Japanin yhtiölain mukainen toimitusjohtajien kilpailukiellon velvoite ja eturistiriitatapahtumien sääntely

Japanin yritysjohtamisessa hallituksen jäsenillä on laaja valta edistää liiketoimintaa. Tämä suuri valta on kuitenkin tasapainotettu tiukoilla velvollisuuksilla suojellakseen yhtiön ja osakkeenomistajien etuja. Japanin yhtiölain mukaisesti on asetettu erilaisia säännöksiä estämään hallituksen jäseniä asettamasta omia etujaan yhtiön etujen edelle. Erityisen tärkeitä ja Japanissa toimivien yritysten hallituksen jäsenten aina huomioitavia säännöksiä ovat ‘kilpailun välttämisvelvoite’ ja ‘eturistiriitatapahtumat’. Nämä säännökset eivät ole tarkoitettu kohtuuttomasti rajoittamaan hallituksen jäsenten oikeutettua taloudellista toimintaa. Ne on pikemminkin luotu estämään tilanteita, joissa yhtiön liiketoimintamahdollisuudet, asiakastiedot, osaaminen ja muut arvokkaat johtamisresurssit käytetään väärin tai vahingoitetaan yhtiön johdon toimesta. Näiden sääntöjen oikea ymmärtäminen ja noudattaminen on välttämätöntä terveen yrityshallinnon varmistamiseksi, osakkeenomistajien luottamuksen säilyttämiseksi ja yrityksen jatkuvan kasvun tukemiseksi. Tässä artikkelissa käsitellään näitä kahta tärkeää velvoitetta Japanin yhtiölain pohjalta, selittäen niiden konkreettista sisältöä, noudattamiseen tarvittavia toimenpiteitä ja rikkomisen vakavia oikeudellisia seurauksia, ammatillisesta näkökulmasta ja oikeustapausten avulla.

Hallituksen jäsenten kilpailukieltovelvoite Japanissa

Hallituksen jäsenten kilpailukieltovelvoite on sääntely, joka estää hallituksen jäseniä harjoittamasta liiketoimintaa, joka kilpailee yhtiön liiketoiminnan kanssa ja vahingoittaa yhtiön etuja epäoikeudenmukaisesti.

Kilpailukiellon perusteet ja sisältö Japanin lainsäädännössä

Kilpailukiellon suora lainsäädännöllinen perusta löytyy Japanin yhtiölaista (Companies Act of Japan), artiklasta 356, kohdasta 1, alakohta 1. Tämä säännös määrää, että kun hallituksen jäsen aikoo tehdä kauppoja, jotka kuuluvat osakeyhtiön liiketoiminnan alaan “itselleen tai kolmannelle osapuolelle”, hänen on saatava siihen etukäteen yhtiön hyväksyntä. Tämä velvollisuus koskee kaikkia hallituksen jäseniä, ei ainoastaan toimitusjohtajaa, vaan myös niitä hallituksen jäseniä, jotka eivät osallistu liiketoiminnan johtamiseen.

“Yhtiön liiketoiminnan alaan kuuluvat kaupat” tarkoittavat kauppoja, jotka kilpailevat markkinoilla yhtiön sääntöjen mukaisesti harjoittaman ja todellisuudessa harjoitetun liiketoiminnan kanssa. Tämän tulkinta on laaja, ja esimerkiksi on olemassa oikeustapauksia, joissa yhtiön harjoittamaan valmistustoimintaan ei ole katsottu kuuluvan ainoastaan valmistettujen tuotteiden myynti, vaan myös liiketoiminnan harjoittamiseen välttämättömien raaka-aineiden hankinta.

Lisäksi tämä velvollisuus suojaa myös yhtiön tulevia liiketoimintamahdollisuuksia. Oikeustapauksissa on katsottu, että vaikka yhtiö ei vielä olisi edennyt tiettyyn liiketoiminta-alueeseen, jos se on jo tehnyt konkreettisia suunnitelmia tai valmisteluja kyseisen alueen liiketoimintaan siirtymiseksi, tällainen liiketoiminta katsotaan kuuluvan “yhtiön liiketoiminnan alaan”. Tämä perustuu ajatukseen, että hallituksen jäsen ei saa käyttää asemaansa hyväkseen ja ennakoida yhtiön strategisia liiketoimintasuunnitelmia, vieden yhtiöltä sen mahdollisesti saavuttaman hyödyn (yhtiön mahdollisuudet). Tämä ajattelutapa osoittaa, että hallituksen jäsenen velvollisuudet eivät rajoitu pelkästään nykyisen liiketoiminnan suojelemiseen, vaan ne sisältävät strategisen näkökulman, joka suojaa yhtiön tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia.

Hyväksymismenettelyt

Kun hallituksen jäsen aikoo osallistua kilpailevaan liiketoimintaan, hänen on käytävä läpi asianmukaiset hyväksymismenettelyt. Hyväksyvä elin riippuu siitä, onko yhtiöllä hallitus vai ei. Hallituksen asettaneissa yhtiöissä tarvitaan hallituksen hyväksyntä, kun taas hallituksettomissa yhtiöissä tarvitaan yhtiökokouksen hyväksyntä . Tämä on määritelty Japanin yhtiölain (Companies Act of Japan) 365 artiklan 1 momentissa.  

Hyväksynnän saamiseksi kyseisen hallituksen jäsenen on paljastettava “merkittävät seikat” liittyen kauppaan . Tämän paljastuksen tärkeä tarkoitus on tarjota hyväksyvälle elimelle tietoa, jonka perusteella se voi kohtuullisesti päättää, tulisiko kilpaileva liiketoiminta sallia. Laissa ei ole “merkittävien seikkojen” tarkkaa määritelmää, mutta yleisesti ottaen sen katsotaan sisältävän tietoja, jotka ovat välttämättömiä kaupan kokonaiskuvan ymmärtämiseksi, kuten kaupan tyyppi, osapuolet, kohde, hinta, määrä ja kesto . Riittämättömään tietojen paljastukseen perustuva hyväksyntä voi myöhemmin joutua kyseenalaiseksi sen pätevyyden osalta.  

Lisäksi, yhtiöissä, joilla on hallitus, kilpailevaan liiketoimintaan osallistunut hallituksen jäsen on velvollinen ilmoittamaan hallitukselle viipymättä kaupan jälkeen kaikki merkittävät seikat liittyen kauppaan (Japanin yhtiölain 365 artiklan 2 momentti) . Tämän avulla hallitus voi valvoa kaupan toteutusta ja jatkuvasti tarkkailla, ettei yhtiön etuja vahingoiteta.  

Velvollisuusrikkomuksen seuraukset Japanin oikeuskäytännössä

Kilpailevan liiketoiminnan harjoittaminen ilman hyväksyntää asettaa kyseisen hallituksen jäsenen vakavaan vastuuseen yhtiötä kohtaan. Mikäli kilpailevasta liiketoiminnasta aiheutuu yhtiölle vahinkoa, hallituksen jäsen on laiminlyönyt tehtävänsä ja on velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheutuneet vahingot (Japanin yhtiölain 423 artiklan 1 momentti).  

Erityisen tärkeä on Japanin yhtiölain 423 artiklan 2 momentin säännös. Tämä pykälä määrää, että hallituksen jäsenen tai kolmannen osapuolen kilpailevasta liiketoiminnasta saama hyöty “oletetaan” yhtiölle aiheutuneen vahingon määräksi. Yleensä yhtiön on erittäin vaikeaa todistaa tarkkaa vahingon määrää, mutta tämän oletussäännön ansiosta yhtiön tarvitsee vain väittää rikkoneen hallituksen jäsenen saamaa hyödyn määrää. Todistustaakka siirtyy hallituksen jäsenelle, joka joutuu todistamaan, että yhtiölle aiheutunut vahinko on pienempi kuin saatu hyöty. Tämä säännös helpottaa yhtiön vastuun peräämistä ja toimii voimakkaana pidäkkeenä kilpailevalle toiminnalle. Tämä vahingon määrän oletussäännös on korvannut aikaisemman Japanin kauppalaissa olleen “interventio-oikeuden” (oikeus, jonka mukaan yhtiö voi pitää hallituksen jäsenen tekemän kaupan omana kauppanaan), ja sitä arvostetaan käytännöllisempänä ja tehokkaampana oikeussuojakeinona.  

Toisaalta, hyväksynnättä tehdyn kilpailevan liiketoiminnan itsensä pätevyydestä kolmansien osapuolten kanssa tehdyissä transaktioissa katsotaan pääsääntöisesti olevan voimassa. Kilpailevan toiminnan välttämisvelvollisuus on loppujen lopuksi sisäinen järjestys yhtiön ja sen hallituksen jäsenen välillä, eikä sen tulisi vaarantaa transaktioiden turvallisuutta tekemällä ulkopuolisia transaktioita mitättömiksi.  

Kilpailukiellon velvoitteet eron jälkeen Japanissa

Kun toimitusjohtaja eroaa tehtävästään, hänen kilpailukiellon velvoitteensa Japanin yhtiölain mukaan päättyvät yleensä periaatteessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että eronnut toimitusjohtaja voisi kilpailla rajoituksetta.  

Yhtiö voi sopia toimitusjohtajan kanssa, että hän ei saa kilpailla tietyn ajanjakson ajan eron jälkeen (kilpailukieltosopimus). Tällaiset sopimukset rajoittavat kuitenkin Japanin perustuslain 22 artiklan 1 momentissa turvattua “ammattinimikkeen valinnan vapautta”, joten niiden pätevyyttä arvioidaan tiukasti tuomioistuimissa. Oikeuskäytännössä sopimuksen pätevyyttä arvioitaessa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon seuraavat tekijät:  

• Kielletyn ajan pituus (yleensä yli kahden vuoden kieltoaika katsotaan pätemättömäksi)  
• Kielletyn toiminnan maantieteellinen ja ammatillinen alue
• Yhtiön suojattavat oikeutetut edut (kuten suojattavat liikesalaisuudet)
• Riittävän korvaustoimenpiteiden olemassaolo rajoituksia vastaan (esimerkiksi erokorvauksen lisäys)  

Lisäksi, vaikka kilpailukieltosopimusta ei olisikaan, jos toimitusjohtaja on käyttänyt asemaansa väärin valmistellakseen kilpailutoimintaa toimikautensa aikana, häntä voidaan syyttää uskollisuusvelvoitteen rikkomisesta. Esimerkiksi, jos toimitusjohtaja on toimikautensa aikana suunnitelmallisesti houkutellut alaisiaan ja valmistellut uuden yhtiön perustamista, tällainen toiminta voi aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden yhtiölle, vaikka itse toiminta tapahtuisikin eron jälkeen. Tokion alueellisessa tuomioistuimessa 27. huhtikuuta 2007 (Realgate-tapaus) annetussa tuomiossa toimitusjohtajalle, joka oli perustanut uuden yhtiön houkuttelemalla alaisiaan, määrättiin vahingonkorvausta uskollisuusvelvoitteen rikkomisen vuoksi.  

Hallituksen jäsenten eturistiriitatapahtumat Japanissa

Eturistiriitatapahtumien sääntely on järjestelmä, joka hallinnoi transaktioita, joissa hallituksen jäsenten ja yhtiön edut voivat olla ristiriidassa, ja estää hallituksen jäseniä uhraamasta yhtiön etuja omien hyötyjensä vuoksi Japanin oikeuskäytännön mukaisesti.

Intressiristiriitatapahtumien tyypit Japanin oikeuden mukaan

Intressiristiriitatapahtumat on säännelty Japanin yhtiölain (Companies Act of Japan) 356 artiklan 1 momentin 2 ja 3 kohdassa, ja ne voidaan jakaa kahteen päätyyppiin.  

Ensimmäinen tyyppi on “suora kaupankäynti” (sama momentin 2 kohta). Tämä viittaa tilanteisiin, joissa hallituksen jäsen tekee suoraa kauppaa yhtiön kanssa itsensä tai kolmannen osapuolen hyväksi. Tyypillisiä esimerkkejä ovat tilanteet, joissa hallituksen jäsen myy omaa kiinteistöään yhtiölle tai yhtiö lainaa rahaa hallituksen jäseneltä. Myös tilanteet, joissa hallituksen jäsen toimii toisen yhtiön edustajana ja tekee kauppoja yhtiön kanssa, jossa hän itse on hallituksen jäsen, kuuluvat tähän suoran kaupankäynnin kategoriaan.  

Toinen tyyppi on “välillinen kaupankäynti” (sama momentin 3 kohta). Tämä tarkoittaa kaupankäyntiä yhtiön ja muun kuin hallituksen jäsenen välillä, jossa kuitenkin todellisuudessa yhtiön ja hallituksen jäsenen edut ovat ristiriidassa. Selkein esimerkki on tilanne, jossa yhtiö takaa hallituksen jäsenen henkilökohtaisen pankkilainan. Tässä tapauksessa yhtiö ottaa riskin takaajana, kun taas hallituksen jäsen hyötyy helpommasta lainansaannista, mikä johtaa molempien osapuolten etujen ristiriitaan.  

Hyväksyntämenettelyt ja poikkeukset Japanissa

Kun suoritetaan eturistiriidan alaisia kauppoja, vaaditaan ennakkohyväksyntä samoin kuin kilpailevissa kaupoissa: osakeyhtiöissä, joissa on hallitus, hyväksynnän antaa hallitus ja yhtiöissä, joissa hallitusta ei ole, hyväksynnän antaa yhtiökokous .  

Tässä hyväksyntäpäätöksessä on tärkeää huomioida, että ‘erityisen edun tai haitan’ kohteena oleva hallituksen jäsen ei saa osallistua päätöksentekoon (Japanin yhtiölain (2005) 369 artiklan 2 momentti) . Tämä estää eturistiriidan kohteena olevaa hallituksen jäsentä hyväksymästä itselleen edullista kauppaa.  

Kuitenkin, vaikka kauppa näyttäisi muodollisesti kuuluvan eturistiriidan piiriin, jos se ei todellisuudessa vaaranna yhtiön etuja, hyväksyntää ei poikkeuksellisesti vaadita . Tämän sääntelyn tarkoitus on suojata yhtiön etuja, ja on epäloogista vaatia menettelyjä tilanteissa, joissa vaaraa ei ole. Esimerkiksi, jos hallituksen jäsen lainaa yhtiölle rahaa ilman korkoa ja vakuuksia, se on yhtiölle vain edullista eikä vaaranna yhtiön etuja, joten hyväksyntää ei tarvita (Japanin korkeimman oikeuden päätös, 6. joulukuuta 1963) . Samoin, kaupat yhtiön ainoan osakkeenomistajan ja tämän osakkeenomistajan ollessa hallituksen jäsenen välillä tai 100 %:sti emoyhtiön ja tytäryhtiön välillä eivät periaatteessa vaadi hyväksyntää, koska ne eivät todellisuudessa vaaranna osakkeenomistajien etuja .  

Velvollisuusrikkomuksen seuraukset Japanissa

Jos eturistiriitatilanteessa tapahtuu hyväksymättä jäänyt liiketoimi, sen oikeudelliset seuraukset eroavat merkittävästi kilpailukieltoliiketoimista.

Ensinnäkin liiketoimen itsensä pätevyyden osalta Japanin korkein oikeus on ottanut kantaa “suhteellisen mitättömyyden” teoriaan (korkeimman oikeuden päätös 13. lokakuuta 1971 (1971)). Tämä tarkoittaa, että hyväksymättä jäänyt eturistiriitatilanteessa tapahtunut liiketoimi on mitätön yhtiön ja liiketoimen osapuolena olevan hallituksen jäsenen välillä, mutta jos hyväksynnän puuttumisesta tietämätön hyväntahtoinen kolmas osapuoli ei voi vedota mitättömyyteen yhtiötä vastaan. Tämä teoria pyrkii tasapainottamaan yhtiön etujen suojelua ja yhtiön kanssa liiketoimia tehneiden tietämättömien kolmansien osapuolien luottamuksen suojelua, varmistaen liiketoimien turvallisuuden.

Seuraavaksi tarkastellaan hallituksen jäsenen vastuuta yhtiötä kohtaan, jossa jälleen on erityisiä säännöksiä kilpailukieltoliiketoimiin verrattuna. Japanin yhtiölain (Companies Act of Japan) 423 artiklan 3 momentti olettaa, että eturistiriitatilanteessa liiketoimeen osallistunut hallituksen jäsen on laiminlyönyt tehtävänsä (tehtävän laiminlyönti). Tämän oletuksen kohteena ovat ① suoraan omaksi hyödykseen liiketoimen tehneet hallituksen jäsenet, ② välillisesti yhtiön etujen kanssa ristiriidassa olevat liiketoimet tehneet hallituksen jäsenet, ③ liiketoimen hyväksymispäätökseen myönteisesti suhtautuneet hallituksen jäsenet.

Erityisesti suoraan omaksi hyödykseen liiketoimen tehneiden hallituksen jäsenten vastuu on erittäin suuri, eikä he voivat välttää vastuuta edes osoittamalla, että heillä ei ollut huolimattomuutta (vastuu ilman huolimattomuutta). Toisaalta, vain hyväksymispäätökseen myönteisesti suhtautuneet hallituksen jäsenet voivat välttää vastuun todistamalla, että heillä ei ollut huolimattomuutta. Näin ollen eturistiriitatilanteessa tapahtuvan liiketoimen vastuusäännöt vaihtelevat osallistumisen asteen mukaan, mikä on yksityiskohtaisempi järjestelmäsuunnittelu.

Kilpailukiellot ja eturistiriitatapahtumat Japanin yrityslain (平成19年2006) valossa

Japanin yrityslain määrittelemät hallituksen jäsenten kilpailukiellot ja eturistiriitatapahtumien sääntely ovat molemmat tärkeitä järjestelmiä, jotka estävät hallituksen jäseniä väärinkäyttämästä asemaansa ja vahingoittamasta yhtiön etuja. Kuitenkin niiden suojaamat edut, kohdistuvat toimet ja rikkomusten oikeudelliset seuraukset eroavat toisistaan merkittävästi.

Kilpailukiellon tarkoituksena on pääasiassa suojata yhtiön “liiketoimintamahdollisuuksia” sekä asiakastietoja ja osaamista, jotka ovat aineettomia johtamisresursseja. Jos hallituksen jäsen perustaa liiketoiminnan, joka kilpailee yhtiön kanssa, yhtiö voi menettää tulevaisuudessa saavutettavissa olevia voittoja, minkä vuoksi tällainen toiminta on säänneltyä. Toisaalta eturistiriitatapahtumien sääntely pyrkii suojaamaan suoremmin yhtiön “varallisuutta”. Jos hallituksen jäsen asettaa omat etunsa etusijalle yhtiön kanssa käytävässä kaupassa, sopimus voidaan solmia yhtiölle epäedullisin ehdoin, mikä voi johtaa yhtiön varallisuuden perusteettomaan menetykseen.

Nämä tavoitteiden erot heijastuvat myös rikkomusten vastuun peräämisen mekanismeihin. Kilpailukiellon rikkomuksessa yhtiön kärsimän vahingon määrän todistaminen voi olla vaikeaa, minkä vuoksi Japanin yrityslain 423 artiklan 2 momentti “olettaa”, että hallituksen jäsenen saama hyöty on yhtiön kärsimän vahingon määrä. Tämä helpottaa yhtiön todistustaakkaa. Toisaalta eturistiriitatapahtuman rikkomuksessa sama artiklan 3 momentti olettaa, että kauppaan osallistuneen hallituksen jäsenen “tehtävän laiminlyönti” on tapahtunut. Erityisesti suoraan omaksi hyödykseen kauppaa käyneen hallituksen jäsenen on kannettava ankarampaa vastuuta, eikä hän voi välttyä vastuulta edes osoittamalla, ettei laiminlyöntiä ole tapahtunut.

Lisäksi ilman hyväksyntää tehtyjen kauppojen pätevyys eroaa toisistaan. Kilpailukaupat ovat periaatteessa voimassa kolmansien osapuolten kanssa. Sääntely kohdistuu nimenomaan yhtiön ja hallituksen jäsenen sisäiseen suhteeseen. Eturistiriitatapahtumat sen sijaan voidaan yhtiön hyväksynnän puuttuessa julistaa mitättömiksi. Kuitenkin kolmansien osapuolten turvallisuuden suojelemiseksi yhtiö ei voi väittää kauppaa mitättömäksi, jos hyväksynnän puuttuminen ei ollut kolmannen osapuolen tiedossa. Tätä kutsutaan “suhteelliseksi mitättömyydeksi”, ja se on vakiintunut Japanin korkeimman oikeuden ennakkopäätösten kautta.

Yhteenveto

Japanin yrityshallinnon perustan muodostavat toimitusjohtajien kilpailunrajoitusvelvoite ja eturistiriitoja koskevat säännökset ovat keskeisiä Japanin yrityshallinnossa. Nämä säännökset asettavat toimitusjohtajille selkeän velvollisuuden toimia ensisijaisesti yhtiön edun mukaisesti, ja rikkomuksen seurauksena voi olla erittäin vakavia henkilökohtaisia ja oikeudellisia riskejä. Näiden sääntöjen sisällön, hyväksynnän saamiseksi tarvittavien menettelyjen sekä oikeuskäytännön kautta muodostuneiden tulkintojen ymmärtäminen syvällisesti on välttämätöntä paitsi lain noudattamisen kannalta, myös tehokkaan riskienhallinnan ja Japanissa toimivien yritysten kestävän kasvun kannalta.

Monolith Lakitoimisto on tarjonnut laajaa oikeudellista neuvontaa monille kotimaisille ja kansainvälisille asiakkaille monimutkaisissa kysymyksissä, jotka liittyvät Japanin yhtiölain määrittelemiin toimitusjohtajien velvollisuuksiin. Toimistossamme on useita englanninkielisiä asiantuntijoita, joilla on ulkomaisten asianajajien pätevyyksiä, ja he pystyvät tarjoamaan tarkkaa ja käytännönläheistä tukea kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä esiintyviin kilpailu- ja eturistiriitatilanteisiin. Olipa kyseessä neuvonta näissä teemoissa tai yrityksenne hallintojärjestelmän rakentaminen tai tarkistaminen, kääntykää rohkeasti puoleemme.