Yrityskaupat Japanin yhtiöoikeudessa: Määritelmä, menettelyt ja oikeudellisten riskien kattava selostus

Liiketoiminnan luovutus on yksi erittäin tärkeistä ja joustavista strategisista vaihtoehdoista Japanin M&A (yrityskaupat ja -fuusiot) käytännössä. Se viittaa kauppaan, jossa yritys myy kaiken tai osan liiketoiminnastaan toiselle yritykselle. Liiketoiminnan luovutuksen suurin erityispiirre on se, että luovutettavat varat, velat ja sopimussuhteet voidaan valita osapuolten välisellä sopimuksella. Tämä ‘valinnanvapaus’ mahdollistaa yritysten keskittää hallinnolliset resurssit ydinliiketoimintaan erottamalla tappiolliset osat tai ostajan hankkia vain tarvittavat liiketoiminta-alueet välttäen samalla satunnaisia velvoitteita ja muita riskejä. Kuitenkin tämä strateginen käytännöllisyys on monimutkaisten oikeudellisten menettelyjen kanssa kaksiteräinen miekka. Koska oikeudet ja velvollisuudet eivät siirry automaattisesti kokonaisuudessaan, on noudatettava Japanin yhtiölain ja Japanin siviililain määrittelemiä erillisiä menettelyjä kunkin varallisuuserän ja sopimuksen siirtämiseksi. Nämä monimutkaiset menettelyt muodostavat suuren haasteen liiketoiminnan luovutusta harkittaessa. Tässä artikkelissa käsitellään kattavasti oikeudellista tietämystä, joka on välttämätöntä yritysjohtajille ja oikeudellisille asiantuntijoille liiketoiminnan luovutuksen asianmukaiseen ymmärtämiseen ja toteuttamiseen Japanin lainsäädännön puitteissa, konkreettisten lakien ja oikeustapausten pohjalta. Aloittaen liiketoiminnan luovutuksen oikeudellisesta määritelmästä, käymme läpi hyväksymismenettelyt yhtiökokouksessa, varojen, velkojen ja työntekijöiden siirron käytännön toteutuksen sekä luovutuksen jälkeen mahdollisesti ilmenevät oikeudelliset velvoitteet ja riskit, paljastaen prosessin kokonaiskuvan.  

Japanin liikejuridiikassa määriteltävä yrityskaupan käsite ja oikeudellinen luonne

Yrityskaupan ymmärtämisen ensimmäinen askel on sen oikeudellisen perustan, eli ‘liiketoiminnan’ määritelmän ja oikeuksien ja velvollisuuksien siirtoa koskevan ‘erityisen seuraamuksen’ käsitteen tarkka hahmottaminen. Nämä ovat perustavanlaatuisia elementtejä, jotka määrittelevät yrityskaupan strategiset edut ja prosessuaaliset haasteet.

Määritelmä ‘liiketoiminta’: toiminnallinen omaisuus orgaanisena kokonaisuutena

Japanin yhtiölainsäädännössä ei ole selkeää määritelmää termille ‘liiketoiminta’. Tämän vuoksi käsite on muodostunut oikeuskäytännön kautta. Japanin korkeimman oikeuden 22. syyskuuta 1965 (Showa 40) antama määritelmä on nykyään johtava tulkinta. Tämän päätöksen mukaan ‘liiketoiminta’ on ‘tiettyyn liiketaloudelliseen tarkoitukseen järjestäytynyt ja orgaanisena kokonaisuutena toimiva omaisuus’. Tämä ei tarkoita pelkästään tehtaita, laitteita tai varastoja käsittävää fyysisten varojen kokonaisuutta. Pikemminkin se viittaa asiakassuhteisiin, sopimuksiin toimittajien kanssa, tekniseen osaamiseen ja näitä hyödyntäviin työntekijöihin, jotka yhdessä muodostavat yhden taloudellisen toiminnon. Siksi yrityskaupassa siirretään nämä toiminnalliset varat kokonaisuutena, ja se eroaa oikeudellisesti pelkästä varojen fragmentaarisesta kaupasta.

Oikeudellinen luonne ‘erityinen seuraamus’: oikeuksien ja velvollisuuksien yksittäinen siirto periaatteena

Yrityskaupan oikeudellista luonnetta määrittävä keskeinen käsite on ‘erityinen seuraamus’. Tämä tarkoittaa, että liiketoiminnan muodostavat yksittäiset varat, velat, sopimukset ja työntekijöiden työsopimukset eivät automaattisesti siirry ostajayritykselle (ostajalle) pelkästään yrityskauppasopimuksen allekirjoittamisen myötä. Tämä eroaa perustavanlaatuisesti ‘kattavasta seuraamuksesta’, jossa oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät kokonaisuudessaan. Erityisessä seuraamuksessa olevassa yrityskaupassa on tarpeen suorittaa yksittäiset siirtomenettelyt kullekin siirrettävälle oikeudelle ja velvollisuudelle niiden luonteen mukaisesti. Esimerkiksi kiinteistön omistusoikeuden siirtämiseen tarvitaan rekisteröinti maistraatissa, saatavan siirtämiseen kolmannelle osapuolelle tarvitaan ilmoitus velalliselle ja velan siirtämiseen tarvitaan velkojan suostumus.

Tämä erityisen seuraamuksen periaate luo yrityskaupassa kaksi samanaikaista näkökulmaa. Toisaalta se tarjoaa strategisen edun, jossa osapuolet voivat vapaasti valita siirrettävät varat ja velat. Ostajayritys voi hankkia vain hyvämaineiset liiketoimintayksiköt ja välttää epätoivottuja elementtejä, kuten myyjäyrityksen (myyjän) taseen ulkopuoliset velat tai oikeudenkäyntiriskit. Toisaalta tämä periaate aiheuttaa suuren hallinnollisen taakan. On tarpeen saada yksittäinen suostumus kaikilta asianosaisilta kolmansilta osapuolilta, kuten kauppakumppaneilta, työntekijöiltä ja velkojilta, mikä voi aiheuttaa viivästyksiä ja monimutkaistaa kauppaa. Siksi yrityskaupan suunnittelevien yritysten on punnittava tätä valinnanvaraa ja strategista arvoa sekä yksittäisen siirron aiheuttamia aika- ja hallintokustannuksia ja tehtävä harkittu päätös.

Yrityskaupan keskeiset menettelyt ja osakkeenomistajien oikeudet Japanissa

Yrityskauppa voi vaikuttaa merkittävästi yhtiön liiketoiminnan perustaan, minkä vuoksi Japanin yhtiölaki määrittelee tiukat menettelyt, joita ei voida toteuttaa pelkästään johdon päätöksellä. Nämä menettelyt pyrkivät tasapainottamaan liikkeenjohdon joustavuuden ja osakkeenomistajien etujen suojelun.

Hallituksen päätös ja osakkeenomistajien yleiskokouksen erityispäätös

Yrityskaupan prosessi alkaa yleensä sekä luovuttavan että vastaanottavan yhtiön hallituksen päätöksellä. Hallitus hyväksyy yrityskauppasopimuksen tekemisen. Hallituksen hyväksyntä ei kuitenkaan yksin riitä. Periaatteessa yrityskauppasopimus on hyväksyttävä osakkeenomistajien yleiskokouksessa ‘erityispäätöksellä’. Japanin yhtiölain (Companies Act) 309 artiklan 2 momentin mukaan erityispäätös edellyttää, että läsnä on yli puolet äänioikeutetuista osakkeenomistajista ja että vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevien osakkeenomistajien äänistä on puolesta. Tämä korkea hyväksymisvaatimus heijastaa yrityskaupan suurta vaikutusta yhtiön jatkuvuuteen ja osakkeenomistajien etuihin. Osakkeenomistajien yleiskokouksen päätöstä vailla oleva yrityskauppa voi olla oikeudellisesti mitätön.

Milloin osakkeenomistajien yleiskokouksen päätös on tarpeen ja milloin ei

Kaikissa yrityskaupoissa ei vaadita osakkeenomistajien yleiskokouksen erityispäätöstä. Japanin yhtiölaki määrittelee menettelyn tarpeen liiketoimen merkittävyyden mukaan.

Japanin yhtiölain 467 artiklan mukaan erityispäätös on pääsääntöisesti tarpeen seuraavissa tapauksissa:

• Kun luovuttava yhtiö siirtää koko liiketoimintansa.
• Kun luovuttava yhtiö siirtää ‘liiketoimintansa merkittävän osan’. Mitä pidetään ‘merkittävänä’, määritellään pääasiassa määrällisin perustein, ja jos siirrettävien varojen kirjanpitoarvo ylittää yhtiön kokonaisvarallisuuden viidenneksen, se kuuluu tähän kategoriaan. Laadullisia näkökohtia, kuten liikevaihtoa tai brändin imagoa, voidaan myös ottaa huomioon.
• Kun vastaanottava yhtiö hankkii toisen yhtiön koko liiketoiminnan.

Toisaalta Japanin yhtiölain 468 artikla tarjoaa poikkeuksia menettelyn yksinkertaistamiseksi.

• Yksinkertaistettu yrityskauppa: Jos luovuttavan yhtiön siirtämien varojen arvo on alle viidesosan kokonaisvarallisuudesta (‘merkittävää osaa’ ei ole), osakkeenomistajien yleiskokouksen päätöstä ei tarvita. Vastaanottavan yhtiön osalta, jos maksettavan korvauksen määrä on alle viidesosan nettovarallisuudesta, päätöstä voidaan myös jättää tekemättä.
• Yksinkertaistettu menettely yrityskaupassa: Jos luovuttavan ja vastaanottavan yhtiön välillä on erityinen valtasuhde, jossa toinen yhtiö omistaa toisen yhtiön äänivallasta yli 90 %, voidaan alisteisen yhtiön (tytäryhtiön) osakkeenomistajien yleiskokous jättää pitämättä.

Nämä säännökset on suunniteltu siten, että ne vaativat osakkeenomistajien mielipidettä liiketoiminnan ydintä koskevissa tärkeissä kaupoissa, kun taas suhteellisen vähäisen vaikutuksen omaavissa kaupoissa tai käytännössä osakkeenomistajien tahdon selvästi ilmentävissä emoyhtiön ja tytäryhtiön välisissä kaupoissa menettelyjä on yksinkertaistettu liikkeenjohdon tehokkuuden säilyttämiseksi.

Vastustavien osakkeenomistajien osakkeiden lunastusoikeus

Vaikka enemmistö osakkeenomistajista olisi yrityskaupan puolesta, on olemassa järjestelmä vähemmistöön jäävien osakkeenomistajien etujen suojelemiseksi. Kyseessä on ‘osakkeiden lunastusoikeus’. Japanin yhtiölain 469 artikla antaa yrityskauppaa vastustaville osakkeenomistajille oikeuden vaatia yhtiötä lunastamaan heidän osakkeensa ‘oikeudenmukaiseen hintaan’. Tätä oikeutta voivat käyttää osakkeenomistajat, jotka ovat ilmoittaneet vastustavansa kauppaa yhtiölle ennen osakkeenomistajien yleiskokousta ja jotka ovat äänestäneet vastaan yleiskokouksessa. Yhtiöllä on velvollisuus ilmoittaa tästä osakkeenomistajille 20 päivää ennen yrityskaupan voimaantuloa, mikä tarjoaa osakkeenomistajille mahdollisuuden käyttää oikeuttaan. Tämä järjestelmä tarjoaa osakkeenomistajille, jotka eivät halua yhtiön perustavanlaatuista suunnanmuutosta, järkevän tavan sijoituksen takaisin saamiseen. Kuitenkin, jos yrityskaupan vaikutus yhtiöön katsotaan vähäiseksi, kuten yksinkertaistetussa yrityskaupassa, osakkeiden lunastusoikeutta ei myönnetä.

Omaisuuden, velkojen ja sopimusten siirtoon liittyvä käytäntö Japanissa

Liiketoiminnan luovutuksen hyväksymismenettelyn päätyttyä seuraava vaihe on siirtää yritystoiminnan muodostavat yksittäiset elementit oikeudellisesti luovuttajayritykseltä vastaanottavalle yritykselle. Tämä prosessi on toteutettava huolellisesti noudattaen erityisen jatkuvuuden periaatetta ja Japanin siviilioikeuden sekä muiden soveltuvien lakien säännöksiä.

Omaisuuden ja velkojen siirto Japanissa

Omaisuuden ja velkojen siirtoon liittyy Japanissa erilaisia oikeudellisia menettelyjä. Omaisuuden osalta on tärkeää varmistaa, että oikeudet voidaan vaatia kolmansilta osapuolilta (vastustamisoikeuden vaatimukset). Esimerkiksi kiinteistön omistusoikeus siirtyy osapuolten välisellä sopimuksella (Japanin siviililain 176 pykälä), mutta oikeuksien vaatiminen kolmansilta osapuolilta edellyttää, että omistusoikeuden siirto rekisteröidään Japanin kiinteistörekisterilain mukaisesti oikeusministeriön rekisteritoimistossa. Asiakkaille myytyjen saatavien, kuten myyntisaamisten, siirtämisessä tarvitaan Japanin siviililain 467 pykälän mukaisesti velallisen (asiakkaan) ilmoitus tai suostumus. Erityisesti, jos halutaan vaatia siirron pätevyyttä kolmansia osapuolia, kuten muita velkojia vastaan, on tämä ilmoitus tehtävä ‘varmistetulla päivämäärällä varustetulla asiakirjalla’, kuten sisällöltään todistetulla postilähetyksellä.

Toisaalta velkojen siirto, eli ‘velan ottaminen’, edellyttää tiukempia vaatimuksia velkojien etujen suojelemiseksi. Jotta siirtoyrityksen velat voidaan siirtää toiselle yritykselle ja siirtoyritys vapautuu vastuusta kokonaan, ‘vastuuvapauttavassa velan ottamisessa’, on aina saatava velkojan suostumus. Tämä on tärkeä säännös, joka estää velkojia joutumasta haitallisessa asemassa, kun velallinen vaihtuu yksipuolisesti vähävaraisempaan uuteen velalliseen.

Sopimusoikeudellinen asema ja työntekijöiden siirrot Japanissa

Liiketoiminta tukeutuu lukuisiin sopimussuhteisiin, kuten toimittajien kanssa tehtyihin toimitussopimuksiin, asiakkaiden kanssa solmittuihin myyntisopimuksiin ja kiinteistöjen vuokrasopimuksiin. Nämä sopimukset eivät automaattisesti siirrä sopimuksellista asemaa (sopimusoikeudellista asemaa) luovuttavalta yritykseltä vastaanottavalle yritykselle. Japanin vuonna 2020 voimaan tulleessa uudistetussa siviililain (民法) 539 artiklan 2 kohdassa selkeytettiin, että sopimusoikeudellisen aseman siirtäminen edellyttää sopimuksen toisen osapuolen suostumusta. Tästä syystä luovuttavan ja vastaanottavan yrityksen on neuvoteltava kunkin pääsopimuksen osapuolen kanssa erikseen saadakseen suostumuksen siihen, että vastaanottava yritys tulee sopimuksen osapuoleksi.

Työntekijöiden työsopimusten siirto on yksi niistä alueista, joilla vaaditaan suurinta varovaisuutta liiketoiminnan siirron yhteydessä. Työsopimus perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen vahvaan henkilökohtaiseen luottamussuhteeseen. Siksi Japanin siviililain (民法) 625 artiklan mukaisesti työnantaja ei voi siirtää asemaansa työntekijän työnantajana kolmannelle osapuolelle ilman työntekijän yksilöllistä suostumusta. Työntekijöiden siirtäminen luovuttavalta yritykseltä vastaanottavalle yritykselle, eli “siirto”, edellyttää jokaisen kyseisen työntekijän selvää suostumusta. Johtajien on selitettävä huolellisesti uudet työehdot, kuten palkka, työajat ja työsuhde-edut vastaanottavassa yrityksessä, ja saatava työntekijöiden ymmärrys ja hyväksyntä. Tämä suostumus vahvistetaan yleensä kirjallisesti, esimerkiksi “siirtosuostumuslomakkeella”. Jos työntekijä kieltäytyy siirrosta, yritys ei voi käyttää tätä perusteena yksipuoliselle irtisanomiselle, vaan sen on harkittava muita vaihtoehtoja, kuten työntekijän siirtämistä toiseen osastoon luovuttavassa yrityksessä.

Yrityskaupan siirtojen yleiskatsaus

Alla oleva taulukko esittää yhteenvedon liiketoiminnan siirrossa tarvittavista keskeisistä oikeuksien ja velvollisuuksien siirtomenettelyistä sekä niiden oikeudellisista perusteista Japanissa.

Liiketoiminnan luovutuksen jälkeiset oikeudelliset velvoitteet ja riskit Japanissa

Kun liiketoiminnan luovutuskauppa on saatu päätökseen, sekä luovuttava että vastaanottava yritys kantavat tietyt oikeudelliset velvoitteet ja riskit Japanin lainsäädännön mukaisesti. Näiden jälkikäteisten oikeudellisten suhteiden ymmärtäminen on välttämätöntä odottamattomien riitojen välttämiseksi ja kaupan tulosten varmistamiseksi.

Liiketoiminnan luovuttajan kilpailukieltovelvoite Japanissa

Liiketoiminnan luovuttaja on rajoitettu tekemään samaa liiketoimintaa tietyllä alueella ja tietyn ajanjakson ajan sen jälkeen, kun liiketoiminta on luovutettu. Tätä kutsutaan kilpailukieltovelvoitteeksi, ja se on määritelty Japanin yhtiölain21. pykälässä. Tämän säännöksen tarkoituksena on suojata liiketoiminnan vastaanottajan etuja, jotka ovat sisällyttäneet liiketoiminnan goodwillin kauppahintaan. Ellei osapuolten välillä ole toisin sovittu, luovuttaja ei saa harjoittaa samaa liiketoimintaa 20 vuoden ajan luovutuspäivästä alkaen samassa tai viereisissä kunnissa. Tätä velvoitetta voidaan lyhentää tai poistaa kokonaan liiketoiminnan luovutussopimuksessa. Toisaalta erityisehdon perusteella velvoitetta voidaan pidentää enintään 30 vuoteen asti.

On tärkeää huomata, että vaikka sopimuksessa tämä velvoite poistettaisiinkin, saman pykälän kolmannen momentin mukaan luovuttajan on aina kielletty harjoittamasta samaa liiketoimintaa “epärehellisen kilpailun tarkoituksessa”. Oikeuskäytännössä tämän “epärehellisen kilpailun tarkoituksen” olemassaolo on usein kiistanalainen. Esimerkiksi tapauksissa, joissa liiketoiminnan luovuttaja on myynyt tuotteita nimellä, joka on hyvin samankaltainen kuin luovutetun liiketoiminnan käyttämä tuotenimi, tai käyttänyt luovutetun verkkosivuston asiakaslistaa kilpailevan sivuston perustamiseen ja liiketoiminnan harjoittamiseen, tuomioistuimet ovat todenneet epärehellisen kilpailun tarkoituksen ja määränneet toiminnan lopettamista ja vahingonkorvauksia.

Vastuu yrityksen siirron yhteydessä: Velkojien suojelua koskevat säännökset Japanissa

Liiketoiminnan siirrossa vastaanottava yritys ei periaatteessa ole vastuussa siirron kohteena olevan yrityksen velvoitteista, joita ei ole siirretty. Kuitenkin velkojien suojelun varmistamiseksi Japanin yhtiölaki (Companies Act) sisältää tärkeitä poikkeuksia.

Ensimmäinen poikkeus koskee “kauppanimen jatkuvan käytön vastuuta”. Japanin yhtiölain (Companies Act) 22. pykälän mukaan, jos vastaanottava yritys jatkaa siirtävän yrityksen kauppanimen käyttöä, vastaanottava yritys on myös vastuussa siirtävän yrityksen liiketoiminnasta aiheutuneista velvoitteista. Tämä säännös on suunniteltu suojelemaan ulkopuolisia velkojia, jotka eivät välttämättä tunnista liiketoiminnan omistajan vaihtumista, ja luottavat siihen, että sama liiketoiminta jatkuu. Vastuu voidaan välttää rekisteröimällä, ettei vastaanottava yritys ota vastuuta siirtävän yrityksen velvoitteista (vapauttava rekisteröinti). On huomionarvoista, että tämä vastuu ei koske ainoastaan rekisteröityä virallista kauppanimeä, vaan myös laajalti tunnettuja toiminimiä ja joissakin tapauksissa liiketoimintaa symboloivia logoja tai brändejä (tavaramerkkejä), joita tuomioistuimet ovat soveltaneet analogisesti. Korkeimman oikeuden päätös 20. helmikuuta 2004 (2004) tunnusti vastuun golfklubin nimen jatkuvasta käytöstä, ja alemmissa oikeusasteissa on tehty samankaltaisia päätöksiä liiketoiminnan pääasiallista toimijaa osoittavien tavaramerkkien jatkuvasta käytöstä. Tämä viittaa siihen, että pelkkä muodollinen yritysnimen muutos ei välttämättä vapauta vastaanottavaa yritystä vastuusta, mikä edellyttää brändistrategian ja oikeudellisen strategian tiivistä yhteistyötä.

Toinen poikkeus koskee “petollista liiketoiminnan siirtoa”. Tämä järjestelmä on suunniteltu säätelemään tilanteita, joissa siirtävä yritys tietoisesti siirtää vain arvokkaat liiketoimintaomaisuudet vastaanottavalle yritykselle ja jättää itsensä maksukyvyttömäksi, niin sanotun varojen piilottamisen kaltaisen liiketoiminnan siirron. Japanin yhtiölain (Companies Act) vuoden 2014 uudistuksessa lisätty 23.2 pykälä sallii jäljelle jääneiden velkojien vaatia vastaanottavaa yritystä suorittamaan velvoitteita vastaanotettujen varojen arvoon asti tietyin edellytyksin. Jotta vaatimus hyväksyttäisiin, on välttämätöntä, että siirtävä yritys on tietoisesti suorittanut liiketoiminnan siirron vahingoittaakseen jäljelle jääneitä velkojia ja että vastaanottava yritys on ollut tietoinen tästä tosiasiasta (tai ei ole ollut törkeän huolimaton siitä tietämättömyydessään). Oikeuskäytännön mukaan, vaikka liiketoiminnan siirron vastike olisi asianmukainen, jos siirron tarkoituksena on eristää varat tietyiltä velkojilta tai jos siinä on tarkoitus vahingoittaa velkojia, se voi kuulua tämän säännöksen soveltamisalaan.

Yhteenveto

Tässä artikkelissa olemme käsitelleet yksityiskohtaisesti Japanin yrityslain (Companies Act) mukaista liiketoiminnan siirtoa, sen oikeudellista kehystä ja käytännön keskeisiä seikkoja. Olemme osoittaneet, että liiketoiminnan siirron oikeudellinen luonne on “erityinen siirto”, joka yhdistää strategisen joustavuuden siirrettävien kohteiden valinnassa ja yksittäisten oikeuksien ja velvollisuuksien siirron aiheuttaman menettelyllisen monimutkaisuuden. Japanin yrityslaki pyrkii tasapainottamaan johtamisen päätöksenteon ja osakkeenomistajien oikeuksien suojan määrittelemällä erityisiä päätöksiä varten yhtiökokouksen erityispäätöksen ja vastustavien osakkeenomistajien osakkeiden lunastusoikeuden. Käytännön näkökulmasta on erittäin tärkeää hankkia yksittäiset suostumukset varojen, velkojen, sopimusten ja erityisesti työntekijöiden työsopimusten siirtämiseksi Japanin siviililain (Civil Code) mukaisesti. Lisäksi siirron jälkeen on välttämätöntä ottaa huomioon oikeudellisia seikkoja, kuten siirtävän yhtiön kilpailunrajoitusvelvoitteet ja siirron saavan yhtiön vastuu kauppanimen jatkamisessa ja petollisissa siirroissa, jotta voidaan välttää odottamattomia riskejä. Liiketoiminnan siirto voi olla tehokas keino yrityksen kasvustrategiassa ja liiketoiminnan uudelleenjärjestelyssä, mutta sen menestys riippuu näiden oikeudellisten näkökohtien syvällisestä ymmärtämisestä ja asiantuntevaan tietämykseen perustuvasta huolellisesta suunnittelusta.

Monolith Lakitoimisto on tarjonnut laaja-alaista oikeudellista palvelua liiketoiminnan siirtoihin liittyen monipuolisille asiakkaille Japanissa. Toimistossamme työskentelee useita englanninkielisiä asianajajia, joilla on ulkomaalaisen asianajajan pätevyys, ja jotka pystyvät selittämään Japanin yritys- ja siviilioikeuden monimutkaisia säännöksiä kansainvälisen liiketoiminnan kontekstissa ja tarjoamaan tukea. Tarjoamme kattavaa tukea kaikissa liiketoiminnan siirron vaiheissa, alkaen alkuperäisestä strategian laadinnasta due diligence -prosessiin, sopimusten laatimiseen ja neuvotteluihin sekä erilaisten oikeudellisten toimenpiteiden toteuttamiseen. Kun harkitsette liiketoiminnan siirtoa Japanissa, kääntykää rohkeasti Monolith Lakitoimiston asiantuntijoiden puoleen saavuttaaksenne strategiset tavoitteenne ja minimoidaksenne potentiaaliset riskit.