Alaikäisten tekemien sähköisten kaupankäyntisopimusten peruuttaminen

Miten tulisi toimia, jos alaikäinen sähköisen kaupankäynnin osapuoli väittää peruuttaneensa sopimuksen?

Alaikäisen tekemän sopimuksen osalta, Japanin siviililain (jatkossa ‘Japanin siviililaki’) 5. pykälän 1. ja 2. momentissa todetaan seuraavaa:

Japanin siviililaki (alaikäisen oikeustoimet)

5. pykälä: Alaikäisen on saatava laillisen edustajansa (huoltajan tai holhoojan) suostumus oikeustoimeen. Tämä ei kuitenkaan koske oikeustoimia, jotka ainoastaan tuottavat oikeuksia tai vapauttavat velvollisuuksista.

1. Alaikäisen oikeustoimi, joka on tehty vastoin edellä mainittua säännöstä, voidaan peruuttaa.

Tämän perusteella, jos alaikäinen tekee sopimuksen ilman laillisen edustajansa suostumusta, sopimuksen voi periaatteessa peruuttaa, myös sähköisen sopimuksen tapauksessa.

Tapaukset, joissa alaikäisen tekemän sopimuksen peruuttaminen ei ole sallittua

Kuitenkin, se, että sopimuksen on tehnyt alaikäinen, ei tarkoita, että sopimuksen voi peruuttaa missä tahansa tilanteessa.

“Jos alaikäinen on saanut laillisen edustajansa suostumuksen”, “Jos kyseessä on omaisuus, jonka käsittely on sallittu” tai “Jos alaikäinen on käyttänyt petosta sopimuksen tekemisessä”, alaikäisyyden perusteella tehdyn sopimuksen peruuttaminen ei ole sallittua. Selitämme nämä seuraavaksi.

Alaikäisen saadessa laillisen edustajan suostumuksen

Kuten Japanin siviililain (Japanese Civil Code) 5. pykälän 1. momentissa todetaan, alaikäisen tekemää sopimusta, johon hän on saanut laillisen edustajansa suostumuksen, ei voida peruuttaa. Sähköisissä sopimuksissa laillisen edustajan suostumuksen varmistaminen on haastavaa verrattuna kasvokkain tai kirjallisesti tehtyihin sopimuksiin. Tästä syystä yritysten on tärkeää harkita sopivaa menettelytapaa hakijan iän ja laillisen edustajan suostumuksen varmistamiseksi.

Laillisen edustajan suostumuksen varmistamiseksi yleinen tapa on mainita sopimuksen tekemisen vaiheessa tai käyttöehdoissa, että “alaikäisen hakijan on saatava laillisen edustajan suostumus”. Kuitenkaan pelkkä tämän maininnan olemassaolo ei riitä osoittamaan, että laillisen edustajan suostumus on saatu. Siksi on tarpeen arvioida suostumuksen olemassaoloa yhdistämällä muita tekijöitä, kuten vahvistaminen puhelimitse tai postitse.

Kun alaikäinen itse tekee hakemuksen, on tärkeää huomauttaa, että koska alaikäinen itse suorittaa toimenpiteet näytöllä, laillisen edustajan suostumus on tarpeen. Tällöin on tärkeää tarjota sopiva näyttö (tekstin koko, väri, ilmaisu, mobiililaitteiden pieni näyttökoko huomioon ottaen selkeä näyttö jne.).

https://monolith.law/corporate/points-of-user-policy-firsthalf[ja]

Jos yritys määrittelee maksutavaksi luottokortin, voidaan olettaa, että luottokortin myöntäjä on tiukasti varmistanut laillisen edustajan suostumuksen luottokortin luomisen yhteydessä, jos alaikäinen sopimuksen tekijä ja luottokortin haltija ovat sama henkilö. Siksi, jos alaikäisen nimissä oleva luottokortti on myönnetty ja laillinen edustaja on antanut suostumuksensa kortin myöntämisen yhteydessä, voidaan yleisesti olettaa, että laillinen edustaja on antanut yleisen suostumuksensa yksittäisiin kauppasopimuksiin kortin luottorajan puitteissa.

Kuitenkin, on olemassa tilanteita, joissa tehdään transaktioita, joita laillisen edustajan ei voida olettaa ennakoineen korttia myönnettäessä. Esimerkiksi, jos alaikäinen käyttää luottokorttiaan maksamaan deittisivuston palveluista. Tässä tapauksessa yksittäisen kauppasopimuksen osalta laillisen edustajan suostumuksen olemassaolo arvioidaan ottaen huomioon transaktion kohteen.

Samaa ajattelutapaa sovelletaan myös mobiililaitteilla tehtäviin sähköisiin sopimuksiin, jos sopimuksen tekijä on alaikäinen.

Mobiililaitteilla tehtävissä sähköisissä sopimuksissa käytetään usein matkapuhelinoperaattorin tarjoamaa laskutusjärjestelmää (ns. operaattorilaskutus), jossa palvelun käyttömaksut laskutetaan yhdessä puhelinlaskun kanssa. Kuitenkin, jokainen sähköinen sopimus tehdään erikseen käyttäjän (hakijan) ja palveluntarjoajan välillä, erillään matkapuhelinliittymän sopimuksesta. Jos käyttäjä on alaikäinen, jokaisen sähköisen sopimuksen osalta on arvioitava, onko laillisen edustajan suostumus saatu. Tämä vaatii huolellisuutta.

Operaattorilaskutuksen osalta, jos alaikäinen on matkapuhelinliittymän haltija, tai vaikka vanhempi olisi liittymän haltija mutta alaikäinen on rekisteröity käyttäjäksi, käyttöraja on usein matalampi kuin aikuisilla tai raja voidaan asettaa matalammaksi. Tällaisissa tapauksissa, jos laillinen edustaja on tietoisesti asettanut rajan, voidaan olettaa, että hän on antanut yleisen suostumuksensa yksittäisiin palvelusopimuksiin rajojen puitteissa.

Tapaukset, joissa omaisuuden käsittely on sallittu

Siviililain (japanilainen siviililaki) 5. pykälän 3. momentissa sanotaan:

Siviililaki (alaikäisten oikeustoimet) 5. pykälä

3. Huolimatta 1. momentin säännöksestä, omaisuus, jonka laillinen edustaja on määritellyt tarkoituksen ja sallinut sen käsittelyn, voidaan käsitellä vapaasti alaikäisen toimesta tarkoituksen rajoissa. Sama pätee, kun omaisuutta käsitellään, jolle laillinen edustaja on sallinut käsittelyn määrittelemättä tarkoitusta.

Laillisen edustajan määrittelemän tarkoituksen ja sallitun omaisuuden käsittelyn osalta alaikäinen voi käsitellä sitä vapaasti tarkoituksen rajoissa.

“Tarkoituksen määrittely ja käsittelyn salliminen” tarkoittaa esimerkiksi tapauksia, joissa käsittely on sallittu määrittelemällä erityinen käyttötarkoitus, kuten lukukausimaksut tai matkakulut. Lisäksi, kun alaikäinen käsittelee omaisuutta, jonka laillinen edustaja on sallinut käsitellä määrittelemättä tarkoitusta, esimerkiksi kun alaikäinen tekee kauppoja taskurahalla, joka on annettu ilman käyttötarkoituksen rajoituksia, laillisen edustajan suostumusta ei tarvita samalla tavalla.

Kuitenkin, jos alaikäinen esittää peruutusvaatimuksen, on usein hyvin vaikeaa todellisuudessa vahvistaa nämä tosiasiat yrityksen puolelta. Vaikka maksullisen online-palvelun käyttö, jota alaikäinen on käyttänyt, olisi asetettu suhteellisen alhaiseksi kuukausittaiseksi käyttömaksuksi käyttöehdoissa, on vaikea määrittää, onko se “sallittu omaisuuden käsittely”, koska se riippuu yksittäisten laillisten edustajien ja alaikäisten välisistä olosuhteista.

Lisäksi siviililain 6. pykälässä sanotaan:

Siviililaki (alaikäisen liiketoiminnan lupa) 6. pykälä

1. Alaikäinen, jolle on myönnetty lupa harjoittaa yhtä tai useampaa liiketoimintaa, on täysi-ikäinen kyseisen liiketoiminnan osalta.

Jos kyseessä on luvan saaneen liiketoiminnan omaisuustoimi, peruutusta ei voida tehdä sillä perusteella, että henkilö on alaikäinen.

Muuten, siviililain 753. pykälässä sanotaan:

Siviililaki (täysi-ikäisyyden saavuttaminen avioliiton kautta) 753. pykälä

Kun alaikäinen menee naimisiin, hänet katsotaan saavuttaneen täysi-ikäisyyden.

Alaikäisen, joka on mennyt naimisiin, ei voida peruuttaa sillä perusteella, että hän on alaikäinen. Kuitenkin, siviililain 753. pykälä poistetaan ja avioliiton kautta saavutettu täysi-ikäisyys lopetetaan siviililain uudistuksen myötä 1. huhtikuuta 2022 (Gregoriaanisen kalenterin mukaan).

Alaikäisen käyttäessä petosta hakemuksen tekemiseen

Siviililain (japanilainen Siviililaki) 21 §:ssä sanotaan:

(Rajoitetun toimintakyvyn omaavan henkilön petos) 21 §

Kun rajoitetun toimintakyvyn omaava henkilö käyttää petosta saadakseen toisen uskomaan, että hänellä on toimintakyky, hän ei voi peruuttaa tekoaan.

Siviililaissa “petos” tarkoittaa valehtelua. Jos alaikäinen käyttää petosta saadakseen kaupankäynnin osapuolen uskomaan, että hän on täysi-ikäinen tai että hänellä on laillisen edustajan suostumus, kyseinen alaikäinen ei voi peruuttaa kyseistä tahdonilmaisua.

Tämä “petoksen käyttö” ei rajoitu vain tilanteisiin, joissa rajoitetun toimintakyvyn omaava henkilö käyttää aktiivisia keinoja saadakseen toisen osapuolen uskomaan, että hän on toimintakykyinen. Se kattaa myös tilanteet, joissa rajoitetun toimintakyvyn omaava henkilö käyttää normaaleja petollisia eleitä ja sanoja saadakseen toisen osapuolen uskomaan väärin tai vahvistaakseen tätä väärää uskomusta (Japanin korkeimman oikeuden päätös 13. helmikuuta 1969).

Esimerkiksi, sähköisessä sopimuksessa, jossa hakijan on annettava syntymäaika (tai ikä) näytöllä ja jossa alaikäisille näytetään viesti, jossa sanotaan, että “vanhempien suostumus on tarpeen”, ja jossa varmistetaan, että vanhempien suostumus saadaan, estää alaikäisiä tekemästä kauppaa ilman vanhempien suostumusta. Jos alaikäinen antaa väärän syntymäajan (tai iän), ja tämän seurauksena yritys uskoo virheellisesti, että toinen osapuoli on täysi-ikäinen, tätä voidaan pitää alaikäisen “petoksen käyttönä”. Jos alaikäisen katsotaan käyttäneen “petosta”, on todennäköistä, että hän menettää peruutusoikeutensa.

Kuitenkin, se, voidaanko sitä pitää “petoksen käyttönä”, ei ole yksinkertainen tai mekaaninen päätös, joka perustuu vain näytön toimenpiteisiin ja väärään syöttöön. Se ei perustu pelkästään siihen, että alaikäinen on antanut väärän syntymäajan (tai iän) esittäen olevansa täysi-ikäinen, vaan siihen, voidaanko alaikäisen tarkoituksellista väärää syöttöä pitää “riittävänä petoksena”, ottaen huomioon muut tosiasiat, ja arvioidaan kokonaisvaltaisesti yksittäiset konkreettiset olosuhteet.

Esimerkiksi, jos vain kysytään “Oletko täysi-ikäinen?” ja annetaan klikata “Kyllä”-painiketta, tai jos käyttöehdoissa vain todetaan, että “Alaikäisten on saatava laillisen edustajan suostumus”, on todennäköistä, että se voidaan peruuttaa (eli se ei ole petosta).

https://monolith.law/corporate/points-of-user-policy-secondhalf[ja]

Alaikäisen tekemän sähköisen kaupankäynnin peruuttamisen jälkeen

Kun alaikäisen tekemä sähköinen sopimus on peruutettu, sopimus katsotaan alun perin mitättömäksi. Sopimuksen perusteella alaikäisellä on velvollisuus maksaa korvaus ja yrityksellä on velvollisuus tarjota palvelu (tai toimittaa tuote, jos kyseessä on tuotemyynti). Jos kauppa ei ole toteutunut, molemmat näistä velvollisuuksista raukeavat.

Jos kauppa on toteutunut, molemmilla osapuolilla on velvollisuus palauttaa saamansa hyödyt toiselle osapuolelle.

Siviililaki (velvollisuus palauttaa alkuperäinen tila) 121 § 2 momentti

1. Henkilö, joka on saanut suorituksen perusteettoman toimen perusteella, on velvollinen palauttamaan toisen osapuolen alkuperäiseen tilaan.

3. Riippumatta 1 momentin säännöksestä, henkilö, jolla ei ollut oikeustoimikelpoisuutta toimenpiteen aikana, on velvollinen palauttamaan hyödyn vain siltä osin kuin hän on todellisuudessa hyötynyt toimenpiteestä. Sama koskee henkilöä, jolla oli rajoitettu oikeustoimikelpoisuus toimenpiteen aikana.

Yrityksellä on velvollisuus palauttaa maksu, mutta jos maksun suorittamiseen on käytetty luottokorttia tai operaattorilaskutusta tai muuta sellaista maksupalvelua, joka ei ole suoraan osapuolena sähköisessä sopimuksessa, suhde maksupalvelun tarjoajaan sähköisen sopimuksen peruuttamisen jälkeen määräytyy pääsääntöisesti luottokorttiyhtiön ja kortinhaltijan tai matkapuhelinoperaattorin ja matkapuhelinliittymän haltijan välisen sopimuksen mukaisesti.

Alaikäisellä on velvollisuus palauttaa saamansa tuote, mutta alaikäisen palautusvelvollisuus rajoittuu todelliseen hyötyyn (nykyisen hyödyn laajuus). Siksi, jos alaikäinen on saanut palvelun, joka on digitaalisen sisällön tai muun informaatio-omaisuuden tarjoaminen, alaikäisen ei voida olettaa käyttävän informaatio-omaisuutta jatkossa, ja maksullisen palvelun tarjoajan voidaan olettaa vaativan alaikäistä poistamaan informaatio-omaisuuden.

Kuitenkin, jos esimerkiksi alaikäinen on alun perin tehnyt sopimuksen peruuttamistarkoituksessa, vastaanottanut ja käyttänyt tuotteen, ja peruuttanut sen jälkeen, ja tämän seurauksena yritykselle on aiheutunut vahinkoa tuotteen arvon alenemisen tai muun seikan vuoksi, alaikäisellä voi olla vahingonkorvausvastuu rikosoikeudellisen toiminnan perusteella (siviililaki 709 §). Vaikka alaikäinen olisi aiheuttanut vahinkoa yritykselle, alaikäinen ei ole vastuussa rikosoikeudellisesta toiminnasta, jos hänellä ei ole vastuukykyä (siviililaki 712 §). Kuitenkin, vanhemmilla tai muilla valvojilla voi olla rikosoikeudellinen vastuu valvontavelvollisuuden rikkomisesta (siviililaki 714 §). Lisäksi, vaikka alaikäisellä olisi vastuukyky, valvojalla voi olla vahingonkorvausvastuu, jos voidaan osoittaa, että valvojan valvontavelvollisuuden rikkominen ja alaikäisen rikosoikeudellinen toiminta ovat aiheuttaneet vahinkoa yritykselle (siviililaki 709 §, Korkein oikeus 22.3.1974).

Yhteenveto

Siviililaki suojaa rajoitetun toimintakyvyn omaavia henkilöitä, kuten alaikäisiä ja aikuisia, joille on määrätty holhooja. Erityisesti alaikäisten suojelu on tärkeää, joten yritysten on kiinnitettävä huomiota heidän kohteluunsa.

Huomattakoon, että siviililain muutoksen myötä aikuisikä alenee 18 vuoteen 1. huhtikuuta 2022 alkaen. Tämän muutoksen jälkeen 18-19-vuotiaat nuoret aikuiset eivät enää kuulu alaikäisten peruuttamisen piiriin.

Esittely toimenpiteistämme toimistossamme

Monolis Lakitoimisto on lakitoimisto, jolla on korkea asiantuntemus IT:ssä, erityisesti internetissä ja laissa. Aikuisiän alentamisen myötä on tarpeen tarkistaa erilaisia sopimuksia. Toimistossamme laadimme ja tarkistamme sopimuksia erilaisiin tapauksiin, aina Tokyo Stock Exchange Prime -listattujen yritysten ja startup-yritysten välillä. Jos sinulla on ongelmia sopimuksen kanssa, katso alla oleva artikkeli.