Japanin tekijänoikeuslain oikeuksien rajoitusten selitys: Poikkeussäännösten ymmärtäminen ja käytäntö

Japanin tekijänoikeuslaki (著作権法) noudattaa “muodollisuusperiaatetta”, jonka mukaan oikeudet syntyvät automaattisesti teoksen luomisen hetkellä, tarjoten tekijöille vahvan suojan. Periaatteessa tekijänoikeuden haltijan lupa on tarpeen, jotta teosta voidaan käyttää, ja luvaton käyttö katsotaan tekijänoikeuden loukkaukseksi. Kuitenkin Japanin tekijänoikeuslain ensimmäisessä artiklassa korostetaan tekijänoikeuksien suojelun ja “kulttuurin kehityksen edistämisen” välisen tasapainon saavuttamista. Tämän tasapainon varmistamiseksi laissa on 30. pykälästä 50. pykälään asti säännöksiä, jotka määrittelevät poikkeukselliset tilanteet, joissa tekijänoikeuden haltijan lupaa ei tarvita – toisin sanoen “tekijänoikeuden rajoitukset”. Nämä säännökset eivät salli laajaa tulkintaa, vaan ne ovat tiukasti määriteltyjä, rajoitettuja poikkeuksia, jotka perustuvat yksittäisen käytön tarkoitukseen ja luonteeseen. Yritystoiminnassa, erityisesti globaaleja toimintoja harjoitettaessa, on välttämätöntä ymmärtää nämä oikeudenrajoitussäännökset tarkasti, jotta voidaan välttää tahattomat tekijänoikeusrikkomukset ja varmistaa lainmukainen liiketoiminta. Tässä artikkelissa käsitellään syvällisesti yritysten IT-käytäntöihin tiiviisti liittyviä säännöksiä, oikeudenrajoitusten soveltamiseen vaikuttavia perusperiaatteita, tekijän moraalisten oikeuksien merkittävää suhdetta sekä Japanin lainsäädännön näkökulmasta fair use -periaatteen ja parodian käsitteitä, perustuen lainsäädäntöön ja oikeustapauksiin. 

Tekijänoikeusrajoitukset yritysten IT-ympäristössä Japanissa

IT-infrastruktuuri on välttämätön osa nykyaikaista yritystoimintaa, mutta sen päivittäinen käyttö ja ylläpito sisältävät usein teknisesti teosten “kopiointia”. Japanin tekijänoikeuslaki sisältää erityisiä poikkeussäännöksiä, jotta tällaiset liiketoiminnan kannalta välttämättömät toimet eivät rikkoisi tekijänoikeuksia.

Ohjelmistoteosten kopioiden omistajien tekemä kopiointi ja muuntelu (47 pykälä 3 kohta)

Japanin tekijänoikeuslain 47 pykälä 3 kohdan 1 momentti sallii ohjelmistoteoksen kopion “omistajan” kopioida tai muuntaa (muokata) kyseistä ohjelmaa siltä osin kuin se on tarpeellista ohjelman käyttämiseksi tietokoneella.

Tämä säännös kattaa yritysten IT-käytännöissä tarvittavat konkreettiset toimet. Esimerkiksi ohjelmiston asentaminen palvelimelle tai yksittäisen tietokoneen kiintolevylle, varmuuskopioiden luominen tietojen häviämisen tai vahingoittumisen varalta, sekä ohjelmiston yhteensopivuuden varmistaminen tietyssä laitteistoympäristössä tai virheiden korjaaminen ovat tällaisia toimia. Myös vähäiset “muunnokset”, kuten ohjelmiston muokkaaminen, ovat sallittuja.

Kuitenkin tärkeää on huomata, että tämän säännöksen soveltaminen rajoittuu ohjelmiston kopion “omistajiin”. Nykyaikaisessa liiketoimintaympäristössä ohjelmistot eivät yleensä ole “omistuksessa” ostamisen kautta, vaan niitä käytetään lisenssisopimuksen perusteella myönnetyn “käyttöoikeuden” nojalla. Jos yritys käyttää ohjelmistoa pelkästään lisenssisopimuksen perusteella, kopiointi- ja muokkausoikeudet määräytyvät tämän tekijänoikeuslain poikkeussäännöksen sijaan lisenssisopimuksen ehtojen mukaan. Jos sopimus rajoittaa kopiointia tiukasti, voi jopa varmuuskopiointi johtaa sopimusrikkomukseen, joten sopimusehtojen tarkka tarkastelu on äärimmäisen tärkeää.

Lisäksi, vaikka olisitkin ohjelmiston omistaja, omistusoikeuden menettäminen, kuten ohjelmiston sisältävän tietokoneen myynti, velvoittaa sinut hävittämään luodut varmuuskopiot.

Tekijänoikeuden alaisten teosten käyttöön liittyvä tilapäinen käyttö tietokoneissa (47 pykälä 4 kohta)

Alkuperäiset poikkeussäännökset ohjelmistoteoksille oli suunniteltu pääasiassa fyysisillä välineillä jaettavien itsenäisten ohjelmistojen käyttöön. Nykyaikaisessa IT-ympäristössä, jossa pilvipalvelut ja verkko-ohjelmistot ovat yleistyneet, esiintyy kuitenkin monimutkaisempia kopiointitoimia, kuten palvelimien ylläpito, tietojen siirto ja järjestelmän vikojen korjaus. Nämä toimet eivät olleet riittävästi katettuja aikaisemmissa säännöksissä.

Teknologian todellisuuden ja lainsäädännön välisen kuilun täyttämiseksi vuoden 2018 tekijänoikeuslain uudistuksessa otettiin käyttöön joustavampia oikeudenrajoitussäännöksiä. Näiden keskiössä ovat 47 pykälä 4 ja 5 kohta.

Japanin tekijänoikeuslain 47 pykälä 4 kohta sallii tekijänoikeuden alaisten teosten tilapäisen käytön tietokoneissa, mikäli se on tarpeen käytön sujuvoittamiseksi tai tehokkuuden parantamiseksi. Tähän sisältyy esimerkiksi väliaikaisten välimuistien luominen verkkoprosessoinnin nopeuttamiseksi ja laitteiston ylläpidon, korjauksen tai vaihdon yhteydessä tietojen väliaikainen varmuuskopiointi ulkoiselle medialle ja palauttaminen alkuperäiseen laitteeseen työn valmistuttua. Tämä mahdollistaa IT-ylläpitotoimet liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi ilman, että tekijänoikeuden haltijan etuja loukataan kohtuuttomasti.

Lisäksi Japanin tekijänoikeuslain 47 pykälä 4 kohdan 2 momentin 3 kohdan mukaan palvelimien tuhoutumisen tai vahingoittumisen varalta tehtävät varmuuskopiot ovat nimenomaisesti sallittuja. Tämä on tärkeä toimenpide liiketoiminnan tietojen suojaamiseksi osana katastrofivalmiutta ja vikojen korjaussuunnitelmia.

Nämä säännökset osoittavat, että Japanin tekijänoikeuslaki on tietoisesti kehittynyt vastaamaan teknologian edistystä ja muuttunut jäykistä säännöistä käytännöllisemmiksi. Tämä huomioon ottaen laki ei estä yrityksiä hoitamasta laillista IT-infrastruktuurin hallintaa.

Tekijänoikeusrajoitusten soveltamisen perusperiaatteet Japanissa

Vaikka tietty käyttötoimi näyttäisi kuuluvan oikeudenrajoitussäännösten piiriin, se ei aina automaattisesti tarkoita, että toimi on laillinen. Japanin tekijänoikeuslaki määrittelee useita yleisiä perusperiaatteita, joita on noudatettava näiden poikkeussäännösten soveltamisessa. Näiden periaatteiden laiminlyönti voi johtaa siihen, että laillisiksi uskotut toimet katsotaan laittomiksi.

Lähdeilmoitusvelvollisuus Japanin tekijänoikeuslain (48. pykälä) mukaan

Japanin tekijänoikeuslain 48. pykälä edellyttää, että kun teosta kopioidaan tai käytetään tiettyjen oikeuksien rajoitussäännösten, kuten lain 32. pykälän sitaattioikeuden, perusteella, on teoksen alkuperäinen lähde ilmoitettava. Lisäksi, vaikka lähdeilmoitusvelvollisuus ei olisi suoraan säädetty, on olemassa käytäntöjä, jotka edellyttävät lähdeilmoituksen tekemistä.

Lähde on ilmoitettava “tavalla ja määrin, jota voidaan pitää kohtuullisena kyseisen kopiointi- tai käyttötavan mukaisesti”, ja käytännössä yritysten raporteissa tai verkkosivustoilla se sisältää yleensä seuraavat tiedot:

• Teoksen nimi
• Tekijän nimi
• Kirjojen yms. osalta: kustantajan nimi, julkaisuvuosi, sivunumero
• Verkkosivustojen osalta: sivuston nimi, URL

Lähdeilmoitus ei ole pelkästään kohteliaisuuskysymys, vaan se on laillinen velvoite. Lähdeilmoituksen laiminlyönnistä voi seurata rangaistuksia.

Käyttöoikeuden ulkopuolisen käytön kieltäminen (49. pykälä) Japanin tekijänoikeuslaissa

Japanin tekijänoikeuslain (49. pykälä) määrittelee erittäin tärkeän periaatteen, joka estää oikeuksien rajoitusten väärinkäytön. Tämän säännöksen mukaan teoksen kopion levittäminen tai esittäminen yleisölle muuhun kuin alkuperäiseen, lailliseen tarkoitukseen, katsotaan itsessään tekijänoikeusrikkomukseksi. Tätä kutsutaan “oletetuksi rikkomukseksi”.

Esimerkiksi yksityiseen käyttöön (Japanin tekijänoikeuslain 30. pykälä) kotona tallennetun TV-ohjelman näyttäminen paikallisessa yhteisötalossa tai sen lataaminen internetiin on tekijänoikeusrikkomus, koska se on alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolista käyttöä. Samoin ei ole sallittua jakaa ohjelmiston varmuuskopiota (47.3 pykälä) muille työntekijöille tai asentaa sitä luvattomalle tietokoneelle.

Tämä säännös on tarkoitettu varmistamaan, että oikeuksien rajoitukset ovat kapea etuoikeus, joka on myönnetty tietyille yleishyödyllisille tai yksityisille tarkoituksille, eikä niitä saa käyttää kaupalliseen hyödyntämiseen tai rajoittamattomaan käyttöön johtavana porsaanreikänä.

Tekijänoikeuden ja tekijän moraalisten oikeuksien suhde (50. pykälä) Japanin lain mukaan

Japanin tekijänoikeuslain ymmärtämisen kannalta on välttämätöntä tehdä selvä ero taloudellisia etuja koskevan ‘tekijänoikeuden’ ja tekijän henkilökohtaisia etuja suojaavien yksinoikeudellisten ‘tekijän moraalisten oikeuksien’ välillä. Tekijän moraalisiin oikeuksiin kuuluvat seuraavat kolme pääoikeutta:

1. Julkaisuoikeus: Oikeus päättää, milloin ja miten julkaisematon teos julkaistaan.
2. Nimen ilmoittamisoikeus: Oikeus päättää, näytetäänkö tekijän nimi ja millä nimellä se esitetään.
3. Teoksen eheyden suojaamisoikeus: Oikeus estää teoksen sisällön tai otsikon muuttaminen tekijän tahtoa vastaan.

Japanin tekijänoikeuslain 50. pykälä määrittelee selvästi, että tekijänoikeuksia (taloudellisia oikeuksia) koskevat rajoitukset eivät saa vaikuttaa näihin tekijän moraalisiin oikeuksiin. Tämä toimii ikään kuin ‘tekijän moraalisten oikeuksien muurina’.

Tämä periaate voi olla merkittävä oikeudellinen riski erityisesti ulkomaisille yrityksille, jotka ovat tottuneet Yhdysvaltojen kaltaisiin joustaviin oikeusjärjestelmiin, kuten fair use -periaatteeseen. Esimerkiksi vaikka jonkin teoksen käyttö opetustarkoituksiin olisi sallittua tekijänoikeuden rajoitusten nojalla, teoksen tiivistäminen tai osien poistaminen käytön yhteydessä voi erikseen loukata tekijän teoksen eheyden suojaamisoikeutta.

Tämä oikeusperiaate tuli erityisen selväksi ‘parodia- ja montaasivalokuvatapauksen’ tuomiossa, jossa kriittisellä tarkoituksella tehty luova muokkaus (parodia) todettiin laittomaksi, koska se loukkasi tekijän teoksen eheyden suojaamisoikeutta. Siksi, jos on mahdollista, että kolmannen osapuolen teosta muokataan, vaaditaan varovaisuutta, vaikka käyttö vaikuttaisikin kuuluvan tekijänoikeuden rajoitusten piiriin. Tällöin on suositeltavaa hankkia tekijältä ‘tekijän moraalisten oikeuksien käyttämättä jättämistä koskeva erityissopimus’ tai toteuttaa muita varotoimia.

Käsitteellinen kehys: Fair Use ja parodia Japanissa

Ymmärtääksemme, minkälaisista ideologisista lähtökohdista Japanin tekijänoikeuslaki on muotoutunut, on tärkeää tarkastella sen taustalla olevia periaatteita, erityisesti kun pohdimme monimutkaisempia käyttötapoja. Tässä yhteydessä tuomme esiin Japanin oikeusjärjestelmän ominaispiirteet vertaamalla sitä Yhdysvaltojen Fair Use -järjestelmään ja selitämme, kuinka luovia käyttötapoja, kuten parodiaa, käsitellään Japanissa.

Japanin “rajoitettu luetteloimisperiaate” ja fair use

Japanin tekijänoikeuslaki noudattaa lainsäädäntöperiaatetta, jota kutsutaan “rajoitetuksi luetteloimisperiaatteeksi”, jossa oikeuksien rajoitukset on listattu tarkasti ja kattavasti lain pykälissä. Tämä tarkoittaa, että kaikki sellaiset käyttötavat, jotka eivät ole listalla, katsotaan periaatteessa tekijänoikeuden rikkomuksiksi. Tällä lähestymistavalla on etuna se, että se tarjoaa korkean ennustettavuuden siitä, mikä on laillista ja mikä laitonta. Yritykset voivat arvioida oikeudellisia riskejään selvästi tarkistamalla, vastaako niiden toiminta lain vaatimuksia.

Sitä vastoin Yhdysvaltojen tekijänoikeuslaki hyödyntää “fair use” -periaatetta, joka on kattava ja joustava oikeusoppi. Sen sijaan, että lueteltaisiin yksittäisiä poikkeuksia, tuomioistuimet ottavat huomioon neljä tekijää: “käytön tarkoitus ja luonne”, “teoksen luonne”, “käytetyn osan määrä ja olennaisuus” sekä “käytön vaikutus teoksen potentiaaliseen markkinaan tai arvoon” ja tekevät kokonaisvaltaisen arvioinnin siitä, onko käyttö reilua tapauskohtaisesti. Tämä järjestelmä tarjoaa joustavuutta nopeasti vastata uusiin teknologioihin ja ilmaisumuotoihin, mutta samalla se tekee tulosten ennustamisesta vaikeaa ja lisää oikeudenkäyntiriskiä.

Molempien järjestelmien liiketoiminnalliset merkitykset voidaan tiivistää seuraavaan taulukkoon:

Joustavat oikeudenrajoitussäännökset: Tarkoituksena ei ole ideoiden tai tunteiden nauttiminen (Japanin tekijänoikeuslain 30 pykälä 4 kohta)

Teknologisen innovaation edistämiseksi ja rajoitetun luetteloinnin jäykkyyden lieventämiseksi Japanin tekijänoikeuslakiin (2018) lisättiin 30 pykälä 4 kohta vuoden 2018 lainmuutoksessa. Tätä säännöstä kutsutaan usein “Japanin version fair useksi”, mutta sen soveltamisala on rajattu.

Kyseinen pykälä sallii tekijänoikeudella suojatun teoksen käytön “ideoiden tai tunteiden nauttimisen tarkoituksen ulkopuolella” siinä määrin kuin se katsotaan tarpeelliseksi. Tämä tarkoittaa, että säännös on suunniteltu tilanteisiin, joissa teosta käytetään ei niinkään nautiskeluun, vaan “datana” esimerkiksi tiedonanalyysiin tai teknologian kehitystestaukseen. Tällainen käyttö voi olla esimerkiksi suurten kuvamäärien tai tekstien keräämistä ja niiden mallien analysointia uuden teknologian kehittämiseksi.

Kuitenkin tämä oikeus ei ole rajoittamaton. On olemassa varauma, että “jos tekijänoikeuden haltijan etuja vahingoitetaan kohtuuttomasti”, säännöstä ei sovelleta. Esimerkiksi tietoanalyysiin myytävän tietokannan käyttö ilman lisenssisopimusta, mikä kilpailee suoraan tekijänoikeuden haltijan saaman markkinan kanssa, voidaan katsoa kohtuuttomasti vahingoittavan tekijänoikeuden haltijan etuja, eikä sitä todennäköisesti sallita.

Parodian oikeudelliset haasteet Japanissa

Japanin tekijänoikeuslaissa ei ole erityistä säännöstä, joka tunnustaisi parodian. Tästä syystä parodiateosten laillisuus arvioidaan olemassa olevan tekijänoikeuslain puitteissa, erityisesti ‘muunteluoikeuden’ (oikeus muuttaa teosta ja luoda siitä johdannainen teos) ja edellä mainitun ‘persoonallisuusoikeuden säilyttämisen oikeuden’ (tekijän moraalinen oikeus) rikkomisen näkökulmasta.

Ohjaava tapaus tässä asiassa on Japanin korkeimman oikeuden vuoden 1980 päätös, joka tunnetaan ‘parodia-montaasivalokuva tapauksena’. Tässä tapauksessa kyse oli tunnetun laskettelukuvaajan teoksen muuntamisesta mustavalkoiseksi ja siihen yhdistetystä valtavan renkaan kuvasta laskettelujälkien päälle, mikä satirisoi luonnon tuhoamista. Korkein oikeus katsoi, että tämä parodiateos rikkoi tekijänoikeuksia. Päätöksen ydin perustui siihen, että muunnettu teos säilytti edelleen alkuperäisen valokuvan ‘olennaiset ilmaisulliset piirteet, jotka voidaan suoraan havaita’. Toisin sanoen, katsoja saattoi helposti muistaa alkuperäisen teoksen, ja luvaton muuntelu loukkasi tekijän persoonallisuusoikeuden säilyttämisen oikeutta. Tämä päätös osoitti, että Japanin oikeusjärjestelmän alla parodia, joka suoraan muuttaa alkuperäisen teoksen ilmaisua, vaikka sillä olisi kritiikin tai satiirin tarkoitus, sisältää erittäin suuren oikeudellisen riskin.

Toisaalta on olemassa ennakkotapauksia, jotka viittaavat turvallisempaan suuntaan parodisen luomistyön kannalta. Vuoden 2001 korkeimman oikeuden päätöksessä ‘Esashi Oiwake -tapaus’ kyse oli tositapahtumiin perustuvan kirjan historiallisten tosiasioiden ja ideoiden käyttämisestä televisio-ohjelman tuottamisessa. Korkein oikeus vahvisti, että tekijänoikeus suojaa konkreettista ‘ilmaisua’, ei sen taustalla olevia ‘ideoita’ tai ‘tosiasioita’, mikä tunnetaan ‘idean ja ilmaisun erotteluna’. Tästä päätöksestä voidaan päätellä, että jos parodia ei suoraan muuta alkuperäisen teoksen ilmaisua, vaan käyttää sen teemaa, tyyliä tai ideoita satiirin kohteena ja luo täysin uuden ja ainutlaatuisen ilmaisun, tekijänoikeusrikkomuksen mahdollisuus on pieni.

Yhteenveto

Japanin tekijänoikeuslain mukaiset oikeuksien rajoitussäännökset perustuvat tiukkaan rajoitettuun luettelointiperiaatteeseen ja tarjoavat selkeän ja ennustettavissa olevan oikeudellisen kehyksen. Kun yritykset hyödyntävät näitä poikkeussäännöksiä käytännössä, on tärkeää ottaa huomioon paitsi yksittäisten pykälien vaatimukset, myös läpileikkaavat perusperiaatteet, kuten lähdeilmoitusvelvollisuus (pykälä 48), käytön rajoitukset tarkoituksen ulkopuolella (pykälä 49) ja ennen kaikkea tekijän persoonallisuusoikeudet, jotka eivät vaikuta omaisuusoikeuksien rajoituksiin (pykälä 50). Erityisesti tekijän persoonallisuusoikeuksien suoja on erittäin vahva ja merkittävä riskitekijä, joka eroaa ulkomaisten oikeusjärjestelmien suojasta. Parodian osalta tiukat oikeudelliset arvioinnit ja teknologisen innovaation huomioon ottamiseksi tehty rajoitettu joustavuus (30 §:n 4) ovat merkkejä Japanin oikeusjärjestelmän ominaispiirteistä, jotka pyrkivät huolellisesti tasapainottamaan tekijänoikeuksien suojelua ja kulttuurin kehitystä.

Monolith Lakitoimisto tarjoaa monipuolista neuvontaa ja on kokenut monimutkaisten tekijänoikeusrajoitusten kysymyksissä, joita on käsitelty tässä artikkelissa, sekä kotimaisille että kansainvälisille asiakkaille. Toimistossamme työskentelee useita asiantuntijoita, mukaan lukien englanninkielisiä juristeja, joilla on ulkomaisia oikeustieteellisiä pätevyyksiä, ja voimme tarjota tarkkaa oikeudellista tukea kansainvälisen liiketoiminnan näkökulmasta erityisesti Japanin immateriaalioikeuden ainutlaatuisten haasteiden osalta. Tarjoamme erikoistunutta tukea muun muassa compliance-järjestelmien rakentamisessa, tekijänoikeussopimusten neuvotteluissa tekijän persoonallisuusoikeuksien käyttämättä jättämiseksi ja muissa strategisissa tekijänoikeusneuvonnoissa.