Palkintorahojen maksaminen ja oikeudelliset riskit e-urheilukilpailuissa

Uhkapelirikoksen oikeudellinen tulkinta

Japanin rikoslain 185 artikla määrää, että “uhkapeliin osallistunut henkilö tuomitaan enintään 500 000 jenin sakkoon tai rangaistusmaksuun”, ja se tekee uhkapelitoiminnasta rangaistavan.
Tässä yhteydessä “uhkapeli” tarkoittaa tilannetta, jossa useat osapuolet kilpailevat omaisuuden tai taloudellisen hyödyn menettämisestä tai saamisesta sattumanvaraisen voiton tai tappion perusteella.
“Sattumanvarainen voitto tai tappio” viittaa tilanteeseen, jossa osapuolet eivät voi varmasti ennustaa tai vapaasti hallita lopputulosta.
Kun tällaisen sattumanvaraisen voiton tai tappion perusteella voittaja saa omaisuutta (tyypillisesti rahaa) ja häviäjä menettää sitä, kyseessä on uhkapeli, joka on rangaistava teko.

Huomioitavaa on, että vaikka voittoon tai tappioon vaikuttaisi taito (esimerkiksi vedonlyönti golfissa), jos mukana on osittain sattumanvaraisia tekijöitä, se katsotaan uhkapeliksi.
Kuitenkin, vaikka uhkapeliä olisi harjoitettu, jos se rajoittuu “hetkelliseen viihteeseen käytettävien esineiden panostamiseen”, Japanin rikoslain 185 artiklan poikkeuslausekkeen mukaan uhkapelirikosta ei katsota tapahtuneen.

e-urheilukilpailuissa uhkapelirikoksen mahdollisuus

e-urheilu on kilpailulaji, jossa kilpaillaan erilaisten digitaalisten pelien tuloksista, ja näiden tulosten perusteella voidaan määrittää voittajat ja häviäjät.
Vaikka pelaajan taito vaikuttaa pelin lopputulokseen, on myös totta, että sattumanvaraiset tekijät voivat vaikuttaa voittoon tai tappioon.

Tämän vuoksi, jos pelin lopputuloksen perusteella kilpaillaan omaisuuden tai muiden etujen saamisesta tai menettämisestä, tämä toiminta katsotaan pääsääntöisesti uhkapelirikokseksi.
Esimerkiksi, jos taistelupelissä vastustajat panostavat rahaa ja voittaja saa panokset, tai jos useat pelaajat panostavat rahaa ja kilpailevat autopelissä, jossa voittaja saa panokset, näiden pelaajien toiminta katsotaan uhkapelirikokseksi.

Lakineuvonnan tarkastelu esimerkkitapauksista

Kun e-urheilukilpailua järjestetään, järjestäjät ovat esittäneet seuraavanlaisen kysymyksen:
Kun kilpailua järjestetään, osallistujilta kerätään osallistumismaksu, joka käytetään tapahtuman kuluihin, kuten tilavuokraan, laitteiden käyttöön, henkilöstökuluihin ja palkintoihin menestyneille osallistujille. Onko tähän liittyen oikeudellisia seikkoja, joihin tulisi kiinnittää huomiota?

Tähän kysymykseen vastauksena voidaan todeta, että jos osallistumismaksu on kohtuullinen ja kattaa kilpailun järjestämisen todelliset kulut, ei oikeudellisia ongelmia pitäisi syntyä.
Kuitenkin, jos osallistumismaksuista kerättyjä varoja käytetään palkintojen jakamiseen menestyneille osallistujille, on huomioitava, että sekä osallistujat että järjestäjät voivat joutua vastuuseen Japanin rikoslain (rikoslaki 185 § ja muut) mukaan uhkapelirikoksesta.

Osallistumismaksujen ja palkintorahojen oikeudellinen arviointi kilpailutapahtumissa

Tarkastelemme tarkemmin e-urheilun kilpailutapahtumien osallistumismaksujen ja palkintorahojen välistä suhdetta. Kun kilpailutapahtuman osallistujat maksavat osallistumismaksun, ja ainoastaan näitä maksuja käytetään palkintorahojen lähteenä, jolloin kilpailun voittajille tai muille menestyneille osallistujille annetaan palkinto, voidaan tehdä seuraavanlainen oikeudellinen arviointi.
Menestyneet osallistujat, kuten voittajat, saavat palkintorahan, koska he ovat voittaneet muiden osallistujien kanssa sattumanvaraisessa kilpailussa, jossa rahaa on panostettu. Muut osallistujat menettävät maksamansa osallistumismaksun häviäjinä, joten katsotaan, että osallistujat harjoittavat keskenään uhkapeliä.

Lisäksi, esimerkiksi, jos osallistujat maksavat tietyn summan osallistumismaksua järjestäjälle osallistuakseen kilpailutapahtumaan, ja järjestäjä myöntää palkintorahan, joka ylittää maksetun osallistumismaksun (esimerkiksi kaksinkertainen osallistumismaksu), niille osallistujille, jotka saavuttavat tietyn tason kilpailussa, jokainen osallistuja kilpailee järjestäjän kanssa siitä, saavuttaako hän tietyn tason kilpailussa. Tällöin he kilpailevat omaisuuden voitosta tai menetyksestä, ja katsotaan, että uhkapeliä tapahtuu järjestäjän ja osallistujien välillä.

Toisaalta, jos osallistumismaksu, jonka osallistujat maksavat, kattaa vain osan kilpailun järjestämiskustannuksista, kuten kilpailupaikan tai laitteiden vuokrat ja henkilöstökulut, eikä osallistumismaksuja voida arvioida palkintorahojen lähteeksi, ei katsota, että osallistujat tai osallistujat ja järjestäjä kilpailevat rahallisten voittojen tai menetysten puolesta. Tällaisen kilpailutapahtuman järjestäminen tai osallistumismaksun maksaminen ei siten täytä uhkapelirikoksen tunnusmerkistöä.