”. Tässä tapauksessa, autotehdas, joka oli vastaaja, ei ollut asemassa, jossa he olisivat voineet ennakoida, että he loukkaisivat tai häiritsisivät kantajan oikeuksia käyttämällä ilmapallokuvaa julisteessaan. Siksi mainosyrityksen valitus hylättiin.

Eläinten ulkonäköön liittyvät tapaukset

Kōchissa, kasvattaja, joka on kasvattanut pitkäpyrstöistä kanaa, joka on kansallinen luonnonmuistomerkki isänsä sukupolvesta lähtien, ja kauppias, joka on myynyt sen valokuvia postikortteina, joutuivat tunneperäiseen konfliktiin. Kasvattaja nosti kanteen kauppiaalle vahingonkorvauksesta, koska tämä väitti ottavansa valokuvia harrastuksena, mutta myi niitä luvatta ja sai voittoa.

Kuitenkin tuomari sanoi, että jatkaakseen oikeudenkäyntiä pitäisi ensin todeta, onko pitkäpyrstöinen kana tekijänoikeuden alainen teos, ja kehotti kasvattajaa hakemaan asiantuntijaa. Kasvattaja menetti itseluottamuksensa ja veti kanteensa pois. Sitten kauppias vaati vahingonkorvausta kasvattajalta väittäen, että “se, että nostaa kanteen, jossa ei pysty todistamaan väitettyjä oikeuksia, on laitonta”. Lopulta Kōchin käräjäoikeus hylkäsi kauppiaan vaatimuksen vahingonkorvauksesta, todeten, että kanteen nostaminen ei ollut laitonta kauppiaan osalta.

Kōchin käräjäoikeus totesi, että pitkäpyrstöistä kanaa ei voida pitää kulttuurisesti luovana ilmaisuna, joka ansaitsee suojelua tekijänoikeuslain mukaan, mutta

Kuitenkin, kuten edellä mainittiin, tämä pitkäpyrstöinen kana on erityisen kaunis, ja sen hoito ja kasvatus vaativat paljon vaivaa ja luovuutta. Kun otetaan huomioon, että se on kasvatettu vuosien ponnistelujen tuloksena, on sanottava, että oikeus myydä valokuvia siitä postikortteina kuuluu kanan omistajan oikeuksien piiriin. Ilman omistajan suostumusta valokuvien myyminen postikortteina on laitonta ja loukkaa omistajan oikeuksia. Henkilön, joka on loukannut näitä oikeuksia, on korvattava aiheutunut vahinko.

Kōchin käräjäoikeuden päätös 29. lokakuuta 1984 (Showa 59)

ja hylkäsi kauppiaan vaatimuksen.
Tähän päätökseen on paljon epäilyjä ja kritiikkiä. Useimmat ovat sitä mieltä, että pitkäpyrstöisellä kanalla ei ole oikeutta kieltäytyä tulemasta kuvatuksi. Omistusoikeuden perusteella voidaan estää kuvaaminen. Jos pitkäpyrstöinen kana on omistajan maalla ja sitä voidaan kuvata vain omistajan maalta, kuvaaminen voidaan kieltää ja kuvausmaksu voidaan periä. Monet ovat sitä mieltä, että “pitkäpyrstöisen kanan kuva” voidaan suojella tällä tavalla.

Milloin kuvaaminen ei ole sallittua, selitetään myös seuraavassa artikkelissa.

https://monolith.law/reputation/infringement-portrait-rights-and-privacy-rights-on-youtube[ja]

Kirjojen tapauksessa

Tang-dynastian kalligrafi, Yan Zhenqingin, itse kirjoittaman ‘Yan Zhenqingin itse kirjoittama Jianzhong Gao Shen Tie’ -teoksen omistava museo on haastanut kustantajan, joka on luvatta kopioinut ja myynyt teosta, oikeuteen omistusoikeuden (käyttöoikeuden) loukkaamisesta. He vaativat teoksen myynnin lopettamista ja sen hävittämistä. Yan Zhenqingin itse kirjoittaman Jianzhong Gao Shen Tien aiempi omistaja A oli antanut valokuvaaja B:lle luvan teoksen kopioimiseen ja jakeluun Showa-kauden (1926-1989) alkupuolella. Myöhemmin museo, joka on teoksen nykyinen omistaja, sai teoksen A:lta. Kustantaja sai valokuvan kuivalevyn B:n perillisiltä Showa 43 -vuonna (1968) ja julkaisi sen avulla Showa 55 -vuoden (1980) elokuun 30. päivänä ‘Wakan Sumihou Senshuu 24. osa: Yan Zhenqingin kaunokirjoitus ja Wang Shulin jäljitelmä’.

Vastauksena tähän museo väitti omistavansa Yan Zhenqingin itse kirjoittaman Jianzhong Gao Shen Tien ja koska teoksen kopioiminen ja jakelu oli tehty ilman lupaa, he vaativat kustantajaa lopettamaan teoksen myynnin ja hävittämään sen, koska heidän omistusoikeuttaan (käyttöoikeuttaan) oli loukattu. Tässä tapauksessa tekijänoikeus on tietenkin jo rauennut.

Asiaa käsiteltiin aina korkeimpaan oikeuteen asti, joka totesi:

“Taiteellisen teoksen alkuperäinen teos on fyysinen esine, mutta samalla se on myös aineeton taiteellinen teos. Koska omistusoikeus kohdistuu fyysiseen esineeseen, taiteellisen teoksen alkuperäisen teoksen omistusoikeus on yksinomaan fyysisen esineen hallintaoikeus, eikä se ole oikeus hallita suoraan aineetonta taiteellista teosta. Ja aineettoman taiteellisen teoksen yksinomainen hallintaoikeus on tekijänoikeuden haltijan yksinoikeus tekijänoikeuden suojan aikana.”

Korkein oikeus, 20. tammikuuta 1984

Se tarkoittaa, että koska aineeton taiteellinen teos ei ole yksinomaisen hallinnan alainen, omistusoikeuden perusteella ei voida estää teoksen myyntiä. Korkein oikeus hylkäsi museon valituksen. Toisin sanoen, fyysisen esineen hallintaoikeus on siviilioikeudellinen oikeus, joka voi hallita fyysisen esineen näkökulmaa yksinomaan, mutta aineettoman näkökulman hallintaoikeus on immateriaalioikeus.

Lisäksi tässä päätöksessä todettiin, että “tekijänoikeuden raukeamisen jälkeen tekijänoikeuden haltijan kopiointioikeus ei palaa omistajalle, vaan teos palautuu julkiseen omistukseen (public domain), ja kuka tahansa voi käyttää sitä vapaasti, kunhan tekijän moraalisia oikeuksia ei loukata”.

Vaahterapuun tapaus

Yllä mainitun korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen on olemassa vaahterapuun tapaus. Kanne nostettiin Nagano prefektuurissa, jossa kantajalla oli maata, jolla kasvoi 15 metriä korkea vaahterapuu, jonka kauneus oli saanut paljon huomiota mediassa. Kantaja huomasi, että puun juuret olivat alkaneet kärsiä suuresta määrästä turisteja, jotka tulivat ihailemaan puuta, ja asetti kyltin, jossa luki “Vaahterapuun kuvaaminen ja kuvien käyttö on sallittua vain henkilökohtaiseen käyttöön, muutoin tarvitaan omistajan lupa”.

Toisaalta, ennen tämän kyltin asettamista, valokuvaaja, joka oli kuvannut vaahterapuuta, julkaisi kirjan, jossa oli kuvia puusta. Tämän seurauksena kantaja nosti kanteen, väittäen, että kirjan julkaiseminen loukkasi hänen omistusoikeuttaan vaahterapuuhun, ja vaati kirjan julkaisemisen lopettamista sekä vahingonkorvauksia. Tässä tapauksessa tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen julkaisemisen lopettamisesta eikä tunnustanut laittoman toiminnan toteutumista.

Tuomioistuin totesi,

“Omistusoikeus on oikeus, joka kohdistuu fyysiseen esineeseen, joten tässä tapauksessa vaahterapuun omistusoikeus rajoittuu oikeuteen hallita puuta yksinomaan fyysisenä esineenä. Se ei sisällä oikeutta yksinomaan valokuvata puuta, kopioida valokuvia tai julkaista kirjaa, jossa on kuvia puusta. Vaikka kolmas osapuoli kopioisi valokuvia puusta tai julkaisisi ja myisi kirjan, jossa on kuvia puusta, se ei loukkaa oikeutta hallita puuta yksinomaan fyysisenä esineenä. Siksi ei voida väittää, että kantajan omistusoikeutta puuhun on loukattu julkaisemalla ja myymällä kirjaa.”

Tokion alioikeus, 3. heinäkuuta 2002 (Gregoriaaninen kalenteri)

ja hylkäsi vaatimuksen julkaisemisen lopettamisesta eikä tunnustanut laittoman toiminnan toteutumista. Tämä on linjassa yllä mainitun korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen kanssa.

Lisäksi tuomioistuin totesi lopuksi,

“Jos kantaja on huolissaan vaahterapuun kasvuolosuhteiden heikkenemisestä tontillaan ja haluaa estää kolmansien osapuolten toimet, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti puun kasvuun, hän voi saavuttaa tämän tavoitteen omistusoikeutensa perusteella. Kuten aiemmin mainittiin, kantaja on jo ilmoittanut, että tontille ei saa mennä tekemään mitään, mikä voisi vaikuttaa haitallisesti puun kasvuun, eikä puuta saa kuvata kaupallisiin tarkoituksiin ilman lupaa. Jos kolmas osapuoli rikkoo näitä sääntöjä menemällä tontille, kantaja voi estää tämän toiminnan ja kolmannen osapuolen voidaan katsoa syyllistyneen laittomaan toimintaan. Lisäksi kantaja voi asettaa tontilleen aidan, joka ei riko maisemaa, jotta hän voi saavuttaa tavoitteensa varmemmin.”

Sama kuin yllä

ja osoitti tämän.

Yhteenveto

Voidaan sanoa, että on vaikeaa säännellä toisen omaisuuden kuvaamista ja näiden kuvien julkaisemista omistusoikeuden perusteella. Kuitenkin, riippuen toiminnan luonteesta, ei ole mahdotonta, että kyseessä olisi laiton teko. Esimerkiksi, jos omistaja hallinnoi omaisuuttaan rakennuksessaan ja joku tunkeutuu sinne kuvaamaan luvatta, saattaa kyseessä olla laiton teko, josta voidaan joutua vastuuseen.

Jos haluat tietää tämän artikkelin sisällön videomuodossa, katso videomme yrityksemme YouTube-kanavalla.