Mikä on asianajajan salassapitovelvollisuus? Selitämme salassapitovelvollisuuden poikkeukset ja rangaistukset

Asianajajilla on ‘salassapitovelvollisuus’. Asiakkaan on saatettava keskustella asianajajan kanssa omista salaisuuksistaan tai yksityisistä tiedoistaan, mutta tämän salassapitovelvollisuuden ansiosta he voivat keskustella asianajajan kanssa luottavaisin mielin.

Mutta mitä tämä ‘salassapitovelvollisuus’ tarkalleen ottaen sisältää, ja kuinka laaja sen soveltamisala on? Entä millaisia seuraamuksia on odotettavissa, jos tämä salassapitovelvollisuus rikotaan?

Tässä artikkelissa selitämme myös, missä tilanteissa ‘salassapitovelvollisuus’ ei päde ja mitä rangaistuksia sen rikkomisesta voi seurata.

Asianajajan salassapitovelvollisuus

Asianajajalla on lakiin perustuva velvollisuus olla paljastamatta työssään saamiaan salaisuuksia muille, ei ainoastaan työskennellessään asianajajana, vaan myös sen jälkeen koko elämänsä ajan.

Japanilaisen asianajajalain (Bengoshi-hō) 23 §
Asianajajalla tai entisellä asianajajalla on oikeus ja velvollisuus pitää salassa työssään saamansa tiedot. Tämä ei kuitenkaan päde, jos laissa on toisin määrätty.

Lisäksi Japanin Asianajajaliiton (Nihon Bengoshi Rengōkai) sisäisissä säännöissä on samankaltainen määräys.

Asianajajan työtehtävien perussääntöjen 23 §
Asianajaja ei saa ilman perusteltua syytä paljastaa tai hyödyntää toiselle työssään saamiaan tietoja asiakkaastaan.

Juuri asianajajan salassapitovelvollisuuden ansiosta asiakkaat voivat luottavaisin mielin pyytää asianajajaa ratkaisemaan asiansa, ja asianajaja voi saada asiakkaaltaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tarkkaa tietoa, jotta hän voi tehdä oikean päätöksen.

Tämä on välttämätön edellytys kaikissa tapauksissa.

Mitä “asiakas” tarkoittaa asianajajan työssä

Asianajajan perussäännön 23 §:ssä puhutaan “asiakkaasta”, mutta tämä ei rajoitu vain niihin asiakkaisiin, jotka ovat solmineet toimeksiantosopimuksen.

Se kattaa laajasti myös ne, jotka ovat konsultoineet lakia mutta eivät ole saaneet toimeksiantoa (mukaan lukien ilmaiset konsultaatiot), sekä entiset asiakkaat, joiden tapaukset on jo käsitelty.

Lisäksi, jos kyseessä on yrityksen neuvonantaja tai organisaation sisäinen asianajaja (in-house lawyer), organisaatio (yritys), joka palkkaa asianajajan, sisältyy myös “asiakkaaseen”.

Ilmaisessa konsultaatiossa syntyy myös salassapitovelvollisuus

Erityisen tärkeää on, että myös “lakikonsultit, jotka eivät ole saaneet toimeksiantoa (mukaan lukien ilmaiset konsultaatiot)”, sisältyvät “asiakkaisiin”, ja heidän antamansa tiedot ovat salassapitovelvollisuuden alaisia.

Toisin sanoen, tavallisissa yritysten välisissä liiketoimissa, ellei ole solmittu niin sanottua “salassapitosopimusta”, konsultaatioissa kuullut tiedot eivät ole salassapitovelvollisuuden alaisia. Asianajajien kohdalla, vaikka salassapitosopimusta ei olisikaan, tiedot, jotka on saatu “asianajajan ja asiakkaan” tai “asianajajan ja konsultin” välisessä suhteessa, ovat salassapitovelvollisuuden alaisia.

Kuitenkin, jos tiedot, jotka on kuultu yksipuolisesti tuntemattomasta lähteestä, esimerkiksi ensimmäinen sähköposti, joka on saapunut asianajotoimiston verkkosivuston yhteydenottolomakkeen kautta, kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin, se aiheuttaa merkittäviä haittoja asianajajille.

Esimerkiksi, jos olet jo saanut toimeksiannon A:lta ja aiot haastaa B:n oikeuteen, on mahdollista, että saat “kyselyn” B:ltä liittyen kyseiseen tapaukseen.

Siksi monilla asianajajien verkkosivustoilla, mukaan lukien tämä sivusto, on yleensä seuraava käytäntö:

1. Selvennetään ja vahvistetaan, että ensimmäisen yhteydenottosähköpostin sisältö ei kuulu salassapitovelvollisuuden piiriin
2. Jos päätetään, että on parempi kuulla yksityiskohtia salassapitovelvollisuuden alaisena, ilmoitetaan siitä ensimmäisen yhteydenottosähköpostin vastauksessa

Uskon, että useimmissa tapauksissa toimitaan näin.

Asianajajalain säännösten suhteen, ensimmäisen sähköpostin vaiheessa ei vielä ole “asianajajan ja konsultin” suhdetta.

Suhteet muihin saman lakitoimiston asianajajiin

Lisäksi, suhteessa toimistoon, johon kuulut, “toimistoon kuuluvan asianajajan ei tule paljastaa tai käyttää hyväkseen ilman perusteltua syytä salaisuuksia, jotka hän on saanut tietää työssään toisen toimistoon kuuluvan asianajajan asiakkaasta.

Tämä pätee myös sen jälkeen, kun hän ei enää kuulu samaan toimistoon” (Asianajajan perussäännön 56 §).

Joten, asianajaja, joka kuuluu samaan lakitoimistoon kuin toimeksiannon saanut asianajaja, on myös velvollinen noudattamaan samaa salassapitovelvollisuutta.

Asianajajan salassapitovelvollisuuden laajuus

Mitä tarkoitetaan “työssä saadulla salaisuudella”

Asianajajalla on velvollisuus suojella asiakkaalta saatuja tärkeitä tietoja (salaisuuksia).

“Työssä saatu” tarkoittaa sekä Japanin asianajajalain (Bengoshi-hō) 23 §:ssä että asianajajan perusohjeiden (Bengoshi Shokumu Kihon Kitei) 23 §:ssä sitä, mitä asianajaja on saanut tietää työskennellessään asianajajana, esimerkiksi keskusteluista tai asiakirjoista.

Tämä ei rajoitu vain niihin salaisuuksiin, jotka asianajaja on saanut tietää hoitaessaan määrättyä asiaa, vaan se kattaa myös laajasti muiden ihmisten salaisuudet, jotka on kerrottu asianajajalle luottamuksen perusteella.

Se ei kuitenkaan sisällä salaisuuksia, jotka asianajaja on saanut tietää yksityiselämässään työnsä ulkopuolella.

Kuitenkin, jos määritellään liian laaja-alaisesti, saattaa syntyä ongelmia, kuten aiemmin mainittu esimerkki sähköpostitse tehdystä tiedustelusta.

Siksi monet lakiasiaintoimistot, mukaan lukien meidän,

• selventävät, että puhelimitse tai sähköpostitse tehtyjä tiedusteluja ei ainakaan aluksi pidetä “luottamuksen perusteella” tehtyinä, joten ne eivät kuulu salassapitovelvollisuuden piiriin
• selittävät, että kun tiedustelu siirtyy “oikeudellisen neuvonnan” tasolle, “kaikki tästä eteenpäin kuulemani asiat kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin ja pidän ne salassa”

On ajateltu, että tällaista toimintaa harjoitetaan.

https://monolith.law/contact[ja]

“Salaisuus” on kiistanalainen käsite, mutta yleisesti ottaen se kattaa sekä asiat, jotka tavallinen ihminen haluaisi pitää salassa (objektiivinen teoria), että asiat, jotka eivät ole yleisesti tiedossa ja joita henkilö itse erityisesti haluaisi pitää salassa (subjektiivinen teoria).

“Asiakkaan ulkopuolisen henkilön salaisuus” Japanin asianajajalaissa

Asianajajan perusohjeiden 23 § määrittelee “asiakkaasta työssä saadun salaisuuden”, mutta toisaalta Japanin asianajajalain 23 § määrittelee vain “työssä saadun salaisuuden”.

Japanin asianajajalaissa ei ole mainintaa “asiakkaasta”, joten tämä “salaisuus” ei rajoitu vain asiakkaan salaisuuteen.

Näin ollen ongelmana on, kattavatko Japanin asianajajalain 23 §:n salassapitovelvollisuudet myös asiakkaan ulkopuoliset salaisuudet, vai kattavatko ne myös kolmansien osapuolten, kuten vastapuolen, salaisuudet.

Tässä asiassa on olemassa seuraavat näkemykset:

• näkemys, jonka mukaan se rajoittuu “asiakkaan salaisuuteen” (rajoitettu teoria)
• näkemys, jonka mukaan myös “asiakkaan vastapuolen salaisuus” kuuluu salassapitovelvollisuuden piiriin (ei-rajoitettu teoria)
• näkemys, jonka mukaan salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvat “asiakkaan lisäksi myös asiakkaan kaltaisten henkilöiden salaisuudet” (kompromissiteoria)

On olemassa.

Tuomioistuimissa on ollut tapauksia, joissa on arvioitu lääkärin salassapitovelvollisuuden rikkomista, ja niissä on todettu, että

“Henkilön salaisuus” kattaa paitsi arvioitavan henkilön salaisuuden, myös muiden kuin arvioitavan henkilön salaisuudet, jotka lääkäri on saanut tietää arviointiprosessin aikana.

Japanin korkeimman oikeuden päätös 13. helmikuuta 2012 (Heisei 24) (Keishū vol. 66, no. 4, s. 405)

Viime aikoina Japanin korkein oikeus on antanut vaikutelman kallistuvan ei-rajoitettuun teoriaan.

Kuitenkaan selkeää keskustelua ei ole käyty, joten on tarpeen seurata tulevia suuntauksia.

Lakimiehen todistuksen tai muun vastaavan kieltäytymisoikeus

Lakimiehellä on oikeus kieltäytyä todistamasta siviilioikeudenkäynnissä, jos häneltä kysytään työtehtävissään saamiaan tietoja, joista hänen tulisi vaieta (Japanin siviiliprosessilaki, 197 artiklan 1 momentin 2 kohta). Hänellä on myös oikeus kieltäytyä luovuttamasta asiakirjoja, joissa on tietoja, joista hänen tulisi vaieta, jos hänen vaitiolovelvollisuuttaan ei ole poistettu (Japanin siviiliprosessilaki, 220 artiklan 4 momentin h kohta).

Rikosoikeudenkäynnissä lakimiehellä on oikeus kieltäytyä luovuttamasta esineitä, jotka hän on saanut haltuunsa työtehtävissään ja jotka liittyvät toisen henkilön salaisuuteen (Japanin rikosprosessilaki, 105 ja 222 artiklan 1 momentin ensimmäinen osa). Hänellä on myös oikeus kieltäytyä todistamasta asioista, jotka hän on saanut tietää työtehtävissään ja jotka liittyvät toisen henkilön salaisuuteen (Japanin rikosprosessilaki, 149 artikla).

Asiakkaan ja lakimiehen välisiä puheluita ei saa kuunnella, vaikka tuomari olisi antanut kuuntelumääräyksen (Japanin viestinnän kuuntelulaki, 3 artiklan 1 momentti), jos puhelu liittyy lakimiehen työtehtäviin (Japanin viestinnän kuuntelulaki, 15 artikla).

Jopa silloin, kun lakimiestä pyydetään todistamaan tai luovuttamaan asiakirjoja parlamentin kummassakin kammarissa esityksen tai muun kansallista politiikkaa koskevan tutkimuksen yhteydessä (viittaus Japanin perustuslain 62 artiklaan), hänellä on oikeus kieltäytyä vannomasta, todistamasta tai luovuttamasta asiakirjoja, jotka liittyvät toisen henkilön salaisuuteen ja jotka hän on saanut tietää työtehtävissään (Japanin parlamentin todistuslaki, 4 artiklan 2 momentti).

Kuten Japanin lakimieslain 23 artiklassa todetaan, lakimiehellä on vahva oikeus pitää salassa työtehtävissään saamansa tiedot.

Salausvelvollisuuden poikkeukset

Tapaukset, joissa laki määrää toisin

Asianajajalain (Japanin asianajajalaki) 23 §:ssä todetaan, että “tämä ei kuitenkaan päde, jos laissa on toisin määrätty”. Tämä viittaa seuraaviin tapauksiin:

• Siviilioikeudellisissa tapauksissa, jos salassapitovelvollisuus on poistettu (Japanin siviiliprosessilaki 197 §:n 2 momentti). Esimerkiksi, jos asiakas on antanut suostumuksensa.
• Rikosoikeudellisissa tapauksissa, jos henkilö on antanut suostumuksensa tai todistuksen kieltäminen katsotaan oikeuden väärinkäytöksi vain syytetyn hyväksi (Japanin rikosprosessilaki 149 §:n mutta-lause).

Kun on olemassa perusteltu syy

Asianajajatehtävien perusasetuksen (Japanin asianajajatehtävien perusasetus) 23 §:ssä todetaan, että “ilman perusteltua syytä”, mutta Japanin asianajajaliiton “Selitys asianajajatehtävien perusasetuksesta, toinen painos” (maaliskuu 2012 (Heisei 24)) mukaan “perusteltu syy” tarkoittaa seuraavia:

• Kun asiakas on antanut suostumuksensa.
• Kun asianajajan on tarpeen puolustaa itseään.
  Esimerkiksi, jos asianajaja itse on osapuolena siviili-, rikos- tai muussa riita-asiassa, tai jos hän tarvitsee todisteita tai perusteluja omaksi puolustuksekseen kurinpidollisessa kuulemisessa tai riidanratkaisussa.
• Kun asianajajan on tarpeen suojella omaa mainettaan ja korjata vakavia väärinkäsityksiä rajoitetussa laajuudessa, tai jos asianajajaa itseään epäillään pakottamisesta, todisteiden hävittämisestä, asiakirjojen väärentämisestä tai muista rikoksista, hänellä on velvollisuus poistaa epäilykset itsestään. Tällaisissa tapauksissa todistaminen ja takavarikoinnin hyväksyminen voivat olla tärkeämpiä kuin kieltäytymisvelvollisuus, ja tällaisissa tapauksissa asiakkaan salaisuuden paljastaminen on sallittua itsepuolustuksen nimissä.

Mitä tapahtuu, jos asianajaja rikkoo salassapitovelvollisuuttaan

Japanin asianajajalain (Japanese Attorney Act) 23 §:n rikkomisesta ei ole suoraan määrätty rangaistusta.
Kuitenkin, salassapitovelvollisuuden rikkomisesta voi seurata siviilioikeudellisia seuraamuksia, rikosoikeudellisia rangaistuksia sekä asianajajajärjestön kurinpitotoimia.

Siviilioikeudelliset seuraamukset

Asianajajan ja asiakkaan välillä on velvollisuus “toimia määräyksen mukaisesti, hyvän hallinnon huomioon ottaen” (Japanin siviililaki (Japanese Civil Code) 644 §), ja tästä johdetaan siviilioikeudellinen salassapitovelvollisuus.

Jos asianajaja rikkoo salassapitovelvollisuuttaan ja loukkaa asiakkaan laillisesti suojattuja etuja, asianajajan on maksettava vahingonkorvausta.

Jos asiakkaan kanssa on tehty erityinen salassapitosopimus, asianajaja voi joutua maksamaan sopimuksen mukaisen seuraamuksen.

Rikosoikeudelliset rangaistukset

Japanin rikoslain (Japanese Penal Code) 134 § 1 momentissa todetaan, että “lääkäri, apteekki, lääkkeiden myyjä, kätilö, asianajaja, puolustaja, notaari tai henkilö, joka on toiminut näissä tehtävissä, joka ilman perusteltua syytä paljastaa salaisuuden, jonka hän on saanut tietoonsa työssään, voidaan tuomita enintään kuuden kuukauden vankeuteen tai enintään 100 000 jenin sakkoon”. Tämä koskee myös asianajajia, jotka paljastavat salaisuuksia.

Asianajajajärjestön kurinpitotoimet

Japanin asianajajalain (Japanese Attorney Act) 56 § 1 momentissa todetaan, että “asianajaja tai asianajotoimisto, joka rikkoo tätä lakia tai kuuluu asianajajajärjestöön tai Japanin asianajajaliittoon ja vahingoittaa järjestön järjestystä tai mainetta tai tekee muuten epäasiallista toimintaa, voi joutua kurinpitotoimenpiteiden kohteeksi”.

Asianajajan salassapitovelvollisuuden rikkominen todennäköisesti täyttää nämä ehdot, ja asianajaja voi joutua asianajajajärjestön kurinpitotoimenpiteiden kohteeksi.

Japanin asianajajalain (Japanese Attorney Act) 57 §:ssä todetaan, että kurinpitotoimenpiteitä ovat “varoitus”, “enintään kahden vuoden toimintakielto”, “jäsenyyden menetys” ja “erottaminen”.

Jos asianajaja saa jäsenyyden menettämismääräyksen, hän ei voi enää toimia asianajajana. Erottamismääräys on samanlainen, mutta lisäksi asianajaja ei voi hankkia asianajajan pätevyyttä uudelleen kolmeen vuoteen.

Yhteenveto: Asianajajan salassapitovelvollisuus

Kuten näemme, asianajajan salassapitovelvollisuuden rikkominen johtaa vakaviin seuraamuksiin. Salassapitovelvollisuus on erittäin tärkeä osa asianajajan ja asiakkaan välisen luottamussuhteen perustaa.

Monet asianajajat noudattavat tiukasti määriteltyä salassapitovelvollisuuttaan työssään. Voit luottaa asianajajaan ja keskustella hänen kanssaan turvallisesti.