Japanin tekijänoikeuslaissa olevat oikeuksien rajoitukset: Poikkeussäännökset reilua käyttöä varten

Japanin tekijänoikeuslaki määrittelee lain tavoitteen sen ensimmäisessä artiklassa. Tavoitteella on kaksi näkökulmaa. Ensimmäinen on suojata tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden oikeuksia, kuten teosten, esitysten ja äänitteiden tekijöitä. Toinen on kiinnittää huomiota näiden kulttuuristen tuotteiden oikeudenmukaiseen käyttöön. Kulttuurin kehitykseen myötävaikuttaminen näiden kahden tavoitteen tasapainon kautta on Japanin tekijänoikeuslain perustavaa laatua oleva ajatus. Tämän tasapainon saavuttamiseksi laki myöntää tekijöille yksinoikeuksia, kuten kopioimis- ja esitysoikeuksia, mutta asettaa samalla ‘tekijänoikeuden rajoituksia’, jotka sallivat teosten käytön ilman oikeudenhaltijan lupaa tietyissä tilanteissa. Nämä rajoitussäännökset on määritelty yksityiskohtaisesti Japanin tekijänoikeuslain 30–50 artikloissa. Nämä säännökset ovat tärkeässä roolissa varmistamassa teosten sujuvan käytön yhteiskunnan kokonaisedun nimissä. Kuitenkin nämä poikkeukset eivät ole ehdottomasti sallittuja, vaan niihin liittyy tiukat vaatimukset. Tässä artikkelissa käsitellään erityisesti yritystoimintaan ja organisaatioiden hallintaan liittyviä tärkeitä oikeudenrajoituksia, kuten käyttöä opetustarkoituksiin, voittoa tavoittelematonta esittämistä ja sitaattien käyttöä, ja selitetään niiden konkreettista sisältöä ja soveltamiseen liittyviä huomioita Japanin lainsäädännön ja oikeuskäytännön pohjalta. 

Tekijänoikeuden käyttö koulutusalalla Japanissa

Japanin tekijänoikeuslaki (joka ottaa huomioon koulutuksen tärkeyden) sisältää useita poikkeussäännöksiä, jotka koskevat teosten käyttöä koulutuslaitoksissa. Nämä säännökset on suunniteltu varmistamaan, että tarvittavat tiedot ja opetusmateriaalit ovat sujuvasti hyödynnettävissä opetusalalla, mutta niiden soveltamisala ja ehdot on määritelty tarkasti.

Julkaisut opetuskäyttöön tarkoitetuissa kirjoissa Japanissa

Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 33. pykälä sallii julkistettujen teosten käytön opetuskäyttöön tarkoitetuissa kirjoissa, mikäli se katsotaan koulutuksen tarkoituksen kannalta tarpeelliseksi. Tämä säännös mahdollistaa laadukkaiden ja monipuolisten teosten hyödyntämisen opetuskirjoissa alkaen peruskoulutuksesta aina korkeakoulutukseen asti. Kuitenkin tämä ei tarkoita teosten käyttöoikeutta ilman korvausta. Teoksen opetuskirjaan sisällyttävän on ilmoitettava tekijälle teoksen käytöstä ja maksettava tekijälle korvaus, jonka suuruuden määrittää vuosittain Japanin kulttuuriviraston pääjohtaja. Lisäksi tekijänoikeuslain 33. pykälän 3 mukaan on sallittua luoda erityisesti näkövammaisille lapsille ja opiskelijoille tarkoitettuja suurennetulla tekstillä varustettuja opetuskirjoja (教科用拡大図書). Myös tässä tapauksessa, jos kirjoja jaetaan voittoa tavoitellen, on tekijälle maksettava korvaus.

Kopiointi ja muu jäljentäminen kouluissa ja muissa opetuslaitoksissa Japanissa

Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 35. pykälä kattaa laajan kirjon opetustoimintaa. Tämä säännös sallii opetustehtävissä toimivien henkilöiden sekä opetusta vastaanottavien henkilöiden kopioida tai suoratoistaa (esimerkiksi online-opetuksessa) julkistettuja teoksia opetuksen yhteydessä, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi.

Jotta tämä säännös olisi sovellettavissa, on täytettävä useita tärkeitä ehtoja. Ensinnäkin, käyttäjän on oltava “voittoa tavoittelematon koulu tai muu opetuslaitos”. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi päiväkodit, peruskoulut, lukiot ja yliopistot, mutta ei yritysten ylläpitämät koulutuskeskukset tai voittoa tavoittelevat oppimiskeskukset. Toiseksi, käytön on oltava “opetuksen yhteydessä tarpeelliseksi katsotun rajoissa” ja sen ei tule “kohtuuttomasti vahingoittaa tekijänoikeuden haltijan etuja”. Esimerkiksi tilanne, jossa opiskelijoiden oletetaan ostavan myytävänä olevan tehtäväkirjan tai työvihkon ja sen sijaan kopioidaan ja jaetaan kokonaisuudessaan, katsotaan tekijänoikeuden haltijan markkinaetujen kohtuuttomaksi vahingoittamiseksi, eikä siten kuulu tämän säännöksen piiriin.

Korvausmaksujen käsittely on myös tärkeää. Kasvokkain tapahtuvaa opetusta varten tehtyjen kopioiden osalta korvausmaksuja ei tarvita, mutta etäopetusta varten tehtävien julkisten lähetyksien yhteydessä opetuslaitoksen ylläpitäjän on maksettava korvausmaksuja määrättyyn hallinnointiorganisaatioon (SARTRAS).

Yritysten on erityisesti kiinnitettävä huomiota yhteen seikkaan ymmärtäessään 35. pykälän soveltamisalaa. Se on tosiasia, että yrityksen sisällä tapahtuva työntekijöiden koulutus ei kuulu tämän säännöksen piiriin. Yritykset ovat voittoa tavoittelevia organisaatioita, ja niiden toiminnan osana tapahtuva koulutus ei täytä “voittoa tavoittelemattoman opetuslaitoksen” vaatimusta, joka on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 35. pykälässä. Siksi toiminta, kuten kaupallisten kirjojen lukujen kopiointi koulutusmateriaaliksi tai asiantuntija-artikkelien luvaton julkaiseminen intranetissä, voi hyvin todennäköisesti johtaa tekijänoikeusrikkomukseen.

Koulutuskäyttöön liittyvän vertailu

Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 33 ja 35 pykälät sallivat molemmat teosten käytön koulutustarkoituksiin, mutta niiden tarkoitukset ja vaatimukset eroavat toisistaan. Pykälä 33 koskee julkisten “oppikirjojen” sisältöön teosten sisällyttämistä ja sitä käyttävät pääasiassa oppikirjojen julkaisijat. Tämä edellyttää korvausmaksun suorittamista, jonka määrittelee kulttuuriviraston pääjohtaja. Toisaalta pykälä 35 koskee “opetusta” päivittäisessä toiminnassa, jossa opettajat ja opiskelijat voivat käyttää teoksia. Tässä tapauksessa kasvokkain tapahtuvan opetuksen yhteydessä tehtävät kopiot ovat maksuttomia, mutta online-opetuksessa suoritettava julkisen lähetyksen edellyttää korvausmaksua. Molempien erojen ymmärtäminen on välttämätöntä laillisen teosten käytön varmistamiseksi koulutusalalla.

Alla oleva taulukko tiivistää koulutustarkoituksiin liittyvien tekijänoikeuspoikkeusten vertailun.

Voittoa tavoittelemattomat esitykset ja muut vastaavat tapahtumat

Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 38. pykälän 1. momentin mukaan tietyin ehdoin julkaistuja teoksia saa esittää, soittaa, näyttää tai kertoa julkisesti ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Tämä säännös on tarkoitettu edistämään yhteisön kulttuuritoimintaa ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tapahtumia, jotka palvelevat yleistä etua.

Jotta tämä poikkeussäännös olisi sovellettavissa, on täytettävä seuraavat kolme ehtoa:

1. Voittoa tavoittelemattomuus
2. Ei pääsymaksuja yleisöltä tai kuulijoilta
3. Esiintyjille tai taiteilijoille ei makseta palkkiota

Näitä ehtoja tulkitaan tiukasti. Jos yhtäkään ehtoa ei täytetä, poikkeussäännöksen mukaista vapautusta ei myönnetä. Esimerkiksi, vaikka sisäänpääsy olisi ilmainen, mutta esiintyjille maksetaan palkkio, kolmatta ehtoa ei täytetä, ja tekijänoikeuden haltijan lupa on tarpeen. Lisäksi, tämä säännös rajoittuu vain esityksiin ja näytöksiin, eikä se kata teosten kopioimista ja jakelua tai niiden jakamista internetissä.

Yritystoiminnassa “voittoa tavoittelemattomuuden” vaatimuksen tulkinta on erityisen tärkeää. Toiminta, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa voittoa tavoittelemattomalta, voidaan katsoa “voittoa tavoittelevaksi”, jos se välillisesti edistää yrityksen etuja. Tässä yhteydessä Japanin tuomioistuimet ovat antaneet tärkeän päätöksen liittyen taustamusiikin (BGM) soittamiseen kaupoissa. Kaupan omistajat saattavat väittää, että koska asiakkailta ei peritä suoranaista korvausta musiikista, toiminta on voittoa tavoittelematonta. Kuitenkin, tuomioistuimet ovat katsooneet, että musiikin käyttäminen parantamaan kaupan ilmapiiriä ja lisäämään asiakkaiden ostohalukkuutta on toimintaa, joka välillisesti edistää myynnin kasvua ja siten katsotaan voittoa tavoittelevaksi käytöksi.

Tämän oikeudellisen päätöksen logiikkaa voidaan soveltaa muihin yritystoimintoihin. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa yritys järjestää työntekijöilleen ilmaisen elokuvanäytöksen osana henkilöstön hyvinvointia. Vaikka suoraa taloudellista hyötyä ei synny, jos tarkoituksena on nostaa työntekijöiden moraalia ja parantaa tuottavuutta, se voidaan katsoa välilliseksi voittoa tavoittelevaksi tarkoitukseksi, ja 38. pykälän soveltaminen voidaan kieltää. Samoin yrityksen aulassa vierailijoille esitettävät DVD-elokuvat voivat vaatia luvan, koska ne palvelevat yrityksen imagon parantamista, joka on kaupallinen tavoite. Näin ollen “voittoa tavoittelemattomuuden” raja on rajallinen, ja yritysten, jotka haluavat nojautua tähän poikkeussäännökseen, on harkittava sitä huolellisesti.

Lainaus

Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 32. pykälä määrittelee, että julkistettua teosta voidaan lainata, kunhan se tapahtuu reilun käytännön mukaisesti ja on oikeutettua uutisoinnin, kritiikin, tutkimuksen tai muun lainauksen tarkoituksen kannalta. Tämä on tärkeä säännös, joka mahdollistaa olemassa olevien teosten viittaamisen ja omien ajatusten tai mielipiteiden kehittämisen, tukien näin ilmaisunvapautta.

Oikeudellisesti hyväksyttävän lainauksen kriteereinä Japanin oikeuskäytäntö on asettanut useita standardeja. Erityisen tärkeä on Japanin korkeimman oikeuden 1980 vuoden maaliskuun 28. päivän päätös (yleisesti tunnettu ‘Parodia-Montage tapauksena’), jossa vaadittiin, että lainatun osan ja oman teoksen välillä on oltava selvä ero (selkeä erottuvuus) ja että oma teos on ‘pääasiallinen’ ja lainattu osa ‘toissijainen’ (pää- ja sivusuhteen vaatimus).

‘Lainaus’ käsite ei rajoitu vain akateemisten tutkielmien tai kriittisten artikkelien tekstien käyttöön. Myöhemmät oikeustapaukset ovat osoittaneet, että se voi soveltua myös käytännöllisempiin kaupallisiin toimintoihin. Tästä esimerkkinä on Japanin immateriaalioikeuksien korkeimman oikeuden 2010 vuoden lokakuun 13. päivän päätös (yleisesti tunnettu ‘Taidearviointikirjan tapauksena’). Tässä tapauksessa taidearvioija oli liittänyt arviointikirjaansa pienennetyn värikopion arvioitavasta maalauksesta, ja tämä toiminta kyseenalaistettiin tekijänoikeuden loukkauksena.

Ensimmäisen oikeusasteen paikallistuomioistuin totesi tekijänoikeuden loukkauksen tapahtuneen, mutta immateriaalioikeuksien korkein oikeus kumosi tämän päätöksen ja totesi, että pienennetyn kopion liittäminen arviointikirjaan oli Japanin tekijänoikeuslain 32. pykälän mukaista ‘oikeutettua lainausta’. Oikeus painotti, että kopion liittämisen tarkoitus ei ollut taiteen nauttiminen, vaan arvioitavan kohteen selvä määrittäminen ja arviointikirjan väärentämisen estäminen. Tämä katsottiin oikeutetuksi käytöksi ‘tutkimuksen’ tai ‘kritiikin’ tarkoituksessa ja arvioitiin, että arviointikirja oli ‘pääasiallinen’ ja liitetty maalauksen kopio toimi vain ‘toissijaisena’ arvioitavan kohteen määrittäjänä. Lisäksi tällainen käyttö katsottiin taidearviointialan reilun käytännön mukaiseksi, eikä arviointikirjojen levittäminen vahingoittanut tekijänoikeuden haltijan taloudellisia etuja. Tämä päätös osoittaa, että ‘lainaus’ voi soveltua myös osittaiseen teoksen käyttöön kaupallisessa toiminnassa, kun se on toiminnallista ja välttämätöntä, ja se on tärkeä ennakkotapaus yrityksille, jotka suorittavat analyysejä, tarkastuksia ja raportointia liiketoiminnassaan.

Yleiset huomioitavat seikat käytettäessä oikeuksien rajoitusmääräyksiä Japanissa

Kun hyödynnetään tekijänoikeuden rajoitusmääräyksiä, on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi yksittäisten pykälien vaatimusten täyttämiseen, myös useisiin yhteisiin velvoitteisiin ja rajoituksiin.

Lähteen ilmoittamisvelvollisuus

Ollessasi käyttämässä tekijänoikeuden rajoitusmääräyksiä, kuten lainausta (32. pykälä) tai koulutustarkoituksessa tapahtuvaa käyttöä (33. ja 35. pykälät), sinulla on yleensä velvollisuus ilmoittaa teoksen lähde. Tämä vaatimus on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 48. pykälässä. Lähteen on oltava ilmoitettu tavalla, joka katsotaan kohtuulliseksi ottaen huomioon teoksen käyttötapa ja laajuus. Yleensä tämä sisältää tekijän nimen tai teoksen nimen. Mikäli laiminlyöt tämän velvoitteen ja rikot tekijänoikeuslain 48. pykälää, saatat joutua rangaistuksen kohteeksi tekijänoikeuslain 122. pykälän mukaisesti, joten varovaisuus on tarpeen.

Tekijän moraalisten oikeuksien suhde

Yksi tärkeimmistä huomioitavista seikoista on tekijän moraalisten oikeuksien suhde. Japanin tekijänoikeuslain 50. pykälässä on selvästi määritelty, että “tekijänoikeuden rajoituksia koskevia määräyksiä ei saa tulkita niin, että ne vaikuttavat tekijän moraalisiin oikeuksiin”. Tekijän moraaliset oikeudet suojaavat tekijän henkilökohtaisia etuja ja ne käsitellään erillään tekijänoikeudesta, joka on omaisuusoikeus. Näihin oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus päättää, julkaistaanko teos (julkaisuoikeus), oikeus päättää, näytetäänkö tekijän nimi teoksessa (nimenilmoittamisoikeus) sekä oikeus siihen, ettei teoksen sisältöä tai nimeä muuteta tekijän tahtoa vastaan (teoksen eheyden säilyttämisoikeus).

Mitä tämä säännös tarkoittaa käytännössä, on se, että vaikka tekijänoikeuden rajoitusmääräykset sallisivat teoksen “kopioinnin” tai “esityksen”, teoksen “muuttaminen” ilman lupaa ei ole sallittua. Tekijänoikeuden rajoitukset koskevat pääasiassa tekijänoikeuden omaisuusoikeuden harjoittamista, mutta tekijän henkisiä siteitä ja kunniaa suojaavia moraalisia oikeuksia ei yleensä rajoiteta. Tämä seikka korostui myös aiemmin mainitussa “parodia-montaasi tapauksen” tuomiossa, jossa vastaajan toiminta, jossa hän yhdisti toisen kuvan valittajan valokuvaan ja muutti sitä, katsottiin teoksen eheyden säilyttämisoikeuden loukkaukseksi. Kun yritykset hyödyntävät oikeuksien rajoitusmääräyksiä, esimerkiksi lainatessaan toisen yrityksen raporttia arvostelutarkoituksessa, raportin tekstiä ei saa leikata ja liimata niin, että se vääristää alkuperäistä kontekstia tai jättää tahallisesti pois osia, jotka muuttavat alkuperäistä merkitystä, sillä tämä voi johtaa teoksen eheyden säilyttämisoikeuden loukkaukseen. Oikeudenmukaisen käytön ja oikeuksien loukkauksen välinen raja on aina pidettävä mielessä.

Yhteenveto

Kuten tässä artikkelissa olemme tarkastelleet, Japanin tekijänoikeuslaki (Japanese Copyright Law) suojaa voimakkaasti tekijöiden oikeuksia samalla, kun se sallii teosten käytön tietyissä erityistapauksissa, kuten koulutuksessa, voittoa tavoittelemattomassa toiminnassa ja oikeutetussa lainauksessa. Nämä “tekijänoikeuden rajoitukset” ovat kuitenkin vain rajoitettuja poikkeuksia, ja niiden soveltamiseen liittyy tiukkoja vaatimuksia. Erityisesti yritystoiminnassa on olemassa useita huomioon otettavia seikkoja, kuten se, että koulutustarkoituksen poikkeussäännökset eivät sovellu yrityksen sisäiseen koulutukseen, voittoa tavoittelemattomuuden vaatimus voidaan tulkita laajasti sisältämään epäsuoria kaupallisia tarkoituksia, ja tekijän moraalisia oikeuksia, erityisesti teoksen eheyden suojaavaa oikeutta identiteetin säilyttämiseen, on aina kunnioitettava. Näitä säännöksiä ei tule tulkita liian laajasti, ja on tärkeää huolellisesti arvioida, täyttääkö kunkin käyttötarkoituksen ja -tavan oikeudelliset vaatimukset, jotta voidaan varmistaa compliance ja välttää tarpeettomat oikeudelliset kiistat.

Monolith Lakitoimisto (Monolith Law Office) on tarjonnut laillista neuvontaa monimutkaisissa Japanin tekijänoikeuslain kysymyksissä lukuisille kotimaisille ja kansainvälisille asiakkaille ja sillä on laaja kokemus alalta. Toimistossamme työskentelee useita englanninkielisiä asiantuntijoita, joilla on ulkomaalaisen asianajajan pätevyys, ja voimme tarjota tarkkaa tukea yrityksille, jotka harjoittavat kansainvälistä liiketoimintaa ja haluavat noudattaa Japanin immateriaalioikeuksia. Jos tarvitset neuvontaa tässä artikkelissa käsitellyistä aiheista tai arviointia konkreettisten tapausten oikeudellisista riskeistä, ota rohkeasti yhteyttä toimistoomme.