SaaS-palveluiden, joilla on chat- ja sähköpostiuutiskirjeominaisuudet, suhde Japanin 'sähköisen viestinnän liiketoimintalakiin

Aiemmin ohjelmistot myytiin pääasiassa CD-ROM-paketteina, mutta viime aikoina SaaS (Software as a Service), joka tarjoaa ohjelmistoja pilvipalveluna, on yleistynyt nopeasti.

SaaS:n avulla asiakkaat voivat helposti käyttää tarvitsemansa ohjelmiston tarvitsemassaan laajuudessa silloin kun he sitä tarvitsevat.

Lisäksi, koska ohjelmistoa ei tarvitse asentaa tietokoneelle, on helppoa päästä käsiksi pilvessä oleviin tietoihin toisesta laitteesta, kunhan internet-yhteys on saatavilla, myös toimiston ulkopuolella.

Tästä syystä erityisesti usein liikkeellä olevien käyttäjien pilvipohjaiset myynnin tukityökalut ovat yleensä SaaS-palveluita. Kuitenkin, jos SaaS sisältää viestintätyökaluja, kuten chat- tai sähköpostimarkkinointitoimintoja, se saattaa olla Japanin sähköisen viestinnän lainsäädännön (Japanese Telecommunications Business Act) alainen.

Tässä artikkelissa selitämme, milloin pilvipohjaisten myynnin tukityökalujen kehittäjien ja myyjien on rekisteröidyttävä tai ilmoitettava toiminnastaan Japanin sähköisen viestinnän lainsäädännön mukaisesti.

Sähköisen viestinnän liiketoimintalain yleiskatsaus

Sähköisen viestinnän liiketoimintalaki on laki, joka astui voimaan huhtikuussa 1985 (Showa 60). Se luotiin sääntelemään sähköisen viestinnän liiketoimintaa kilpailuperiaatteen käyttöönoton myötä, kun entinen valtion omistama telelaitos yksityistettiin (Japanin tele- ja telelaitoksen perustaminen). Tämä laki on suunniteltu suojelemaan viestinnän salaisuutta ja turvaamaan tärkeät viestit.

Sähköisen viestinnän liiketoimintalain mukaan, jos haluat harjoittaa “sähköisen viestinnän liiketoimintaa” (lain 2 artiklan 4 kohta), sinun on rekisteröidyttävä (lain 9 artikla) tai ilmoitettava (lain 16 artiklan 1 kohta) ja sinun on tultava “sähköisen viestinnän liiketoiminnan harjoittajaksi”.

Tästä syystä, kun arvioidaan, sovelletaanko SaaS-pohjaisen pilvitukityökalun tarjoamista sähköisen viestinnän liiketoimintalakiin, on tarpeen harkita, kuuluuko se “sähköisen viestinnän liiketoimintaan”.

Mitä “sähköisen viestinnän liiketoiminta” tarkoittaa

“Sähköisen viestinnän liiketoiminta” tarkoittaa “liiketoimintaa, joka tarjoaa sähköisen viestinnän palveluita vastatakseen muiden tarpeisiin (lukuun ottamatta liiketoimintaa, joka liittyy lähetyslaitteiden tarjoamiseen, kuten määritelty Japanin lähetyslaissa (vuoden 1950 laki nro 132) artiklassa 118, kohta 1)” (lain 2 artikla, kohta 4).

Näin ollen, on tarpeen tarkastella, täyttääkö toiminta seuraavat kaksi vaatimusta, jotta se kuuluu sähköisen viestinnän liiketoimintalain soveltamisalaan:

• Tarjoaako se sähköisen viestinnän palveluita vastatakseen muiden tarpeisiin (vaatimus 1)
• Onko se liiketoimintaa (vaatimus 2)

Mitä “sähköisen viestinnän palvelu” tarkoittaa (vaatimus 1)

“Sähköisen viestinnän palvelu”, joka mainitaan “sähköisen viestinnän liiketoiminnan” määritelmässä, tarkoittaa “toisten viestinnän välittämistä käyttämällä sähköisen viestinnän laitteita ja tarjoamalla muita sähköisen viestinnän laitteita toisten viestinnän käyttöön” (lain 2 artikla, kohta 3).

Tässä yhteydessä “toinen” tarkoittaa henkilöä, jolla on yhteiskunnallisesti itsenäinen asema itsensä ulkopuolella. Esimerkiksi, vaikka yritys A olisi yrityksen B tytäryhtiö, jos ne ovat erillisiä oikeushenkilöitä, yritys A ja yritys B katsotaan “toisiksi”.

Lisäksi “toisen viestintä” tarkoittaa viestintää, joka ei ole omaa viestintää, ja se sisältää viestinnän itsensä ja toisen välillä. Esimerkiksi, jos A käyttää A:n asentamaa sähköisen viestinnän laitetta viestiäkseen B:n kanssa, A:n katsotaan tarjoavan laitteensa toisen, eli B:n, viestinnän käyttöön.

Tarjoaako se sähköisen viestinnän palveluita vastatakseen “toisen tarpeisiin” (vaatimus 1)

Jos sähköisen viestinnän palveluita tarjotaan “oman tarpeen” tyydyttämiseksi, se ei täytä vaatimusta 1. Sen sijaan, jos palveluita tarjotaan “toiselle”, katsotaan, että sähköisen viestinnän palveluita tarjotaan vastatakseen “toisen tarpeisiin”.

Onko kyseessä “toinen”, määräytyy sen perusteella, onko oikeushenkilöllisyys erillinen, kuten yllä on selitetty.

Onko se “liiketoimintaa” (vaatimus 2)

“Liiketoiminta” tarkoittaa sitä, että toimintaa harjoitetaan aktiivisesti ja tavoitteellisesti, ja samanlaista toimintaa toistetaan jatkuvasti. Näin ollen seuraavissa tapauksissa ei katsota, että toiminta täyttää “liiketoiminnan” vaatimuksen:

• Toiminta, joka suoritetaan hätätilanteessa tai tilapäisesti
• Toiminta, joka suoritetaan tilapäisesti
• Toiminta, joka suoritetaan vastatakseen käyttäjän laillisiin oikeuksiin

Lisäksi sähköisen viestinnän palveluiden tarjoaminen osana muita palveluita ei sisälly “liiketoimintaan”. Kuitenkin, onko kyseessä liitännäinen toiminta, määritellään sen perusteella, voidaanko sähköisen viestinnän palveluiden tarjoaminen ymmärtää itsenäiseksi liiketoiminnaksi.

Soveltamatta jättäminen Japanin sähköisen viestinnän liiketoimintalain (Denki Tsūshin Jigyō Hō) mukaan

Edellä mainitut vaatimukset 1 ja 2 täyttävät, ja vaikka ne kuuluvat “sähköisen viestinnän liiketoimintaan”, Japanin sähköisen viestinnän liiketoimintalaki ei sovellu, jos ne kuuluvat lain 164 §:n 1 momentin 1-3 kohtaan, eikä rekisteröintiä tai ilmoitusta tarvita. Tarkemmin sanottuna, seuraavasti:

164 §

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta seuraaviin sähköisen viestinnän liiketoimintoihin:

1. Sähköisen viestinnän liiketoiminta, joka tarjoaa sähköisen viestinnän palveluja yksinomaan yhdelle osapuolelle (pois lukien sähköisen viestinnän palvelut, jotka tarjotaan kyseisen osapuolen sähköisen viestinnän liiketoiminnan käyttöön, kun kyseinen osapuoli on sähköisen viestinnän liiketoiminnan harjoittaja).

2. Sähköisen viestinnän liiketoiminta, joka tarjoaa sähköisen viestinnän palveluja sähköisen viestinnän laitteilla, joiden asennuspaikka on sama kuin toisen osan asennuspaikka samassa rakennuksessa tai samalla alueella (mukaan lukien alueet, jotka ovat samanlaisia), tai jotka eivät täytä viestintäministeriön asetuksessa määriteltyjä standardeja.

3. Sähköisen viestinnän liiketoiminta, joka tarjoaa sähköisen viestinnän palveluja (pois lukien domain-nimien sähköisen viestinnän palvelut) ilman sähköisen viestinnän linjaston asennusta käyttämällä sähköisen viestinnän laitteita.

Japanin sähköisen viestinnän liiketoimintalaki[ja]

Tässä yhteydessä, lain 164 §:n 3 kohdassa mainittu “välittäminen toisen henkilön viestinnässä” tarkoittaa, että toisen henkilön pyynnöstä, tietoja lähetetään tai vaihdetaan muuttamatta niiden sisältöä, ja viestintä eri paikoissa olevien henkilöiden välillä välitetään tai välitetään, jolloin se saadaan päätökseen.

Pilvipohjaisten myyntitukityökalujen ominaisuuksien tarkastelu

Edellä mainittujen sähköisen viestinnän palvelulain (japanilainen sähköisen viestinnän palvelulaki) tulkintojen pohjalta tarkastelemme konkreettisia esimerkkejä. Tässä haluamme pohtia, sovelletaanko sähköisen viestinnän palvelulakia pilvipohjaisen myyntitukityökalun yleisesti käytettyihin kommentti- ja uutiskirjetoimintoihin.

Sovelletaanko kommenttitoimintoon sähköisen viestinnän palvelulakia?

Jos pilvipohjaisen myyntitukityökalun tarjoaja on eri taho kuin palvelun todellinen käyttäjä, palvelun käyttöönottoa harkitseva asiakasyritys luokitellaan “muuksi henkilöksi”. Näin ollen tällaisissa tapauksissa voidaan sanoa, että kommenttitoiminnolla varustetun pilvipohjaisen myyntitukityökalun tarjoaminen “palvelee muiden viestintää”, ja se kuuluu “sähköisen viestinnän palveluihin”.

Lisäksi, jos yritys tarjoaa SaaS-palveluita osana normaalia liiketoimintaansa ja saa siitä korvauksen, ei liene paljon kiistaa siitä, että se kuuluu “liiketoimintaan”.

Näin ollen, jos SaaS-pohjaisessa pilvipohjaisessa myyntitukityökalussa on kommenttitoiminto, se luokitellaan periaatteessa “sähköisen viestinnän palveluksi”.

Kuitenkin, jos kommenttitoiminnossa “käyttäjät”, jotka voivat kommentoida, rajoittuvat yrityksen sisäisiin henkilöihin, jotka ovat ottaneet palvelun käyttöön (eikä heidän tarvitse kommunikoida ulkopuolisten, kuten myyntikontaktien kanssa), sitä ei voida pitää “muiden viestinnän välittäjänä”, joten se saattaa kuulua poikkeuksiin (kohta 3).

Sovelletaanko uutiskirjetoimintoon sähköisen viestinnän palvelulakia?

Yleisesti ottaen, jos uutiskirjetoiminto on palvelun lisäominaisuus, joka on sijoitettu palvelun pääominaisuuden rinnalle, ja se tarjoaa sähköisen viestinnän palveluita vain osana pääpalvelua, sitä ei voida pitää “liiketoimintana”, ja rekisteröintiä tai ilmoitusta ei tarvita.

Esimerkkinä “liiketoimintaan” kuulumattomasta tapauksesta, vaikka se ei olekaan uutiskirjeen tapaus, ovat hotellin majoituspalvelun osana tarjotut puhelin- ja internetservices. Syy siihen, miksi näitä ei luokitella “liiketoiminnaksi”, on se, että hotellitoiminta itsessään ei ole “sähköisen viestinnän palvelu”, vaan se on lisäpalvelu.

Näin ollen, jos uutiskirjetoimintoa lukuun ottamatta palvelu ei kuulu alun perin “sähköisen viestinnän palveluihin”, ja uutiskirjetoiminto voidaan pitää osana kyseistä palvelua, se ei kuulu “liiketoimintaan”, eikä ilmoitusta tai rekisteröintiä tarvita.

Kuitenkin, jos uutiskirjetoimintoa lukuun ottamatta palvelu itsessään saattaa kuulua “rekisteröintiä tai ilmoitusta vaativaan sähköisen viestinnän palveluun”, uutiskirjetoimintoa ei voida pitää lisäpalveluna, ja se saattaa kuulua “liiketoimintaan”. Tässä tapauksessa se kuuluu sähköisen viestinnän palvelulain soveltamisalaan.

Yhteenveto

IT-ala on alun perin ollut ala, jolla ei ole ollut yhtä tiukkoja lainsäädännöllisiä rajoituksia kuin esimerkiksi rahoitus- tai kiinteistöalalla. Tämän taustan vuoksi on yllättävän paljon yrityksiä, jotka eivät ole tietoisia siitä, että SaaS-palveluiden tarjoamiseen saattaa joskus olla tarpeen tehdä ilmoitus tai rekisteröinti Japanin sähköisen viestinnän liiketoimintalain (Japanese Telecommunications Business Law) mukaisesti.

Kuitenkin, perinteisen offline-ohjelmiston tarjoamisesta poiketen, pilvipalveluiden tarjoamisessa tulisi useimmiten ottaa huomioon Japanin sähköisen viestinnän liiketoimintalaki.

Japanin sähköisen viestinnän liiketoimintalain rikkomisesta voi seurata rikosoikeudellisia seuraamuksia, joten pilvipalveluiden tarjoamista suunnittelevien yritysten on tärkeää varmistaa etukäteen lain soveltuvuus.