Yksityisyyden oikeuden perusteellinen selitys. Mitä ovat kolme loukkausvaatimusta?

Mitä jos omat henkilötiedot, kuten osoite, puhelinnumero, sairaushistoria tai rikosrekisteri, paljastuisivat…?

Nykyään, esimerkiksi sosiaalisen median kehityksen myötä, tapaukset, joissa arkaluontoisimmat tiedot paljastuvat toisille, ovat lisääntyneet.

Miten voidaan puuttua tällaisiin vakaviin yksityisyyden loukkauksiin? Käydään läpi mahdollisia toimenpiteitä oikeustapausten valossa.

Mitä yksityisyyden loukkaus tarkoittaa

Yksityisyyden loukkaus tapahtuu, kun aiemmin kolmansille osapuolille julkistamattomia yksityiselämän tietoja julkaistaan ja uhri kokee tämän epämiellyttäväksi, vaikka tiedot olisivatkin tosia.

Yksityisyyden loukkauksesta ei ole rangaistuksia rikoslain mukaan, mutta se voi johtaa siviilioikeudelliseen vastuuseen.

Yksityisyyden loukkauksen tyypilliset esimerkit oikeuskäytännössä

Tähän mennessä oikeuskäytännössä tunnustettuja yksityisyyden loukkauksen tyypillisiä esimerkkejä ovat seuraavat:

1. Rikos- ja taustahistoria
2. Sukupuu
3. Sairaudet ja sairaushistoria
4. Sormenjäljet
5. Fyysiset ominaisuudet
6. Arkielämä ja käyttäytyminen
7. Nimi, osoite ja puhelinnumero
8. Yksityiselämä kotona

Edellä mainitut pätevät myös periaatteessa internetissä tapahtuvaan herjaus- ja panettelutoimintaan.

Usein kuulemme sanottavan, että “se on yksityisyyden loukkaus”, mutta itse asiassa rikoslaissa ei ole pykälää, joka koskisi suoraan “yksityisyyden loukkausta”. Sen sijaan voit vaatia korvauksia siviilioikeudellisena laittomana toimintana.

Miten sitten yksityisyyden oikeus, jolle ei ole olemassa kirjallista pykälää, on kehittynyt ja tunnustettu? Selitämme sen oikeuskäytännön avulla.

Yksityisyyden suoja on tunnustettu oikeuskäytännössä

Yksityisyyden suoja on alkanut saada tunnustusta “oikeutena” oikeuskäytännössä yhteiskunnan kehittyessä. Tämän käännekohdan loi kuuluisa oikeustapaus, joka tunnetaan nimellä “Juhlien jälkeen”. Tässä tapauksessa yksityisyyden loukkauksen kolme vaatimusta määriteltiin selkeästi.

(i) Se on asia, joka liittyy yksityiselämään tai joka voidaan tulkita liittyvän yksityiselämään
(ii) Se on asia, jonka yleisön arvioinnissa yksityishenkilön näkökulmasta ei haluttaisi julkaistavan, toisin sanoen asia, jonka julkaiseminen aiheuttaisi psyykkistä rasitusta tai ahdistusta yleisön näkökulmasta
(iii) Se on asia, jota yleisö ei vielä tiedä

Katsotaanpa oikeustapauksen sisältöä.

“Juhlan jälkeen” tapaus ja yksityisyyden suoja

“Yksityisyyden suojan” alkuperä voidaan jäljittää Yukio Mishiman vuonna 1960 (Showa 35) julkaisemaan romaaniin “Juhlan jälkeen”.

Romaani perustuu Hachiro Aritaan, joka toimi diplomaattina ja ulkoministerinä ja asettui ehdolle Tokion kuvernöörinvaaleissa kahdesti. Arita, joka toimi romaanin päähenkilön, Yugen Noguchin, mallina, vaati Mishimalta ja Shinchosha-kustantamolta miljoonan jenin vahingonkorvauksia ja anteeksipyyntöilmoituksen julkaisemista, koska hän koki henkistä kärsimystä romaanin sisällön vuoksi. Arita väitti, että “Juhlan jälkeen” kurkisti ja paljasti hänen yksityiselämänsä mielivaltaisesti, ja tämä aiheutti hänelle sietämätöntä henkistä kärsimystä, vaikka hän oli päättänyt viettää rauhallisen eläkkeelle jäämisen.

Tähän kanteeseen liittyen Tokion alioikeus määräsi 28. syyskuuta 1964 (Showa 39), että Mishima ja Shinchosha maksavat yhdessä Aritalle 800 000 jeniä (anteeksipyyntöilmoituksen julkaisemista ei hyväksytty) ja totesi tuomiossaan, että “ns. yksityisyyden suoja ymmärretään oikeudellisena suojana tai oikeutena olla paljastamatta yksityiselämäänsä mielivaltaisesti”. Tämä on ensimmäinen oikeustapaus, jossa yksityisyyden suoja tunnustettiin.

Todellisuuden kuvaamisen oikeellisuus ei ole ongelma

Huomionarvoista on, että yksityisyyden loukkauksessa, kuten edellä mainituissa vaatimuksissa, kyse on loppujen lopuksi “minkä tyyppisestä asiasta on kyse” eli “teeman” ongelmasta, ja sen kuvaamisen oikeellisuus ei ole ongelma. Esimerkiksi, jos henkilön rikoshistoriaa, alkuperää jne. kuvataan, ongelma on, täyttääkö tällainen “teema” vaatimukset, ei se, onko kuvattu rikoshistoria tai alkuperä oikea. Tämä ei ole ongelma “yksityisyyden loukkauksen” suhteen.

Ilmaisunvapaus kirjallisuudessa ei ole absoluuttinen

Toisaalta perustuslaki tunnustaa myös ilmaisunvapauden. Vertailtaessa ilmaisunvapautta ja yksityisyyden suojaa, “jos yksityisyyden suojaa tunnustetaan edellä mainittujen vaatimusten mukaisesti, on itsestään selvää, että jos on laillinen syy julkaista toisen henkilön yksityiselämä, se ei ole laitonta ja lopulta rikos ei toteudu.” Tämä tarkoittaa, että ilmaisunvapaus kirjallisuudessa ei ole absoluuttinen.

Seuraavaksi esiteltävä oikeustapaus koskee myös henkilön yksityisyyden suojaa, josta tuli romaanin malli. Keskustelun aiheena oli “kuuluuko henkilön ulkonäkö yksityisyyteen”.

“Kala ui kivessä” tapaus ja yksityisyyden suoja

“Kala ui kivessä” on romaani, joka julkaistiin lehdessä “Shinchō” vuonna 1994 (Heisei 6). Se on Yumi Yanagin debyyttiteos. Teoksen mallina toimi Yanagin tuttava, Japanissa asuva korealainen nainen, jolla oli suuri kasvain kasvoissaan.

Ennen ja jälkeen julkaisun, Yanagi ei koskaan maininnut kirjoittavansa romaania, jossa nainen toimii mallina. Kun nainen sai tietää asiasta ystävältään ja osti kirjan, hän järkyttyi suuresti ja protestoi kirjailijaa vastaan yksityisyyden loukkauksena, mutta häntä ei kuunneltu. Tämän seurauksena hän haki väliaikaista julkaisukieltoa.

Yanagi väitti, että koska syyttäjä ei ole julkkis, lukijat eivät voi tunnistaa kirjan hahmoa Park Rikaa syyttäjäksi, ja koska kyseessä on puhdas fiktio, se on suurelta osin kuvitteellista. Lisäksi hän väitti, että ulkonäköön liittyvät asiat eivät kuulu yksityisyyden piiriin.

Tokion alioikeus määräsi Yanagin, Shinchō-yhtiön ja päätoimittajan maksamaan yhteisvastuullisesti miljoona jeniä vahingonkorvauksia ja erikseen Yanagin maksamaan 300 000 jeniä.

Tuomiossa todettiin seuraavaa:

Lukijoita, jotka tuntevat syyttäjän ominaisuudet, on suuri määrä, joten on mahdollista, että he tunnistavat syyttäjän ja kirjan hahmon toisikseen. Lisäksi kuvausta ei ole muutettu merkittävästi. Nykyiset tosiasiat ja kuvitteelliset tosiasiat on esitetty sulautuneina toisiinsa, eikä lukijat pysty helposti erottamaan niitä toisistaan. Tämän seurauksena on suuri vaara, että kuvitteellisuus sekoitetaan tosiasioihin, mikä loukkaa syyttäjän yksityisyyttä ja kunniaa.

Tokion alioikeuden päätös 22.6.1999 (Heisei 11)

Yanagi valitti tuomiosta, mutta Tokion hovioikeus hylkäsi valituksen 15.2.2001 (Heisei 13) ja totesi, että “kasvaimen olemassaolon laaja julkistaminen on henkilökohtaisen oikeuden loukkaus” ja myönsi julkaisukiellon.

Yanagi valitti vielä korkeimpaan oikeuteen, mutta 24.9.2002 (Heisei 14), korkein oikeus hylkäsi valituksen ilman suullista käsittelyä. Se totesi, että “julkaisemalla naisen yksityisyyden, joka ei liity julkiseen etuun, romaanissa, loukataan naisen, jolla ei ole julkista asemaa, kunniaa, yksityisyyttä ja kunniantuntoa”. Se totesi myös, että “jos se julkaistaan, naiselle voi aiheutua korjaamatonta vahinkoa”.

Toisessa artikkelissa selitetään tapauksia, joissa kunnianloukkaus ja muut rikokset voivat toteutua, vaikka romaanin tai muun teoksen päähenkilölle tai hahmoille annettaisiin eri nimi, mutta malli voidaan tunnistaa todelliseksi henkilöksi.

https://monolith.law/reputation/defamation-privacy-infringement-identifiability[ja]

Kuuluuko henkilön ulkonäkö yksityisyyteen?

Yksi tämän oikeudenkäynnin kysymyksistä oli, kuuluuko henkilön ulkonäkö yksityisyyden piiriin. Yanagi väitti, että “ulkonäköön liittyvät asiat eivät kuulu yksityisyyden piiriin”, mutta ensimmäisen oikeusasteen tuomiossa todettiin, että “vaikka henkilö ei tuntisi syyttäjää eikä tietäisi kasvaimesta, hän ei voi kieltää mahdollisuutta, että henkilö, joka tietää syyttäjän olemassaolon, voi lukea tämän romaanin, ja kasvaimen olemassaolon paljastaminen loukkaa syyttäjän yksityisyyttä”.

Valitusasteen tuomiossa todettiin myös, että “henkilön vamma tai sairaus on sellaista tietoa henkilöstä, jota hän ei halua muiden tietävän. Erityisesti ulkonäköön liittyvän vamman olemassaolo, varsinkin jos se on harvinainen kuten tässä tapauksessa, voi tulla yleisen uteliaisuuden kohteeksi, jos se julkaistaan yhdessä henkilön muiden ominaisuuksien kanssa”. Se totesi myös, että “kasvojen kasvaimen aiheuttama vamma on huomioon ottamatta jätetty”.

Yksityisyyden loukkaamisen rajojen tunnustaminen oikeudenkäynnissä

“Juhlien jälkeen” -tapauksessa, “Kala ui kivessä” -tapauksessa ja niitä seuranneissa oikeudenkäynneissä on kerätty ennakkotapauksia, ja vähitellen määritellään yksityisyyden loukkaamisen rajoja. Ei-fiktiivisessä “Käänteinen” -tapauksessa kiisteltiin “rikoshistoriaan liittyvistä seikoista”. Tuomio selvennettiin seuraavasti:

Kun henkilö on saanut syyllisen tuomion tai suorittanut rangaistuksensa, hänen odotetaan palaavan yhteiskuntaan tavallisena kansalaisena. Siksi hänellä on oikeus olla vahingoittamatta uutta sosiaalista elämäänsä ja estämättä uudelleensijoittumistaan rikoshistoriaan liittyvien seikkojen julkistamisen kautta.

Ylin oikeus, 8. helmikuuta 1994 (Heisei 6)

Tässä tuomiossa tunnustetaan, että jos “oikeudellinen etu olla julkistamatta rikoshistoriaan liittyviä seikkoja” ja “tarve julkaista rikoshistoriaan liittyviä seikkoja käyttäen oikeaa nimeä teoksessa” verrataan, ja vain jos ensimmäinen on parempi, voidaan vaatia korvausta, ja poikkeuksellisesti rikoshistoriaan liittyvien seikkojen julkistaminen on sallittua.

Lisäksi 15. joulukuuta 1995 (Heisei 7), korkein oikeus totesi, että “sormenjäljet ovat sormenpään kuvioita, eivätkä ne itsessään ole yksityiselämään, persoonallisuuteen, ajatuksiin, uskomuksiin, omatuntoon jne. liittyviä tietoja, mutta niiden ainutlaatuisuuden ja muuttumattomuuden vuoksi sormenjälkien käyttö voi vaarantaa yksityiselämän tai yksityisyyden loukkaamisen” ja “Japanin perustuslain 13 artikla määrää, että kansalaisten yksityiselämän vapautta tulisi suojella valtion vallan käytöltä, joten yksityiselämän vapauden yhtenä osana, kukaan ei saa pakottaa sormenjälkien ottamista.”

Yksityisyyden käsite on syntynyt yhteiskunnan muutoksen myötä ja on tunnustettu ennakkotapauksissa, joten kun yhteiskunnan informatisoituminen etenee, yksityisyyden käsite muuttuu ja kehittyy edelleen.

Asianajajan palkkaamisen edut

Voit itse ratkaista oikeudellisia ongelmia, mutta oikeudellisissa menettelyissä, joita oikeudellisen maallikon voi suorittaa, on rajoituksia, ja neuvottelujen epäonnistumisen riski kasvaa.

Asianajaja voi edistää neuvotteluja edukseen asianmukaisten oikeudellisten menettelyjen avulla, jotka perustuvat laajaan oikeudelliseen tietämykseen. Lisäksi, koska asianajaja toimii asiakkaan edustajana, hän voi olla yhteydessä vastapuoleen asiakkaan puolesta, jolloin asiakkaan ei tarvitse olla yhteydessä itse. Lisäksi asianajaja hoitaa kaikki monimutkaiset oikeudelliset asiakirjat, neuvottelut ja oikeudenkäynnit. Asianajaja on asiakkaan puolella. Jos ongelma ilmenee, älä yritä ratkaista sitä itse, vaan konsultoi ensin asianajajan kanssa.

Yhteenveto

Kuten olemme tähän mennessä selittäneet, yksityisyyden loukkaus on melko monimutkainen oikeudellinen ongelma, jolla ei ole selkeää perustaa laissa, ja joka on määritelty oikeudenkäyntien kertymän perusteella kolmen vaatimuksen mukaisesti. On rajoituksia siinä, mitä oikeudellisia toimenpiteitä ei-oikeudellinen asiantuntija voi toteuttaa, ja neuvottelut voivat olla vaikeita.

Asianajajan palkkaaminen voi usein johtaa edullisiin neuvotteluihin asianmukaisten oikeudellisten toimenpiteiden avulla, jotka perustuvat laajaan oikeudelliseen tietämykseen.

Lisäksi, koska asianajaja ottaa yhteyttä suoraan henkilöön, joka julkaisee yksityisyyttä loukkaavaa tietoa, ei ole tarvetta, että asiakas itse ottaa yhteyttä, ja monimutkaiset oikeudelliset asiakirjat hoitaa asianajaja.

Jos olet huolissasi yksityisyyden loukkauksesta internetissä, kannattaa konsultoida asianajajaa, jolla on laaja kokemus mainehaittojen hallinnasta.