Nettikaupan hallinta ja laki: 'Japanese Specific Electronic Mail Law' ja 'Japanese Personal Information Protection Law

Älypuhelimen avulla voimme nyt ostaa ja myydä tuotteita, minkä ansiosta verkkokauppa on tullut välttämättömäksi osaksi elämäämme. Verkkokaupan toimintaan liittyy monia lakeja. Tässä artikkelissa selitämme suhdetta ‘japanilaiseen sähköpostilakiin’ ja ‘japanilaiseen henkilötietojen suojalakiin’.

Verkkokauppaan liittyvät lait

Verkkokaupan toiminnan kannalta merkittäviä lakeja ovat muun muassa ‘verkkokauppaan yleisesti liittyvät lait’, kuten erityiskauppalaki (Japanese Act on Specified Commercial Transactions), epäreilun kilpailun estämislaki (Japanese Unfair Competition Prevention Act), palkintojen esittämislaki (Japanese Act against Unjustifiable Premiums and Misleading Representations), sähköinen sopimuslaki (Japanese Electronic Contract Law), erityinen sähköpostilaki (Japanese Act on Regulation of Transmission of Specified Electronic Mail) ja henkilötietojen suojalaki (Japanese Personal Information Protection Act), sekä ‘tiettyyn toimialaan liittyvät lait’. Olemme jo käsitelleet erityiskauppalakia, epäreilun kilpailun estämislakia, palkintojen esittämislakia ja sähköistä sopimuslakia, mutta tällä kertaa keskitymme erityiseen sähköpostilakiin ja henkilötietojen suojalakiin.

Liittyvä artikkeli: Verkkokaupan toiminta ja laki – Erityiskauppalaki ja epäreilun kilpailun estämislaki[ja]

Liittyvä artikkeli: Verkkokaupan toiminta ja laki – Palkintojen esittämislaki ja sähköinen sopimuslaki[ja]

Erityinen sähköpostilaki (virallinen nimi: Laki erityisten sähköpostien lähettämisen asianmukaisuudesta jne.)

Erityinen sähköpostilaki on laki, joka säätelee roskapostin lähettämistä. Se luotiin vastauksena yhteiskunnalliseen ongelmaan, joka syntyi, kun mainosviestit, perusteettomat laskut, huijaukset ja virusten sisältävät sähköpostit lähetettiin massoittain matkapuhelimiin.

Alun perin vuonna 2002 (Heisei 14) voimaan astuneessa laissa otettiin käyttöön opt-out -järjestelmä, joka velvoitti merkitsemään “lupaa kysymättömät mainokset”, ja kiellettiin ohjelmien avulla satunnaisesti luotuihin sähköpostiosoitteisiin lähettäminen. Myöhemmin, vuoden 2005 (Heisei 17) uudistuksessa, otettiin huomioon roskapostin paheneminen ja teknologian kehittyminen, ja spam-sähköpostien lähettämistä koskevat kiellot ja rangaistukset tiukentuivat. Vuonna 2008 (Heisei 20) otettiin käyttöön opt-in -järjestelmä, jolla säänneltiin ulkomailta lähetettyä roskapostia, ja näin on jatkunut tähän päivään asti.

Mainossähköpostien osalta “Erityinen sähköpostilaki” määrää seuraavasti:

• Periaatteessa lähettäminen on kielletty henkilöille, jotka eivät ole etukäteen antaneet suostumustaan lähettämiseen (Erityinen sähköpostilaki, 3. artiklan 1. kohta)
• Lähettäjän nimen, sähköpostiosoitteen tai URL:n, josta voi ilmoittaa vastaanoton kieltämisestä, sekä tiettyjen muiden seikkojen näyttäminen on pakollista (Erityinen sähköpostilaki, 4. artikla)
• Lähettäjän tietojen väärentäminen tai lähettäjän osoitteen väärinkäyttö on kielletty (Erityinen sähköpostilaki, 5. artikla)

Nämä ovat määräyksiä.

Sähköpostit, jotka eivät noudata näitä sääntöjä, ovat laittomia, ja jos ministeri ja kuluttajaviraston johtaja katsovat, että on tarpeen estää sähköpostin lähettämisen ja vastaanottamisen esteet, he voivat määrätä lähettäjän toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sähköpostin lähettämistavan parantamiseksi (Erityinen sähköpostilaki, 7. artikla). Jos lähettäjä väärentää lähettäjätietoja tai ei noudata ministerin ja kuluttajaviraston johtajan määräystä, hänelle voidaan määrätä enintään vuoden vankeusrangaistus tai enintään miljoonan jenin sakko (Erityinen sähköpostilaki, 34. artikla). Jos kyseessä on yritys, toimijan lisäksi yritykselle voidaan määrätä enintään 30 miljoonan jenin sakko (Erityinen sähköpostilaki, 37. artikla).

Henkilötietojen suojasta annettu laki (virallinen nimi: Laki henkilötietojen suojasta)

Henkilötietojen suojasta annettu laki on tärkeä säädös, kun pohditaan henkilötietojen kysymyksiä yritystoiminnassa. Se määrittelee selkeästi henkilötietoja käsittelevän yrityksen lailliset velvollisuudet.

Henkilötietoja käsittelevät yritykset olivat vuoteen 2015 asti rajoitettu yrityksiin, joilla oli yli 5000 henkilön tiedot. Vuoden 2015 muutoksen jälkeen tämä ehto poistettiin, joten lähes kaikista yrityksistä tuli henkilötietoja käsitteleviä yrityksiä.

Henkilötietojen suojasta annetussa laissa “henkilötiedot” määritellään “elossa olevaa henkilöä koskevaksi tiedoksi”, joka “sisältää nimen, syntymäajan ja muut tiedot”, joiden avulla “voidaan tunnistaa tietty henkilö (mukaan lukien tiedot, jotka voidaan helposti yhdistää muihin tietoihin ja siten tunnistaa tietty henkilö)” (Henkilötietojen suojasta annetun lain 2 artiklan 1, 4 ja 5 kohta).

Henkilötietojen suojan tarve vaihtelee suuresti sen mukaan, onko tiedot tietokantaan.

“Henkilödata” tarkoittaa tietokoneella tietokantaan tallennettuja henkilötietoja, ja niistä tiedoista, joita yritys on säilyttänyt yli kuusi kuukautta, tulee “säilytettävää henkilödataa”. Henkilödata on tietokantaan tallennettua ja järjestelmällisesti järjestettyä henkilötietoa, joka voidaan helposti hakea, ja sen oikeuksien loukkaamisen mahdollisuus on suurempi, joten se saa yleistä henkilötietoa vahvemman suojan.

Erityisen vahvan suojan saa säilytettävä henkilödata, joka on henkilötietoja käsittelevän yrityksen hallussa olevaa henkilödataa, jolla on oikeus tehdä tietojen julkistamista, korjaamista, lisäämistä tai poistamista, käytön lopettamista, poistamista ja kolmansille osapuolille luovuttamisen lopettamista koskevia toimenpiteitä (Henkilötietojen suojasta annetun lain 2 artiklan 7 kohta). Säilytettävän henkilödatan osalta tunnustetaan oikeus pyytää tietojen julkistamista, korjaamista, käytön lopettamista jne. ottaen huomioon vaatimus, että henkilön on voitava osallistua asianmukaisesti omien tietojensa käsittelyyn.

Jotta henkilötietoja ei käytettäisi väärin, on välttämätöntä rajoittaa niiden käsittely tarkoitukseen, joka on määritelty selkeästi ennen niiden käyttöä.

Siksi henkilötietoja käsittelevän yrityksen on:

• määriteltävä mahdollisimman tarkasti henkilötietojen käyttötarkoitus ennen niiden käsittelyä (Henkilötietojen suojasta annetun lain 15 artiklan 1 kohta)
• ei saa käsitellä henkilötietoja yli sen, mikä on tarpeen käyttötarkoituksen saavuttamiseksi (Henkilötietojen suojasta annetun lain 16 artiklan 1 kohta)
• ei saa hankkia henkilötietoja petollisin tai muin epärehellisin keinoin (Henkilötietojen suojasta annetun lain 17 artiklan 1 kohta)
• kun henkilötietoja on hankittu, käyttötarkoitus on ilmoitettava tai julkaistava henkilölle (Henkilötietojen suojasta annetun lain 18 artikla)

Julkistamistapaa ei ole erityisesti määritelty, mutta yleensä tämä tehdään “yksityisyydensuojakäytännön” tai “henkilötietojen suojaperiaatteiden” muodossa.

Toisaalta, niin sanottuja herkkiä tietoja, jotka ovat erityisen huomioon otettavia henkilötietoja, ei saa hankkia ilman henkilön suostumusta, joka on periaatteessa kielletty (Henkilötietojen suojasta annetun lain 17 artiklan 2 kohta).

Erityisen huomioon otettavat henkilötiedot ovat:

Tässä laissa “erityisen huomioon otettavat henkilötiedot” tarkoittavat henkilötietoja, jotka sisältävät tiedot, jotka määritellään asetuksessa sellaisiksi, jotka vaativat erityistä huomiota henkilön rodun, uskonnon, sosiaalisen aseman, sairaushistorian, rikoshistorian, rikoksen uhriksi joutumisen ja muiden henkilöön kohdistuvien epäoikeudenmukaisten syrjintöjen, ennakkoluulojen ja muiden haittojen välttämiseksi.

Henkilötietojen suojasta annetun lain 2 artiklan 3 kohta

Tämä sisältää myös vammaisuuden, terveystarkastusten tulokset, lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen ohjeet, hoidot, lääkkeiden määräämisen jne., rikosoikeudelliset menettelyt ja nuorisosuojelutoimenpiteet.

Asiakastietojen suurten tietovuotojen ja muiden yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttaminen on usein ongelma. Henkilötietoja käsittelevän yrityksen on toteutettava tarpeelliset ja asianmukaiset toimenpiteet (turvallisuuden hallintatoimenpiteet) henkilödatan turvallisen hallinnan varmistamiseksi (Henkilötietojen suojasta annetun lain 20 artikla), ja kun se antaa työntekijöilleen käsitellä henkilödataa, sen on varmistettava, että henkilödatan turvallisuus on taattu tarpeellisella ja asianmukaisella valvonnalla (Henkilötietojen suojasta annetun lain 21 artikla).

Työntekijän myydessä tai viemällä asiakastietoja, ei vain työntekijä itse voi joutua vastuuseen rikkomuksesta (siviililain 709 §), vaan myös henkilötietoja käsittelevä yritys itse voi joutua vastuuseen työnantajana (siviililain 715 §).

Henkilötietojen suojasta annetussa laissa on säädetty rangaistuksista, jos yritys vuotaa henkilötietoja.

Jos yritys rikkoo henkilötietojen suojasta annettua lakia ja vuotaa tietoja, se saa ensin valtiolta “suosituksen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet rikkomuksen lopettamiseksi ja korjaamiseksi” (Henkilötietojen suojasta annetun lain 42 artikla).

Jos tämäkin rikotaan, rikkoneelle työntekijälle voidaan määrätä “enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai enintään 300 000 jenin sakko” (Henkilötietojen suojasta annetun lain 84 artikla), ja myös työntekijän palkkaava yritys voi joutua maksamaan “enintään 300 000 jenin sakon” (Henkilötietojen suojasta annetun lain 85 artikla).

Lisäksi, jos henkilötietoja on luovutettu tai varastettu epärehellisen voiton tavoittelun tarkoituksessa, se on “rangaistava enintään yhden vuoden vankeudella tai enintään 500 000 jenin sakolla” ilman suositusta (Henkilötietojen suojasta annetun lain 83 artikla).

Henkilötietojen suojasta annettu laki on laki, joka vaatii henkilötietoja käsitteleviä yrityksiä käsittelemään henkilötietoja asianmukaisesti ja toteuttamaan tarvittavat ja asianmukaiset toimenpiteet niiden turvallisen hallinnan varmistamiseksi, ja se on välttämätön laki verkkokaupan ylläpitämisessä.

Liittyvä artikkeli: Mitä henkilötietojen suojasta annettu laki ja henkilötiedot ovat? Asianajaja selittää[ja]

Yhteenveto

Verkkokaupan pyörittämisessä on tärkeää kiinnittää huomiota asiaankuuluviin lakeihin, jotta ongelmilta vältyttäisiin.

On itsestään selvää, että ‘verkkokauppaan liittyvät lait’ vaativat huomiota, mutta myös ‘erityisaloja koskevat lait’, kuten ‘Japanin käytettyjen tavaroiden kaupan laki’ tai ‘Japanin lääke- ja laitehallintolaki’, vaativat huomioon ottamista.

https://monolith.law/corporate/cosmetics-healthy-food-advertisement[ja]

Esittelyssä toimistomme tarjoamat ratkaisut

Monolis Lakitoimisto on erikoistunut IT-alan, erityisesti internetin ja lakiasioinnin yhdistämiseen. Viime vuosina verkkokauppa on muodostunut olennaiseksi osaksi elämäämme, ja oikeudellisen tarkastuksen tarve on kasvanut entisestään. Tarjoamme ratkaisuja verkkokauppaan liittyviin kysymyksiin. Lisätietoja on saatavilla alla olevassa artikkelissa.