Esimerkkejä yksityisyyden loukkauksista internetissä ja niiden tuntemattomuus

Yksityiselämää kuvailevasta romaanista “After the Feast”, joka aiheutti yksityisyyden loukkaamista koskevan ongelman, Tokion alioikeus määritteli yksityisyyden oikeuden “oikeudelliseksi suojaksi tai oikeudeksi, joka estää yksityiselämän tarpeettoman julkistamisen”. Yksityisyyden loukkaamisen perusedellytykset ovat seuraavat:

1. Se on yksityiselämään liittyvä tosiasia tai asia, joka voidaan tulkita sellaiseksi (yksityisyys)

2. Se on asia, jonka yleisön arvioinnin perusteella henkilö ei haluaisi julkaistavan (salassapito)

3. Se on asia, jota yleisö ei vielä tiedä (ei-julkisuus)

4. Henkilö on todellisuudessa tuntenut epämukavuutta tai ahdistusta julkistamisen seurauksena

Tokion alioikeuden päätös 28. syyskuuta 1964 (Showa 39)

Internetissä tapahtuvan yksityisyyden loukkaamisen tapauksessa on usein niin, että vahinko leviää, kun joku toinen on jo kirjoittanut tietoja sosiaaliseen mediaan tai keskustelupalstalle, ja näitä tietoja jaetaan uudelleen tai ne kirjoitetaan uudelleen. Tässä tapauksessa jotkut saattavat ajatella, “koska olen vain kopioinut jo julkistettuja tietoja, en täytä yksityisyyden loukkaamisen edellytystä, joka on ei-julkisuus, joten minua ei voida syyttää yksityisyyden loukkaamisesta”.

Mutta entä jos esimerkiksi henkilö A kirjoittaa Twitterissä “XX on eronnut” ja henkilö B lähettää tämän tiedon anonyymille keskustelupalstalle, voiko henkilö B välttää vastuun? Selitämme, miten oikeus todella arvioi ei-julkisuuden.

https://monolith.law/reputation/personal-information-and-privacy-violation[ja]

Mikä on ei-julkisuus?

Esimerkiksi on olemassa tapaus, jossa ääninäyttelijä pidätettiin lapsen pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen vuoksi. Tässä tapauksessa raportit, jotka mainitsivat ääninäyttelijän taiteilijanimen ja hänen edustamansa televisiomainoksen nimen, eivät rikkoneet yksityisyyden suojaa, koska nämä tiedot olivat julkisia (Tokion alioikeuden päätös 14. syyskuuta 2015 (Gregoriaaninen kalenteri)).

Yleisesti ottaen, jos kirjoitat artikkelin tai teet jotain muuta, joka koskee asioita, jotka ovat jo yleisesti tiedossa, se ei riko yksityisyyden suojaa. Mutta miten voimme erottaa “vielä tuntemattoman” ja “jo tunnetun”?

Kuvaus synnynnäisestä etenevästä änkytyksestä

On olemassa tapaus, jossa a-yhdistyksen kansainvälisen varapuheenjohtajan on vaatinut korvauksia, koska syytetyn julkaisema artikkeli internet-sivustolla on alentanut hänen sosiaalista arvostustaan ja kuvaukset hänen vakavasta synnynnäisestä etenevästä änkytyksestään ovat loukanneet hänen yksityisyyttään.

Syytetty oli perustanut verkkosivuston nimeltä “Harkitse eroamista a-yhdistyksestä”, jossa hän julkaisi artikkelin, jossa hän väitti, että A, joka oli pitkään toiminut englanninkielisenä tulkkina a-yhdistyksen B-kunniajäsenen ja ulkomaisten vieraiden tapaamisissa ja jolla oli tärkeä rooli yhdistyksessä, oli eronnut a-yhdistyksestä ja liittynyt temppeliin, joka oli ristiriidassa yhdistyksen kanssa. Artikkelissa väitettiin, että syytetty oli myöntänyt huhun todeksi ulkopuolisessa haastattelussa ja tarjonnut sisäistä tietoa siitä, että A:n eroaminen oli vakava asia ja aiheutti vastuukysymyksiä a-yhdistyksen kansainvälisessä organisaatiossa.

https://monolith.law/reputation/disease-information-and-privacy-infringement[ja]

Lainaus kirjasta

Artikkelissa syytetty kirjoitti, että kantaja, joka oli a-yhdistyksen kansainvälisen pääkonttorin sihteeri, oli vastuuton ja pelkuri, joka käytti hyväkseen koulutustaan ja jätti kaiken vastuun muille. Lisäksi hän lainasi kirjasta, jossa sanottiin, että kantajan synnynnäinen etenevä änkytys oli vakava ja että hänen kanssaan keskusteltaessa oli varauduttava kirjoittamaan. Kantaja haastoi syytetyn oikeuteen, koska hän katsoi, että nämä kirjoitukset loukkasivat hänen kunniaansa ja yksityisyyttään.

Tuomioistuin totesi, että kyseinen artikkeli osoitti, että kantaja, joka oli a-yhdistyksen kansainvälisen organisaation johtotehtävissä, oli vastuuton ja pelkuri, joka käytti hyväkseen “c-yliopiston” tutkintoaan ja yritti välttää vastuunsa siirtämällä sen toisille. Tuomioistuin katsoi, että tämä alensi kantajan sosiaalista arvostusta ja tunnusti kunnianloukkauksen.

Lisäksi tuomioistuin totesi, että “tieto siitä, että kantaja on vakavasti synnynnäisesti änkyttävä, on tietoa, jota ei voida tietää, ellei ole läheisessä keskustelusuhteessa, ja että se on tietoa, jota ei haluta julkaista yleisen ihmisen herkkyyden perusteella. Tämän tiedon julkaiseminen loukkasi kantajan yksityisyyttä.” Tuomioistuin hylkäsi syytetyn väitteen, että hän oli vain lainannut osan kirjan kuvauksesta synnynnäisestä etenevästä änkytyksestä, joka oli laajalti tunnettu a-yhdistyksen jäsenille jo Heisei 3:n (1991) aikoihin.

“On selvää, että syytetyn toiminta, jossa hän julkaisi tietoa kantajan änkytyksestä omalla internet-sivullaan, loukkasi yksityisyyttä, koska se paljasti tiedon laajemmalle yleisölle. Vaikka kantajan änkytyksestä olisi tiedetty tietyssä laajuudessa Heisei 3:n (1991) aikoihin, sen tunnettuus olisi voinut kadota ajan myötä. Jos tämä tieto julkaistaan uudelleen yli 15 vuoden kuluttua, on luonnollista, että se loukkaa yksityisyyttä uudelleen.”

Tokion alioikeuden päätös 30. elokuuta 2010

Tuomioistuin määräsi syytetyn maksamaan kantajalle 3 miljoonaa jeniä henkisen kärsimyksen korvauksena ja 300 000 jeniä asianajokuluina, yhteensä 3,3 miljoonaa jeniä.

“Olen vain lainannut” on yleinen puolustus, mutta jos julkaiset sen internetissä, jolloin se tulee laajemman yleisön tietoon, ja teet sen yli 15 vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen, se katsotaan uudeksi yksityisyyden loukkaukseksi.

https://monolith.law/reputation/calculation-method-of-compensation-for-damages[ja]

Entinen yhdistyksen nimi

19. kesäkuuta 2003, viisi henkilöä, mukaan lukien johtaja ja neljä miesopiskelijaa, pidätettiin raiskausepäilyn vuoksi. Myöhemmin 14 opiskelijaa, jotka olivat peräisin arvostetuista yliopistoista pääkaupunkiseudulla, tuomittiin raiskauksen yrityksestä “Super Free -tapauksessa”. Kanteen nostaja, joka oli mainittu nimeltä internet-foorumilla osallistujana tähän tapaukseen, pyysi lähettäjän tietojen paljastamista palveluntarjoajalta.

Kantaja oli osallistunut Super Free -yhdistykseen opiskeluaikanaan, mutta hän oli eronnut yhdistyksestä ennen jäsenten tekemää raiskausta. Valmistumisensa jälkeen hän oli työskennellyt apulaisprofessorina kansallisessa yliopistossa. Artikkelit, jotka viittasivat kantajaan yhdistyksen jäsenenä ja antoivat ymmärtää, että hän olisi ollut osallisena raiskaustapauksessa, alensivat hänen yhteiskunnallista arvostustaan. Lisäksi se, että hän oli ollut jäsenenä kyseisessä yhdistyksessä, oli asia, jonka hän halusi piilottaa. Tämä oli tieto, jota hän ei halunnut tulla julkisuuteen, joten se loukkasi hänen yksityisyyttään. Tämän vuoksi hän pyysi lähettäjän tietojen paljastamista nostaaakseen kanteen.

Artikkelien lainaaminen netissä

Välittäjäpalveluntarjoaja väitti, että jo vuosina 2005, 2006 ja 2008 (Heisei 17, 18 ja 20) oli julkaistu internetissä artikkeleita, jotka olivat täysin samanlaisia kuin tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit ja joissa kuvattiin kantajaa. Heidän mukaansa kantajan yhteiskunnallinen arvostus oli jo laskenut näiden artikkelien seurauksena, eikä tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit aiheuttaneet uutta laskua arvostuksessa. Lisäksi he väittivät, että yksityisyyden loukkaamista ei ollut tapahtunut, koska artikkelit vain toistivat jo aiemmin julkistettuja tietoja, eivätkä siten täyttäneet yksityisyyden suojan edellyttämää tuntemattomuuden vaatimusta.

Tuomioistuin totesi, että jos otetaan huomioon tavallisen lukijan tavanomainen huomio ja lukutapa, tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit antavat vaikutelman, että kantaja oli osallistunut raiskaustapaukseen Super Free -järjestön jäsenenä, ja että tämä alentaa kantajan yhteiskunnallista arvostusta. Kuitenkin, vaikka kaikki todisteet otettiin huomioon, ei löytynyt mitään todisteita, jotka viittaisivat siihen, että kantaja olisi osallistunut raiskaustapaukseen. Tuomioistuin totesi, että tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit eivät esitä tosiasioita, jotka olisivat totta, eikä myöskään ole mitään perusteltua syytä uskoa, että lähettäjä olisi uskonut niiden olevan totta. Näin ollen tuomioistuin totesi, että kunnianloukkaus oli tapahtunut.

Tuomiossa todettiin:

“Vastaaja väittää, että koska internetissä oli jo julkaistu artikkeleita, jotka olivat samanlaisia kuin tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit, niiden ei katsota aiheuttavan uutta laskua yhteiskunnallisessa arvostuksessa. Kuitenkin, koska ei voida olettaa, että aiempien artikkelien ja tässä tapauksessa tarkasteltavien artikkelien lukijakunta olisi päällekkäinen, ei voida kieltää, että tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit alentavat yhteiskunnallista arvostusta. Näin ollen vastaajan väitettä ei voida hyväksyä.”

Tokion alioikeuden päätös 22. marraskuuta 2012 (Heisei 24)

Tämä “ei voida olettaa, että lukijakunta olisi päällekkäinen” on luonnollisesti itsestään selvä huomautus.

Myös yksityisyyden loukkaamisen osalta:

“Voidaan sanoa, että se, että kantaja oli opiskeluaikanaan ○○:n jäsen, on asia, jota yleisö ei vielä tiedä. Ottaen huomioon ○○:n raiskaustapauksen vakavuuden, voidaan katsoa, että se on asia, jota yleisö ei halua julkaistavan, jos otetaan huomioon tavallisen ihmisen herkkyys (tässä yhteydessä ei voida katsoa, että se olisi yleisesti tunnettu tosiasia vain siksi, että internetissä on olemassa artikkeleita, jotka ovat samanlaisia kuin tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit). Näin ollen voidaan katsoa, että tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit loukkaavat kantajan yksityisyyden suojaa, eikä ole olemassa mitään olosuhteita, jotka viittaisivat siihen, että loukkaus olisi laillinen.”

Tokion alioikeuden päätös 22. marraskuuta 2012 (Heisei 24)

Tuomioistuin totesi, että on selvää, että tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit loukkaavat kantajan yksityisyyden suojaa, ja että kantajalla on oikeutettu syy vaatia lähettäjän tietojen paljastamista, koska hän harkitsee vahingonkorvausvaatimusta ja kieltohakemusta perustuen oikeudenloukkaukseen. Näin ollen tuomioistuin määräsi välittäjäpalveluntarjoajan paljastamaan lähettäjän tiedot.

Se, että internetissä on olemassa artikkeleita, jotka ovat samanlaisia kuin tässä tapauksessa tarkasteltavat artikkelit, ei tarkoita, että se olisi yleisesti tunnettu tosiasia.

https://monolith.law/reputation/provider-liability-limitation-law[ja]

https://monolith.law/reputation/disclosure-of-the-senders-information[ja]

“Plastiikkakirurgialla muokattu kasvot” maininta

On ollut tapaus, jossa kantaja on vaatinut vahingonkorvausta syytettyltä laittomasta toiminnasta, koska syytetty oli julkaissut viisi artikkelia internet-foorumilla, jotka loukkasivat kantajan yksityisyyttä ja halvensivat häntä.

Artikkelissa oli maininta “【A:n tausta】viite http://〈lyhennetty〉”, ja kun URL-osoitetta klikattiin, näkyviin tuli sivu, jossa kantajan tausta oli esitetty. Lisäksi artikkelissa oli mainittu yrityksen, jonka edustajana kantaja toimii, pääkonttorin sijainti ja yrityksen nimi. Tämän vuoksi oli mahdollista, että artikkelin lukija saattoi tunnistaa, että artikkelissa mainittu A oli kantaja.

Artikkelissa oli maininta “plastiikkakirurgialla muokattu kasvot”. Tuomioistuin totesi, että yleisen lukijan normaalin tulkinnan mukaan tämä viittaa siihen, että kantaja on käynyt plastiikkakirurgisessa toimenpiteessä. Tämä on yksityiselämään liittyvä asia tai sellainen, jota voidaan pitää sellaisena, ja se on asia, jota ei haluta julkaistavan yleisen ihmisen herkkyyden perusteella.

Muiden saman keskusteluketjun artikkelien lainaukset

Syytetty väitti, että artikkeli, jolla oli sama sisältö kuin tässä artikkelissa, oli jo julkaistu muissa saman keskusteluketjun “○○○” artikkeleissa, ja että tämä artikkeli oli vain kopioitu tai perustui näihin muiden kuin syytetyn julkaisemiin artikkeleihin. Siksi se ei täyttänyt yksityisyyden loukkaamisen edellytystä, joka on ei-julkisuus. Tuomioistuin totesi, että vaikka samansisältöisiä artikkeleita oli todellakin julkaistu ja niissäkin viitattiin kantajaan “plastiikkakirurgialla muokattuna kasvona”,

On vaikea ajatella, että henkilö, joka lukee tietyn keskusteluketjun, lukee kaikki sen artikkelit, kun kyseisessä ketjussa on julkaistu useita artikkeleita. Näiden seikkojen valossa tämä artikkeli koskee asioita, joita yleinen ihminen ei vielä tiedä, ja se täyttää ei-julkisuuden vaatimuksen.

Tokion alioikeus, päätös 17. heinäkuuta 2014 (Gregoriaaninen kalenteri)

Tuomioistuin tunnusti yksityisyyden loukkauksen. On sanottava, että tämä on päätös, joka ottaa huomioon internetin taipumuksen: haukkumis- ja herjausartikkelit voivat loukata yksityisyyttä entisestään, kun ne luetaan uusilta lukijoilta, jotka eivät ole lukeneet aiempia viestejä, ja aiheuttaa “nettitulipalon”. Jos levität haukkumista ja herjausta vain siksi, että se on kirjoitettu muissa artikkeleissa, sinut voidaan asettaa vastuuseen uudelleen.

Lisäksi tuomioistuin totesi, että artikkelissa oleva “chon” -maininta, jolla on merkityksiä kuten tyhmä ja typerä, ja jota on käytetty halventavasti Korean ja korealaisia kohtaan, loukkasi kantajan kunniaa ja halvensi häntä. Tuomioistuin määräsi syytetyn maksamaan yhteensä 1 118 700 jeniä, joka koostui 500 000 jenin vahingonkorvauksesta, 100 000 jenin asianajokuluista ja 518 700 jenin julkaisijan tunnistamiskuluista.

Yhteenveto

“Olen vain lainannut” tai “muutkin kirjoittavat samasta” -vaikka näin sanoisitkin, usein vastuusta ei voi välttyä.

Onko yksityisyyden loukkaus tapahtunut vai ei, on usein vaikea arvioida. Siksi on suositeltavaa kääntyä kokeneen lakimiehen puoleen.