Peli ja laki (jatko-osa): Kuluttajasopimuslaki, erityiskauppalaki, sähköisen viestinnän palvelulaki

Erityisesti nykyään, kun online-pelit ja pelien sisäiset maksulliset pelit ovat yleistyneet, on tarpeen varmistaa pelien laillisuus erilaisten lakien suhteen ja varmistaa, että niitä hallinnoidaan laillisesti. Tässä artikkelissa olemme käsitelleet tekijänoikeuslakia, arpajaislakia ja rahansiirtolakia ensimmäisessä osassa, ja toisessa osassa selitämme kuluttajasopimuslakia, erityiskauppalakia ja sähköisen viestinnän palvelulakia.

https://monolith.law/corporate/game-copyright-part1[ja]

Kuluttajasopimuslakiin liittyen

Kuluttajasopimuslaki (japaniksi: 消費者契約法) on laki, joka on suunniteltu suojelemaan kuluttajien oikeuksia ja etuja. Tämä laki määrittelee kuluttajan ja yrityksen välisen sopimuksen ehdot ja säännöt. Se myös tarjoaa suojaa kuluttajille, jotka ovat saattaneet joutua epäoikeudenmukaisiin tai harhaanjohtaviin kaupallisiin käytäntöihin.

Kuluttajasopimuslaki sisältää seuraavat keskeiset kohdat:

– Kuluttajan oikeus saada tietoa: Yritysten on annettava kuluttajille selkeää ja ymmärrettävää tietoa tuotteista ja palveluista ennen sopimuksen tekemistä.
– Epäoikeudenmukaiset sopimusehdot: Laki kieltää yrityksiä käyttämästä epäoikeudenmukaisia tai harhaanjohtavia ehtoja kuluttajasopimuksissa.
– Kuluttajan oikeus peruuttaa sopimus: Kuluttajilla on oikeus peruuttaa sopimus tietyissä olosuhteissa, kuten esimerkiksi silloin, kun he eivät ole saaneet riittävästi tietoa tuotteesta tai palvelusta.

Kuluttajasopimuslaki on tärkeä osa kuluttajansuojaa ja se auttaa varmistamaan, että yritykset toimivat reilusti ja avoimesti kuluttajien kanssa. Tämä laki on myös tärkeä työkalu kuluttajille, jotka haluavat puolustaa oikeuksiaan ja etujaan.

Mikä on kuluttajasopimuslaki?

Kuluttajasopimuslaki on laki, joka määrittelee kuluttajien ja yritysten välillä solmittavat sopimussuhteet.

Kuluttajasopimuslain tarkoitus

Kuluttajasopimuslain tarkoitus määritellään seuraavasti Kuluttajasopimuslain 1 §:ssä:

(Tarkoitus)

1 § Tämän lain tarkoituksena on ottaen huomioon kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä oleva tiedon laatu ja määrä sekä neuvotteluvoiman epätasapaino, mahdollistaa kuluttajan oikeus peruuttaa sopimuksen tekemistä tai hyväksymistä koskeva ilmoitus, jos elinkeinonharjoittajan tietty toiminta on johtanut kuluttajan harhaan tai hämmennykseen. Lisäksi laki tekee tyhjäksi sellaiset ehdot, jotka vapauttavat elinkeinonharjoittajan vahingonkorvausvastuusta tai muutoin epäoikeudenmukaisesti vahingoittavat kuluttajan etuja, kokonaan tai osittain. Laki myös mahdollistaa pätevien kuluttajajärjestöjen oikeuden vaatia elinkeinonharjoittajia lopettamaan tällaiset toimet kuluttajien vahinkojen syntymisen tai laajenemisen estämiseksi. Tämän lain tavoitteena on suojella kuluttajien etuja ja edistää kansalaisten elämän vakautta ja parantamista sekä kansantalouden terveellistä kehitystä.

Yksinkertaisesti sanottuna, Kuluttajasopimuslain tarkoituksena on, ottaen huomioon kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä oleva tiedon laatu ja määrä sekä neuvotteluvoiman epätasapaino, varmistaa, että sopimusosapuolet voivat solmia sopimuksen tasapuolisesti ja suojata kuluttajan etuja.

Säännökset Japanin kuluttajasopimuslain mukaan

Offline-peleissä peliyrityksillä ei ole mahdollisuutta päästä käyttäjän tiliin, joten on vaikea toteuttaa mitään toimenpiteitä käyttäjää kohtaan.

Toisaalta, online-peleissä käyttäjät luovat tilejä ja pääsevät peliyrityksen tarjoamiin palvelimiin pelaamaan pelejä. Tästä johtuen online-peleissä peliyrityksen ja käyttäjän välinen suhde jatkuu.

Online-pelien tällaisen luonteen vuoksi uskon, että lähes kaikissa online-peleissä on määritelty käyttöehdot tai vastaavat säännöt.

Monet ihmiset eivät lue käyttöehtoja huolellisesti ennen pelaamista, mutta Japanin kuluttajasopimuslain näkökulmasta nämä käyttöehdot ovat ongelma.

Pelien käyttöehdoissa voi olla määräyksiä, jotka sallivat peliyrityksen toteuttaa rangaistustoimenpiteitä, kuten tilin keskeyttämisen tai poistamisen, käyttäjille, jotka rikkovat ehtoja. Lisäksi ehtoihin voi sisältyä määräyksiä sopimusrikkomussakkojen tai vahingonkorvausten osalta.

Sanktioiden määräämistä koskevat lausekkeet

Ensinnäkin, sanktioiden määräämistä koskevat lausekkeet liittyvät seuraavaan Japanin kuluttajasopimuslain (Japanese Consumer Contract Law) 10 §:n kysymykseen.

(Lausekkeet, jotka yksipuolisesti vahingoittavat kuluttajan etuja, ovat mitättömiä)

10 §: Kuluttajasopimuksen lauseke, joka rajoittaa kuluttajan oikeuksia tai lisää kuluttajan velvollisuuksia verrattuna tilanteeseen, jossa sovelletaan muita lainsäädännön säännöksiä, jotka eivät liity julkiseen järjestykseen, ja joka yksipuolisesti vahingoittaa kuluttajan etuja vastoin siviililain (Japanese Civil Code) 1 §:n 2 momentissa määriteltyjä perusperiaatteita, on mitätön.

Käyttöehtojen sanktioiden osalta ongelmana on erityisesti suhde osaan, joka sanoo: “Kuluttajasopimuksen lauseke, joka rajoittaa kuluttajan oikeuksia tai lisää kuluttajan velvollisuuksia verrattuna tilanteeseen, jossa sovelletaan muita lainsäädännön säännöksiä, jotka eivät liity julkiseen järjestykseen, ja joka yksipuolisesti vahingoittaa kuluttajan etuja vastoin siviililain (Japanese Civil Code) 1 §:n 2 momentissa määriteltyjä perusperiaatteita”.

Jos tällainen lauseke rikkoo tätä, käyttöehtojen sanktiota koskeva lauseke saattaa olla mitätön.

Kuitenkin oikeuskäytännössä sanktiolausekkeiden mitättömyyttä ei yleensä hyväksytä (esimerkiksi Tokion alioikeuden päätös 27. tammikuuta 2010 (Heisei 22) ja Tokion alioikeuden päätös 16. syyskuuta 2009 (Heisei 21)), joten tämä seikka on syytä huomioida.

Sopimusrikkomuksen ja vahingonkorvauksen ehdot

Seuraavaksi käsittelemme sopimusrikkomuksen ja vahingonkorvauksen ehtoja, jotka liittyvät seuraavaan Japanin kuluttajasopimuslain (Japanese Consumer Contract Law) 9 §:ään.

(Ehdot, jotka määrittävät kuluttajan maksaman vahingonkorvauksen määrän, ovat mitättömiä)

9 § Seuraavat kuluttajasopimuksen ehdot ovat mitättömiä niiltä osin kuin ne koskevat seuraavia kohtia:

1. Ehdot, jotka määrittävät vahingonkorvauksen määrän kuluttajasopimuksen purkamisen yhteydessä tai sopimusrikkomuksen yhteydessä, ja joiden mukaan näiden yhteismäärä ylittää keskimääräisen vahingon, joka sopimuksen purkamisen yhteydessä aiheutuu yritykselle samanlaisen kuluttajasopimuksen perusteella, ottaen huomioon purkamisen syyt, ajankohta jne. – osa, joka ylittää tämän määrän

2. Ehdot, jotka määrittävät vahingonkorvauksen määrän tai sopimusrikkomuksen yhteydessä, jos kuluttaja ei maksa kaikkia tai osaa rahamäärästä, joka hänen on maksettava kuluttajasopimuksen perusteella eräpäivään mennessä (jos maksuja on useampi kuin yksi, kunkin maksun eräpäivä. Sama koskee tätä kohtaa.), ja joiden mukaan näiden yhteismäärä ylittää määrän, joka lasketaan vähentämällä jo maksettu määrä eräpäivänä maksettavasta määrästä ja kertomalla jäljelle jäävä määrä 14,6 prosentilla vuodessa eräpäivää seuraavasta päivästä maksupäivään asti – osa, joka ylittää tämän määrän

Edellä mainitun kuluttajasopimuslain 9 § 1 momentin mukaan, jos sopimusrikkomuksen tai vahingonkorvauksen määrää koskeva ehto ylittää “keskimääräisen vahingon, joka sopimuksen purkamisen yhteydessä aiheutuu yritykselle samanlaisen kuluttajasopimuksen perusteella, ottaen huomioon purkamisen syyt, ajankohta jne.”, ylittävä osa on mitätön.

Siksi peliyritysten, jotka määrittelevät sopimusrikkomuksen tai vahingonkorvauksen ehdot käyttöehdoissaan, on otettava huomioon kuluttajasopimuslain 9 § ja määriteltävä käyttöehdot sen mukaisesti.

Tietoa Japanin erityiskauppalakista (Specified Commercial Transactions Law)

Japanin erityiskauppalaki (Specified Commercial Transactions Law) on laki, joka on suunniteltu suojelemaan kuluttajia ja edistämään reilua kauppaa. Tämä laki koskee erityisesti etämyyntiä, kuten verkkokauppaa ja postimyyntiä.

Laki sisältää säännöksiä, jotka koskevat:

– Sopimusehtojen selkeyttä ja läpinäkyvyyttä
– Kuluttajien oikeutta peruuttaa ostos
– Myyjän velvollisuutta antaa tietoa tuotteesta ja sen toimitusehdoista
– Kuluttajien oikeutta saada hyvitys, jos tuote ei vastaa sen kuvausta tai jos se on viallinen

Laki on voimassa kaikissa Japanin prefektuureissa ja se on tärkeä osa Japanin kuluttajansuojalainsäädäntöä.

Lakia valvoo Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö (METI). Rikkomukset voivat johtaa sakkojen määräämiseen tai jopa liiketoiminnan lopettamiseen.

On tärkeää, että yritykset, jotka harjoittavat kauppaa Japanissa, ymmärtävät ja noudattavat tätä lakia. Meidän lakitoimistomme tarjoaa asiantuntevaa neuvontaa ja tukea Japanin erityiskauppalain noudattamisessa.

Mikä on Japanin erityiskauppalaki?

Japanin erityiskauppalaki (Tokutei Shōtorihō) on laki, joka luokittelee tiettyjä kaupankäyntitapoja, kuten kotimyyntiä ja etämyyntiä, joissa kuluttajaongelmat ovat yleisiä. Se määrittelee säännöt, joita yritysten on noudatettava, sekä kuluttajansuojan säännöt.

Japanilaisen erityiskauppalain tarkoitus

Japanilaisen erityiskauppalain tarkoitus on määritelty seuraavasti lain 1. pykälässä:

(Tarkoitus)

1 § Tämän lain tarkoituksena on tehdä erityiskaupat (käyntimyynti, etämyynti ja puhelinmyynti, ketjumyynti, erityiset jatkuvat palvelut, houkutteleva liiketoiminta ja käyntiostot. Jatkossa sama.) oikeudenmukaisiksi ja estää ostajien ja muiden vastaavien tahojen mahdollisesti kärsimät vahingot. Tämä suojaa ostajien etuja ja samalla edistää tavaroiden ja palvelujen asianmukaista ja sujuvaa jakelua, mikä edistää kansantalouden terveellistä kehitystä.

Yksinkertaisesti sanottuna, erityiskauppalain tarkoituksena on estää yritysten laittomat ja epärehelliset houkuttelut ja suojata kuluttajien etuja.

Sääntely sisällön mukaan Japanin erityiskauppalain (特定商取引法) mukaan

Kuten aiemmin mainittiin, viimeaikaisissa peleissä on yhä enemmän käytössä maksujärjestelmä.

Offline-peleissä kuluttajat maksavat rahaa pääasiassa vain pelin ostovaiheessa, mutta online-peleissä ja muissa maksujärjestelmää käyttävissä peleissä käyttäjät maksavat rahaa myös pelin ostamisen tai lataamisen jälkeen.

Tämä maksujärjestelmä katsotaan kuuluvan seuraavan Japanin erityiskauppalain (特定商取引法) 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyyn “etämyyntiin”.

2. Tässä luvussa ja 58 artiklan 19 kohdassa “etämyynti” tarkoittaa tuotteen tai tietyn oikeuden myyntiä tai palvelun tarjoamista, jossa myyjä tai palveluntarjoaja vastaanottaa sopimuksen tekemisen pyynnön postitse tai muulla pääministeriön asetuksessa määritellyllä tavalla (jäljempänä “posti jne.”), eikä se kuulu puhelinmyyntiin.

Jos online-pelien ja muiden maksujärjestelmien maksut kuuluvat “etämyyntiin”, ne ovat Japanin erityiskauppalain (特定商取引法) sääntelyn alaisia.

Erityiskauppalain (特定商取引法) suhteen huomioon otettava sääntely on mainonnan esittäminen (erityiskauppalaki, 11 artikla).

Peliyritysten on periaatteessa ilmoitettava seuraavat asiat:

1. Myyntihinta (palvelun hinta) (toimituskulut on myös ilmoitettava)
2. Maksun (hinnan) maksamisen ajankohta ja menetelmä
3. Tuotteen toimitusajankohta (oikeuksien siirron ajankohta, palvelun tarjoamisen ajankohta)
4. Tuotteen tai tietyn oikeuden ostosopimuksen peruuttaminen tai ostosopimuksen purkaminen (jos on erityisiä ehtoja, niiden sisältö)
5. Yrityksen nimi (nimi), osoite, puhelinnumero
6. Jos yritys on oikeushenkilö ja mainostaa sähköisen tiedonkäsittelyjärjestön avulla, myyjän tai vastaavan edustajan tai etämyyntiä koskevan liiketoiminnan vastuuhenkilön nimi
7. Jos hakemuksella on voimassaoloaika, sen määräaika
8. Jos ostajalla on muita kuluja kuin myyntihinta ja toimituskulut, niiden sisältö ja määrä
9. Jos tuotteessa on piilotettuja vikoja, myyjän vastuuta koskevat määräykset, jos sellaisia on, niiden sisältö
10. Jos kyseessä on niin sanottu ohjelmistokauppa, ohjelmiston toimintaympäristö
11. Jos tuotteen ostosopimus on tehtävä useammin kuin kaksi kertaa, sen sisältö ja myyntiehdot
12. Jos tuotteella on myyntimäärän rajoituksia tai muita erityisiä myyntiehtoja (palvelun tarjoamisen ehdot), niiden sisältö
13. Jos lähetetään katalogi jne. pyynnöstä, sen hinta, jos se on maksullinen
14. Jos lähetetään sähköpostitse kaupallista mainosta, yrityksen sähköpostiosoite

https://www.no-trouble.caa.go.jp/what/mailorder/[ja]

Jos peliyritys ei tee ilmoitusta Japanin erityiskauppalain (特定商取引法) mukaisesti, se voi johtaa toimenpiteisiin, kuten liiketoiminnan parantamisen ohjeisiin (erityiskauppalaki, 14 artikla), liiketoiminnan keskeyttämismääräykseen (erityiskauppalaki, 15 artikla) ja liiketoiminnan kieltomääräykseen (erityiskauppalaki, 15 artiklan 2 kohta).

Sähköisen viestinnän liiketoimintalaki

Mikä on sähköisen viestinnän liiketoimintalaki?

Sähköisen viestinnän liiketoimintalaki on laki, joka säätelee sähköisen viestinnän palveluita käyttäviä yrityksiä.

Sähköisen viestinnän liiketoimintalain tarkoitus

Sähköisen viestinnän liiketoimintalain tarkoitus on määritelty seuraavasti lain 1 §:ssä:

(Tarkoitus)

1 § Tämän lain tarkoituksena on, ottaen huomioon sähköisen viestinnän liiketoiminnan julkisuus, varmistaa sen toiminnan asianmukaisuus ja järkevyys sekä edistää sen reilua kilpailua. Tämä mahdollistaa sähköisen viestinnän palveluiden sujuvan tarjoamisen ja niiden käyttäjien etujen suojelemisen, edistää sähköisen viestinnän terveellistä kehitystä ja kansalaisten hyötyjen turvaamista, ja siten edistää yleistä hyvinvointia.

Lyhyesti sanottuna, sähköisen viestinnän liiketoimintalaki on laki, jonka tarkoituksena on edistää sähköisen viestinnän liiketoiminnan kehitystä ja suojella sähköisen viestinnän käyttäjien etuja.

Sähköisen viestinnän liiketoimintalain mukaiset säännökset

Nykyiset pelit ovat, kuten aiemmin mainittiin, yhä enemmän verkossa ja niissä on usein chat- tai viestitoimintoja käyttäjien välisen kommunikoinnin mahdollistamiseksi.

Pelien sisällä tarjottavien chat- tai viestitoimintojen mukaan voi olla tarpeen rekisteröidä tai ilmoittaa sähköisen viestinnän liiketoiminta (sähköisen viestinnän liiketoimintalain 9 §, sama laki 16 §).

Ensinnäkin, “sähköisen viestinnän liiketoiminta” tarkoittaa “liiketoimintaa, jossa tarjotaan sähköisen viestinnän palveluita vastaamaan muiden tarpeisiin” (sähköisen viestinnän liiketoimintalain 2 § 4 kohta).

Toiseksi, “sähköisen viestinnän palvelu” tarkoittaa “muiden viestinnän välittämistä käyttämällä sähköisen viestinnän laitteita ja tarjoamalla muita sähköisen viestinnän laitteita muiden viestinnän käyttöön” (sähköisen viestinnän liiketoimintalain 2 § 3 kohta).

Ja niille, jotka aikovat harjoittaa sähköisen viestinnän liiketoimintaa, on pääsääntöisesti tarpeen rekisteröidä tai ilmoittaa sähköisen viestinnän liiketoiminta.

Kuitenkin, jos pelien käyttäjien väliset chatit eivät tapahdu pelin sisällä, vaan käytetään esimerkiksi keskustelupalstoja, joita monet käyttäjät voivat lukea, peliyhtiön katsotaan vain tarjoavan paikan käyttäjien väliselle vuorovaikutukselle. Tällöin ei voida katsoa, että “välitetään muiden viestintää”, eikä sitä pidetä sähköisen viestinnän liiketoimintana, joten rekisteröintiä tai ilmoitusta ei tarvita.

Tässä tapauksessa, sähköisen viestinnän liiketoimintalain mukainen rekisteröinti tai ilmoitus ei ole tarpeen.

Siksi, kun pelissä on chat-toiminto tai viestien lähettämisen ja vastaanottamisen toiminto, on tärkeää tarkistaa huolellisesti, sovelletaanko sähköisen viestinnän liiketoimintalakiin.

Yhteenveto

Olemme jakaneet tämän artikkelin kahteen osaan, alku- ja loppuosaan, ja selittäneet peleihin liittyviä lakeja, joita ei yleisesti tunneta.

Pelit ovat ala, joka kehittyy nopeasti tällä hetkellä. Sen kehityksen myötä myös peleihin liittyvät lait muuttuvat nopeasti.

Lisäksi, koska pelien sisältö ja muodot ovat muuttumassa monimutkaisemmiksi, myös peleihin liittyvät lait ovat muuttumassa monimutkaisemmiksi. Siksi on tärkeää, että yritykset ja yksityishenkilöt, jotka ovat mukana peleissä, hankkivat perusteellisen tietämyksen peleihin liittyvistä laeista.

Kuten tässä artikkelissa on selitetty, peleihin liittyvät lait vaativat laajaa lakitietoa ja asiantuntevaa arviointia, joten suosittelemme ottamaan yhteyttä lakitoimistoon yksityiskohtaisia tietoja varten.