Japanin tekijänoikeuksien oikeusjärjestelmä: Johtajien tulee ymmärtää tekijänoikeuksien ja niiden alajaotuksien kokonaiskuva

Japanska företagsmiljön betonar starkt innehåll och teknologi som kritiska faktorer för företags konkurrenskraft. Hjärtat i detta system är den japanska upphovsrättslagen (Copyright Act of Japan). Lagen ger upphovsmän exklusiva rättigheter att kontrollera användningen av deras verk, vilket innebär att de innehar upphovsrätten. Att korrekt förstå och tillämpa dessa rättigheter är av yttersta vikt för företag som skapar innehåll, de som använder innehåll och för företag som vill etablera sig på den japanska marknaden, både ur ett juridiskt riskhanteringsperspektiv och ur ett affärsstrategiskt perspektiv.

Upphovsrätten i Japan består inte av en enda rättighet utan är en samling av flera exklusiva rättigheter som är uppdelade efter hur verket används. Verk som omfattas av upphovsrätten definieras som originaluttryck av idéer eller känslor inom litteratur, vetenskap, konst eller musik (enligt artikel 2, paragraf 1, punkt 1 i den japanska upphovsrättslagen). Inom företagsverksamhet kan en mängd olika verk som mjukvara, databaser, reklamtexter, design och utbildningsmaterial vara skyddade som upphovsrättsliga verk.

När man studerar den japanska upphovsrättslagen bör företagsledare och juridiska avdelningar först och främst förstå den grundläggande skillnaden mellan upphovsrätt och äganderätt till ett verk. Därefter är det viktigt att förstå vilka specifika exklusiva rättigheter som upphovsrätten består av. Den japanska upphovsrättslagen delar upp upphovsmannens rättigheter i ekonomiska rättigheter (egendomsrättigheter) och personliga rättigheter (moraliska rättigheter). I denna artikel kommer vi främst att fokusera på de ekonomiska rättigheterna som är direkt kopplade till företags ekonomiska aktiviteter, och vi kommer att detaljerat beskriva dessa rättigheter och deras juridiska grund.

I denna artikel kommer vi att förklara de exklusiva rättigheterna som definieras av den japanska upphovsrättslagen, såsom rätten till reproduktion, framförande och uppförande, visning, offentlig överföring, muntlig återgivning, utställning, distribution, överlåtelse, uthyrning, översättning och bearbetning, samt upphovsmannens rättigheter i förhållande till användningen av sekundära verk. Att förstå dessa exklusiva rättigheter är grundläggande för att skydda företagets immateriella tillgångar och för att lagligt utnyttja tredje parters verk.

Tekijänoikeuden ja omistusoikeuden erottaminen Japanissa

Tekijänoikeus ja teoksen sisältävän välineen (esimerkiksi kirjan, CD:n tai maalauksen alkuperäisen kuvan) omistusoikeus erotetaan toisistaan juridisesti. Japanin siviilioikeuden mukaan omistusoikeus tarkoittaa “lain rajoissa vapaata oikeutta käyttää, hyödyntää ja luovuttaa omaisuuttaan” (Japanin siviililain 206 pykälä). Toisaalta tekijänoikeus on aineeton oikeus, joka mahdollistaa teoksen käyttötoimien hallinnan.

Esimerkiksi, kun yritys ostaa ohjelmiston, yritys omistaa ohjelmiston sisältävän levyn tai ladatun datan (välineen) omistusoikeuden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yritys saisi oikeuden vapaasti kopioida tai jakaa ohjelmistoa julkisesti (tekijänoikeus). Tekijänoikeus pysyy tekijällä (tai oikeudet siirtäneellä taholla), ja käyttäjä voi hyödyntää teosta vain tekijänoikeuden haltijan myöntämän luvan puitteissa.

Tämä ero on erityisen tärkeä teosten luovutuksessa tai näyttelyssä. Fyysisen teoksen välineen luovuttaminen toiselle ei automaattisesti siirrä tekijänoikeutta. Tekijänoikeuden siirtämiseksi tarvitaan selvä ilmaisu tai sopimus siitä (Japanin tekijänoikeuslain 61 pykälän 1 momentti).

Alla oleva taulukko vertailee tekijänoikeuden ja omistusoikeuden eroja.

Taloudellisena oikeutena toimivan jakautuvan oikeuden rakenne Japanissa

Japanin tekijänoikeuslaki (Heisei 31 vuoden (2019) tekijänoikeuslaki, artiklat 21–28) määrittelee tekijänoikeuden (omaisuusoikeus) useiksi erillisiksi oikeuksiksi, jotka tunnetaan jakautuvina oikeuksina, riippuen teoksen käyttötavasta. Nämä jakautuvat oikeudet ovat itsenäisiä oikeuksia, ja oikeudenhaltija voi myöntää tai siirtää näitä oikeuksia erikseen toisille tahoille. Kun yritykset solmivat lisenssisopimuksia, on erittäin tärkeää selvittää, mitkä jakautuvat oikeudet on lisensoitu ja mitkä oikeudet yritys haluaa pidättää itsellään, jotta myöhemmät kiistat voidaan välttää.

Jäljentämisoikeus Japanin tekijänoikeuslaissa

Jäljentämisoikeus on yksi Japanin tekijänoikeuslain perustavanlaatuisimmista osa-oikeuksista. Se antaa tekijälle yksinoikeuden “jäljentää teos painamalla, valokuvaamalla, kopioimalla, äänittämällä, videokuvaamalla tai muulla tavalla aineellisesti” Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989)) 21 artiklan mukaisesti.

Tämä oikeus on erityisen tärkeä digitaalisella aikakaudella. Teoksen tallentaminen kovalevylle, verkkosivuston sisällön tallentaminen kuvakaappauksena tai tietojen kopioiminen palvelimelta toiselle – suurin osa digitaalisessa ympäristössä tapahtuvasta käytöstä katsotaan “jäljentämiseksi”. Siksi näitä toimintoja suorittaessa tarvitaan periaatteessa tekijänoikeuden haltijan lupa.

Esitysoikeus, esittämisoikeus, näyttöoikeus ja suullisen esityksen oikeus Japanissa

Nämä oikeudet liittyvät teosten julkisessa tilassa välittämiseen.

Esitysoikeus ja esittämisoikeus tarkoittavat, että tekijällä on yksinoikeus esittää tai soittaa teosta “julkisesti”, kuten on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 22 artiklassa. Tässä yhteydessä “julkisesti” tarkoittaa teoksen esittämistä tai soittamista epämääräiselle joukolle ihmisiä tai määrätylle suurelle joukolle. Esimerkiksi, jos yritys soittaa toisen henkilön musiikkikappaletta kokoustilassa tai tapahtumassa, on tärkeää määritellä, katsotaanko toiminta “julkiseksi” ja siten, rikkooko se esittämisoikeutta.

Näyttöoikeus tarkoittaa tekijän yksinoikeutta näyttää teos heijastamalla se kankaalle tai muulle pinnalle, kuten on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 22 artiklan 2 kohdassa, ja se liittyy pääasiassa elokuvateoksiin. Kun yritys näyttää elokuvan tai muun teoksen osana sisäistä koulutusta, on tärkeää harkita, kuuluuko toiminta näyttöoikeuden piiriin.

Suullisen esityksen oikeus tarkoittaa tekijän yksinoikeutta “julkisesti” esittää teos suullisesti, kuten on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 24 artiklassa. Tämä oikeus mahdollistaa esimerkiksi muiden henkilöiden artikkeleiden tai romaanien lukemisen hallinnan luentotilaisuuksissa tai lähetyksissä.

Julkisen lähettämisoikeuden ja julkisen välittämisoikeuden merkitys Japanissa

Julkisen lähettämisoikeus on yksi tärkeimmistä oikeuksista internet-aikakaudella. Japanin tekijänoikeuslain (平成14年法律第48号, 2002) 23. pykälän 1. momentin mukaan se on oikeus, joka antaa tekijälle yksinoikeuden teoksensa “julkiseen lähettämiseen” (mukaan lukien automaattinen julkisen lähettäminen). Julkinen lähettäminen tarkoittaa teoksen lähettämistä langattoman tai langallisen sähköisen viestinnän kautta siten, että yleisö voi vastaanottaa sen suoraan. Esimerkkejä tästä ovat sisällön julkaiseminen verkkosivustolla, suoratoistopalveluiden kautta tapahtuva lähetys ja teosten lähettäminen sähköpostilistojen kautta.

Lisäksi oikeus, joka koskee julkisesti lähetetyn teoksen välittämistä yleisölle vastaanottolaitteiden avulla, on julkisen välittämisoikeus (Japanin tekijänoikeuslain 23. pykälän 2. momentti). Esimerkiksi kun kauppa tai muu tila vastaanottaa televisio- tai internetradiolähetyksiä ja välittää ne edelleen tiloissaan, se kuuluu julkisen välittämisoikeuden piiriin. Yritysten, jotka toistavat musiikkia tai videoita omassa toimitilassaan, tulee ottaa huomioon sekä julkisen lähettämisoikeuden että julkisen välittämisoikeuden näkökohdat.

Näyttöoikeus Japanin tekijänoikeuslain mukaan

Näyttöoikeus on oikeus, jonka tekijä yksinomaan omistaa “esittääkseen alkuperäistä taideteosta tai valokuvateosta julkisesti”, ja se on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) vuoden 25. pykälässä. Tämän ansiosta tekijänoikeuden haltija voi hallita, miten hänen teoksiaan esitellään julkisissa tiloissa. Tässä artikkelissa emme kuitenkaan käsittele soveltavan taiteen näyttöoikeutta, joten jätämme sen selityksen pois.

Levitysoikeus, siirto-oikeus, lainausoikeus

Nämä oikeudet liittyvät tekijänoikeudellisen teoksen levittämiseen ja ovat erityisen tärkeitä fyysisesti materialisoitujen teosten (kuten elokuvateosten) levityksen hallinnassa.

Levitysoikeus on oikeus, jonka tekijä yksinomaan omistaa “tarjotakseen elokuvateoksen kopioita yleisölle”, ja se on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) vuoden 26. pykälän 1 momentissa. On tärkeää huomata, että elokuvateoksissa levitysoikeus on määritelty erillisenä oikeutena kopioimisoikeudesta.

Siirto-oikeus on oikeus, jonka tekijä yksinomaan omistaa “siirtääkseen teoksen alkuperäiskappaleen tai kopiot yleisölle”, ja se on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) vuoden 26. pykälän 2 momentin 1 kohdassa. Tämä oikeus koskee fyysisten tekijänoikeudellisten teosten, kuten kirjojen, CD-levyjen ja taideteosten, myyntiä.

Tässä on tärkeää huomata siirto-oikeuden “uupumisen” periaate. Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) vuoden 26. pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan, kun tekijänoikeuden haltija on laillisesti siirtänyt teoksen kopion yleisölle, siirto-oikeus ei enää ulotu kyseiseen kopioon. Tätä kutsutaan “uupumiseksi”. Esimerkiksi kerran virallisesti ostettua kirjaa ei voi tekijänoikeuden haltija estää myymästä käytettyjen kirjojen kauppaan tai siirtämästä toiselle henkilölle siirto-oikeuden nojalla.

Tämä uupumisen periaate on tärkeä myös kansainvälisessä liiketoiminnassa. Esimerkiksi kun tuodaan maahan tekijänoikeudellisia teosten kopioita (rinnakkaistuontituotteita) ja myydään niitä Japanissa, Japanin korkein oikeus on antanut päätöksiä siitä, onko tietyissä teoksissa siirto-oikeus uupunut (esimerkiksi Tokion alioikeuden päätös 6. syyskuuta 2002). Yritysten on oltava varovaisia arvioidessaan, sovelletaanko uupumisen periaatetta varaston tyhjennyksessä tai käytettyjen tuotteiden liiketoiminnassa.

Lainausoikeus on oikeus, jonka tekijä yksinomaan omistaa “lainatakseen teoksen kopioita yleisölle”, ja se on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (Heisei (1989) vuoden 26. pykälän 3 momentin 1 kohdassa. Esimerkiksi CD- tai DVD-levyjen vuokraaminen vuokraamosta yleisölle kuuluu tähän.

Käännösoikeus, muunteluoikeus ja johdannaisteosten käyttö liittyen alkuperäisen tekijänoikeuden haltijan oikeuksiin Japanissa

Käännösoikeus ja muunteluoikeus ovat oikeuksia, jotka antavat tekijälle yksinoikeuden kääntää, sovittaa, muuttaa, dramatisoida, elokuvallistaa tai muulla tavoin muuntella teosta, ja ne on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 27. pykälässä.

“Kääntäminen” tarkoittaa teoksen muuntamista eri kielelle, kun taas “muuntelu” viittaa toimintaan, jossa luodaan uusi teos säilyttäen alkuperäisen teoksen olennaiset piirteet. Esimerkiksi romaanin muuntaminen sarjakuvaksi tai olemassa olevan ohjelmiston siirtäminen toiseen ohjelmointikieleen ovat muuntelun piiriin kuuluvia toimia. Kun yritykset kehittävät uutta sisältöä tai tuotteita hyödyntäen toisen henkilön teosta, käännösoikeuden ja muunteluoikeuden lupa on välttämätön.

Lisäksi muuntelun kautta luotuja teoksia kutsutaan “johdannaisteoksiksi” (Japanin tekijänoikeuslain 2. pykälän 1. momentin 11. kohta). Johdannaisteoksen käyttöön (kopiointi tai yleisön saataville saattaminen) liittyen ei tarvitse huomioida ainoastaan johdannaisteoksen tekijänoikeuden haltijan oikeuksia, vaan myös alkuperäisen teoksen tekijän oikeudet ulottuvat siihen, kuten on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 28. pykälässä. Tämä on tärkeä säännös, joka mahdollistaa alkuperäisen teoksen tekijälle kontrollin teoksensa käytöstä välillisesti johdannaisteoksen kautta.

Tämän säännöksen perusteella johdannaisteoksen käyttöä harkitsevien yritysten on saatava lupa sekä johdannaisteoksen oikeudenhaltijalta että alkuperäisen teoksen oikeudenhaltijalta. Esimerkiksi, jos halutaan suoratoistaa elokuvaksi muunnettu romaani (johdannaisteos), tarvitaan lupa sekä elokuvantekijältä (johdannaisteoksen oikeudenhaltija) että romaanin kirjoittajalta (alkuperäisen teoksen oikeudenhaltija).

Tekijänoikeus ja tekoälyyn liittyen keskustelu jatkuu maailmanlaajuisesti, ja Japanin tekijänoikeuslain tulkinta ja mahdolliset muutokset ovat huomion kohteena. Nykyisen lain mukaan tekoälyn oppimis- ja luomistoiminnan katsotaan rikkovan olemassa olevia tekijänoikeuksia tai ei, riippuen käytön tarkoituksesta ja tavasta, mutta tämän artikkelin pääaihe ei ole yksityiskohtainen selostus, joten pidämme sen minimissä.

Yhteenveto

Japanin tekijänoikeuslaki pyrkii suojelemaan tekijöiden etuja monipuolisesti jakamalla oikeudet tarkasti teoksen käyttötavan mukaan ja samalla edistämään kulttuurin kehitystä. Yritysten, jotka toimivat Japanissa, on välttämätöntä ymmärtää näiden oikeuksien, kuten jäljentämisoikeuden ja yleisölle välittämisoikeuden, rakennetta ja rakentaa lisensointisopimuksia sekä compliance-järjestelmiä.

Erityisesti nykyaikana, kun sisältö liikkuu internetin kautta rajojen yli, on tärkeää kiinnittää huomiota Japanin tekijänoikeuslain määrittelemiin oikeuksien siirtoon, yleisölle välittämisoikeuden laajuuteen ja toissijaisten teosten käsittelyyn liiketoiminnan strategisessa suunnittelussa. Koska oikeudet ovat itsenäisiä, yritysten on määriteltävä tarkasti sopimuksissa, mitä oikeuksia heidän hankkimansa lisenssi kattaa ja mitä käyttötoimia se sallii.

Monolith Lakitoimisto tarjoaa runsaasti kokemusta ja erikoistunutta oikeudellista palvelua Japanin tekijänoikeusongelmien ratkaisemisessa monille japanilaisille ja ulkomaisille yrityksille. Tarjoamme tukea asiakkaillemme lisensointineuvotteluissa, tekijänoikeusrikkomusten oikeudenkäyntitilanteissa ja immateriaalioikeuksien hallintastrategioiden kehittämisessä, perustuen kokemukseemme Japanin oikeuskäytännön eturintamassa. Toimistossamme on useita kaksikielisiä asianajajia, joilla on ulkomaalaisia oikeustieteellisiä pätevyyksiä ja jotka pystyvät kommunikoimaan sujuvasti englanniksi, mikä mahdollistaa vahvan tuen ulkomaisten osakkeenomistajien, johtajien ja oikeudellisten osastojen jäsenten immateriaalioikeuksien strategioille Japanissa. Monolith Lakitoimisto on aina valmis tukemaan asiakkaidensa liiketoiminnan kasvua oikeudellisesta näkökulmasta, mukaan lukien vastaukset monimutkaistuviin digitaalisen aikakauden tekijänoikeuskysymyksiin.