Kuvauslupa puuttuu – missä määrin luvaton kuvaaminen ja julkaiseminen on laillisesti sallittua? Selitämme neljä keskeistä kysymystä

Tapahtumapaikoilla ja turistikohteissa kohtaa usein kylttejä ja kuulutuksia, jotka ilmoittavat “Kuvaaminen ja videointi kielletty”. Mihin tällaiset kiellot perustuvat? Entä jos konserttipaikalla vaaditaan “kameran luovuttamista” tai “kuvien poistamista”, onko niihin pakko suostua?

Tässä selitämme, missä määrin valokuvien ja videoiden ottaminen sekä niiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on sallittua, jos et ole etukäteen saanut lupaa tapahtuman järjestäjältä tai paikan hallinnoijalta.

Onko kuvaamis- ja tallennuskiellolla laillista perustaa?

Kuvaamisen ja tallentamisen kieltämisen laillisia perusteita voidaan harkita neljän eri näkökulman kautta: ‘tekijänoikeus ja lähioikeudet’, ‘henkilökuvaoikeus ja julkisuusoikeus’, ‘tilojen hallintaoikeus’ sekä ‘sopimus’.

Tekijänoikeus ja lähioikeudet

Kuvaamisen tai tallentamisen yleisin kielto perustuu tekijänoikeuteen. Esimerkiksi teatteriesityksissä, konserteissa tai taidenäyttelyissä tekijänoikeudet ovat usein keskeisiä, ja esiintyjillä voi olla lähioikeuksia.

Tekijänoikeus on oikeus, jonka teoksen luonut henkilö saa, ja se antaa hänelle valtuudet päättää, miten teosta käytetään. Tekijänoikeus on immateriaalioikeuden muoto, joka suojaa teosta luvattomalta käytöltä laillisesti.

Jos kyseessä on tekijänoikeuden alainen teos, sitä ei saa kuvata ilman lupaa. Japanin tekijänoikeuslaissa (Japanese Copyright Law) on kielletty teoksen luvaton kopiointi, mikä sisältää myös teoksen kuvaamisen. Siksi teoksen kuvaaminen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa voi rikkoa tekijänoikeuslakia.

Lähioikeudet ovat oikeuksia, jotka annetaan henkilöille, jotka eivät ole teoksen luojia, mutta jotka ovat myötävaikuttaneet teoksen levittämiseen. Esimerkiksi esiintyjillä ja äänitteiden tuottajilla on lähioikeuksia.

Äänitysten ja tallenteiden, kuten musiikin, kohdalla on otettava huomioon myös lähioikeudet. Musiikkiesityksen tapauksessa tarvitaan lupa sekä tekijänoikeuden että lähioikeuksien haltijoilta.

Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa tekijänoikeus on vanhentunut, kuten vanhoissa mestariteoksissa (tekijänoikeus suojaa teosta periaatteessa tekijän kuolemasta 70 vuoden ajan). Lisäksi Japanin tekijänoikeuslain 30. pykälässä todetaan, että “kotona työhön liittymättömään tarkoitukseen teosta saa kopioida. Samasta syystä teos voidaan myös kääntää, sovittaa, muuntaa tai mukauttaa”, joten “yksityiseen käyttöön tehty kopiointi” on sallittua.

Lähde: Japanin kulttuurivirasto | Tekijänoikeuden synty ja suojan kesto

Lisäksi ulkona pysyvästi sijoitetut taideteokset ja arkkitehtoniset teokset (julkiset taideteokset) ovat Japanin tekijänoikeuslain 46. pykälän mukaan vapaasti kuvattavissa ja tallennettavissa.

Liittyvä artikkeli: Onko toisen omaisuuden kuvaaminen ja julkaiseminen ilman lupaa sallittua?[ja]

Henkilökuvan ja julkisuusoikeuden suoja

Seuraavaksi käsittelemme “henkilökuvan suojaa”. Henkilökuvan suoja tarkoittaa oikeutta, joka estää henkilön kasvojen tai hahmon luvattoman “valokuvaamisen” tai “julkaisemisen”.

Koska henkilökuva on yksilön persoonallisuuden symboli, ihmisen katsotaan “henkilökohtaisen oikeuden perusteella omistavan oikeuden, jota ei saa perusteettomasti käyttää hyväksi” (Japanin korkeimman oikeuden päätös 2. helmikuuta 2012 (2012)), mutta toisen henkilön kuvaaminen ei aina johda henkilökuvan suojan rikkomiseen.

Se, missä kuva on otettu, vaikuttaa myös arviointiin. Paikoissa, kuten turistikohteissa tai tapahtumapaikoilla, joissa voidaan ennakoida etukäteen, että kuvaaminen on todennäköistä, henkilökuvan suojan rikkomisen väittäminen muuttuu vaikeammaksi, vaikka kuvaan olisikin vahingossa joutunut. Lisäksi, jos kuva on epäselvä eikä henkilöä voida tunnistaa, ei se riko henkilökuvan suojaa.

Toisaalta “julkisuusoikeus” viittaa oikeuteen, joka antaa julkisuuden henkilölle yksinoikeuden taloudelliseen arvoon, joka syntyy heidän nimestään tai kuvastaan ja joka houkuttelee asiakkaita. Esimerkiksi, jos kuvaat julkisuuden henkilöä henkilökohtaiseksi iloksi ulkoilmassa järjestettävässä julkisessa tapahtumassa, oikeuden loukkaus ei todennäköisesti toteudu. Siitä huolimatta voidaan sanoa, että käytöstapojen näkökulmasta olisi syytä säilyttää kohtuullisuus.

Liittyvä artikkeli: Henkilökuvan suojan rikkominen ja vahingonkorvausvaatimusten kriteerit ja prosessi[ja]

Tilojen hallintaoikeus

“Tilojen hallintaoikeus” viittaa rakennusten tai maa-alueiden omistajien ja ylläpitäjien laillisesti tunnustettuun oikeuteen. Tämä oikeus mahdollistaa esimerkiksi häiritsevän toiminnan kieltämisen tiloissa ja häiritsevää toimintaa harjoittaneiden henkilöiden poistamisen pyytämisen. Kun kuulutuksessa sanotaan “Kuvaaminen on kielletty, koska se häiritsee muita asiakkaita ja esityksen toteutusta”, se perustuu juuri tähän tilojen hallintaoikeuteen.

Ongelma ei rajoitu tapahtumapaikkoihin tai turistikohteisiin, vaan se koskee myös esimerkiksi ravintoloissa ruokien kuvaamista. Käytännössä oikeudenrikkomuksen arviointi voi kuitenkin olla usein vaikeaa.

Tuomioistuinkäytännössä on katsottu, että julkisia tiloja, kuten kokouspaikkoja, käytettäessä kansalaisten ja asukkaiden vapaa pääsy on periaatteessa taattu niiden julkisuuden vuoksi. Siitä huolimatta ylläpitäjän tilojen hallintaoikeus on tunnustettu.

Toisaalta yksityisissä tiloissa hallintaoikeus on tunnustettu rajoituksetta, ja esimerkiksi tilojen hallintaoikeuden piiriin kuuluu “kuvaamisen kieltäminen tiloissa”. Luvatta kuvattaessa voidaan katsoa, että tilojen hallintaoikeutta on loukattu.

Sopimukset ja ehdot

Alun perin tapahtuman tai esityksen lipun ostaminen muodostaa “sopimuksen”. Yleensä lippujen takana tai muualla mainituissa ehdoissa suostutaan noudattamaan näitä ehtoja, jotta pääsee tapahtumapaikalle.

Ehdoissa voi olla määritelty esimerkiksi “kuvauskielto”. Jos esimerkiksi olet ostanut lipun verkossa ja klikannut nappia, jossa lukee “hyväksyn ehdot ja ostan lipun”, olet selkeästi hyväksynyt ehdot, ja tällöin on todennäköistä, että suostumuksesi “luvattoman kuvaamisen kieltämiseen” katsotaan päteväksi.

Lisäksi, jos tapahtumapaikan sisäänkäynnillä on suuri “kuvauskielto”-kyltti ja olet nähnyt sen sisään mennessäsi, voidaan olettaa, että olet suostunut olemaan kuvaamatta. Jos kuvauskiellon osalta on voimassa oleva sopimus, tulee noudattaa kyseistä sopimusta.

Toisaalta, vaikka olisi voimassa oleva sopimus kuvaamisen sallimisesta, voi tulla kyseeseen, missä laajuudessa ja millä ehdoilla kuvaaminen on sallittu. Vaikka kuvaaminen olisi sallittua, se ei tarkoita, että kaikki kuvaamiseen liittyvät toimet olisivat sallittuja.

Luvanvaraisen valokuvauksen ja videoiden julkaiseminen

Kuvaamisen ja tallentamisen oikeudellisista perusteista voidaan mainita neljä edellä mainittua seikkaa, mutta miten on, jos otettuja kuvia tai videoita käytetään ja julkaistaan internetissä?

Tekijänoikeus sekä henkilökuvan ja julkisuusoikeus

Tekijänoikeus rajoittaa julkaisua. Jos esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia vain rajoitetulle ystäväpiirille, voi se olla sallittua yksityisenä kopiointina tai niin sanottuna “suvaitsevaisena käyttönä”. Kuitenkin, jos teos julkaistaan Twitterissä tai blogissa, se katsotaan yleisön saataviin saattamiseksi ja voi siten rikkoa tekijänoikeuksia.

Henkilökuvan ja julkisuusoikeuden osalta voi myös syntyä oikeudellisia ongelmia. Jos kuvassa henkilö on tunnistettavissa, on kuvaa muokattava niin, ettei henkilöä voi tunnistaa, muuten voi syntyä henkilökuvaoikeuden rikkomuksesta kanne.

Liittyvä artikkeli: Henkilökuvaoikeuden rikkomisesta johtuvan vahingonkorvauksen perusteet ja prosessi selitettynä[ja]

Tilojen hallintaoikeus

Tilojen hallintaoikeuden osalta on esimerkki, jossa Byōdō-in-temppeli (sijaitsee Ujin kaupungissa, Kyoton prefektuurissa) haastoi leluyhtiön oikeuteen myytyään luvatta jigsaw-palapelejä, jotka sisälsivät temppelin Phoenix Hallin kuvia.

Byōdō-in kieltää temppelialueella otettujen kuvien kaupallisen käytön ja tämä on selkeästi mainittu esitteissä, joita jaetaan vierailijoille, sekä digitaalisessa esitteessä, jossa on pienellä teksti: “Kuvien kaupallinen käyttö temppelin alueella on kielletty”. Koska muita huomattavia varoituksia ei ollut, kysymys oli siitä, oliko leluyhtiö hyväksynyt ehdot. Aiempien oikeustapausten valossa tilojen hallintaoikeuden käyttö kuvien myöhempään hallintaan näytti kuitenkin olevan melko tiukkaa.

Oikeustapauksissa on esimerkkejä, joissa on myyty luvatta kirjoja ja seinävaatteita, jotka sisältävät kuvia salaisista Buddha-patsaista, jotka eivät ole yleisesti nähtävillä ja joita voi nähdä vain kerran 60 vuodessa. Tämä toiminta katsottiin uskonnollisen persoonallisuusoikeuden loukkaukseksi, ja tuomioistuin määräsi tuotteiden myynnin lopettamisen, kuvien hävittämisen ja korvauksen maksamisen temppelille (Tokushiman alueellinen tuomioistuin, päätös 20. kesäkuuta 2018). Lisäksi Phoenix Hallin kuvien leikkaaminen olisi voitu nähdä uskonnollisen persoonallisuusoikeuden loukkauksena, mutta lopulta 12. lokakuuta 2020 Kyoton alueellisessa tuomioistuimessa leluyhtiö suostui hävittämään 328 varastossa olevaa tuotetta ja lupasi olla myymättä Byōdō-inin kuvilla varustettuja tuotteita ilman lupaa, ja Byōdō-in suostui kattamaan hävityskustannukset, jotka olivat noin 170 000 jeniä.

Sopimukset ja ehdot

Jos kuvaaminen tai kuvamateriaalin myöhempi käyttö on selvästi kielletty, voi rikkomus johtaa vahingonkorvausvaatimuksiin, mutta jos kieltoja ei ole selvästi ilmaistu, julkaisun keskeyttämistä ei voi vaatia oikeusteitse “sopimuksen täytäntöönpanona”.

Esimerkiksi konserttipaikalla voidaan ottaa valokuvaajan kamera talteen tai pyytää poistamaan kuvatiedostoja, koska tekijänoikeuden haltijalla on oikeus vaatia loukkaavien tuotteiden hävittämistä (Tekijänoikeuslaki, pykälä 112, momentti 2), mutta fyysistä voimaa ei saa käyttää. Toiminnan tulisi rajoittua vapaaehtoiseen luovuttamiseen tai poistamiseen.

Kuitenkin, jos henkilö kieltäytyy sisääntulon yhteydessä tehtävästä laukkutarkastuksesta tai yrittää päästä sisään kielletyn kameran kanssa, voi olla sallittua estää hänen pääsynsä tai poistaa hänet tiloista, jos hän toistuvasti aiheuttaa häiriötä eikä lopeta kehotuksesta huolimatta.

Yhteenveto: Tekijänoikeuksista kannattaa konsultoida asiantuntijaa

Viime vuosina on yleistynyt, että museot ja galleriat, kuten Tokion Kansallisgalleria ja Kansallinen Länsimaisen Taiteen Museo, sallivat valokuvauksen ja jakamisen sosiaalisessa mediassa. Tämän taustalla on trendi, jossa on tullut tavalliseksi julkaista ja jakaa kuvia ja videoita sosiaalisessa mediassa “Instagrammable” -hetkien tavoittelun merkeissä. On olemassa tapauksia, joissa museot ovat sallineet valokuvauksen “Instagrammable” -hetkien toivossa, ja tämä on johtanut kävijämäärien merkittävään kasvuun Twitterissä tapahtuvan levityksen ansiosta.

Sosiaalisessa mediassa on ominaista, että samankaltaisia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia omaavat käyttäjät löytävät toisensa helposti. Tätä ominaisuutta hyödyntämällä voi saavuttaa tehokkaampaa mainostehoa verrattuna suuriin mainosbudjetteihin perustuvaan mediomainontaan. Myös tapahtumapaikoilla ja turistikohteissa valokuvien ottaminen ja jakaminen on yhä hyväksyttävämpää uuden aikakauden etiketin mukaisesti, kunhan toiminta on yksityiskäyttöä. Tämä mahdollistaa monille ihmisille entistä suuremman nautinnon kokemisen.

Kuitenkin valokuvien ottamisessa ja julkaisemisessa on edelleen tärkeää ottaa huomioon, ettei loukata toisten oikeuksia. Tekijänoikeuksiin ja vastaaviin kysymyksiin liittyvissä asioissa suosittelemme kääntymään asianajajan puoleen.

Toimenpiteemme esittely

Monolith Lakitoimisto on IT-alan, erityisesti internetin ja oikeudellisten kysymysten, rikkaan kokemuksen omaava lakitoimisto. Viime vuosina, tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet ovat herättäneet kasvavaa huomiota. Tarjoamme ratkaisuja liittyen immateriaalioikeuksiin, ja alla olevassa artikkelissa kerromme niistä tarkemmin.

Monolith Lakitoimiston palvelualueet: Yritysten IT- ja immateriaalioikeudelliset palvelut[ja]