Pelit ja laki (osa 1): Tekijänoikeuslaki, arpajaislaki, rahansiirtolaki

Viime vuosina internetin kehityksen myötä myös pelien muodot ovat muuttuneet.

Ennen internetin kehitystä offline-pelit olivat pääasiallisia, mutta internetin kehityksen myötä online-pelit ovat tulleet pääasiallisiksi.

Lisäksi aiemmin myyntiin perustuvat pelit olivat pääasiallisia, mutta viime aikoina pelien sisäiset maksut ovat yleistyneet.

Näin ollen pelit muuttuvat päivittäin monin eri tavoin, ja pelien muutosten myötä myös pelilainsäädäntö on muuttunut. Kuitenkin on ihmisiä, jotka eivät ehkä ymmärrä täysin pelilainsäädäntöä.

Tässä artikkelissa selitämme yllättävän tuntemattomia lakeja, jotka liittyvät peleihin.

Huomaa, että koska pelilainsäädäntöä on paljon, jaamme sen selityksen kahteen artikkeliin.

Mitkä lait koskevat pelejä?

Pelien osalta on olemassa useita lakeja, kuten tekijänoikeuslaki, epäasiallisten palkintojen ja esitysten estämislaki (jäljempänä “palkintojen esittämislaki”), rahansiirtolaki, kuluttajasopimuslaki, erityiskauppalaki (jäljempänä “erityiskauppalaki”) sekä sähköisen viestinnän palvelulaki.

Alla selitämme näiden lakien yleiskatsauksen ja kuinka ne liittyvät peleihin.

Tekijänoikeuslaki

Mikä on tekijänoikeuslaki?

Monet ovat kuulleet tekijänoikeudesta, mutta “tekijänoikeus” tarkoittaa oikeuksia, jotka tekijälle myönnetään hänen teoksensa suhteen. Tekijänoikeus syntyy luonnostaan lain mukaan heti, kun teos on luotu, eikä se vaadi mitään erityisiä toimenpiteitä, kuten patenttioikeus vaatii rekisteröintiä. Tekijänoikeus on niin sanottu muodottomuusperiaatteen mukainen, koska se ei vaadi erityisiä toimenpiteitä ollakseen laillisesti tunnustettu.

Tämä tekijänoikeus suojataan tekijänoikeuslailla.

Tekijänoikeuslain tarkoitus

Tekijänoikeuslain tarkoitus määritellään seuraavasti tekijänoikeuslain 1 §:ssä:

(Tarkoitus)

1 § Tämän lain tarkoituksena on määritellä tekijän oikeudet sekä niihin liittyvät oikeudet teoksiin, esityksiin, äänitteisiin, lähetyksiin ja kaapelilähetyksiin, suojella tekijän ja muiden oikeuksien haltijoiden oikeuksia samalla kun otetaan huomioon näiden kulttuurituotteiden oikeudenmukainen käyttö, ja edistää siten kulttuurin kehitystä.

Toisin sanoen, tekijänoikeuslain tarkoituksena on suojata tekijänoikeuksia ja siten suojella tekijöiden luovaa toimintaa ja edistää kulttuurin kehitystä.

Säännökset tekijänoikeuslaissa

Ensinnäkin, jotta peli voi saada suojaa tekijänoikeuslain mukaan, pelille on myönnettävä tekijänoikeus.

Tässä yhteydessä on kysymys siitä, myönnetäänkö pelille tekijänoikeus. Tämä on vahvistettu muun muassa Tokion alioikeuden päätöksessä 28. syyskuuta 1984 (Pac-Man -tapaus), korkeimman oikeuden päätöksessä 13. helmikuuta 2001 (Tokimeki Memorial -tapaus), korkeimman oikeuden päätöksessä 25. huhtikuuta 2002 (käytettyjen peliohjelmien tapaus) ja Tokion alioikeuden päätöksessä 25. helmikuuta 2016 (Kamigoku no Valhalla Gate -tapaus), joissa peleille on myönnetty tekijänoikeus elokuvateoksina.

Kuitenkaan pelkästään se, että kyseessä on peli, ei tarkoita, että sille myönnetään tekijänoikeus. Kuten Tokion hovioikeuden päätöksessä 18. maaliskuuta 1999 (Sangokushi III -tapaus) ja immateriaalioikeuksien korkeimman oikeuden päätöksessä 30. syyskuuta 2009 (Ryoki no Ori -tapaus) on osoitettu, on olemassa mahdollisuus, että peleille, joissa käytetään suurta määrää still-kuvia, ei myönnetä tekijänoikeutta, joten varovaisuus on tarpeen.

Tekijänoikeuden saaneiden pelien osalta on oltava varovainen, sillä niiden käyttö ilman oikeudenhaltijan lupaa voi johtaa tekijänoikeusrikkomukseen.

https://monolith.law/corporate/game-litigation-copyright[ja]

Palkintojen esittämistä koskeva laki

Mitä palkintojen esittämistä koskeva laki on?

Palkintojen esittämistä koskeva laki on laki, joka säätelee yritysten ja muiden tahojen toimintaa, kun he esittävät tuotteiden tai palveluiden laatua, sisältöä, hintaa jne. väärin.

Palkintojen esittämistä koskevan lain tarkoitus

Palkintojen esittämistä koskevan lain tarkoitus määritellään seuraavasti lain 1 §:ssä.

(Tarkoitus)

1 § Tämän lain tarkoituksena on suojata kuluttajien etuja rajoittamalla ja kieltämällä toimia, jotka saattavat estää kuluttajien itsenäisen ja järkevän valinnan, estämällä asiakkaiden houkuttelemisen epäasianmukaisilla palkinnoilla ja esityksillä, jotka liittyvät tuotteiden ja palveluiden kauppaan.

Toisin sanoen, palkintojen esittämistä koskevan lain tarkoituksena on suojata kuluttajien etuja estämällä asiakkaiden houkuttelemisen epäasianmukaisilla palkinnoilla ja esityksillä, jotka liittyvät tuotteiden ja palveluiden kauppaan.

Palkintojen esittämistä koskevan lain säännökset

Palkintojen sääntely

Verkkopeleissä, erityisesti älypuhelinpeleissä, on usein maksullinen “gacha” -järjestelmä.

Jos tämä maksullinen gacha kuuluu “palkintojen” luokkaan, joka on määritelty palkintojen esittämistä koskevan lain 2 §:n 3 momentissa, se on lain alainen.

3. Tässä laissa “palkinnot” tarkoittavat tavaroita, rahaa tai muita taloudellisia etuja, joita yritys tarjoaa asiakkaalle liittyen tuotteiden tai palveluiden kauppaan (mukaan lukien kiinteistökaupat), riippumatta siitä, onko tarjoaminen suoraa tai epäsuoraa, tai onko se tehty arpajaisilla, ja jotka pääministeri on määritellyt.

Kysymys on siitä, kuuluuko maksullinen gacha “palkintojen” luokkaan. Kuluttajavirasto on julkaissut asiakirjan nimeltä “Verkkopelien ‘komplettigacha’ ja palkintojen esittämistä koskevan lain palkintosäännökset”, jossa se toteaa seuraavaa, kieltäen maksullisen gachan kuulumisen “palkintojen” luokkaan.

Maksullisen gachan soveltaminen palkintosäännöksiin
Yleiset kuluttajat suorittavat maksullisen gachan maksamalla rahaa yritykselle ja saavat vastineeksi jonkinlaista taloudellista etua, kuten esineitä. Toisin sanoen, taloudellinen etu, jonka yleiset kuluttajat saavat maksullisesta gachasta, on itse asiassa kaupan kohde kuluttajien ja yritysten välillä. Toisin sanoen, taloudellinen etu, jonka kuluttajat saavat maksullisesta gachasta, ei ole jotain, jonka yritys tarjoaa kuluttajille houkutellakseen heitä tekemään muita kauppoja gachan lisäksi (palkintojen määrittelyasetus 1 §. Katso edellä mainittu 4 (1) A).
Siksi, vaikka yleiset kuluttajat saavat jonkinlaista taloudellista etua maksullisesta gachasta, se ei kuulu palkintojen esittämistä koskevan lain mukaiseen “palkintojen” luokkaan, eikä palkintosäännökset koske sitä.

https://www.caa.go.jp/policies/policy/representation/fair_labeling/pdf/120518premiums_1.pdf[ja]

Koska maksullinen gacha ei kuulu palkintojen esittämistä koskevan lain mukaiseen “palkintojen” luokkaan, sitä ei pidetä lain alaisena.

Lisäksi älypuhelinpeleissä, kun peli ei ole pelattavissa hätähuollon tai päivityksen vuoksi, pelin sisäisiä esineitä jaetaan usein anteeksipyynnöksiä varten.

Tämän osalta “Palkintojen tarjoamista koskevien säännösten rajoitukset” (https://www.caa.go.jp/policies/policy/representation/fair_labeling/public_notice/pdf/100121premiums_7.pdf#search=’%E7%B7%8F%E4%BB%98%E6%99%AF%E5%93%81%E5%91%8A%E7%A4%BA'[ja]) mukaan, nämä voidaan katsoa kuuluvan yleisiin palkintoihin, ja koska ne jaetaan anteeksipyynnöksi, kaupan arvo voidaan katsoa olevan 0 euroa, joten palkintojen enimmäismäärä on 200 euroa, joten varovaisuus on tarpeen.

Esityksiä koskevat säännökset

Esityksiä koskevat säännökset liittyvät erinomaisen harhaanjohtavan esityksen (palkintojen esittämistä koskevan lain 5 § 1 kohta) ja edullisen harhaanjohtavan esityksen (palkintojen esittämistä koskevan lain 5 § 2 kohta) ongelmiin.

Nämä on selitetty yksityiskohtaisesti seuraavassa artikkelissa, joten viittaa siihen.

https://monolith.law/corporate/stealth-marketing-youtuber[ja]

Tietoa Japanin rahansiirtolaista (Japanese Funds Settlement Act)

Mikä on rahansiirtolaki?

Rahansiirtolaki on laki, joka säätelee lahjakorttien, esiladattujen korttien ja muiden rahakuponkien (mukaan lukien sähköisesti magneettiset elektroniset rahat) sekä pankkitoiminnan ulkopuolella tapahtuvan rahansiirron.

Nykyään on olemassa monia erilaisia maksutapoja, ja tämä laki säätelee niitä.

Rahanvaihtolain tarkoitus

Rahanvaihtolain tarkoitus määritellään seuraavasti rahanvaihtolain 1 §:ssä.

(Tarkoitus)

1 § Tämän lain tarkoituksena on varmistaa rahanvaihtopalveluiden asianmukainen toteuttaminen, suojella niiden käyttäjiä ja edistää kyseisten palveluiden tarjoamista. Tätä varten otetaan käyttöön tarvittavat toimenpiteet, kuten ennakkoon maksettavien maksuvälineiden myöntäminen, valuuttakaupan harjoittaminen pankkien ulkopuolisilla tahoilla, virtuaalivaluutan vaihto ja pankkien välillä syntyneiden valuuttakauppojen velkojen ja saatavien selvittäminen. Tämä edistää rahanvaihtojärjestelmän turvallisuuden, tehokkuuden ja käytännöllisyyden parantamista.

Toisin sanoen, rahanvaihtolain tarkoituksena on suojella rahanvaihtopalveluiden käyttäjiä, edistää rahanvaihtojärjestelmän tarjoamista ja parantaa rahanvaihtojärjestelmän turvallisuutta, tehokkuutta ja käytännöllisyyttä.

Sääntely sisällön mukaan Japanin rahansiirtolaki (Funds Transfer Act)

Verkkopeleissä käyttäjät voivat tehdä ostoksia, kuten esimerkiksi pelin sisäisiä esineitä, joita voidaan käyttää pelissä, maksamalla etukäteen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että käyttäjä ostaa pelin sisäisiä esineitä tai aseita.

Tällaisen käyttäjien tekemän maksun sääntelyä suorittaa Japanin rahansiirtolaki.

Rahansiirtolaissa määritellään “ennakkomaksuväline” seuraavasti pykälässä 3, kohta 1, ja pelien maksut katsotaan kuuluvan tähän “ennakkomaksuväline” -kategoriaan.

(Määritelmä)

Artikla 3 Tässä luvussa “ennakkomaksuväline” tarkoittaa seuraavia:

1. Arvopaperit, elektroniset laitteet tai muut esineet (jäljempänä tässä luvussa “arvopaperit jne.”) joissa on merkitty summa, tai summa, joka on tallennettu sähkömagneettisella menetelmällä (elektroninen menetelmä, magneettinen menetelmä tai muu menetelmä, jota ei voida havaita ihmisen aistien avulla. Tässä kohdassa sama.) ja joka on saatu vastikkeena arvopapereiden tai numeroiden, symbolien tai muiden merkkien (mukaan lukien ne, joissa summan tallennus lisätään saadun vastikkeen mukaan sähkömagneettisella menetelmällä.) julkaisemisesta, ja jotka voidaan käyttää näiden maksujen suorittamiseen esittämällä, luovuttamalla, ilmoittamalla tai muulla tavalla, kun ostetaan tai lainataan tavaroita tai palveluita julkaisijalta tai julkaisijan määrittelemältä henkilöltä (jäljempänä tässä kohdassa “julkaisija jne.”)

2. Arvopaperit jne., joissa on merkitty tavaran tai palvelun määrä, tai määrä, joka on tallennettu sähkömagneettisella menetelmällä, ja jotka on saatu vastikkeena arvopapereiden tai numeroiden, symbolien tai muiden merkkien (mukaan lukien ne, joissa määrän tallennus lisätään saadun vastikkeen mukaan sähkömagneettisella menetelmällä.) julkaisemisesta, ja jotka voidaan esittää, luovuttaa, ilmoittaa tai muulla tavalla vaatia julkaisijalta jne. tavaroiden toimittamista tai palvelun tarjoamista.

Jos maksu kuuluu “ennakkomaksuväline” -kategoriaan, kuten edellä on kuvattu, se on Japanin rahansiirtolain sääntelyn alainen.

Käytännössä yritykset, jotka tarjoavat pelejä, joissa on maksujärjestelmä, ovat velvollisia noudattamaan seuraavia velvollisuuksia:

1. Tiedonantovelvollisuus
2. Vakuusmaksun talletusvelvollisuus

Tietojen toimittamisvelvollisuudesta

Ennakkomaksujärjestelmän myöntäjän on toimitettava seuraavat tiedot käyttäjilleen tietojen toimittamisvelvollisuuden mukaisesti (Japanin rahansiirtolaki, 13. pykälän 1. momentti):

• Nimi, kauppanimi tai nimitys (Japanin rahansiirtolaki, 13. pykälän 1. momentin 1. kohta)

• Ennakkomaksujärjestelmän maksukykyinen määrä jne. (Japanin rahansiirtolaki, 13. pykälän 1. momentin 2. kohta)

• Jos tuotteen ostamiseen tai lainaamiseen tai palvelun saamiseen liittyvä maksu suoritetaan käyttämällä ennakkomaksujärjestelmää, tai jos tuotteen toimittamista tai palvelun tarjoamista voidaan pyytää tietyn ajanjakson tai määräajan kuluessa, kyseinen ajanjakso tai määräaika (Japanin rahansiirtolaki, 13. pykälän 1. momentin 3. kohta)

• Ennakkomaksujärjestelmän myöntämiseen ja käyttöön liittyvien käyttäjien valitusten tai neuvontapyyntöjen käsittelypaikan ja yhteystiedot (Japanin rahansiirtolaki, 13. pykälän 1. momentin 4. kohta)

• Ennakkomaksujärjestelmän käyttömahdollisuuden laajuus (Japanin hallinnon asetus ennakkomaksujärjestelmistä, 22. pykälän 2. momentin 1. kohta)

• Ennakkomaksujärjestelmän käytön edellyttämät varotoimet (Japanin hallinnon asetus ennakkomaksujärjestelmistä, 22. pykälän 2. momentin 2. kohta)

• Elektromagneettisella menetelmällä tallennettu määrä (mukaan lukien yksikkömäärä, jos määrä on muunnettu toiseen yksikköön) tai tuotteen tai palvelun määrä ennakkomaksujärjestelmässä, sekä käyttämättömän saldon tai sen tiedon saamiseen tarvittava menetelmä (Japanin hallinnon asetus ennakkomaksujärjestelmistä, 22. pykälän 2. momentin 3. kohta)

• Jos ennakkomaksujärjestelmän käyttöön liittyvät sopimusehdot tai ohjeet tai vastaavat asiakirjat (jäljempänä “sopimusehdot jne.”) ovat olemassa, niiden olemassaolon ilmoittaminen (Japanin hallinnon asetus ennakkomaksujärjestelmistä, 22. pykälän 2. momentin 4. kohta)

Jos tietojen toimittamisvelvollisuutta laiminlyödään, seurauksena voi olla enintään 300 000 jenin sakko (Japanin rahansiirtolaki, 114. pykälän 2. kohta).

Julkaisutakuurahaston talletusvelvollisuudesta

Julkaisutakuurahaston talletusvelvollisuudesta säädetään seuraavasti Japanin rahansiirtolain (Japanese Funds Transfer Act) 14 §:ssä:

(Julkaisutakuurahaston talletus)

14 § Ennakkomaksuvälineiden julkaisijan, jonka standardipäivän käyttämättömät varat ylittävät hallituksen asetuksella määritellyn summan (jäljempänä tässä luvussa “standardisumma”), on talletettava julkaisutakuurahastoa vastaava summa, joka on vähintään puolet mainitun standardipäivän käyttämättömistä varoista (jäljempänä tässä luvussa “vaadittava talletussumma”), päätoimipaikkansa tai toimistonsa lähimpään talletuspaikkaan hallituksen asetuksen mukaisesti.

2. Ennakkomaksuvälineiden julkaisijan on, jos 31 §:n 1 momentin oikeuksien täytäntöönpanomenettelyn päättymisen tai muun seikan vuoksi julkaisutakuurahaston summa (johon sisältyy seuraavassa pykälässä määritelty säilytysrahaston summa ja 16 §:n 1 momentissa määritelty luottorahaston summa. Sama koskee 18 §:n 2 kohtaa ja 23 §:n 1 momentin 3 kohtaa.) on vähemmän kuin kyseisen seikan ilmenemistä edeltävänä standardipäivänä vaadittava talletussumma (joka lasketaan hallituksen asetuksen mukaisesti ottaen huomioon, että ennakkomaksuvälineitä ei ole olemassa 20 §:n 1 momentin mukaisen palautusmenettelyn tai 31 §:n 1 momentin oikeuksien täytäntöönpanomenettelyn päättymistä edeltävänä standardipäivänä), on talletettava puuttuva summa hallituksen asetuksen mukaisesti ja ilmoitettava viipymättä asiasta pääministerille.

3. Julkaisutakuurahaston voi kattaa valtionobligaatioilla, paikallisilla velkakirjoilla tai muilla hallituksen asetuksella määritellyillä velkakirjoilla (mukaan lukien osake- ja joukkovelkakirjalain (vuoden 2001 (Heisei 13) laki nro 75) 278 §:n 1 momentissa määritellyt vaihtovelkakirjat. Sama koskee 16 §:n 3 momenttia.) Niiden arvo määritetään hallituksen asetuksen mukaisesti.

Julkaisutakuurahaston talletusvelvollisuus on monimutkainen säännös, joten selitän sen yksityiskohtaisesti alla.

Ensinnäkin, julkaisutakuurahaston talletusvelvollisuus tulee voimaan, kun “standardipäivän käyttämättömät varat ylittävät hallituksen asetuksella määritellyn summan”, kuten määritellään rahansiirtolain 14 §:n 1 momentissa.

Standardipäivä on määritelty rahansiirtolain 3 §:n 2 momentin sivuhuomautuksessa, ja se on joka vuosi 31. maaliskuuta ja 30. syyskuuta.

Standardipäivän käyttämättömät varat on määritelty rahansiirtolain täytäntöönpanoasetuksen 6 §:ssä, ja se on 10 miljoonaa jeniä.

Toisin sanoen, joka vuosi 31. maaliskuuta ja 30. syyskuuta, jos standardipäivän käyttämättömät varat ylittävät 10 miljoonaa jeniä, sinun on talletettava vähintään puolet käyttämättömistä varoista päätoimipaikkasi tai toimistosi lähimpään talletuspaikkaan.

Esimerkiksi, jos pelin käyttäjät ovat maksaneet yhteensä 100 miljoonaa jeniä ja 100 miljoonan jenin arvosta pelin sisäisiä esineitä ei ole käytetty, peliyhtiön on talletettava julkaisutakuurahastoon 100 miljoonan jenin puolet eli 50 miljoonaa jeniä päätoimipaikkansa tai toimistonsa lähimpään talletuspaikkaan.

Tämän julkaisutakuurahaston talletusvelvollisuuden tarkoituksena on suojella käyttäjiä palauttamalla heille maksut, jos peliyhtiö menee yllättäen konkurssiin tai lopettaa palvelunsa.

Jos julkaisutakuurahaston talletusvelvollisuutta laiminlyödään, seurauksena voi olla enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai enintään 500 000 jenin sakko (rahansiirtolain 112 §:n 3 kohta).

Yhteenveto

Yllä olemme käsitelleet yllättävän tuntemattomia peleihin liittyviä lakeja (osa 1), mukaan lukien tekijänoikeuslaki (Japanin tekijänoikeuslaki), arpajaislaki (Japanin arpajaislaki) ja rahansiirtolaki (Japanin rahansiirtolaki).

Seuraavassa osassa, joka käsittelee yllättävän tuntemattomia peleihin liittyviä lakeja (osa 2), selitämme kuluttajasopimuslaki (Japanin kuluttajasopimuslaki), erityiskauppalaki (Japanin erityiskauppalaki) ja sähköisen viestinnän laki (Japanin sähköisen viestinnän laki).