E-urheilijoiden työntekijästatus ja oikeudellinen suoja

Viime vuosina e-urheilualan nopea kehitys on johtanut vilkkaaseen keskusteluun pelaajien oikeudellisesta asemasta.
E-urheilujärjestöjen on pelaajasopimuksia tehdessään harkittava tarkasti, täyttävätkö kyseiset pelaajat Japanin työsäännöstön tai Japanin työehtosopimuslain mukaisen “työntekijän” määritelmän.

Se, mitä oikeudellisia säädöksiä sovelletaan järjestön ja pelaajan väliseen sopimukseen, arvioidaan tapauskohtaisesti pelaajan ajallisen ja paikallisen sitoutumisen, pelaajalle annettujen ohjeiden ja määräysten asteen sekä palkkion maksutavan ja -määrän perusteella, ottaen huomioon palvelun tarjoamisen todellinen luonne.

Urheilijoiden työntekijäaseman oikeudellinen tulkinta

Japanin työsäännöstön (労働基準法) 9. pykälässä “työntekijä” määritellään henkilöksi, joka saa palkkaa ja jota käytetään liiketoiminnassa tai toimistossa riippumatta ammatin tyypistä.
Lisäksi Japanin työsopimuslain (労働契約法) 2. pykälän 1. momentissa “työntekijä” määritellään henkilöksi, joka työskentelee työnantajalle ja saa palkkaa.

Näiden määritelmien pohjalta tarkasteltaessa perinteistä ammattiurheilua, on yleisesti hyväksytty näkemys, että baseballin ja jalkapallon ammattilaispelaajat eivät kuulu Japanin työsäännöstön ja työsopimuslain mukaisen “työntekijän” määritelmän piiriin.
Tähän on useita syitä, kuten ammattilaisurheilijoiden erityinen asiantuntemus, palvelujen tarjoamisen rajoitettu kesto, vuosipalkkajärjestelmä tai suoritusperusteinen palkkaus sekä huippu-urheilijoiden korkeat palkkiot.

e-urheilijoiden “työntekijä” -statuksen tarkastelu

On tärkeää, että e-urheilujoukkueeseen kuuluvien pelaajien asema lain mukaisina “työntekijöinä” selvitetään, sillä se vaikuttaa merkittävästi joukkueen työnantajavelvoitteisiin.
Jos pelaajat katsotaan Japanin työlainsäädännön ja Japanin työsopimuslain mukaisiksi “työntekijöiksi”, joukkueen hallinnoivan organisaation on noudatettava työnantajana lakisääteisiä työaikoja ja vähimmäispalkkaa koskevia sääntöjä.
Lisäksi, jos organisaatio päättää yksipuolisesti päättää sopimuksen pelaajan kanssa, se saattaa syyllistyä irtisanomisoikeuden väärinkäyttöön.

e-urheilijoiden oikeudellisen aseman erityispiirteet

e-urheilijoiden toiminnan muoto eroaa perinteisten urheilijoiden toiminnasta.
Toiminta keskittyy pääasiassa verkkoon, mikä tarkoittaa, että fyysinen liikkuminen ja sitoutuminen ovat suhteellisen vähäisiä. Toisaalta heillä on usein velvollisuuksia, kuten internet-lähetykset ja sosiaalisen median toiminta, joita perinteisillä urheilijoilla ei yleensä ole.
Lisäksi on pelaajia, jotka toimivat useissa pelinimikkeissä tai yhdistävät striimaajan roolin, mikä tekee heidän työllistymismuodoistaan monimuotoisempia kuin perinteisessä urheilussa.

Toiminnan konkreettisina muotoina ovat esimerkiksi pelaajat, jotka kuuluvat tiimiin ja saavat kiinteää kuukausipalkkaa 250 000 jeniä (noin 1 900 euroa) osallistuessaan turnauksiin, pelaajat, jotka työskentelevät pelivalmistajien tai muiden yritysten palveluksessa osana yrityksen toimintaa, sekä itsenäiset pelaajat, jotka solmivat sponsorisopimuksia.
Tiimiin kuuluvien pelaajien osalta tiimin antamien ohjeiden sisältö ja laajuus, ajallinen ja paikallinen sitoutuminen sekä palkkion määräytymistapa vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Työntekijäaseman arviointikriteerit oikeustapausten valossa

Oikeustapauksista voidaan nähdä, että Japanin sumoliittoa koskevassa tapauksessa (Tokion käräjäoikeus, 25. maaliskuuta Heisei 25 (2013), Roudouhanrei 1079, s. 152) sumopainijoiden ja Japanin sumoliiton välistä sopimussuhdetta ei pidetty työsopimuksena, vaan se katsottiin vastikkeelliseksi kaksipuoliseksi sopimukseksi, joka on siviilioikeudellinen nimetön sopimus. Tämän vuoksi sumopainijoille annettuun eläköitymissuositukseen ei sovellettu irtisanomisoikeuden väärinkäytön periaatetta.

Toisaalta, Japanin työehtosopimuslain osalta on tehty erilainen arviointi.
Japanin ammattilaisbaseball-organisaatiota koskevassa tapauksessa (Tokion korkein oikeus, 3. syyskuuta Heisei 16 (2004), Roudouhanrei 879, s. 90) ammattilaisbaseball-pelaajien katsottiin kuuluvan työehtosopimuslain mukaiseen “työntekijä” -kategoriaan, ja pelaajayhdistyksen katsottiin olevan työehtosopimuslain mukainen “työehtosopimus”.
Tämän seurauksena ammattilaisurheilijoille taattiin työehtosopimuslain mukaiset oikeudet, kuten yhdistymisvapaus ja työehtosopimusneuvotteluoikeus, ja heidän edustamansa organisaatiot eivät voi kieltäytyä neuvottelemasta pelaajien kanssa työehdoista.

Käytännön ohjeet työntekijäaseman arviointiin

Yleisesti ottaen, jos pelaajan suoritukset ja päätökset ovat hänen taitojensa ja harkintansa varassa, ja jos harjoitusten ja otteluiden ulkopuolella on vain vähän ajallisia tai paikallisia rajoituksia, sekä jos palkkausjärjestelmä perustuu vuosipalkkaan tai suoritusperusteiseen maksuun, ja huippupelaajille maksetaan suuria palkkioita, on todennäköistä, että heitä ei pidetä Japanin työehtosopimuslain (労働基準法, 1947) ja Japanin työsopimuslain (労働契約法, 2007) mukaisina “työntekijöinä”, kuten muidenkin ammattiurheilijoiden kohdalla.

Toisaalta, jos pelaajan suorituksia ja niihin liittyviä tehtäviä ohjataan tarkasti, ja työaika ja -paikka ovat tiukasti hallittuja, ja jos palkka maksetaan kiinteänä summana riippumatta tuloksista, on todennäköisempää, että heitä pidetään Japanin työehtosopimuslain (労働基準法, 1947) ja Japanin työsopimuslain (労働契約法, 2007) mukaisina “työntekijöinä”.

e-urheilun erityiset sopimukselliset huomioitavat seikat

Toisin kuin perinteisissä urheilulajeissa, e-urheilijoiden sopimuksissa on tarpeen määritellä tarkasti digitaaliseen sisältöön liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kuten pelin suoratoisto-oikeudet, henkilökuvaoikeuksien käsittely sekä rajoitukset sosiaalisessa mediassa tehtäviin lausuntoihin.
Lisäksi, koska kansainvälisiin turnauksiin osallistumismahdollisuuksia on runsaasti, on tärkeää kiinnittää huomiota sovellettavan lain ja tuomiovallan valintaan.

Muut oikeudelliset säädökset

Vaikka työoikeudellisia säädöksiä ei sovellettaisi, pelaajien kanssa tehtäviin sopimuksiin vaikuttavat muut oikeudelliset säädökset.
Liian tiukat siirtorajoitukset tai kilpailukieltovelvoitteet voivat olla mitättömiä, jos ne rikkovat Japanin siviililain 90 §:n yleistä järjestystä ja hyviä tapoja (1896).
Lisäksi Japanin kilpailuvirasto on huomauttanut, että pelaajien taloudelliseen toimintaan kohdistuvat rajoitukset voivat aiheuttaa ongelmia Japanin kilpailulain (1947) näkökulmasta.

Lopuksi, e-urheilujärjestöjen on tärkeää, että ne harkitsevat pelaajien kanssa tehtävien sopimusten oikeudellisia säädöksiä yksityiskohtaisesti ja tapauskohtaisesti, ottaen huomioon toiminnan todelliset olosuhteet ja asiantuntijoiden, kuten asianajajien, näkemykset.
Erityisesti digitaalisen aikakauden erityispiirteet ja kansainvälinen toimintaympäristö huomioon ottava tarkka sopimussuunnittelu on tärkeää.