Mikä on plagioinnin kriteeri tutkielmissa? Selitämme oikeustapaukset

Se on itsestäänselvyys, mutta kirjojen julkaiseminen tai julkistaminen verkossa, jossa on vain toisten tekstejä kopioitu ja liitetty tai sisältää paljon tällaisia osia, ei ole sallittua esittää omia tekstejäsi. Jos et täytä asianmukaisia “lainaus” -vaatimuksia, sitä pidetään “plagiaattina” ja se on vakava väärinkäytös.

Joten, miten tutkielmien kohdalla päätetään, onko kyseessä plagiaatti vai ei?

Tässä selitetään tapauksia, joissa “tutkielman” plagiaatti on riitautettu oikeudessa ja todettu plagiaatiksi.

Tapaus, jossa plagiaatti tunnustettiin

Plaintiff, joka oli asemissa apulaisprofessorina b Akateemisessa instituutissa a-yliopistossa, väitti, että yliopiston tekemä kurinpidollinen erottaminen häntä vastaan väitöskirjan plagioinnin perusteella puuttui objektiivisesti järkevää syytä ja sitä ei voitu pitää yhteiskunnallisesti sopivana. Hän pyysi vahvistusta sille, että hänellä on oikeudet työsopimuksen perusteella, ja vaati maksamattomien palkkojen maksamista.

Tapahtumien tausta

Kantaja solmi työsopimuksen vastaajan, a-yliopistoa hallinnoivan koulutusjärjestön kanssa 1. huhtikuuta 2000 ja aloitti työnsä a-yliopiston c-tiedekunnan päätoimisena luennoitsijana. Hänestä tuli saman yliopiston c-tiedekunnan apulaisprofessori 1. huhtikuuta 2002, ja myöhemmin hänestä tuli kyseisen akateemisen instituutin dosentti. Hänen erikoisalansa on liiketalous, ja hän keskittyy liiketoimintastrategiaan. Kantaja julkaisi englanninkielisen artikkelin nimeltä “○○” (jäljempänä A-artikkeli) a-yliopiston c-tiedekunnan julkaisemassa akateemisessa lehdessä “u-lehti” vuonna 2001, ja kun hänestä tuli apulaisprofessori 1. huhtikuuta 2002, hän esitti A-artikkelin apulaisprofessoriksi nousemisen yhteydessä. Lisäksi A-artikkeli raportoitiin tutkimustuloksena tutkimusprojektissa, joka oli Japanin tiede- ja teknologiaministeriön (Japanese Ministry of Science and Technology) tieteellisen tutkimuksen tukirahaston (tässä “tieteellisen tutkimuksen tukirahasto”) tukema vuosina 2001 tai 2002, ja sama raportti julkaistiin myös tieteellisen tutkimuksen tukirahaston tietokannassa.

Lisäksi kantaja julkaisi englanninkielisen artikkelin nimeltä “△△” (jäljempänä B-artikkeli) “u-lehdessä” vuonna 2003.

Rangaistuksen johtaneet tapahtumat

a-yliopiston b-tieteellisen laitoksen D-professori ilmoitti huhtikuussa 2014 kantajalle, että A-tutkielman sisältö muistuttaa toista tutkielmaa, josta oli saatu ulkopuolista palautetta. Lisäksi, toukokuun puolivälissä samana vuonna, hän ilmoitti a-yliopiston tieteellisen laitoksen johtajalle ja c-osaston johtajalle, E-professorille ja c-osaston opetusjohtajalle, F-professorille, että A-tutkielma muistuttaa huomattavasti amerikkalaisen tutkijan G:n vuonna 1998 kirjoittamaa väitöskirjaa “□□” (jäljempänä “vertailututkielma A1”) ja että plagiointia epäillään. Lisäksi hän kertoi, että saman G:n vuonna 2000 lehdessä julkaisema tutkielma “◎◎” (jäljempänä “vertailututkielma A2”) muistuttaa myös huomattavasti A-tutkielmaa, ja että kantajan epäillään plagioineen näitä tutkielmia, mikä on ollut huhujen aiheena yliopiston opiskelijoiden keskuudessa jo useiden vuosien ajan.

Tämän seurauksena F-professori alkoi tutkia A-tutkielman ja vertailututkielmien A1 ja A2 samankaltaisuutta akateemisessa materiaalinhakukoneessa, mutta sattumalta hän alkoi epäillä, että kantajan kirjoittama B-tutkielma muistuttaa H:n ja toisen henkilön (jäljempänä “H ja muut”) vuonna 1999 lehdessä julkaisemaa englanninkielistä tutkielmaa “●●” (jäljempänä “vertailututkielma B”).

Tämän seurauksena perustettu tutkimuskomitea totesi 3. syyskuuta 2014, että kyseiset tutkielmat ovat todennäköisesti peräisin kantajan Yhdysvalloissa opiskelemansa aikana tutkimusseminaarissa saamistaan julkaisemattomista käsikirjoituksista. Tarkemmin sanottuna A-tutkielma perustuu G:n vuonna 1997 tutkimusseminaarissa esittelemään julkaisemattomaan käsikirjoitukseen (jäljempänä “alkuperäinen tutkielma A”) ja B-tutkielma perustuu H:n ja muiden vuonna 1997 tutkimusseminaarissa esittelemään käsikirjoitukseen (jäljempänä “alkuperäinen tutkielma B”). Raportissa todettiin, että alkuperäisten tekijöiden kirjoittamat tutkielmat (vertailututkielmat) ja kantajan kirjoittamat tutkielmat ovat lähes identtisiä, ja että kantaja on toiminut samalla tavalla kahdesti. Koska käytettyjen julkaisemattomien tutkielmien on vaikea tulla huomatuksi, kantajan toiminta liittyen tutkielman epäiltyyn väärinkäyttöön on tulkittu tahalliseksi plagiointiksi.

9. syyskuuta samana vuonna, tilapäisen professorikokouksen perustama tutkimuskomitea totesi tieteellisen laitoksen johtajalle, E-professorille, 13. lokakuuta, että kantajan toiminta on alkuperäisten tutkielmien plagioimista. Lisäksi raportissa todettiin, että kantaja on toistanut tällaisen plagiointitoiminnan kahdesti, on raportoinut ja julkaissut plagioituja tutkielmia tutkimusrahoituksen tuloksina, on käyttänyt näitä tutkielmia apulaisprofessoriksi ylennettäessä ja että toimenpiteitä näiden tutkimusrikkomusten peruuttamiseksi ja korjaamiseksi ei ole vielä toteutettu. Tämän perusteella komitea päätti, että rangaistuksen tulisi olla erottaminen. Tämän jälkeen 21. marraskuuta hallitus päätti erottaa kantajan, ja ilmoitti tästä hänelle samana päivänä.

Kantajan väitteet

Kantaja väittää, että tämä kurinpidollinen erottaminen on epäoikeudenmukainen ja mitätön. Hän on haastanut työnantajan oikeuteen vaatien vahvistusta sille, että hänellä on oikeudet työsopimuksen mukaisesti, sekä vaatien maksamattomien palkkojen maksamista.

Kantaja väitti, ettei hän ollut tahallisesti plagioinut alkuperäistä tutkielmaa A seuraavista syistä. A-tutkielma oli niin sanottu “katsausartikkeli (review article)”, joka oli kirjoitettu esittelemään aiemman tutkimuksen tuloksia kaupankäynnin kustannustalouden alalla. Tämä perustui käsikirjoitukseen (alkuperäinen tutkielma A), joka oli jaettu tutkimusseminaarissa, johon kantaja osallistui opiskellessaan H-yliopiston jatko-opinnoissa. Kuten on selvää siitä, että A-tutkielmassa viitataan alkuperäiseen tutkielmaan A, kantajalla ei ollut aikomusta plagioitua alkuperäistä tutkielmaa A tahallisesti. Kantaja itse viittasi aiemmin kirjoittamaansa tutkielmaan, ja hänellä oli myös tietty määrä omia panoksia A-tutkielman kirjoittamisessa.

Huomautettakoon, että katsaus (tulevaisuuden näkymät) on osa tutkimusprosessia, jossa esitellään aiempia tutkimuksia tutkimusaiheesta ja esitellään omien tutkimusten asema. Useimmissa tieteellisissä artikkeleissa on lyhyt katsausosio johdannossa. On myös mahdollista julkaista pelkkä katsaus yhtenä tutkielmana, tulevaisuuden näkymien artikkelina. Kuitenkin, koska se on aiemman tutkimuksen esittely ja viittaus, on tehtävä selväksi, että se on viittaus, ja koska se on aiemman tutkimuksen esittely, viiteluettelo on erityisen tärkeä. Kuitenkin, A-tutkielmassa ei ollut mitään viiteluetteloa.

B-tutkielman osalta kantaja väitti, ettei hän ollut tahallisesti plagioinut alkuperäistä tutkielmaa B. B-tutkielma oli kirjoitettu keräämällä ja analysoimalla omia tietoja alkuperäisestä tutkielmasta B, joka oli jaettu seminaarissa, johon kantaja osallistui opiskellessaan H-yliopiston jatko-opinnoissa. Kuten on selvää siitä, että kantaja on kehittänyt ja laajentanut tutkimustaan B-tutkielman pohjalta, hänellä ei ollut aikomusta plagioitua alkuperäistä tutkielmaa B tahallisesti. Kuitenkin, tiedot, jotka kantaja oli kerännyt ja analysoinut B-tutkielmaa varten, olivat kadonneet tietokoneen kovalevyn vaurioitumisen vuoksi, eikä kantaja voinut toimittaa niitä tutkimuskomitealle.

Lisäksi kantaja väitti, että tämä kurinpidollinen erottaminen, joka tapahtui 11 ja 13 vuotta sen jälkeen, kun hän oli julkaissut nämä tutkielmat, ei olisi sallittua, vaikka säännöstöä ilmoitusajasta ei olisikaan. Hän väitti, että pitkän ajan kuluttua teosta ei pitäisi sallia tutkimusta tai kurinpidollisia toimenpiteitä, jotta voidaan taata mahdollisuus vastaväitteisiin, jos tutkimustoiminnassa ilmenee epärehellisyyttä. Itse asiassa, tiedot, jotka kantaja oli kerännyt ja analysoinut B-tutkielmaa varten, olivat kadonneet tietokoneen kovalevyn vaurioitumisen vuoksi.

Tuomioistuimen päätös

Tuomioistuimessa tutkittiin väitöskirjojen samankaltaisuutta seuraavalla tavalla: jos yhden rivin kaikki sanat tai merkittävä osa niistä vastasivat toisiaan, katsottiin rivin olevan täysin samanlainen. Jos yli puolet rivin sanoista vastasivat toisiaan, katsottiin rivin olevan puoliksi samanlainen. Muissa tapauksissa katsottiin, ettei riveillä ollut samankaltaisuutta.

Tämän seurauksena tuomioistuin totesi, että A-väitöskirjassa 70,2 % tekstin riveistä vastasi lähes täysin vertailuväitöskirjaa A1, ja myös kolme sisällytettyä kuvaajaa tai taulukkoa vastasivat lähes täysin toisiaan. Tuomioistuin totesi, että A-väitöskirja oli siis jäljennös vertailuväitöskirjasta A1. Lisäksi tuomioistuin huomautti, että A-väitöskirjassa ei ollut mainintaa siitä, että se olisi esittely alkuperäisestä väitöskirjasta A, eikä siinä ollut mainintaa siitä, että se olisi esittelyväitöskirja (kantajan väittämä “näkymäväitöskirja”). Sen sijaan A-väitöskirjassa oli viitteitä siihen, että sen pohdinta olisi kantajan omia tutkimustuloksia. Tuomioistuin totesi, että A-väitöskirja oli kantajan tarkoituksellisesti plagioima alkuperäisestä väitöskirjasta A.

B-väitöskirjan osalta tuomioistuin totesi samalla tavalla, että 87,9 % tekstin riveistä vastasi lähes täysin vertailuväitöskirjaa B, ja myös viisi sisällytettyä kuvaajaa tai taulukkoa vastasivat täysin toisiaan. Tuomioistuin totesi, että B-väitöskirja oli siis jäljennös vertailuväitöskirjasta B. Lisäksi tuomioistuin huomautti, että alkuperäistä väitöskirjaa B ei ollut lainattu lainkaan. Tuomioistuin totesi, että B-väitöskirja oli kantajan tarkoituksellisesti plagioima alkuperäisestä väitöskirjasta B.

Näiden perusteella tuomioistuin totesi:

Yliopisto on akateemisen maailman keskus, jonka tehtävänä on antaa laajaa tietoa ja opettaa ja tutkia syvällisesti erikoisaloja, kehittää älyllisiä, moraalisia ja soveltavia kykyjä (Japanin koulutuslaki, 83 artiklan 1 kohta), toteuttaa tätä tarkoitusta varten opetusta ja tutkimusta ja tarjota tuloksia laajasti yhteiskunnalle, jolloin se edistää yhteiskunnan kehitystä (sama laki, 2 kohta). Tämän perusteella yliopistossa työskenteleviltä tutkijoilta vaaditaan korkeampaa eettisyyttä.

Kantajan tekemä väitöskirjan plagioiminen on toisten tutkimustulosten tallomista ja omien tutkimustulosten väärentämistä. Se on perustavanlaatuinen asenne tutkijana, ja se herättää epäilyksiä tutkijan pätevyydestä. Lisäksi samanlainen teko on toistunut kahdesti vain kolmen vuoden aikana, ja molemmat teot perustuvat julkaisemattomiin abstrakteihin, jotka on jaettu tutkimusseminaareissa, joissa väärinkäytökset ovat vaikeasti havaittavissa. Tämä osoittaa teon vakavuuden.

Tokion alioikeuden päätös 16. tammikuuta 2018 (2018)

Tämän perusteella tuomioistuin hylkäsi kaikki kantajan vaatimukset.

Tuomioistuin totesi, että “pitkän ajan kuluttua teosta ei voida suorittaa tutkimusta tai rangaistusta” -väitteen osalta, vaikka tutkimusrikkomuksen jälkeen on kulunut pitkä aika, tutkijan puolustuksen näkökulmasta rangaistustoimenpiteitä tulisi harkita huolellisesti. Tutkimusrikkomukset sisältävät erilaisia tekoja, kuten tutkimustulosten väärentämistä tai plagioimista, ja niiden vakavuusaste ja puolustuskeinot vaihtelevat tapauskohtaisesti. Siksi ei voida yleisesti kieltää rangaistustoimenpiteitä pitkän ajan kuluttua teosta.

Tämän väitöskirjan plagioinnin osalta, jokainen väitöskirja on selvästi plagioitu alkuperäisestä väitöskirjasta pelkästään sen merkinnöillä ja muodolla, joten pitkän ajan kuluminen tämän väitöskirjan plagioinnista ei aiheuta merkittävää haittaa kantajan puolustukselle.

Yhteenveto

Kuten tässä oikeudenkäynnissä, “rivi kerrallaan -analyysi” mahdollistaa sen, että voimme määrittää, onko teksti plagiaattia vai ei. Tämä voidaan tehdä myös arvioimalla, kuinka paljon tekstiä, josta on poistettu välimerkit ja sulkeet, on identtistä kokonaisuudessaan.

Plagiaatti on vakava rikkomus, ja sen paljastuminen voi johtaa merkittäviin seuraamuksiin. Siksi on tärkeää, että kun käytät toisen henkilön tekstiä, varmistat, että noudatat asianmukaisia lainausvaatimuksia.

https://monolith.law/corporate/quote-text-and-images-without-infringing-copyright[ja]

Toimenpiteet, joita tarjoamme toimistossamme

Monolis Lakitoimisto on lakitoimisto, jolla on korkea asiantuntemus IT:stä, erityisesti internetistä ja laista. Viime vuosina tekijänoikeuksia koskevat immateriaalioikeudet ovat saaneet paljon huomiota, ja oikeudellisen tarkastuksen tarve kasvaa yhä enemmän. Tarjoamme ratkaisuja immateriaalioikeuksiin liittyvissä asioissa. Yksityiskohdat on esitetty alla olevassa artikkelissa.