Selitys hoivapalveluiden turvallisuuden huomioon ottamisvelvollisuudesta ja oikeudellisesta vastuusta hoivatapaturmissa
Hoivapalvelualalla tapahtuvat onnettomuudet aiheuttavat suurta vahinkoa paitsi asiakkaille myös palveluntarjoajille. Viime vuosina (近年), hoiva-alan onnettomuuksiin liittyvät oikeusjutut ovat lisääntyneet, ja palveluntarjoajien laillista vastuuta on alettu vaatia yhä tiukemmin.
Tässä artikkelissa käsitellään konkreettisesti hoiva-alan yritysten kohtaamia erilaisia juridisia riskejä ja ehdotetaan toimenpiteitä onnettomuuksien ehkäisemiseksi.
Hoivakotien turvallisuushuomiovelvollisuus
Hoivakotien turvallisuushuomiovelvollisuus tarkoittaa, että hoivapalveluita tarjoavan yrityksen on suojattava asiakkaidensa elämää, terveyttä ja omaisuutta sekä tarjottava palvelut turvallisesti. Vaikka sopimusasiakirjassa ei suoraan mainittaisikaan “turvallisuushuomiovelvollisuutta”, hoivapalveluita tarjoavalla yrityksellä on velvollisuus varmistaa asiakkaidensa turvallisuus. Tämä velvollisuus tunnustetaan yleisesti siviilioikeudellisena sopimusrikkomusvastuuna sekä Japanin hoitovakuutuslain kaltaisten lakien mukaisena velvollisuutena.
Turvallisuushuomiovelvollisuuden rikkominen tarkoittaa tilannetta, jossa onnettomuuden syntyminen oli ennakoitavissa ja vältettävissä, mutta toimenpiteitä sen estämiseksi ei ole toteutettu. Esimerkiksi, jos aiemmin kaatumisonnettomuuden kokenut asiakas kaatuu uudelleen, eikä kaatumisen estämiseksi ole ryhdytty toimenpiteisiin, voidaan puhua turvallisuushuomiovelvollisuuden rikkomisesta.
Kuitenkin hoivaonnettomuuksista johtuva vahingonkorvausvastuu ei ole seuraamusvastuuta. Jos hoivakoti on toteuttanut asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tai onnettomuus oli ennakoimaton, ei yleensä katsota, että turvallisuushuomiovelvollisuutta olisi rikottu.
Hoivakotien onnettomuuksista johtuva oikeudellinen vastuu ei rajoitu pelkästään turvallisuushuomiovelvollisuuden rikkomiseen, vaan siihen sisältyy myös työnantajavastuu ja rakennelmiin liittyvä vastuu. Työnantajavastuu tarkoittaa vastuuta, joka yrityksellä on, kun sen työntekijä aiheuttaa onnettomuuden tahallisesti tai huolimattomuuden seurauksena. Rakennelmiin liittyvä vastuu puolestaan tarkoittaa vastuuta, joka yrityksellä on, kun onnettomuus johtuu laitoksen varusteista tai rakenteista.
Lisäksi oikeudellisen vastuun ohella on olemassa moraalinen vastuu. Se on ihmisenä kannettavaa vastuuta, ja siihen kuuluu onnettomuuden raportointi ja vilpitön anteeksipyyntö, mutta nämä eivät johda oikeudelliseen vastuuseen.
Kun hoivaonnettomuus tapahtuu, hoitohenkilökunnan yksilönä kantama oikeudellinen vastuu voi siviilioikeudellisesti olla laittoman teon vastuuta ja rikosoikeudellisesti ammattitoiminnassa tapahtuneen huolimattomuuden aiheuttaman kuoleman tai vamman rikoksen soveltamisen mahdollisuutta. Kuitenkin, ellei kyse ole tahallisesta tai törkeästä toiminnasta, on vaikeaa asettaa vastuuta yksittäiselle työntekijälle.
Esimerkkejä turvallisuuden huomioon ottamisen laiminlyönneistä hoivakodeissa
Tässä osiossa esittelemme konkreettisia esimerkkejä turvallisuuden huomioon ottamisen laiminlyönneistä hoivakodeissa.
Kaatumisonnettomuuksia koskevat tapausesimerkit
Kaatumisonnettomuuksia koskevissa tapausesimerkeissä esittelemme erikoishoivakodissa sattuneen tapauksen, jossa aiemmin kaatumishistoriaa omaava asukas liikkui ilman hoitajakutsun painamista ja kaatui, minkä seurauksena hän sai akuutin subduraalihematooman.
Tuomioistuin totesi, että laitos, joka ei ollut asentanut sängystä poistumisen estävää sensoria kaatumisen ehkäisemiseksi, oli laiminlyönyt turvallisuuden huomioonottovelvollisuutensa ja määräsi sen maksamaan vahingonkorvauksia. Tämä päätös korostaa, että hoivakotien tulee jatkuvasti toteuttaa uusimpia onnettomuuksien ehkäisytoimenpiteitä ja parantaa toimintaansa niiden mukaisesti. (Osakan alueoikeuden päätös, Heisei 29 (2017) vuoden helmikuun 2. päivä)
Esimerkkejä nielemisvahingoista
Esittelemme esimerkin nielemisvahingosta. Tässä tapauksessa päivähoitopalvelun käyttäjä tukehtui lounaan aikana (nielemisvahinko: tilanne, jossa ruoka menee vahingossa kurkunpäähän ja henkitorveen) ja kuoli myöhemmin. Käyttäjän vaimo on haastanut laitoksen oikeuteen vaatien vahingonkorvauksia.
Kantaja kritisoi sitä, että vaikka laitoksen henkilökunta aluksi myönsi vastuunsa, he myöhemmin kielsivät laillisen vastuunsa. Kuitenkin tuomioistuin totesi, että anteeksipyyntö tai vastuun myöntäminen ei suoraan johda lailliseen vastuuseen. (Tokion alueoikeuden päätös, Heisei 22 (2010) joulukuun 8. päivä)
Lisäksi on tapaus, jossa hoivakodissa asuva henkilö tukehtui nielemisvahingon seurauksena, joutui hapenpuutteesta johtuvaan aivovaurioon. Huolimatta siitä, että oli olemassa nielemisvahingon riski, laitos tarjosi rullaleivän paloittelematta, ja laitoksen turvallisuuden huomioonottovelvollisuuden laiminlyönti tunnustettiin. Vaaditusta noin 37 miljoonan jenin korvauksesta myönnettiin lähes koko summa, johon sisältyi myös vaimon ja lasten kärsimyskorvaukset. (Kagoshiman alueoikeuden päätös, Heisei 29 (2017) maaliskuun 28. päivä)
Nielemisvahingot ovat toiseksi yleisin onnettomuustyyppi hoivakodeissa kaatumisvahinkojen jälkeen, ja niillä on suuri mahdollisuus johtaa kuolemaan. Tämän vuoksi korvaussummat ovat usein suurempia kuin kaatumisvahingoissa, ja 20–30 miljoonan jenin korvaussummat eivät ole harvinaisia.
Laitteiden ja rakenteiden aiheuttamien onnettomuuksien esimerkkejä
Tiloihin liittyvissä laitteissa ja rakenteissa ilmenevät puutteet voivat johtaa monenlaisiin onnettomuuksiin.
Esimerkiksi kaiteiden puutteellisuus tai niiden riittämätön määrä voi aiheuttaa käyttäjien kaatumisia ja seurauksena voi olla murtumia tai muita vammoja. Myös kynnyksien puutteellinen merkintä tai asianmukaisten luiskien puuttuminen ovat kaatumisonnettomuuksien syitä.
Sängystä putoamiset ovat myös vakavia onnettomuuksia. Jos sängyn kaiteet ovat liian matalat tai ne eivät ole asianmukaisesti lukittu, käyttäjät voivat pudota ja loukkaantua.
Kylpyhuoneissa tapahtuvat liukastumisonnettomuudet vaativat myös huomiota. Jos lattia on liukas tai liukuestemattoja ei ole asennettu, käyttäjien liukastumisen ja vammojen riski kasvaa, joten varovaisuus on tarpeen.
Jos hissin huolto ja tarkastukset eivät ole asianmukaisia, voi seurata onnettomuuksia, joissa käyttäjät jäävät jumiin tai loukkaantuvat hissin äkillisen pysähtymisen seurauksena.
Nämä onnettomuudet voidaan usein jäljittää hoitolaitoksen laitteiden ja rakenteiden ongelmiin, mikä aiheuttaa laitokselle ‘rakennelman vastuun’. Rakennelman vastuu tarkoittaa sitä, että jos laitoksen laitteet tai rakenne eivät täytä niiden normaalisti edellytettyä turvallisuustasoa ja tästä syystä tapahtuu onnettomuus, laitoksen ylläpitäjä on vastuussa vahingonkorvauksista.
Hoitolaitosten on varmistettava käyttäjiensä turvallisuus ylläpitämällä ja hallinnoimalla asianmukaisesti laitoksen laitteita ja rakenteita. Jos velvollisuutta laiminlyödään ja onnettomuus tapahtuu, voi seurata oikeudellisia seuraamuksia. Laitoksen ylläpitäjien on tärkeää suorittaa säännöllisiä turvatarkastuksia ja ylläpitää ympäristöä, jossa käyttäjät voivat viettää aikaansa turvallisesti.
Henkilökunnan epäasianmukaisesta toiminnasta johtuvat onnettomuudet
Hoitoalan henkilökunnan epäasianmukaisesta toiminnasta johtuvia onnettomuuksia ovat muun muassa seuraavat tapaukset:
Esimerkiksi, jos henkilökunta ei arvioi asianmukaisesti asiakkaan nielemiskykyä ruokailun aikana ja tarjoaa vaikeasti nieltävää ruokaa tai ei anna riittävää apua, voi seurauksena olla tukehtuminen tai keuhkokuume aspiraation seurauksena.
Kylpyavustuksen aikana, jos henkilökunta ei tarkkaile asiakkaan tilaa asianmukaisesti ja kääntää katseensa pois kylpyaltaasta tai ei käytä sopivia kylpyapuvälineitä, voi se johtaa hukkumisonnettomuuteen.
Siirtoavustuksen yhteydessä on myös tärkeää olla varovainen, sillä jos henkilökunta yliarvioi asiakkaan fyysiset kyvyt ja suorittaa epäasianmukaisen siirron tai ei käytä oikeita avustusmenetelmiä tai -välineitä, voi seurauksena olla kaatumisonnettomuus.
Lääkkeiden annostelun yhteydessä, jos henkilökunta tunnistaa asiakkaan lääkkeiden tyypit tai määrät väärin, voi seurauksena olla väärän lääkkeen antaminen, mikä voi aiheuttaa sivuvaikutuksia tai terveyshaittoja.
Lisäksi fyysinen rajoittaminen tai kaltoinkohtelu voi johtaa vakaviin onnettomuuksiin, jotka aiheuttavat asiakkaalle fyysistä ja psyykkistä kärsimystä tai vammoja.
Nämä onnettomuudet voivat johtua henkilökunnan huolimattomuudesta, tietämättömyydestä tai pahantahtoisuudesta. Tällaisen onnettomuuden sattuessa laitoksen puolella voi syntyä “käyttäjävastuu”. Käyttäjävastuu tarkoittaa sitä, että jos henkilökunta aiheuttaa tahallisesti tai huolimattomuudesta kolmannelle osapuolelle vahinkoa työtehtävien aikana, on laitoksen, eli käyttäjän, kannettava vahingonkorvausvastuu.
Laitoksen johtajalla on velvollisuus järjestää henkilökunnalle asianmukaista koulutusta ja harjoittelua, jotta voidaan tarjota turvallisia hoivapalveluita. On myös tärkeää huolehtia henkilökunnan fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista sekä ennaltaehkäistä epäasianmukaista toimintaa, joka voi johtua liiallisesta työmäärästä tai stressistä.
Hoivakotien oikeudellinen vastuu
Tässä osiossa käsittelemme hoivakotien mahdollisesti kohtaamaa oikeudellista vastuuta.
Velvollisuuden laiminlyönnistä johtuva vastuu
Hoitolaitokset solmivat hoivapalvelusopimuksia asiakkaidensa kanssa. Sopimuksen perusteella laitoksella on velvollisuus tarjota turvallisia hoivapalveluita asiakkailleen. Mikäli laitos ei täytä tätä velvollisuuttaan ja aiheuttaa asiakkaalle vahinkoa, se voidaan asettaa vastuuseen velvollisuuden laiminlyönnistä.
Velvollisuuden laiminlyönnistä johtuvan vastuun syntyminen edellyttää seuraavia ehtoja:
- Sopimuksen olemassaolo: Hoitolaitoksen ja asiakkaan välillä on oltava voimassa oleva sopimus.
- Velvollisuuden laiminlyönti: Laitos ei ole täyttänyt sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan.
- Vahingon syntyminen: Asiakkaalle on aiheutunut jonkinlaista vahinkoa.
- Syy-yhteys: Velvollisuuden laiminlyönti on ollut vahingon aiheuttamisen syy.
Mikäli velvollisuuden laiminlyönnistä johtuva vastuu todetaan, laitoksen on korvattava asiakkaalle aiheutunut vahinko. Korvauksen määrä määräytyy asiakkaan kärsimien konkreettisten vahinkojen, kuten lääkärikulujen, menetetyn ansiotulon ja henkisen kärsimyksen mukaan.
Vastuu laittomasta teosta
Hoitolaitosten oikeudellinen vastuu kattaa myös vastuun laittomista teoista. Tämä vastuu syntyy, kun laitos tai sen henkilökunta aiheuttaa tahallisesti tai huolimattomuuden seurauksena vahinkoa asiakkaille tai kolmansille osapuolille.
Laittomasta teosta vastuuseen joutumisen yleisimmät tapaukset ovat seuraavat:
- Henkilökunnan harjoittama kaltoinkohtelu
- Henkilökunnan huolimattomuudesta johtuvat onnettomuudet
- Laitoksen puutteellisesta hallinnoinnista johtuvat onnettomuudet
Näissä tapauksissa hoitolaitos voi joutua korvausvastuuseen laittoman teon perusteella.
Työnantajan vastuu
Hoivakodeissa yrittäjät palkkaavat henkilökuntaa tarjotakseen palveluita asiakkaille. Tästä syystä, jos henkilökunta aiheuttaa vahinkoa asiakkaalle huolimattomuuden tai tahallisuuden seurauksena työtehtävissä, yrittäjä voi olla vastuussa työnantajan vastuun perusteella. Työnantajan vastuusta säädetään Japanin siviililain (Minpō) 715 artiklassa, ja se määrää, että yrittäjä on vastuussa, kun henkilökunnan toiminta liittyy heidän työtehtäviensä suorittamiseen.
Esimerkiksi seuraavat tapaukset voivat johtaa työnantajan vastuuseen:
- Kun henkilökunta aiheuttaa huolimattomuudellaan asiakkaan kaatumisen ja murtuman
- Kun henkilökunta käyttää asiakasta kohtaan väkivaltaa tai loukkaavaa kieltä
- Kun henilkökunta vuotaa asiakkaan henkilötietoja
Näissä tapauksissa työnantajan vastuu voi tulla kyseeseen. Kuitenkin, jos yrittäjä on kiinnittänyt asianmukaista huomiota henkilökunnan valintaan ja valvontaan, tai vaikka asianmukaista huomiota olisi kiinnitetty, vahinko olisi voinut silti tapahtua, voi olla tilanteita, joissa työnantajan vastuusta voidaan vapautua.
Henkilökunnan yksilöllinen vastuu
Mikäli hoivapalvelussa tapahtuu onnettomuus, voi henkilökunnan yksilöitäkin vaadita oikeudelliseen vastuuseen.
Henkilökunnan yksilöiden mahdollisesti kantama siviilioikeudellinen vastuu liittyy pääasiassa laittomaan menettelyyn. Tämä vastuu syntyy, kun henkilö tahallisesti tai huolimattomuuden seurauksena loukkaa toisen henkilön oikeuksia tai laillisesti suojattuja etuja, ja se on määritelty Japanin siviililaissa (民法 Minpō) artiklassa 709.
Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:
- Kun henkilökunnan jäsen tahallisesti harjoittaa asiakkaan kaltoinkohtelua ja aiheuttaa vammoja
- Kun henkilökunnan jäsen aiheuttaa huolimattomuudellaan asiakkaan kaatumisen ja murtuman
Tällaisissa tapauksissa henkilökunnan yksilö voi joutua maksamaan korvauksia laittoman menettelyn vastuun perusteella.
Henkilökunnan yksilöiden mahdollisesti kantama rikosoikeudellinen vastuu voi sisältää esimerkiksi työtehtävissä tapahtuvan huolimattomuuden aiheuttaman kuoleman tai vamman. Tämä rikos soveltuu tilanteisiin, joissa henkilö laiminlyö tarvittavan huolellisuuden työssään tai aiheuttaa vakavan huolimattomuuden seurauksena toisen henkilön kuoleman tai vamman.
Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:
- Kun henkilökunnan jäsen suorittaa erittäin sopimatonta hoitoa, jonka seurauksena asiakas kuolee
- Kun henkilökunnan jäsen jättää asiakkaan huomiotta, mikä johtaa asiakkaan vakaviin vammoihin
Tällaisissa tapauksissa henkilökunnan yksilö voi myös joutua vastuuseen työtehtävissä tapahtuvan huolimattomuuden aiheuttamasta kuoleman tai vamman rikoksesta.
Vaikka henkilökunnan yksilöiden joutuminen oikeudelliseen vastuuseen on harvinaista, tahallisen kaltoinkohtelun tai vakavan huolimattomuuden aiheuttamien onnettomuuksien tapauksissa voi seurata paitsi siviili- ja rikosoikeudellista vastuuta, myös hallinnollisia seuraamuksia, kuten ammattioikeuksien menettämistä.
Hoivan onnettomuuksien oikeudellinen vastuu
Minkälaisia oikeudellisia vastuita hoivan onnettomuustilanteissa syntyy? Selitämme yksityiskohtaisesti siviilioikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun eroja.
Siviilioikeudellisen vastuun määritelmä ja laajuus
Siviilioikeudellinen vastuu perustuu pääasiassa laittoman teon vastuuseen, joka syntyy, kun tahallisesti tai huolimattomuuden seurauksena loukataan toisen henkilön oikeuksia tai laillisesti suojattuja etuja.
Hoivan onnettomuustapauksissa henkilökunnan laiminlyönti turvallisuuden huomioon ottamisessa tai tahallinen kaltoinkohtelu voi johtaa laittoman teon vastuuseen. Vahingonkorvausvaatimuksia on pääasiassa neljä eri tyyppiä:
- Positiiviset vahingot
- Negatiiviset vahingot
- Kärsimyskorvaus
- Asianajokulut
Positiiviset vahingot tarkoittavat onnettomuudesta todellisuudessa aiheutuneita kuluja, kuten hoitokuluja, sairaalamaksuja, matkakuluja, lääkekustannuksia, lääkinnällisten laitteiden hankintakuluja ja hoitotarvikkeiden ostokuluja.
Negatiiviset vahingot viittaavat menetettyyn hyötyyn, joka olisi saatu, jos onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Hoivan onnettomuustapauksissa pääasiassa menetetty tulo tai eläke ovat kyseessä. Menetetty hyöty lasketaan ottaen huomioon onnettomuutta edeltävä tulotaso, ikä ja työllisyystilanne.
Kärsimyskorvaus on korvaus henkisestä kärsimyksestä. Siihen kuuluvat esimerkiksi korvaukset sairaalassa olosta, pysyvistä haitoista ja kuolemantapauksista, ja tuomioistuimet määrittävät summan aikaisempien tapausten perusteella sekä vahingon laajuuden mukaan.
Asianajokulut ovat kuluja, jotka syntyvät asianajajan palkkaamisesta. Joissakin tapauksissa asianajokulut voidaan sisällyttää korvaussummaan.
Liittyvä artikkeli: Mitä tapahtuu, jos hoivan onnettomuudesta haastetaan oikeuteen? Selitämme perusteellisesti hoitolaitoksen korvausvastuun ja toimenpiteet[ja]
Rikosoikeudellisen vastuun määritelmä ja laajuus
Rikosoikeudellinen vastuu tarkoittaa rangaistusta rikoksesta. Hoivan onnettomuustapauksissa sovelletaan usein huolimattomuudesta johtuvaa vammantuottamusta tai kuolemantuottamusta. Rikos toteutuu, kun henkilö laiminlyö tarvittavan huolellisuuden tai tekee vakavan virheen, joka johtaa toisen henkilön vammautumiseen tai kuolemaan.
Kun yksilöä syytetään huolimattomuudesta johtuvasta vammantuottamuksesta, hän voi saada rangaistukseksi vankeutta tai sakkoja. Hoivapalveluita tarjoavalle yhteisölle ei kuitenkaan yleensä määrätä suoraa rangaistusta, koska rikosoikeudellinen vastuu koskee yleensä luonnollisia henkilöitä (yksilöitä), ja yhteisöillä (yrityksillä) ei katsota olevan rikosoikeudellista vastuukykyä.
Toimenpiteet turvallisuushuomiovelvollisuuden täyttämiseksi
Tässä osiossa käsittelemme toimenpiteitä, joita hoiva-alan yritysten tulisi toteuttaa turvallisuushuomiovelvollisuutensa täyttämiseksi.
Asianmukainen arviointi ja yksilöllisen hoidon toteuttaminen
Hoitolaitosten on täytettävä turvallisuudesta huolehtimisen velvollisuutensa ymmärtämällä ja analysoimalla asiakkaidensa elinympäristöä ja ongelmia arvioinnin kautta sekä järjestämällä kerätty tieto yksilölliseksi hoidoksi. On tärkeää suorittaa kattava arviointi, joka sisältää asiakkaiden sairaushistorian, perhehistorian ja muut ennakkotiedot, nykytilan sekä toiveet ja tavoitteet. Tämän jälkeen on mahdollista tunnistaa asiakkaiden todelliset tarpeet ja tarjota korkealaatuista yksilöllistä hoitoa.
Kun hoitolaitokset täyttävät asianmukaisesti turvallisuudesta huolehtimisen velvollisuutensa, se edistää asiakkaiden turvallisuuden ja mielenrauhan varmistamista.
Säännöllinen toiminnan ja turvallisuuden tarkistus
Hoitoalalla asiakkaiden tilanne voi muuttua jatkuvasti, minkä vuoksi säännölliset toiminnan ja turvallisuuden tarkistukset ovat erittäin tärkeitä turvallisuusvelvoitteiden täyttämisessä.
Hoitoalan onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn tarvitaan monenlaisia toiminnan tarkistuksia. On tärkeää säännöllisesti kiertää laitoksessa ja tarkistaa asiakkaiden tila. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kaatumis- ja putoamisriskialttiisiin paikkoihin sekä asiakkaisiin, jotka viettävät paljon aikaa yksin.
On myös tärkeää aktiivisesti puhutella asiakkaita, ymmärtää heidän terveydentilansa ja mielialansa muutokset sekä heidän kohtaamansa ongelmat. Kommunikaation kautta voimme ymmärtää asiakkaiden tilanteen ja tarjota tarvittavaa tukea.
Asiakkaiden tilan muutosten ja annetun hoidon yksityiskohtien kirjaaminen on myös tärkeää. Kirjaukset auttavat tiedon jakamisessa ja onnettomuuksien syiden selvittämisessä, jos sellaisia ilmenee.
Turvallisuuden tarkistuksena on tarpeen säännöllisesti tarkastaa laitoksen laitteet ja varusteet, varmistaen niiden kunto ja toimivuus. Erityisesti turvallisuuteen suoraan vaikuttavat laitteet, kuten kaiteet, lattiat, kylpyhuoneet ja sängyt, tulee tarkastaa huolellisesti.
On tärkeää jakaa työntekijöiden kesken ne tapahtumat, jotka ovat olleet lähellä johtaa onnettomuuteen (ns. “läheltä piti” -tilanteet), ja harkita toimenpiteitä niiden estämiseksi. “Läheltä piti” -tilanteiden jakaminen auttaa onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä.
On tärkeää arvioida jokaisen asiakkaan tilaa ja ympäristöä sekä ennustaa kaatumisen, putoamisen, tukehtumisen ja kaltoinkohtelun riskejä. Riskiarvioinnin perusteella luodut yksilölliset hoitosuunnitelmat auttavat estämään onnettomuuksia ennalta.
Säännölliset toiminnan ja turvallisuuden tarkistukset ovat tärkeitä seuraavista syistä:
- Onnettomuuksien ennaltaehkäisy
- Nopea reagointi
- Vastuun selkeyttäminen
- Palvelun laadun parantaminen
- Henkilökunnan tietoisuuden lisääminen
Hoitolaitosten on suojellakseen asiakkaiden turvallisuutta tehtävä säännöllisiä toiminnan ja turvallisuuden tarkistuksia ja tarjottava turvallinen ympäristö.
Henkilöstön koulutus ja valmennus
Hoitolaitoksissa henkilöstön jatkuva koulutus ja valmennus ovat välttämättömiä turvallisuushuomion velvoitteen täyttämiseksi. Asiantuntemuksen ja taitojen hankkiminen, turvallisuustietoisuuden lisääminen, eettisten arvojen kehittäminen, viestintätaitojen parantaminen sekä mielenterveyden huomioon ottaminen ovat kaikki tarpeellisia koulutuksen osa-alueita.
Säännölliset koulutukset, käytännönläheiset sisällöt, ulkopuolisten kouluttajien hyödyntäminen ja jatkuvan tuen järjestelmät ovat tehokkaan valmennuksen avainkomponentteja. Henkilöstön osaamisen kehittäminen, palvelun laadun parantaminen, onnettomuuksien väheneminen ja henkilöstön pysyvyyden lisääminen ovat vain joitakin odotettavissa olevia hyötyjä.
Henkilöstön koulutus ja valmennus ovat investointeja tulevaisuuteen, ja hoitolaitosten on oltava aktiivisia näiden toimien toteuttamisessa.
Onnettomuuksien ehkäisemiseksi ympäristön kehittäminen
Hoitolaitoksissa onnettomuuksien ehkäisemiseksi on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä kaatumisten ja putoamisten, väärän nielemisen ja juomisen, tartuntatautien sekä tulipalojen ja katastrofien varalta. Käytännössä tämä tarkoittaa fyysisen ympäristön kehittämistä, kuten kaiteiden asentamista, lattiamateriaalien valintaa, ruokailuympäristön järjestämistä, siivousta ja desinfiointia sekä evakuointireittien turvaamista. Säännölliset tarkastukset ja huolto, käyttäjien ja henkilökunnan huomioon ottaminen, asiantuntijoiden mielipiteet sekä kirjaaminen ja parantaminen ovat kaikki tärkeitä toimia turvallisen ja mukavan ympäristön luomiseksi, jossa voidaan tarjota laadukasta hoivapalvelua.
Hoivapalveluiden tapaturmaraporttien merkitys
Hoivapalveluntarjoajille on asetettu velvollisuus toimittaa hoivapalveluiden tapaturmaraportti, mikäli tapaturma sattuu. Selitämme, mitä hoivapalveluiden tapaturmaraportti pitää sisällään ja miksi se on tärkeä.
Hoivapalveluiden onnettomuusraportoinnin lakisääteiset velvoitteet
Hoivapalveluiden onnettomuusraportti on asiakirja, joka laaditaan, kun hoivapalveluissa tapahtuu onnettomuus, ja sen tarkoituksena on raportoida onnettomuuden yksityiskohdat viranomaisille. Onnettomuusraportti ei ole pelkästään kirjallinen muistiinpano, vaan sillä on myös lakisääteisen velvoitteen rooli.
Hoivavakuutuslakiin (Japanese Long-Term Care Insurance Law) ja vanhustenhuoltolakiin (Japanese Welfare Law for the Elderly) liittyvissä säädöksissä on määrätty, että onnettomuuden sattuessa on velvollisuus raportoida tapahtuneesta hallinnolle, ja raportin toimittaminen on vaadittua. Tämä on tärkeää, jotta voidaan estää onnettomuuksien toistuminen ja parantaa palvelun laatua, sillä viranomaiset voivat ymmärtää tilanteen ja tarjota tarvittavaa ohjausta ja neuvontaa.
Raportissa on tarpeen yksityiskohtaisesti kuvata onnettomuuden päivämäärä ja aika, paikka, olosuhteet, syyt ja toteutetut toimenpiteet. Jos raportointi ei ole tarkkaa, voi seurata hallinnollisia sanktioita tai hoitopalkkioiden alennuksia. Siksi on tärkeää ymmärtää raportin merkitys ja huolehtia sen asianmukaisesta laatimisesta ja toimittamisesta.
Onnettomuuden syiden analysointi ja toistumisen ehkäisyn kehittäminen
Hoivapalveluissa sattuneiden onnettomuuksien raportointi on tärkeä työkalu onnettomuuksien toistumisen ehkäisemiseksi. Raportissa analysoidaan onnettomuuden syitä syvällisesti ja kehitetään konkreettisia toimenpiteitä onnettomuuksien toistumisen estämiseksi.
Syyanalyysissä tarkastellaan monipuolisesti, miksi onnettomuus tapahtui. On tärkeää tunnistaa syyt eri näkökulmista, kuten asiakkaan tila, henkilökunnan toiminta ja ympäristötekijät, ja tehdä ongelmakohdat selväksi.
Toistumisen ehkäisyn kehittämisessä laaditaan konkreettisia toimenpiteitä syyanalyysin pohjalta. Henkilökunnan koulutus, hoitomenetelmien uudelleenarviointi ja ympäristön parantaminen ovat esimerkkejä monipuolisista toimenpiteistä, jotka yhdistämällä voidaan suunnitella tehokas suunnitelma onnettomuuksien toistumisen estämiseksi.
Raportin laatimisen kautta on tärkeää pyrkiä muuttamaan onnettomuudet opetuksiksi ja tarjoamaan turvallisempia hoivapalveluita.
Raportin laatimisen konkreettiset menetelmät ja huomioitavat seikat
Hoivapalveluiden onnettomuusraportin laatimisessa on tärkeää kirjata tapahtumat tarkasti ja objektiivisesti. Tunteelliset ilmaisut ja subjektiiviset mielipiteet tulee välttää, ja raportin tulee olla selkeästi kirjoitettu, jotta kuka tahansa lukija voi ymmärtää tilanteen.
Hoivapalveluiden onnettomuusraporttia laadittaessa on tärkeää huomioida useita keskeisiä seikkoja.
Raportissa tulee selkeästi kirjata “milloin”, “missä”, “kuka”, “mitä”, “miksi” ja “miten” eli 5W1H, jotta onnettomuushetken tilanne voidaan yksityiskohtaisesti dokumentoida.
Raportin tulee perustua objektiiviseen näkökulmaan ja kirjata ainoastaan tosiasiat, henkilökohtaiset tulkinnat ja arvailut on syytä jättää pois. Raportin lukijan ymmärryksen varmistamiseksi on vältettävä ammattislangia ja käytettävä selkeää kieltä.
On myös tärkeää laatia raportti mahdollisimman pian, kun muistot ovat vielä tuoreina. Lopuksi on kiinnitettävä huomiota asiakkaiden yksityisyyteen ja käsiteltävä henkilötietoja huolellisesti.
Näitä seikkoja silmällä pitäen on suositeltavaa laatia raportti käyttäen esimerkiksi Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön laatimia standardilomakkeita. Tarkkojen raporttien laatiminen auttaa ehkäisemään onnettomuuksien toistumista ja parantamaan palvelun laatua.
Liittyvä artikkeli: Hoivapalveluiden onnettomuusraportin tärkeys ja miten sitä tulisi kirjoittaa sekä huomioitavat seikat[ja]
Yhteenveto: Ymmärrä turvallisuushuolehtimisvelvollisuuden merkitys ja toteuta kattavat toimenpiteet
Hoivapalveluissa sattuvat onnettomuudet ovat jotain, mitä kaikki haluavat välttää. Kuitenkin, jos onnettomuus sattuu, hoivapalveluiden tarjoajilla ja henkilökunnalla voi olla laillisia vastuita. Turvallisuushuolehtimisvelvollisuuden laiminlyönti, laiton menettely ja työnantajan vastuu ovat esimerkkejä erilaisista laillisista vastuista, joista on tärkeää olla tietoinen. Asianmukaisilla toimenpiteillä voidaan ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja suojata sekä asiakkaiden että henkilökunnan turvallisuutta.
Hoivapalveluiden tarjoajilta vaaditaan jatkuvaa ponnistelua turvallisten ja luotettavien hoivapalveluiden tarjoamiseksi.
Toimenpiteemme esittely
Hoiva-alan yritykset toimivat monimutkaisessa ympäristössä, jossa ne ovat vanhustenhuoltolain (Japanese Elderly Welfare Law), hoitovakuutuslain (Japanese Long-Term Care Insurance Law) ja yhtiölain (Japanese Companies Act) kaltaisten eri lakien alaisia. Monolith Lakitoimisto toimii Japanin Hoiva-alan Yritysten Liiton (Japanese National Association of Long-Term Care Service Providers) sekä useiden muiden alueellisten hoiva-alan yritysten neuvonantajana ja lakimiehenä, ja meillä on laaja asiantuntemus hoiva-alan lainsäädäntöön liittyvissä asioissa.
Monolith Lakitoimiston palvelualueet: IT- ja startup-yritysten yritysjuridiikka[ja]
Category: General Corporate
Tag: General CorporateIPO