Julkisuusoikeuden loukkauksen hyväksyttävät ja hyväksymättömät tapaukset

Julkisuuden henkilöiden nimillä ja kuvilla on asiakkaiden houkuttelevuus, joten ne edustavat taloudellista etua tai arvoa. Oikeutta hallita yksinomaan taloudellista etua tai arvoa, joka syntyy julkisuuden henkilön nimestä tai kuvasta (toisin sanoen, estää kolmansia osapuolia käyttämästä sitä ilman lupaa), kutsutaan julkisuusoikeudeksi.

Julkisuusoikeus ei ole oikeudellinen termi, vaan se on suhteellisen uusi oikeus, joka on tullut vähitellen selville ja hyväksytty oikeudenkäyntien kautta. 2. helmikuuta 2012 (Heisei 24), “Pink Lady -tapauksen” korkeimman oikeuden päätös kiinnitti huomiota julkisuusoikeuden merkitykseen ja loukkaamisen kriteereihin oikeuskäytännössä.

Tässä selitetään, milloin julkisuusoikeuden loukkaaminen tunnustetaan ja milloin sitä ei tunnusteta, tarkastelemalla oikeuskäytäntöä.

“Pink Lady” -tapauksen oikeudenkäynti

“Pink Lady” -tapaus liittyy Pink Lady -yhtyeen kappaleiden koreografian mukailevaan liikuntaohjelmaan, joka esiteltiin laihdutusmenetelmänä kirjassa. Kirjassa julkaistiin 14 valokuvaa ilman lupaa, minkä Pink Lady katsoi loukkaavan heidän julkisuusoikeuksiaan. Tämän seurauksena he vaativat vahingonkorvauksia kirjan julkaisseelta kustantajalta.

Tätä tapausta käsiteltiin aina korkeimmassa oikeudessa asti. 2. helmikuuta 2012 korkein oikeus totesi, että vaikka julkisuusoikeuksia tulisi suojella tietyin edellytyksin, tässä tapauksessa valokuvien luvaton julkaiseminen oli tehty artikkelin sisällön täydentämiseksi. Kuvien käyttö ei ollut suunnattu yksinomaan hyödyntämään Pink Ladyn imagon asiakashoukuttelevuutta, joten se ei loukannut julkisuusoikeuksia. Tämän seurauksena korvausvaatimus hylättiin.

Julkisuusoikeuden merkitys ja loukkauskriteerit

Tämä ensimmäinen korkeimman oikeuden päätös julkisuusoikeuksista määritteli julkisuusoikeuden merkityksen. Se totesi, että henkilön nimi, kuva tai muu vastaava voi olla tuotteen myynnin edistämisen kannalta houkutteleva, ja tällainen houkuttelevuus on yksinoikeus (julkisuusoikeus), joka perustuu kuvan tai muun vastaavan kaupalliseen arvoon. Tämä oikeus on osa henkilökohtaisia oikeuksia.

Loukkauskriteerien osalta korkein oikeus totesi, että “henkilön, jonka kuva tai muu vastaava on houkutteleva, kuvaa tai muuta vastaavaa voidaan käyttää uutisraportoinnissa, mielipidekirjoituksissa, luomistyössä jne., ja tällainen käyttö voidaan hyväksyä laillisena ilmaisuna”. Se esitti kolme esimerkkiä tilanteista, joissa laiton teko voi toteutua:

• Kun kuvaa tai muuta vastaavaa käytetään itsenäisenä tuotteena, jota arvostellaan
• Kun kuvaa tai muuta vastaavaa käytetään tuotteen erottamiseksi muista
• Kun kuvaa tai muuta vastaavaa käytetään tuotteen mainoksena

Tämän päätöksen jälkeen julkisuusoikeuden loukkaus on arvioitu näiden kriteerien perusteella.

https://monolith.law/reputation/publicityrights[ja]

“Arashi” ja “KAT-TUN” oikeudenkäynti

Suositut yhtyeet “Arashi” ja “KAT-TUN” jäsenet ovat nostaneet kanteen, koska heidän julkisuusoikeuksiaan on loukattu yhteensä 12 kirjassa, joista yhdeksän on yksittäisten jäsenten valokuvakirjoja ja kolme yhtyeen valokuvakirjoja. He vaativat vahingonkorvausta sekä näiden kirjojen julkaisun, myynnin lopettamista ja niiden hävittämistä.

Pääasialliset kiistakohdat olivat “julkisuusoikeuden loukkaamisen olemassaolo”, “kärsityn vahingon määrä” ja “julkaisun ja myynnin lopettamisen sekä hävittämisen vaatimuksen perusteltavuus”.

Julkisuusoikeuden loukkaamisen olemassaolo

Tuomioistuin tutki yksityiskohtaisesti jokaisen 12 kirjan sisällön ja totesi, että “suurin osa sivuista koostuu pelkistä valokuvista tai valokuvista, joiden vieressä on lyhyt kuvaus. Jokaisen luvun alussa on otsikko ja johdanto, mutta ne toimivat vain johdantona kyseiseen lukuun, jossa valokuvat on julkaistu.” Tuomioistuin totesi myös, että “vaikka kolumneissa on suhteellisen yhtenäisiä tekstejä, niiden konkreettinen sisältö ja julkaistut valokuvat eivät ole erityisen yhteydessä toisiinsa. Ottaen huomioon valokuvien määrän ja niiden käsittelyn, kolumnit ovat vain lisäyksiä valokuviin, eikä niillä ole itsenäistä merkitystä.” Tuomioistuin katsoi, että kaikki kirjat on tarkoitettu valokuvien ihailemiseen ja totesi, että ne loukkaavat julkisuusoikeutta Pink Lady -tapauksen ennakkopäätöksen mukaisesti, jossa valokuvia käytetään itsenäisenä tuotteena.

Kärsityn vahingon määrä

Tuomioistuin totesi, että jokaisen kirjan julkaisemisen yhteydessä kuvattavat henkilöt olisivat normaalisti saaneet korvauksen valokuvien käytöstä. Tämän korvauksen määrä olisi vähintään 10% kirjan hinnasta kertaa painosmäärä. Tämän perusteella tuomioistuin määritteli kärsityn vahingon määrän.

Esimerkiksi syytetty A oli loukannut julkisuusoikeuttaan julkaisemalla valokuvansa kirjassa ① (28 000 kappaletta) yksin ja kirjassa ⑥ (39 000 kappaletta) yhdessä neljän muun henkilön kanssa. Tämän seurauksena:

1 300 € × 10% × 28 000 kappaletta = 364 000 €

1 300 € × 10% × 39 000 kappaletta ÷ 5 = 101 400 €

ja lisättynä asianajokuluihin 46 540 €, hyväksyttiin yhteensä 511 940 €.

Tuomioistuin määräsi näin laskien kustantajaa maksamaan yhteensä noin 5 400 000 € vahingonkorvauksia yhdeksälle (tuolloin) jäsenelle.

Julkaisun ja myynnin lopettamisen sekä hävittämisen vaatimus

Mitä tulee vaatimukseen lopettaa 12 kirjan julkaisu ja myynti sekä niiden hävittäminen, tuomioistuin totesi:

Kustantajalla on todennäköisesti aikomus jatkaa näiden kirjojen julkaisemista ja myymistä tai myydä jo omistamansa kirjat.

Ottaen huomioon, että julkisuusoikeus on yksi persoonallisoikeuksista, syytetyillä on oikeus vaatia kustantajaa lopettamaan heidän julkisuusoikeutensa loukkaaminen tai estämään sen jatkuminen vaatimalla kirjojen julkaisun ja myynnin lopettamista sekä kustantajan omistamien kirjojen hävittämistä.

Tokion alioikeuden päätös 26. huhtikuuta 2013 (Gregoriaaninen kalenteri)

Tuomioistuin antoi tiukan päätöksen, jossa se hyväksyi julkaisun ja myynnin lopettamisen sekä kirjojen hävittämisen.

Kustantaja valitti tästä päätöksestä, mutta korkein oikeus hylkäsi valituksen. Kustantajan tekemä valitus hylättiin myös korkeimmassa oikeudessa, jolloin päätös vahvistettiin.

“Rintakuvitus” oikeudenkäynti

Kahdeksan naispuolista julkisuuden henkilöä haastoi oikeuteen kustantajan, joka oli julkaissut ja myynyt viikkolehteä, jossa oli artikkeleita, joissa heidän muotokuvansa oli yhdistetty alastoman rinnan (rinta) kuvitukseen. He väittivät, että tämä loukkasi heidän julkisuusoikeuksiaan sekä persoonallisuusoikeuksiaan ja henkilökohtaisia etujaan.

Kyseessä oleva artikkeli oli julkaistu lehden mustavalkoisessa keskiaukeaman osassa kolmen sivun verran, otsikolla “Arvostelua pyytämättä!!” ja “Viihdemaailman kuvitellut rintakuvat”. Artikkelissa jatkettiin näitä otsikoita yhdistämällä alaston rintakuvitus, julkisuuden henkilöiden nimet, rintojen arvioidut koot ja arviointikriteerit.

Julkisuusoikeuden loukkaaminen

Tuomioistuin totesi, että kaikki kantajat olivat aikana, jolloin lehti julkaistiin ja myytiin, julkisuuden henkilöitä, jotka olivat esiintyneet valokuvakokoelmissa ja televisio-ohjelmissa, ja joilla oli oma maineensa ja yhteiskunnallinen arvostuksensa, ja heillä oli siten tunnettuus, joka teki heistä julkisuusoikeuden subjekteja.

Tämän jälkeen, koskien kyseistä artikkelia,

se yhdisti alastoman rinnan kuvituksen ja sisälsi seksuaalisia ilmaisuja, ja sen tarkoituksena ei ollut antaa lukijoiden ihailla muotokuvia sellaisenaan, vaan saada heidät kuvittelemaan (fantasoimaan) naisjulkisuuden henkilöiden rinnat tai alastomuuden. Lisäksi, artikkeli oli julkaistu lehden loppupuolella, mustavalkoisessa keskiaukeaman osassa, 248-sivuisen lehden sisällä, eikä sitä ollut mainittu kannessa, ja jokaisen kantajan muotokuva oli julkaistu yhden sivun sisällä yhdeksän tai kymmenen henkilön joukossa. Näiden seikkojen perusteella on vaikea kuvitella, että kantajien fanit ostaisivat lehden saadakseen käsiinsä muotokuvat artikkelista. Näin ollen, toiminta, jossa kantajien muotokuvia käytettiin luvatta artikkelissa, ei voida pitää sellaisena, jossa muotokuvia käytetään itsenäisinä ihailemisen kohteina, eikä myöskään sellaisena, jossa pääasiallisena tarkoituksena on hyödyntää muotokuvien asiakashoukuttelevuutta.

Tokion alioikeus, 29. tammikuuta 2015 (2015)

Tuomioistuin ei tunnustanut julkisuusoikeuden loukkausta.

Koska kyseessä oli vain kolme sivua 248:sta, ja kuvat olivat pieniä, tuomioistuin katsoi, ettei voida sanoa, että “muotokuvia käytettiin itsenäisinä ihailemisen kohteina”.

Kärsityn vahingon määrä

Kantajat väittivät, että artikkelin luvaton julkaiseminen heidän nimillään ja muotokuvillaan loukkasi heidän persoonallisuusoikeuksiaan, kuten nimen, muotokuvan ja maineen oikeuksia, sekä heidän henkilökohtaisia etujaan, kuten maineen tunteita. Tuomioistuin totesi,

Artikkeli loukkasi kantajien maineen tunteita epäoikeudenmukaisesti ja ylitti yhteiskunnallisesti siedettävän rajan solvaamisella, ja se oli myös ylittänyt siedettävän rajan nimen ja muotokuvan käytössä.

Tokion alioikeus, 29. tammikuuta 2015 (2015)

Ja määräsi kustantajan maksamaan jokaiselle yhdeksästä kantajasta 750 000 jeniä korvauksena, sekä 50 000 jeniä asianajokuluina, yhteensä 800 000 jeniä.

Tämä oikeudenkäynti osoittaa, että vaikka julkisuusoikeuden loukkausta ei tunnustettaisi, on mahdollista vaatia vastuuta muotokuvan oikeuden tai maineen tunteiden loukkaamisesta.

Yhteenveto

“Julkisuusoikeus” (Japanese “Publicity Right”) on suhteellisen uusi oikeus, joka suojaa kuuluisuuksien nimiä ja kuvia taloudelliselta hyödyntämiseltä ilman lupaa. Tämä oikeus tunnustettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012 (Gregorian kalenterin mukaan) “Pink Lady -tapauksen” päätöksessä.

Vaikka useimmat julkisuusoikeuteen liittyvät tunnetut tapaukset ovat koskeneet paperimediaa, nettimedian kasvava kysyntä herättää kiinnostusta siitä, millaisia väitteitä ja päätöksiä tullaan tekemään tulevaisuudessa.

Jos epäilet, että “julkisuusoikeuttasi” on loukattu, suosittelemme konsultoimaan asianajajaa, joka on perehtynyt näihin asioihin.