Mikä on käyttäjän vastuu mainehaittojen hallinnassa?

Kun yrityksen työntekijä aiheuttaa ongelmia työssään, työntekijän lisäksi myös työnantajayritys voi joutua vastuuseen vahingonkorvausvaatimuksista työnantajan vastuun perusteella. Esimerkiksi liikenneonnettomuudessa, jos toinen osapuoli on ammattiajaja, ajajan huolimattomuus voi olla suora syy, mutta onnettomuuden saattoi laukaista ajajan työjärjestelyt tai huono työympäristö. Tällaisissa tapauksissa on luonnollista, että voidaan kyseenalaistaa paitsi ajajan, myös ajajan työnantajayrityksen vastuu.

Sama pätee myös herjaustapauksiin. Vaikka henkilö, joka toistuvasti käyttäytyy ongelmallisesti, tulisi tietenkin tuomita, yrityksen työntekijän kohdalla yritys, joka on jättänyt tällaisen toiminnan huomiotta, voi myös olla vastuussa. Tällöin voidaan kyseenalaistaa työntekijän työnantajayrityksen vastuu. Toisin sanoen, jos olet kokenut herjausta internetissä ja olet tunnistanut tekijän, esimerkiksi julkaisijan tunnistamisen avulla, ja tekijä on yrityksen palkkalistoilla oleva työntekijä, on mahdollista, että voit vaatia vahingonkorvausta paitsi tekijältä itseltään, myös hänen työnantajaltaan työnantajan vastuun perusteella. Lisätietoja julkaisijan tunnistamisesta löytyy alla olevasta artikkelista.

https://monolith.law/reputation/disclosure-of-the-senders-information[ja]

Haluan selittää, millaiset vaatimukset täytyy täyttyä, jotta voidaan kyseenalaistaa työntekijän työnantajayrityksen vastuu, kun yrityksen työntekijä toistuvasti herjaa ja se rikkoo esimerkiksi kunnianloukkaus- tai yksityisyydensuojalakeja.

https://monolith.law/reputation/scope-of-privacyinfringement[ja]

Mikä on käyttäjän vastuu?

Yrityksen vastuu työntekijöiden toiminnasta perustuu useisiin oikeudellisiin perusteisiin, kuten turvallisuuden laiminlyöntiin, mutta perusmääräys on Japanin siviililain (Minpō) 715 §.

Japanin siviililain 715 §

1. Henkilö, joka käyttää toista henkilöä tietyn liiketoiminnan suorittamiseksi, on vastuussa kolmannelle osapuolelle aiheutuneista vahingoista. Tämä ei kuitenkaan päde, jos käyttäjä on noudattanut asianmukaista huolellisuutta valitessaan työntekijän ja valvoessaan liiketoimintaa, tai jos vahinko olisi syntynyt, vaikka asianmukaista huolellisuutta olisi noudatettu.
2. Henkilö, joka valvoo liiketoimintaa käyttäjän sijasta, on myös vastuussa edellä mainitusta.

Miksi yritys, joka ei ole tehnyt mitään laitonta, voi joutua korvausvastuuseen?

Perusteena on niin sanottu “korvausvastuun oikeusperiaate”, joka tarkoittaa, että “henkilö, joka saa hyötyä, korvaa toiselle aiheuttamansa menetyksen hyödyn avulla ja saavuttaa tasapainon”. Toisin sanoen, työnantajan, joka käyttää työntekijöitä liiketoimintansa suorittamiseen ja saa siten liiketoiminnastaan hyötyä, tulisi kantaa vastuu työntekijöiden liiketoiminnan aiheuttamista riskeistä ja muille aiheutetuista menetyksistä. Mutta millä edellytyksillä yritykselle voidaan määrätä käyttäjän vastuu ja korvausvastuu?

Käyttäjän vastuun edellytykset

Yritykselle voidaan myöntää käyttäjän vastuu ja siten velvollisuus korvata vahinko, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

Alaisen toiminnan on oltava laitonta

Käyttäjän vastuu liittyy alaisen laittomaan toimintaan, joten kyseisen alaisen toiminnan itsessään on täytettävä laittoman toiminnan edellytykset. Jos toiminta ei ole laitonta, käyttäjän vastuuta ei luonnollisesti voida kyseenalaistaa.

Käyttösuhteen on oltava olemassa

On itsestään selvää, että käyttösuhteen on oltava olemassa. Käyttösuhteet perustuvat yleensä työ-, toimeksianto- tai muuhun sopimukseen, mutta ne voivat sisältää myös tilanteita, joissa henkilöä käytetään vain tosiasiallisesti työssä. Toisin sanoen, riittää, että käyttäjän ja alaisen välillä on todellinen ohjaus- ja valvontasuhde. Esimerkiksi, jos alihankkijan toiminta on laitonta ja alihankkijan ja pääurakoitsijan välillä on todellinen ohjaus- ja valvontasuhde, pääurakoitsijan tulisi myös kantaa käyttäjän vastuu.

Käyttösuhteen osalta voidaan myös ottaa huomioon, että se on tilapäinen, voittoa tavoittelematon tai laiton. Esimerkiksi, on olemassa oikeustapaus, jossa todettiin, että “väkivaltaisen järjestön hierarkkisesti järjestäytyneen johtajan ja alajärjestön jäsenten välillä on käyttäjän ja alaisen suhde, kun he käyttävät järjestön uhkaa rahan hankkimiseen” (Japanin korkein oikeus, 12. marraskuuta 2004).

Toiminta “liiketoiminnan suorittamisen yhteydessä”

“Liiketoiminnan suorittamisen yhteydessä” tarkoittaa, että “se ei rajoitu vain niihin, jotka johtuvat suoraan alaisen liiketoiminnan suorittamisesta, vaan sisältää myös ne tapaukset, joissa alaisen toiminta ei kuulu hänen työtehtäviinsä, mutta sen ulkoisen muodon perusteella se voidaan katsoa kuuluvan alaisen työtehtävien piiriin” (Japanin korkein oikeus, 30. marraskuuta 1965).

Mitä tarkoitetaan “liiketoiminnan toteuttamisella”

“Liiketoiminnan toteuttamisen” määrittely on erityisen kiistanalainen työnantajan vastuun vaatimuksissa, mutta päätökset tehdään tapauskohtaisesti.

Tilanne, jossa esimies ahdistelee seksuaalisesti naispuolista työntekijää työpaikan ulkopuolisessa illanvietossa

Vaikka kyseessä oli työpaikan ulkopuolinen, ei-pakollinen illanvietto, esimies toisti seksuaalista ahdistelua työasioita sekoittaen. Tämäntyyppinen seksuaalinen ahdistelu katsottiin tapahtuneen liiketoiminnan toteuttamisen yhteydessä, koska esimies käytti hyväkseen asemaansa. Tällainen päätös on tehty (Japanin korkein oikeus, 12. huhtikuuta 1968 (Gregoriaaninen kalenteri)).

Tilanne, jossa työntekijä ajaa yrityksen autoa luvatta yksityiskäyttöön ja aiheuttaa liikenneonnettomuuden

Yrityksen auton luvaton yksityiskäyttö ei ole yrityksen asianmukaisen liiketoiminnan toteuttamista. Kuitenkin, yrityksen autot ajetaan yleensä yrityksen hallinnassa olevalla alueella, ja vaikka yritys kieltäisi luvattoman yksityiskäytön, se on vain yrityksen sisäinen ongelma. Ulkoisesti se katsottiin tapahtuneen “liiketoiminnan toteuttamisen” yhteydessä. Tällainen päätös on tehty (Japanin korkein oikeus, 21. joulukuuta 1971 (Gregoriaaninen kalenteri)).

Tilanne, jossa työntekijä pahoinpitelee kolmannen osapuolen työpaikalla työskennellessään ja aiheuttaa vamman

Yrityksessä, joka hoitaa yleisiä kalatuotteiden käsittelytehtäviä Tsukijin kalatorilla, syytetty, joka toimi kuljettajana, jota kutsutaan “koyagi”, riiteli toimitusmiehen kanssa siitä, auttaako hän toimitustehtävissä, ja he alkoivat tapella, aiheuttaen vammoja toimitusmiehelle. Tässä tapauksessa todettiin, että “koska koyagi toimitti kalatuotteita kalakauppiaille yrityksen tehtävänä, syytetyn pahoinpitely tapahtui yrityksen työntekijänä liiketoiminnan toteuttamisen yhteydessä”. Tällainen päätös on tehty (Tokion alioikeus, 27. tammikuuta 1994 (Gregoriaaninen kalenteri)).

Hoivapalveluyrityksen työnantajavastuu hoiva-avustajien palkkaamisessa

Katsotaanpa tarkemmin tilanteita, joissa vahingonkorvausta on vaadittu ja hyväksytty paitsi syytettyä, myös syytetyn palkkaavaa yritystä vastaan, kun on ollut kyse herjauksesta. Huomioi, mitä seikkoja korostetaan, kun työnantajavastuu hyväksytään. Sivustollamme on toinen artikkeli nimeltä “Sairauden tietoja ja yksityisyyden loukkausta”, jossa esittelemme esimerkin “vanhan kulttuuripersoonan dementiasta”.

90-vuotias elokuvaohjaaja ja hänen perheensä haastoivat oikeuteen hoiva-avustajan ja kotihoitoyrityksen, koska avustaja oli pilkannut ohjaajan hoitotilannetta blogissaan. He vaativat vahingonkorvausta yksityisyyden loukkauksesta ja kunnianloukkauksesta.

Tuomioistuin totesi, että syytetyn blogikirjoitus “julkisti kantajan yksityiselämän ja alensi hänen yhteiskunnallista arvostustaan, ja tästä johtuen kantaja on kärsinyt henkistä tuskaa”. Tuomioistuin hyväksyi yksityisyyden loukkauksen ja kunnianloukkauksen ja määräsi hoiva-avustajan maksamaan 1,5 miljoonan jenin korvaukset.

Lisäksi hoiva-avustajan palkannutta yritystä vastaan tuomioistuin totesi, että ensimmäinen artikkeli julkaistiin kaksi päivää sen jälkeen, kun syytetty oli vieraillut kantajan kotona kotihoitajana syytetyn yrityksessä, ja että “se oli julkaistu, kun syytetty oli vielä syytetyn yrityksen työntekijä”, ja että “sen sisältö oli tosiasia, jonka syytetty oli saanut tietää kotihoidon aikana, joka on syytetyn liiketoiminta”, ja että syytetyn toiminta oli “toiminta, jolla on läheinen yhteys syytetyn yrityksen liiketoiminnan suorittamiseen, joten se on tehty liiketoiminnan suorittamisen yhteydessä”, ja että yrityksen olisi pitänyt ymmärtää, että sen olisi pitänyt jatkaa samanlaista velvollisuutta kantajaa kohtaan myös sopimuksen purkamisen jälkeen, koska se on luonteeltaan salassapitovelvollisuus, ja siksi,

• se on vastuussa laittomasta toiminnasta (työnantajavastuu) yksityisyyden loukkauksen ja kunnianloukkauksen osalta artikkelin julkaisemisen aikana sopimuksen voimassa ollessa, ja
• se on vastuussa velvollisuuden laiminlyönnistä salaisuuden vuotamisen osalta artikkelin julkaisemisen jälkeen työsuhteen päättymisen jälkeen,

ja määräsi sen maksamaan 1 miljoonan jenin (työnantajavastuu) + 300 000 jenin (velvollisuuden laiminlyönnin vastuu), yhteensä 1,3 miljoonan jenin korvaukset.

Tuomioistuin totesi,

“Ottaen huomioon, että nykyään yksilöt voivat helposti lähettää tietoa Internetissä, kotihoitopalveluyrityksen pitäisi ohjata ja valvoa työntekijöitään huolellisesti, jotta he eivät loukkaisi asiakkaidensa yksityisyyttä tai kunniaa. Kuitenkin syytetyn yrityksessä ei ollut kiinnitetty mitään huomiota tähän seikkaan syytetyn osalta. Siksi ei voida katsoa, että syytetty yritys oli noudattanut asianmukaista huolellisuutta syytetyn valinnassa ja valvonnassa.”

Tokion alioikeuden päätös 4. syyskuuta 2015 (Gregoriaaninen kalenteri)

kuten se on osoittanut.

https://monolith.law/reputation/disease-information-and-privacy-infringement[ja]

Työntekijöiden palkkaamisesta vastaavan yrityksen työnantajavastuu

Käsittelemme yksityiskohtaisesti esimerkkiä, johon viitattiin toisessa artikkelissamme “Mitä ovat herjausrikoksen uhrien vahingonkorvausvaatimusten keskimääräiset määrät ja laskentamenetelmät”. Kanteen nostaja on yksityinen järjestelmäinsinööri, joka on solminut kattavan palvelusopimuksen vastaajan yrityksen kanssa ja toimii järjestelmävastaavana. Vastaajan yritys on yritys, joka harjoittaa sähkölaitteiden myyntiä, asennusta ja huoltoa, ja vastaaja oli sen työntekijä.

Vastaaja kirjoitti internetin välityksellä matkapuhelimellaan “2channel” -sivustolle, että “lyhyt mies, jolla on takatukka” meni naisten wc:hen paperipussi kädessään ja että “naisten wc:hen asennetun salakameran kuvaa levitetään netissä, onko se ok” ja “se, mitä teit, on rikos”, viitaten selvästi 164 cm pitkään, takatukkaa pitävään kantajaan ja syyttäen häntä salakuvauksesta.

Kantaja menetti työpaikkansa, kun yrityksen johto huomautti hänelle tästä kirjoituksesta ja sanoi, että hänellä ei ehkä ole sopimusta seuraavalle kaudelle. Hän vaati vahingonkorvausta laittomasta toiminnasta ja väitti, että koska vastaaja oli tehnyt laittoman toiminnan työaikanaan vastaajan yrityksessä, hän vaati työnantajavastuuta vastaajan yritykseltä.

Tuomioistuin totesi ensin, että “tämä kirjoitus antaa ymmärtää, että kantaja on tehnyt rikoksen, salakuvauksen, joten on selvää, että se on heikentänyt kantajan sosiaalista arvostusta”. Tuomioistuin tunnusti, että vastaaja oli loukannut kantajan kunniaa ja määräsi hänet maksamaan 1 miljoonan jenin suuruisen hyvityksen, 100 000 jenin asianajopalkkion, 630 000 jenin tutkimuskulut vastaajan tunnistamiseksi, yhteensä 1,73 miljoonaa jeniä.

https://monolith.law/reputation/defamation-and-decline-in-social-reputation[ja]

https://monolith.law/reputation/provider-liability-limitation-law[ja]

Toisaalta, yrityksen vastuusta kantaja väitti, että “vastaaja teki tämän kirjoituksen työaikanaan vastaajan yrityksessä, ja vastaajan yrityksellä on velvollisuus huolehtia tai valvoa, ettei työntekijä, vastaaja, loukkaa kolmannen osapuolen oikeuksia tai etuja, joten vastaajan yrityksen on kannettava työnantajavastuu. Vastaajan tämä kirjoitus tehtiin vastaajan yrityksen työaikana, ja vastaajan yrityksellä on moraalinen vastuu hallita matkapuhelimia, joita käytetään työssä”, mutta

“Vastaajan tekemistä kirjoituksista työaikana, vain numerot 499 ja 507 eivät muodosta laitonta toimintaa kantajaa vastaan, ja kun numerot 503 ja 504, joissa viitattiin rikolliseen toimintaan, tehtiin, vastaaja oli lomalla, eikä niitä tehty vastaajan yrityksen työtehtävien suorittamisen aikana, ja lisäksi ne kirjoitettiin ei vastaajan yrityksen antamasta matkapuhelimesta, vaan vastaajan omistamasta matkapuhelimesta, joten vastaajan yrityksen työnantajavastuu ei synny.”

Tokion alioikeuden päätös 31. tammikuuta 2012 (Gregoriaaninen kalenteri)

Yhteenvetona,

1. Kirjoitukset, jotka on tehty työaikana, eivät itsessään muodosta laitonta toimintaa.
2. Salakuvaukseen viittaava kirjoitus tehtiin loman aikana.
3. Kirjoitus tehtiin ei yrityksen antamasta matkapuhelimesta, vaan vastaajan omistamasta matkapuhelimesta.

Tässä tapauksessa työnantajavastuuta ei tunnusteta, eikä vahingonkorvausvastuuta synny.

https://monolith.law/reputation/compensation-for-defamation-damages[ja]

Yhteenveto

Käyttäjä voi joutua laajasti vastuuseen omien käyttäjiensä toimista. Jotta käyttäjävastuuta ei kyseenalaistettaisi, on tärkeää, että käyttäjät eivät aiheuta vahinkoa kolmansille osapuolille. Tämä edellyttää jatkuvaa huolellisuutta ja valvontaa sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista.