Voiko sairauden tietojen julkaisemista netissä pitää yksityisyyden loukkauksena?
“Juhlien jälkeen” -tapauksen tuomiossa Tokion alioikeus (28. syyskuuta 1964) tunnusti yksityisyyden oikeuden, määritellen sen “oikeudelliseksi suojaksi tai oikeudeksi, joka estää yksityiselämän tarpeettoman julkistamisen”. Tämä oli ensimmäinen oikeustapaus, jossa yksityisyyden oikeus tunnustettiin. Tässä tuomiossa Tokion alioikeus määritteli neljä vaatimusta, jotka täyttävät yksityisyyden oikeuden loukkauksen:
- Se on yksityiselämään liittyvä tosiasia tai asia, joka voidaan tulkita sellaiseksi
- Se on asia, jonka yleisön arvioinnissa yksityishenkilön näkökulmasta ei haluttaisi julkistettavan
- Se on asia, jota yleisö ei vielä tiedä
- Yksityishenkilö on todellisuudessa tuntenut epämukavuutta tai ahdistusta julkistamisen seurauksena
https://monolith.law/reputation/privacy-invasion[ja]
Tiedot henkilön sairaudesta ovat yksityisyyteen liittyviä tietoja ja erittäin arkaluonteisia. Kaikki edellä mainitut vaatimukset täyttyvät, erityisesti neljäs vaatimus “yksityishenkilö on todellisuudessa tuntenut epämukavuutta tai ahdistusta julkistamisen seurauksena” on erittäin relevantti. Ilman henkilön suostumusta toisen henkilön sairaustietojen julkistaminen tai käyttäminen voi johtaa erittäin todennäköisesti oikeudellisiin ongelmiin.
Syöpätaistelublogin tapaus
Kuten olemme maininneet toisessa artikkelissamme, on olemassa tapaus, jossa nainen, joka piti anonyymia blogia nuorten naisten rintasyövän hoidosta, joutui oikeuteen. Hän oli joutunut paljastamaan nimensä, ikänsä ja työpaikkansa koulun kautta syytetyn postauksen vuoksi. Tämä johti siihen, että yleisö sai tietää hänen rintasyöpädiagnoosistaan, mikä loukkasi hänen yksityisyyttään.
https://monolith.law/reputation/scope-of-privacyinfringement[ja]
Tokion alioikeus totesi kesäkuussa 2014 (Heisei 26), että “syytetyn postaus oli huolimaton ja pahansuopa, eikä sitä voi kutsua muuksi”. Lisäksi oikeus totesi, että “kun yksityistietoja vuotaa internetiin, niiden täydellinen poistaminen on käytännössä mahdotonta”. Ottaen huomioon nämä seikat, oikeus katsoi, että syytetyn toiminta oli vakava ja loukkasi yksityisyyden suojaa. Oikeus määräsi syytetyn maksamaan 1,2 miljoonaa jeniä korvauksia ja 120 000 jeniä oikeudenkäyntikuluja, yhteensä 1,32 miljoonaa jeniä.
HIV-tartunnan perusteella irtisanomisen tapaus
On olemassa tapaus, jossa HIV-tartunnan tietojen paljastaminen ilman henkilön suostumusta on tunnustettu yksityisyyden loukkaukseksi.
A solmi työsopimuksen X Oy:n kanssa, jossa sovittiin hänen lähettämisestään X Oy:n paikalliseen tytäryhtiöön, Y Oy:öön, Thaimaahan. Välittömästi sen jälkeen, Y Oy:n ohjeistuksesta, A haki työviisumia ja kävi terveystarkastuksessa paikallisessa sairaalassa. Lääkäri suoritti HIV-vasta-ainetestin A:lle ilman hänen suostumustaan ja ilmoitti positiivisesta tuloksesta Y Oy:n toimitusjohtajalle B:lle. B ilmoitti asiasta X Oy:lle, joka määräsi A:n palaamaan kotimaahan. Kun A palasi, toimitusjohtaja kertoi A:lle, että hänellä on HIV ja irtisanoi hänet tartunnan perusteella. Tähän A vastasi haastamalla X Oy:n oikeuteen irtisanomisen mitättömyydestä, asemansa vahvistamisesta ja väitti, että Y Oy tai B loukkasivat hänen yksityisyyttään.
Tokion alioikeus totesi, että “vaikka työnantaja olisikin, työntekijän yksityisyyteen kuuluvien asioiden loukkaaminen ei ole sallittua. Samoin, jos työnantaja saa tietoonsa työntekijän yksityisyyteen kuuluvia tietoja, hänellä on velvollisuus pitää ne salassa ja niiden paljastaminen kolmansille osapuolille on yksityisyyden oikeuden loukkaus ja laitonta.”
Tiedot henkilön sairaudesta kuuluvat yksityisyyteen, ja erityisesti tässä tapauksessa kiistanalaiset tiedot HIV-tartunnasta, ottaen huomioon yhteiskunnalliset ennakkoluulot ja syrjintä HIV-tartunnan saaneita kohtaan, ovat erittäin luottamuksellisia tietoja. Kuka tahansa, joka saa nämä tiedot, ei saa paljastaa niitä kolmansille osapuolille, ja jos hän paljastaa ne, hän on loukannut yksityisyyden oikeutta.
Tokion alioikeuden päätös 30. maaliskuuta 1995 (Gregoriaaninen kalenteri)
Tämän seurauksena oikeus määräsi aseman vahvistamisen ja työskentelyvahingon korvauksen, sekä X Oy:n maksamaan 3 miljoonaa jeniä ja Y Oy:n ja B:n maksamaan 3 miljoonaa jeniä korvauksena.
Työpaikan hylkääminen B-hepatiitin vuoksi
On olemassa tapaus, jossa B-hepatiittiviruksen testin suorittaminen ja sen tulosten käyttäminen ilman henkilön suostumusta on tunnustettu yksityisyyden loukkaukseksi.
Yliopiston valmistumista suunnitteleva henkilö A läpäisi rahoituslaitoksen työhaastattelun ja suoritti terveystarkastuksen. Yrityksen ohjeiden mukaan hän suoritti verikokeen ja B-hepatiittiviruksen testin, joka osoittautui positiiviseksi. Kuitenkaan A:ta ei informoitu tästä tuloksesta, vaan hän suoritti lisäksi tarkemman tutkimuksen, jossa todettiin krooninen aktiivinen hepatiitti, ja lopulta häntä ei palkattu. A haastoi rahoituslaitoksen oikeuteen, koska hänen yksityisyyttään oli loukattu suorittamalla virustesti ja tarkempi tutkimus ilman hänen suostumustaan ja ilman, että hänelle kerrottiin asiasta.
Tokion alioikeus totesi,
Vuonna 1998 (jolloin ongelma ilmeni), yhteiskunnassa oli väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja B-hepatiittiviruksen tartuntatavoista ja sen vaikutuksesta työkykyyn. Erityisesti työnhakijoiden ja työntekijöiden kohdalla saattoi olla virheellisiä reaktioita tartunnan saaneisiin. Tällaisessa tilanteessa, koska B-hepatiittivirus on jatkuvasti läsnä veressä, sen tiedon pitäisi olla sellaista, jota henkilö ei halua muiden tietävän. Oikeus olla saamatta tätä tietoa ilman henkilön suostumusta tulisi suojata yksityisyyden oikeutena.
Tokion alioikeuden päätös 20. kesäkuuta 2003
ja tunnusti, että virustestin ja tarkemman tutkimuksen suorittaminen ilman A:n suostumusta ja ilman, että hänelle kerrottiin asiasta, oli yksityisyyden loukkaus. Oikeus myönsi A:lle 1,5 miljoonan jenin korvaukset.
B-hepatiittiviruksen tartunnan katsottiin kuuluvan yksityisyyden piiriin, ja verikokeiden ja tarkempien tutkimusten suorittaminen työhönoton yhteydessä on laitonta, ellei sen tarpeellisuutta ole osoitettu, hakijalle on kerrottu sen tarkoituksesta ja tarpeellisuudesta, ja hän on antanut siihen suostumuksensa.
HIV-tartunnan aiheuttamat työrajoitukset
Sairaalassa työskentelevä sairaanhoitaja sai HIV-positiivisen diagnoosin yliopistosairaalan verikokeen tuloksena. Tämän tiedon jakoi työpaikkasairaalan lääkäri ja henkilökunta ilman henkilön suostumusta muille työntekijöille, mikä on yksityisyyden loukkaus ja laiton teko. Lisäksi sairaala rajoitti henkilön työskentelyä HIV-tartunnan perusteella, mikä on työntekijän oikeuksien loukkaus. Tästä syystä on ollut tapauksia, joissa on haettu korvauksia.
Fukuokan alioikeus (Fukuoka District Court, 2014) totesi,
“Tämä tieto on erityisen merkittävää yksityisyyden suojan näkökulmasta, koska HIV-tartunnan saaneita kohtaan on edelleen ennakkoluuloja ja syrjintää. Lisäksi tiedon käyttäjät, mukaan lukien kantajan esimiehet, ovat vastuullisessa asemassa työpaikalla, ja kantajalla on erityinen tarve pitää tämä tieto salassa työnsä jatkamiseksi. On tunnustettu, että kantaja on kokenut henkistä kärsimystä sekä tiedon jakamisen seurauksena että työrajoitusten vuoksi.”
Fukuokan alioikeuden päätös 8. elokuuta 2014
ja myönsi yksityisyyden loukkauksen sekä 2 miljoonan jenin korvaukset.
Silloinkin, kun raportteja oli vain muutamia maailmanlaajuisesti, että HIV-tartunnan saanut terveydenhuollon työntekijä olisi tartuttanut potilaan, ja vain yksi tapaus koski sairaanhoitajaa, ei voitu tunnustaa, että olisi ollut merkittävää riskiä tartuttaa muita potilaita. Jo silloin oli osoitettu, että suurimmassa osassa lääketieteellisiä toimenpiteitä tartuntariski voidaan poistaa noudattamalla asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Työrajoituksista todettiin myös, että “työntekijällä on sekä velvollisuus että oikeus työskennellä työsopimuksen perusteella” ja “työntekijän on oltava vapaa päättämään työstä poissaolostaan, ja työnantajan estäminen tai määräys olla töissä on laiton teko”.
Ikääntyneen kulttuuripersoonan tapaus, jolla on dementia
90-vuotiaan elokuvaohjaajan ja hänen perheensä tapaus, jossa kotihoitaja julkaisi blogissaan tietoja ohjaajan hoidosta ja pilkkasi häntä esimerkiksi kuvailemalla, kuinka hän vaelteli kodissaan, johti oikeusjuttuun. Ohjaaja ja hänen perheensä vaativat kotihoitajalta ja kotihoitopalveluyritykseltä korvauksia yksityisyyden loukkaamisesta ja kunnianloukkauksesta.
Kotihoitopalveluyritys lähetti hoitajan elokuvaohjaajan kotiin toukokuusta kesäkuuhun 2013 (Heisei 25). Hoitaja julkaisi kesäkuussa blogissaan ohjaajan oikean nimen ja kuvasi yksityiskohtaisesti, kuinka ohjaaja ei pystynyt harjaamaan hampaitaan tai liikkumaan kotonaan. Hän pilkkasi ohjaajaa kirjoittamalla, että “suurenmoisesti menestynyt ohjaaja on nyt dementian edetessä menettänyt entisen arvokkuutensa ja loistonsa”. Hoitaja oli työskennellyt ohjaajan luona vain kolme kertaa, kun sopimus purettiin, koska “emme voi luottaa tähän hoitajaan”. Myöhemmin blogi tuli yleisön tietoon, ja lukija ilmoitti asiasta hoitajan työnantajalle, kotihoitopalveluyritykselle. Yritys oli jo irtisanonut hoitajan, koska hän ei noudattanut ohjeita, eikä yritys ollut tietoinen blogista. Yritys määräsi hoitajan poistamaan blogikirjoituksen, mutta viikon kuluttua hän päivitti blogiaan ja jatkoi pilkkaamista.
Elokuvaohjaaja ja hänen sukulaisensa vaativat hoitajalta korvauksia, koska hän oli “julkaissut valheellisia tietoja ohjaajan sairaudesta ja kotiolosuhteista, joita hän ei olisi voinut tietää muuten kuin hoitajana, ja loukannut ohjaajan yksityisyyttä ja kunniaa mainostaakseen itseään”. He vaativat myös korvauksia kotihoitopalveluyritykseltä, koska se oli “rikkonut velvollisuutensa estää työntekijöitään paljastamasta salassa pidettäviä tietoja”.
Tokion alioikeus totesi,
“Kesäkuun artikkeli paljasti, että kantaja kärsii dementiasta, ei pysty suorittamaan päivittäisiä toimintoja, kuten hampaiden harjaamista tai vaatteiden vaihtamista, yksin, ei ymmärrä miksi hän ottaa lääkkeitä, ja kävelee ympäri huonetta. Nämä tiedot ovat yksityiselämään liittyviä tai sellaisia, jotka voidaan tulkita yksityiselämään liittyviksi, ja yleisesti ottaen ihmiset haluaisivat pitää ne salassa eivätkä haluaisi niitä julkaistavan.”
Tokion alioikeuden päätös 4. syyskuuta 2015
Oikeus totesi, että yksityisyyden loukkaus oli tapahtunut, ja lisäksi, että “kesäkuun ja syyskuun artikkelien julkaiseminen paljasti kantajan yksityiselämän ja alensi hänen sosiaalista arvostustaan, mikä aiheutti kantajalle henkistä kärsimystä (tämä pätee, vaikka kantaja olisi aikuinen, jolla on holhooja)”. Oikeus määräsi hoitajan maksamaan 1,5 miljoonaa jeniä korvauksia.
https://monolith.law/reputation/defamation-and-decline-in-social-reputation[ja]
Lisäksi oikeus määräsi kotihoitopalveluyrityksen maksamaan korvauksia, koska se “ei ollut ohjeistanut tai valvonut työntekijöitään riittävästi varmistaakseen, etteivät he loukkaa asiakkaidensa yksityisyyttä tai kunniaa”. Yritys oli laiminlyönyt velvollisuutensa hoitajan suhteen, ja sen todettiin olevan vastuussa sopimusrikkomuksesta. Yritys määrättiin maksamaan 1 miljoona jeniä korvauksia kesäkuun artikkelista, joka oli julkaistu työsuhteen aikana, ja 300 000 jeniä syyskuun artikkelista, joka oli julkaistu sopimuksen purkamisen jälkeen, yhteensä 1,3 miljoonaa jeniä.
https://monolith.law/reputation/defamation[ja]
Yhteenveto
Sairausinformaatio on erittäin luottamuksellista tietoa, ja sen lisäksi, että vahingon sisältö ei rajoitu henkiseen kärsimykseen, se voi usein aiheuttaa vahinkoa myös työllistymisen kieltämisen tai työskentelyrajoitusten kautta. Tämän seurauksena vahingot voivat olla vakavampia, mikä johtaa korkeampiin korvauksiin. Jos sairaustietojasi on julkaistu tai käytetty, ota meihin yhteyttä välittömästi.
Category: Internet