Onko vahingonkorvausvaatimus mahdollista myös yrityksille? Selitys maineen vahingoittamisen oikeustapauksen perusteella

Verkossa tapahtuvan herjaamisen ja panettelun seurauksena, jos se katsotaan maineen vahingoittamiseksi, on yleistä nostaa vahingonkorvausvaatimus siviilikanteena. Kuka sitten on maineen vahingoittamisen vahingonkorvausvaatimuksen kohde? Tämä muodostuu ongelmaksi, koska maineen vahingoittamisen kohteena voi olla sekä yksilö että oikeushenkilö.

Kun maineen vahingoittamisen uhri johtaa yritystä tai vastaavaa, yrityksen maine voi myös vahingoittua samanaikaisesti, mikä voi johtaa liiketoiminnallisiin tappioihin. Tässä tapauksessa oikeushenkilö, eli yritys, voi olla kantajana.

Tässä tapauksessa yleisesti ottaen yritys nostaa kanteen esimerkiksi kantajana A luottamuksen ja maineen loukkaamisesta, ja yrityksen johtaja nostaa kanteen esimerkiksi kantajana B maineen loukkaamisesta. Koska yritys ja sen johtaja ovat erillisiä oikeushenkilöitä, molemmat voivat olla kantajia ja nostaa erilliset kanteet.

Selitän tämän asian selkeästi ratkaistun tapauksen avulla.

Tapahtumien kulku

Yrityksen johtamiskonsultointia ja muita palveluita tarjoavan osakeyhtiön toimitusjohtajaan kohdistui maaliskuussa 2017 blogissa yhteensä viisi kertaa seuraavanlaisia vääriä pidätystietoja:

• Häntä kuulusteltiin pakotetun siveettömyyden epäiltynä rikoksentekijänä helmikuussa 2017
• Hänet pidätettiin pakotetun siveettömyyden epäiltyjen rikosten perusteella
• Hän syyllistyi pakotetun siveettömyyden rikokseen, mutta sovitteli tai teki sovinnon uhriksi joutuneen naisen kanssa

Nämä artikkelit julkaistiin syytetyn toimesta niin, että ne näyttivät siltä kuin ne olisivat kantajan yrityksen tai uutistoimiston kirjoittamia.

Yksityiskohtaiset tapahtumat eivät ole tiedossa, mutta syytetty sai maaliskuussa 2019 yhden vuoden ja kahden kuukauden sekä seitsemän kuukauden ehdottoman vankeustuomion kunnianloukkauksesta. Rikosoikeudellinen kunnianloukkaus on jo vahvistettu. Kunnianloukkaus on rikos, josta voidaan nostaa syyte vain asianomistajan eli uhrin ilmoituksen perusteella (Japanin rikoslaki, pykälä 232), joten rikosoikeudellista menettelyä ei voida edistää ilman uhrin ilmoitusta. Tämän vuoksi kantaja on jo tehnyt rikosilmoituksen, ja ehdoton vankeustuomio viittaa siihen, että rikos oli vakava.

Ensimmäinen tapaus, jossa toimitusjohtaja oli kantajana

Kantaja, joka toimii osakeyhtiön toimitusjohtajana ja joka tarjoaa yrityksen johtamiskonsultointipalveluita jne., nosti kanteen syytettyä vastaan väittäen, että kyseiset artikkelit olivat kunnianloukkaus ja vaati korvauksia henkisestä vahingosta rikosilmoituksen jälkeen.

Syytetty väitti, että hän oli tehnyt jokaisen postauksen, koska hän tunsi sympatiaa kantajan vaimoa kohtaan, joka ei saanut elatusmaksuja kantajalta ja joutui kokemaan voimakasta häirintää. Kantaja väitti, että syytetty oli jatkuvasti ottanut yhteyttä kantajan vaimoon, johon hänellä oli myönteisiä tunteita, ja kun tämä ei ollut enää mahdollista, hän oli turvautunut näihin postauksiin kostoksi.

Tämän seurauksena tuomioistuin totesi:

“Mitä tulee näihin artikkeleihin, ne ‘heikentävät objektiivista arviointia, jonka he saavat yhteiskunnalta’, ja siksi ne tunnustetaan siviilioikeudelliseksi kunnianloukkaukseksi. Tuomioistuin määräsi syytetyn maksamaan 1,2 miljoonaa jeniä korvauksia, 150 000 jeniä asianajokuluja, yhteensä 1,35 miljoonaa jeniä vahingonkorvauksia.”

Tokion alioikeuden päätös 25. marraskuuta 2019 (2019)

Kantaja vaati 617 388 jeniä, jonka hänen yrityksensä oli maksanut lähettäjän tietojen paljastamiseksi tekijän tunnistamiseksi, mutta koska kantaja ei ollut maksanut sitä, sitä ei tunnustettu kantajan vahingoksi.

https://monolith.law/reputation/defamation-and-decline-in-social-reputation[ja]

Toinen tapaus, jossa yritys oli kantajana

Onko mahdollista, että lähettäjän tietojen paljastamispyynnön kustannuksia ei hyväksytty? Samassa tapauksessa, jossa ensimmäisen tapauksen kantajana oli toimitusjohtaja, nyt yritys on kantajana ja oikeudenkäynti on nostettu vaatien aineettoman vahingon korvausta kunnianloukkauksen perusteella.

Tuomioistuin otti esille viisi artikkelia, jotka mainittiin myös ensimmäisessä tapauksessa,

Kyseiset artikkelit viittaavat siihen, että kantajan edustaja A on tehnyt pakotettuja siveettömiä tekoja ja on pidätetty. Kun otetaan huomioon tavallisen lukijan normaali huomio ja lukutapa, artikkelit antavat vaikutelman, että kantaja on yritys, jonka edustaja on pidätetty seksuaalirikoksen vuoksi. Tämä alentaa kantajan yhteiskunnallista arvostusta (lisäksi, kyseisten todisteiden perusteella, ei voida hyväksyä, että A olisi tehnyt pakotettuja siveettömiä tekoja helmikuussa tai maaliskuussa 2017 (Gregoriaaninen kalenteri) tai että hän olisi pidätetty tämän vuoksi). Näin ollen, kaikki kyseiset julkaisut loukkaavat kantajan kunniaa, ja tämä muodostaa laittoman teon.

Tokion alioikeuden päätös 14. lokakuuta 2020 (Gregoriaaninen kalenteri)

Kuitenkin, ottaen huomioon kyseisten julkaisujen sisältö, menetelmä, määrä ja motiivi, jotka ovat pahansuopia ja itsekkäitä, ja että kyseiset artikkelit keskittyvät kantajan toimitusjohtajaan A:han eivätkä suoraan kohdistu kantajana olevaan osakeyhtiöön, tuomioistuin arvioi, että aineettoman vahingon, jonka kantajana oleva osakeyhtiö on kärsinyt kyseisten julkaisujen vuoksi, rahallinen arvo on 600 000 jeniä.

Tämän jälkeen tuomioistuin määräsi vastaajan maksamaan yhteensä 1 060 000 jeniä, joka koostuu 60 000 jenin asianajopalkkiosta ja 617 388 jenistä, jotka kuluivat julkaisijan tunnistamiseen, joista 400 000 jeniä tunnustettiin vahingoksi, jolla on syy-yhteys.

Vastaaja on määrätty maksamaan yhteensä 2 410 000 jeniä vahingonkorvauksia kahdessa oikeudenkäynnissä.

https://monolith.law/reputation/honor-infringement-and-intangible-damage-to-company[ja]

“Kaksoiskanteen nostamisen kieltäminen” ja “Yksi asia, ei uudelleenkäsittelyä”

Siviiliprosessilain (japanilainen Siviiliprosessilaki) 142 §:ssä kielletään kaksoiskanteen nostaminen.

142 §: Oikeudessa vireillä olevasta asiasta osapuolet eivät voi nostaa uutta kanetta.

Siviiliprosessilaki (Kaksoiskanteen nostamisen kieltäminen)

Lisäksi perustuslain (japanilainen Perustuslaki) 39 §:n jälkimmäisessä osassa on kirjattu periaate “Yksi asia, ei uudelleenkäsittelyä”.

39 §: Kukaan ei voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen teosta, joka oli laillinen teon hetkellä tai josta on jo todettu syyttömäksi. Eikä kukaan voi joutua uudelleen rikosoikeudelliseen vastuuseen samasta rikoksesta.

Perustuslaki (Takautuvan rangaistuksen kieltäminen, Yksi asia, ei uudelleenkäsittelyä)

Tässä yhteydessä vastaaja väitti, että tämän kanteen (toinen tapaus) tulisi hylätä, koska se on sama kuin edellinen kanne (ensimmäinen tapaus) ja rikkoo siviiliprosessilain 142 §:ää sekä perustuslain 39 §:n jälkimmäisen osan mukaista “Yksi asia, ei uudelleenkäsittelyä” -periaatetta.

Oikeus totesi, että koska ensimmäisen tapauksen tuomio oli annettu ennen toisen tapauksen kanteen nostamista, ensimmäinen tapaus ei kuulu siviiliprosessilain 142 §:ssä määriteltyyn “oikeudessa vireillä olevaan asiaan”, joten toinen kanne ei riko kyseistä pykälää. Lisäksi perustuslain 39 §:n jälkimmäinen osa koskee rikosoikeudellista vastuuta, joten sitä ei sovelleta tässä siviiliprosessissa.

Lisäksi oikeus totesi:

“Tämän kanteen kohteena on kantajan vahingonkorvausvaatimus vastaajaa vastaan laittoman toiminnan perusteella, kun taas edellisen kanteen kohteena oli A:n vahingonkorvausvaatimus vastaajaa vastaan laittoman toiminnan perusteella. Koska kantaja ja sen toimitusjohtaja A ovat eri henkilöitä, molempien kanteiden kohteet eivät ole samat. Tästä syystä tämä kanne ei riko siviiliprosessilain 142 §:ää.”

Edellä mainittu

Vastaaja oli saanut ensimmäisessä tapauksessa tuomion, jonka mukaan hänen tuli maksaa 1,35 miljoonaa jeniä ensimmäisen tapauksen kantajalle. Koska ensimmäisen tapauksen kantaja on toisen tapauksen kantajan, yrityksen toimitusjohtaja, ja käytännössä sama henkilö, jos toisen tapauksen vahingonkorvaus hyväksyttäisiin, vahinko arvioitaisiin kaksinkertaisesti. Vastaaja väitti, että tässä tapauksessa kantajan aineettomia vahinkoja ei pitäisi olla, mutta koska kantajayritys ja sen toimitusjohtaja ovat eri henkilöitä, vahinkoa ei arvioida kaksinkertaisesti.

Yhteenveto

Kunnianloukkauksesta riippumatta, oikeuksien loukkaamista koskevissa oikeudenkäynneissä, jos uhri johtaa yritystä tai vastaavaa, vaikka kyseinen yritys ei olisi suoraan herjausten kohteena, yrityksen oikeuksia voidaan loukata ja liiketoiminnalle voi aiheutua vahinkoa. Siksi ei ainoastaan yksittäinen yritysjohtaja, vaan myös yritys itse, joka on oikeushenkilö, voi tarvittaessa olla kantajana erikseen tai yhdessä.

Esittely toimenpiteistämme toimistossamme

Monolis Lakitoimisto on lakitoimisto, jolla on korkea asiantuntemus IT:stä, erityisesti internetistä ja laista. Viime vuosina internetissä leviävät mainehaitat ja herjaavat tiedot ovat aiheuttaneet vakavia vahinkoja “digitaalisina tatuointeina”. Toimistossamme tarjoamme ratkaisuja “digitaalisten tatuointien” torjumiseksi. Yksityiskohdat on esitetty alla olevassa artikkelissa.