Selvitys Japanin yhtiöoikeuden mukaisista korvaussopimuksista ja D&O-vakuutuksista

Yksi merkittävimmistä kehityksistä viimeaikaisessa Japanin yhtiölaissa on ollut vuonna 2019 tapahtunut lainmuutos, joka toi mukanaan uuden järjestelmän yritysten johdon henkilökohtaisen korvausvastuuriskin hallintaan. Tämä muutos tähtää siihen, että japanilaiset yritykset voivat edistää globaalissa kilpailuympäristössä aktiivisempaa ja strategisempaa johtamista, niin sanottua “hyökkäävää johtamista”. Tällaisiin johtamispäätöksiin liittyy väistämättä riskejä, mutta jos johtohenkilöt pelkäävät liiallista korvausvastuuta, se voi johtaa päätöksenteon lamaantumiseen ja estää yrityksen kasvua. Tämän haasteen ratkaisemiseksi Japanin yhtiölaki on luonut selkeän oikeudellisen kehyksen, joka vähentää yksilöiden riskiä asianmukaisesti ja luo ympäristön, jossa lahjakkaat henkilöt voivat luottavaisin mielin hyödyntää kykyjään. Tämän kehyksen ytimessä ovat uudet säännökset “korvaussopimuksista” ja “johtajien ja toimihenkilöiden vastuuvakuutuksesta (D&O-vakuutus)”. Nämä järjestelmät tuovat selkeät säännöt aiemmin oikeudellisesti epäselvään alueeseen ja ovat erittäin tärkeitä yrityshallinnon läpinäkyvyyden ja tehokkuuden parantamisessa. Tässä artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti näiden kahden tärkeän riskienhallintajärjestelmän sisältöä, menettelyjä ja käytännön merkitystä Japanin yhtiölain mukaisesti.  

Uuden Riskienhallintajärjestelmän Luominen Japanin Muutetussa Yhtiölaissa

Ennen vuoden 2019 (Heisei 31) Japanin yhtiölain muutosta ei ollut selkeää oikeudellista perustaa sille, että yritykset voisivat kattaa johdon korvausvastuuseen liittyviä kustannuksia. Käytännössä yritettiin nojautua Japanin siviililain toimeksiantosopimusta koskeviin säännöksiin (esimerkiksi Japanin siviililain 650 artiklan 3 momentti), mutta korvauksen sallittu laajuus ja menettelytavat olivat epäselviä, mikä johti oikeudellisen vakauden puutteeseen.

Erityisen merkittäväksi haasteeksi muodostui “eturistiriidan” ongelma. Yrityksen kustannusten kattaminen tietyn henkilön puolesta saattoi johtaa tilanteeseen, jossa yrityksen ja kyseisen henkilön edut olivat ristiriidassa, mikä saattoi täyttää Japanin yhtiölain 356 artiklan 1 momentissa määritellyn eturistiriitakaupan kriteerit. Tällaisissa tapauksissa vaadittiin hallituksen hyväksyntää ja muita tiukkoja menettelyjä, mikä monimutkaisti prosessia ja loi oikeudellista epävarmuutta.

Tämän tilanteen ratkaisemiseksi vuoden 2019 (Heisei 31) yhtiölain muutoksessa lisättiin uusi 430 artiklan 2 momentti “korvaussopimuksista” ja 430 artiklan 3 momentti “johtajien korvausvastuuvakuutussopimuksista”. Tämän lainmuutoksen tarkoituksena ei ole pelkästään suojella yksilöitä oikeudellisilta riskeiltä. Se sisältää myös laajempia talouspoliittisia tavoitteita. Tarjoamalla selkeän ja vakaan oikeudellisen suojan kehyksen, yritykset voivat helpommin houkutella lahjakkaita henkilöitä sekä kotimaasta että ulkomailta. Johtotehtävissä olevat henkilöt voivat tehdä päätöksiä, jotka sisältävät asianmukaista riskinottoa yrityksen kestävän kasvun edistämiseksi, ilman liiallista pelkoa perusteettomista oikeusjutuista. Näin ollen nämä oikeudelliset järjestelmät on strategisesti suunniteltu vähentämään yksilöiden riskejä, muuttaen samalla Japanin yrityskulttuuria dynaamisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi, ja edistämään siten koko talouden kasvua.

Korvaussopimus: Selitys Japanin yhtiölain 430 artiklan 2 kohdan perusteella

Korvaussopimus on suora sopimus yrityksen ja yksilön välillä, jossa yritys sitoutuu korvaamaan tietyt kulut tai tappiot, jotka ovat syntyneet yksilön tehtävien suorittamisen yhteydessä. Tämä järjestelmä on yksityiskohtaisesti määritelty Japanin yhtiölain 430 artiklan 2 kohdassa (2005).  

Sopimuksen tekeminen edellyttää pääsääntöisesti yhtiökokouksen päätöstä. Kuitenkin, jos yrityksellä on hallitus, hallitus voi päättää sopimuksen sisällöstä. Tällöin korvauksen kohteena oleva henkilö ei voi osallistua päätöksentekoon, koska hänellä on erityinen intressi päätöksessä (erityinen intressidirektori).  

Korvauksen kohteena oleva alue on laissa selkeästi määritelty. Se jakautuu pääasiassa kahteen tyyppiin:

1. Puolustuskulut: Kustannukset, kuten asianajopalkkiot, jotka syntyvät, kun henkilöä epäillään lain rikkomisesta tai häntä vastaan esitetään vaatimuksia vastuusta (Japanin yhtiölain 430 artiklan 2 kohdan 1 alakohta). Tämä voi sisältää myös kustannukset, jotka syntyvät tutkimusvaiheessa ennen virallisen oikeudenkäynnin aloittamista.  
2. Vahingonkorvaukset ja sovintomaksut kolmansille osapuolille: Rahasummat, jotka maksetaan korvauksena kolmansille osapuolille aiheutetuista vahingoista tehtävien suorittamisen yhteydessä (Japanin yhtiölain 430 artiklan 2 kohdan 2 alakohta).  

Toisaalta, tämän järjestelmän väärinkäytön estämiseksi ja yksilön kurinalaisuuden ylläpitämiseksi korvauksille on asetettu tiukat rajoitukset. Japanin yhtiölain 430 artiklan 2 kohdan mukaan yritys ei voi korvata seuraavia kuluja tai tappioita:

• Puolustuskulut, jotka syntyvät, kun henkilö toimii tehtävissään tavoitteenaan oma tai kolmannen osapuolen vilpillinen hyöty tai yritykselle aiheutettu vahinko (tavoitteellinen vahingonteko).  
• Vahingonkorvaukset ja sovintomaksut kolmansille osapuolille, kun henkilöllä on ollut paha aikomus tai törkeä huolimattomuus (Japanin yhtiölain 430 artiklan 2 kohdan 3 alakohta).  
• Summat, jotka on maksettava yritykselle itselleen vastuun täyttämiseksi (Japanin yhtiölain 423 artiklan 1 kohdan mukainen tehtävien laiminlyöntivastuu).  

Tämä säädös osoittaa tärkeän periaatteen, joka on Japanin yhtiölain perusta. Korvausjärjestelmä on tarkoitettu suojaamaan yksilöitä vilpittömässä mielessä tehtyjen liiketoimintapäätösten aiheuttamilta väistämättömiltä riskeiltä, mutta se ei vapauta yksilöitä tahallisista väärinkäytöksistä tai huomattavista huolimattomuuksista johtuvista seurauksista.

Lisäksi, koska korvaussopimuksen menettelyt ja laajuus on erityisesti säännelty 430 artiklan 2 kohdassa, yleisiä eturistiriitoja koskevia säännöksiä (kuten Japanin yhtiölain 356 artikla) ei sovelleta (Japanin yhtiölain 430 artiklan 2 kohdan 6 alakohta). Tämä yksinkertaistaa oikeudellisia menettelyjä ja edistää järjestelmän käyttöä.  

Johtajien ja Toimihenkilöiden Vastuuvakuutus (D&O-vakuutus): Selitys Japanin Yhtiölain 430 §:n 3 kohdan Mukaisesti

Johtajien ja toimihenkilöiden vastuuvakuutussopimus on järjestelmä, jota säännellään Japanin yhtiölain 430 §:n 3 kohdan mukaisesti, ja se tunnetaan yleisesti nimellä “D&O-vakuutus” (Directors and Officers Liability Insurance). Tässä sopimuksessa yhtiö toimii vakuutuksenottajana ja tekee vakuutussopimuksen kolmannen osapuolen, vakuutusyhtiön, kanssa, jossa yhtiön johto toimii vakuutettuina.  

Jotta yhtiö voi tehdä D&O-vakuutussopimuksen ja vastata vakuutusmaksuista, vaaditaan laillisesti selkeät menettelytavat. Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että vakuutussopimuksen sisältö on päätettävä yhtiökokouksen päätöksellä tai, jos kyseessä on hallituksen asettama yhtiö, hallituksen päätöksellä (Japanin yhtiölain 430 §:n 3 kohdan 1 momentti). Tämä säädös antaa laillisen perustan yhtiön vastuulle vakuutusmaksuista, mikä poistaa aiemman epäselvän tilanteen.  

Kuten korvaussopimuksissa, myös D&O-vakuutussopimuksen tekeminen on yleisten eturistiriitoja koskevien sääntöjen (Japanin yhtiölain 356 §) soveltamisalan ulkopuolella (Japanin yhtiölain 430 §:n 3 kohdan 2 momentti). Tämä johtuu siitä, että 430 §:n 3 kohtaan on lisätty yksityiskohtaiset menettelysäännöt, jotta vältetään kaksinkertainen sääntely.  

D&O-vakuutuksen kattavuus vaihtelee yksittäisen vakuutussopimuksen sisällön mukaan, mutta yleensä se kattaa sekä vahingonkorvaukset että oikeudenkäyntikulut, jotka liittyvät oikeudellisiin toimiin. Kaikkia vastuita ei kuitenkaan korvata, ja tärkeitä poissulkemisperusteita on olemassa. Esimerkiksi seuraavat tapaukset jäävät yleensä vakuutuskorvauksen ulkopuolelle.  

• Henkilökohtaiset rikolliset teot tai teot, jotka on tehty tietoisesti lainvastaisesti.  
• Toimet, joilla pyritään saamaan vilpillisesti henkilökohtaista hyötyä.  
• Henkilövahingot tai omaisuusvahingot, jotka tulisi kattaa muilla vastuuvakuutuksilla.  

Lisäksi, jos julkinen yhtiö tekee D&O-vakuutussopimuksen, sen sisällön yhteenveto on velvollisuus julkistaa liiketoimintakertomuksessa. Tämä varmistaa avoimuuden osakkeenomistajille ja sijoittajille.  

Korvaussopimuksen ja D&O-vakuutuksen vertailuanalyysi Japanissa

Korvaussopimus ja D&O-vakuutus jakavat yhteisen tavoitteen vähentää yksilön korvausvastuuriskiä, mutta niiden toiminnoissa ja ominaisuuksissa on merkittäviä eroja. Nämä eivät ole vaihtoehtoisia valintoja, vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä, ja niiden yhdistäminen voi luoda vahvemman riskienhallintajärjestelmän.

Yksi merkittävimmistä eroista on rahoituksen nopeus. Korvaussopimus mahdollistaa yrityksen suorien kustannusten maksamisen, mikä mahdollistaa erityisesti oikeudenkäynnin alkuvaiheessa tarvittavien asianajokulujen nopean kattamisen. Yritys voi myös maksaa etukäteen, mikä on suuri etu yksilön kassavirralle. Toisaalta D&O-vakuutus vaatii vakuutuskorvausprosessin läpikäymistä vakuutusyhtiön kanssa, mikä voi viedä aikaa ennen kuin maksu suoritetaan.

Korvausalueen laajuudessa D&O-vakuutus on yleensä parempi. Korvaussopimuksessa yksilön tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta johtuvia tappioita ei korvata lain mukaan, mutta D&O-vakuutuksessa, vakuutussopimuksen ehtojen mukaan, törkeän huolimattomuuden sisältävät tapaukset voivat olla korvattavia. Lisäksi D&O-vakuutus voi asettaa erittäin suuria korvausvaatimuksia kattavan vakuutusmäärän, mikä on sen vahvuus.

Rahoituslähde on myös tärkeä vertailukohta. Korvaussopimuksen rahoituslähde on yrityksen omat varat, ja yrityksen taloudellinen tilanne voi aiheuttaa riskin riittävän korvauksen tarjoamiselle. Toisin kuin D&O-vakuutus, jossa kolmas osapuoli, vakuutusyhtiö, vastaa lopullisesta maksusta, mikä varmistaa vakaan rahoituslähteen, joka on erillään yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

Näiden ominaisuuksien huomioon ottaminen paljastaa molempien järjestelmien optimaalisen hyödyntämistavan. Oikeudelliset kiistat, kuten oikeudenkäynnit, aiheuttavat yksilölle kaksi erilaista taloudellista rasitetta. Ensimmäinen on välitön “kassavirtaongelma” asianajokulujen maksamiseksi, ja toinen on tuleva “maksukykyongelma” suurten korvausten maksamiseksi, jos häviää oikeudenkäynnin. Korvaussopimus vastaa tehokkaasti ensimmäiseen “kassavirtaongelmaan” nopeutensa ansiosta. Toisaalta D&O-vakuutus toimii lopullisena turvaverkkona toiseen “maksukykyongelmaan”. Siksi monet edistykselliset yritykset yhdistävät molemmat, käyttäen korvaussopimusta nopeana ensilinjan puolustuksena ja D&O-vakuutusta viimeisenä puolustuslinjana tuhoisien vahinkojen varalta.

Alla oleva taulukko tiivistää molempien järjestelmien keskeiset ominaisuudet.

Käytännön Merkitys: Viimeaikaiset Oikeustapaukset Japanissa

Johtoryhmän kohtaamat korvausvastuuriskit eivät ole pelkästään teoreettisia. Japanilaiset tuomioistuimet ovat aiemmin määränneet yksityishenkilöille erittäin suuria vahingonkorvauksia yritysjohtamiseen liittyvissä oikeudenkäynneissä. Tässä osiossa esitellyt oikeustapaukset eivät analysoi vastuun sisältöä yksityiskohtaisesti, vaan niiden tarkoituksena on konkreettisesti osoittaa yksilöiden mahdollisesti kohtaamien taloudellisten riskien laajuus.

Esimerkiksi eräässä suuressa pankissa tapahtuneisiin vilpillisiin liiketoimiin liittyvässä osakkeenomistajien edustajakanteessa Osaka District Court määräsi vuonna 2000 (Heisei 12) entiselle konttorinjohtajalle yli 5,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria vahingonkorvauksia.

Lisäksi suuressa elintarvikevalmistajassa luvattomien elintarvikelisäaineiden käytöstä johtuneessa oikeudenkäynnissä Japanin korkein oikeus vahvisti vuonna 2008 (Heisei 20) kahdelle entiselle johtajalle yhteensä yli 5,3 miljardia jeniä korvauksia.

Vielä eräässä suuressa valmistajayrityksessä tapahtuneeseen tappioiden peittelyyn (ns. “tappioiden siirto”) liittyvässä tapauksessa entistä johtoa vastaan nostettiin osakkeenomistajien kanne, ja Tokyo High Court määräsi viidelle entiselle johtajalle yhteensä noin 58,3 miljardia jeniä korvauksia, ja tämä päätös vahvistettiin korkeimmassa oikeudessa.

Nämä tapaukset osoittavat selvästi, että johtamispäätösten seurauksena yksilöille määrätyt korvaussummat voivat nousta tasolle, jota yksilön varat eivät voi kattaa. Tällaisen todellisuuden edessä riskienhallintajärjestelmien, kuten korvaussopimusten ja D&O-vakuutusten, asianmukainen järjestäminen ei ole enää valinnainen, vaan välttämätön vaatimus nykyaikaisessa yritysjohtamisessa.

Yhteenveto

Vuoden 2019 Japanin yhtiölain (Japanese Corporate Law) muutos selkeytti korvaussopimuksiin ja johtajien vastuuvakuutuksiin (D&O-vakuutukset) liittyviä sääntöjä, poistaen pitkään vallinneen oikeudellisen epävarmuuden. Tämän ansiosta yritykset voivat tarjota johdolleen selkeämpää ja vakaampaa suojaa, mikä luo tärkeän perustan terveelle yrityshallinnolle ja yritysten kestävälle kasvulle. Näiden järjestelmien oikea ymmärtäminen ja niiden tehokas käyttöönotto ja hallinta yrityksen tilanteeseen sopivalla tavalla on välttämätöntä nykyaikaisessa yritysjohtamisessa.

Monolith Law Office -toimistollamme on laaja kokemus korvaussopimuksiin ja D&O-vakuutuksiin liittyvien oikeudellisten palveluiden tarjoamisesta lukuisille asiakkaille Japanissa. Tarjoamme kattavia lakipalveluita, jotka kattavat sopimusten laatimisen ja tarkistamisen, asianmukaisten hallituksen päätösten neuvonnan sekä monimutkaisten D&O-vakuutussopimusten valinnan ja korvausprosessin tuen. Toimistossamme työskentelee useita englanninkielisiä asianajajia, joilla on ulkomaalainen asianajajapätevyys, ja he yhdistävät kansainvälisen tietämyksensä syvälliseen Japanin lainsäädännön asiantuntemukseen. Näin voimme tarjota sujuvaa ja korkealaatuista tukea sekä kotimaisille että ulkomaisille asiakkaille, jotka harjoittavat liiketoimintaa Japanissa. Jättäkää tärkeän riskienhallintajärjestelmänne rakentaminen luottavaisin mielin meidän huoleksemme.