Mario Kart -tapauksen väliarvio ja älyomaisuusoikeuksien loukkaus

Nintendo-yhtiön suosittujen pelihahmojen, kuten “Mario”, asujen vuokraaminen ja niiden käyttö mainosmateriaalina julkisilla teillä ajettavien kart-autojen yhteydessä on katsottu epäoikeudenmukaiseksi kilpailuksi. Tämän seurauksena yhtiö on haastanut oikeuteen julkisten teiden kart-autojen vuokrausyrityksen “Maricar” (nykyisin MARI Mobility Development), vaatien sen toiminnan lopettamista ja 50 miljoonan jenin vahingonkorvausta. Välimiesoikeuden päätös asiassa annettiin 30. toukokuuta 2019 Japanin korkeimmassa oikeudessa (Intellectual Property High Court).

Tuomioistuin totesi, että “logot ja asut ovat kaikki samankaltaisia” ja päätti, että MARI-yhtiö on loukannut liiketoiminnallisia etuja. Lisäksi tuomioistuin totesi, että yrityksen toimitusjohtaja on yhteisvastuullisesti korvausvelvollinen, koska hänellä on ollut pahantahtoisuutta tai huomattavaa huolimattomuutta.

Tämä päätös oli välimiesoikeuden päätös, ja vahingonkorvauksen määrästä päätetään myöhemmin. Haluaisimme kuitenkin pohtia, mitä tämä välimiesoikeuden päätös tarkoittaa.

Mikä oli ensimmäisen oikeudenkäynnin päätös?

MARI Mobility Development käytti luvatta Nintendon suositun pelin “Mario Kartin” lyhennettä “Maricar” yrityksen ja palvelun nimissä. He lainasivat suosittujen hahmojen, kuten Marion, Luigin ja Yoshin, asuja ulkomaalaisille turisteille ja muille kartingin käyttäjille. Lisäksi he käyttivät kartingin kuvamateriaalia liiketoiminnassaan ja mainonnassaan.

Nintendo haastoi MARI Mobility Developmentin oikeuteen väärästä kilpailusta ja tekijänoikeuksien loukkauksesta. Tokion alioikeus myönsi Nintendon väitteet lähes kokonaan 27. syyskuuta 2018 (Heisei 30) antamassaan päätöksessä ja määräsi MARI Mobility Developmentin maksamaan 10 miljoonan jenin vahingonkorvaukset. Toisaalta oikeus totesi, että “MariCar” ja vastaavien nimien käyttö ei ole väärän kilpailun toimintaa, kun otetaan huomioon, että palvelu on suunnattu pääasiassa japania ymmärtämättömille ulkomaalaisille turisteille.

Tämän jälkeen sekä Nintendo että MARI Mobility Development valittivat päätöksestä, ja asiaa käsiteltiin Japanin immateriaalioikeuksien korkeimmassa oikeudessa.

Mitä välietuomio tarkoittaa

Tuleeko seuraavaksi lopullinen tuomio vai päädytäänkö sovintoon, on kysymys, joka herättää paljon huomiota. Mutta mitä “välietuomio” oikeastaan tarkoittaa?

Kun oikeudenkäynti käydään tuomioistuimessa, tuomio, jolla oikeudenkäynti saatetaan päätökseen, on “lopullinen tuomio” (Japanese Civil Procedure Law, artikla 243). Tavallisesti käytetty “tuomio” viittaa tähän, mutta “välietuomio” on tuomio, joka annetaan kesken oikeudenkäynnin osapuolten välisestä kiistasta (Japanese Civil Procedure Law, artikla 245). Välietuomion tarkoituksena on järjestellä oikeudenkäyntiä ja valmistella lopullista tuomiota.

Se, annetaanko välietuomio vai ei, on tuomioistuimen harkinnassa, mutta välietuomioita annetaan harvoin. Esimerkiksi immateriaalioikeuksien riita-asioissa (IP-riita-asioissa) on ollut tapauksia, joissa IP-korkein oikeus on kumonnut alioikeuden päätöksen ja tunnustanut patenttirikkomuksen, ja näissä tapauksissa on annettu välietuomio.

Esimerkiksi “leikattu riisikakku -tapauksessa” (IP-korkein oikeus, välietuomio 7. syyskuuta 2011) valittaja (ensimmäisen oikeusasteen kantaja), jolla oli patenttioikeus keksintöön nimeltä “riisikakku”, väitti, että vastaajan (ensimmäisen oikeusasteen vastaajan) valmistama, myymä ja viemä tuote (leikattu riisikakku) rikkoi patenttioikeutta. Hän vaati vastaajalta tuotteen valmistuksen, luovuttamisen jne. lopettamista, tuotteen hävittämistä ja 1,485 miljardin jenin maksamista vahingonkorvauksena. Alkuperäinen tuomio hylkäsi kaikki vaatimukset. Tässä tapauksessa valittaja valitti, ja välietuomiona todettiin, että vastaajan tuote täytti kaikki keksinnön vaatimukset, kuului keksinnön tekniseen soveltamisalaan, eikä patenttia pitäisi kumota patentin mitättömyysmenettelyn perusteella.

Tässä välietuomiossa on osoitettu laajempi hyväksyntä Nintendon väitteille kuin ensimmäisen oikeusasteen Tokion alioikeuden tuomiossa. Toisin sanoen, IP-korkein oikeus hyväksyi Nintendon väitteet myös niistä osista, joita Nintendo oli vastustanut alioikeuden tuomiossa, ja teki osittain erilaisen päätöksen kuin alioikeus. Tämä on erittäin huomionarvoinen tapaus, ja tuomioistuin on todennäköisesti halunnut tehdä näkemyksensä selväksi ennen vahingonkorvaussumman keskustelua.

Lisäksi tässä tapauksessa oli monia kiistanalaisia kohtia, ja osapuolten väliset ristiriidat olivat voimakkaita, joten välietuomion avulla oikeudenkäynnin järjestely oli todennäköisesti erittäin tehokasta.

Keskivaiheen päätöksen keskustelunaiheet

Tässä keskivaiheen päätöksessä keskustelunaiheet on järjestetty 15 kohtaan. Näistä Nintendo oli tyytymätön ensimmäisen oikeusasteen päätökseen, pääasiassa seuraavista kolmesta kohdasta.

Merkkien (merkkien) käytön estämisen ja poistamisen vaatimuksen laajuus

Alueellisen tuomioistuimen päätöksessä “Maricar” -merkinnän ei katsottu olevan tunnettu tai merkittävä niiden keskuudessa, jotka eivät ymmärrä japania, eikä ulkomailla kirjoitetuilla verkkosivustoilla ja esitteissä “MariCar” ja muiden merkkien käytön estämistä ja poistamista hyväksytty.

Kuitenkin tässä väliaikaisessa päätöksessä “Mario Kart” -merkinnän englanninkielinen versio “MARIO KART” tunnustettiin tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla, ja MARI Mobility Developmentin toiminta, joka käyttää samankaltaisia merkkejä kuten “MariCar”, katsottiin epärehelliseksi kilpailuksi, myös silloin kun sitä käytetään vain ulkomailla kirjoitetuilla verkkosivustoilla. Tämän perusteella odotetaan, että jos Japanin immateriaalioikeuksien korkein oikeus tekee lopullisen päätöksen, myös ulkomailla kirjoitetuilla verkkosivustoilla näiden merkkien käytön estäminen ja poistaminen hyväksytään.

Merkkien käytön suhteen alueellisen tuomioistuimen päätös ja väliaikainen päätös erosivat toisistaan, ja syy tähän on siinä, että sovelletut epärehellisen kilpailun estämislain säännökset olivat erilaiset.

Alueellisen tuomioistuimen päätöksessä “Maricar” -merkinnän katsottiin tarkoittavan Nintendon suosittua pelisarjaa “Mario Kart”, joka on tunnettu kaikkien niiden keskuudessa, jotka ovat kiinnostuneita peleistä koko Japanissa, ja että se saattaa sekoittaa Nintendon liiketoiminnan, joten se rikkoi epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohtaa (sekaannusta aiheuttava toiminta), mutta ulkomailla kirjoitetuilla verkkosivustoilla sitä ei hyväksytty.

Sitä vastoin tässä väliaikaisessa päätöksessä “Mario Kart” -merkinnän katsottiin olevan tunnettu kotimaassa ja “MARIO KART” -merkinnän sekä kotimaassa että ulkomailla, ja se rikkoi epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaa (tunnetun merkinnän väärinkäyttö). “Tunnettu” tarkoittaa, että se on tunnetumpi kuin “tunnettu”.

Artikla 2 Tässä laissa “epärehellinen kilpailu” tarkoittaa seuraavia:
1 kohta 1 alakohta: Käyttää toisen henkilön tuotemerkkiä tai vastaavaa, joka on laajalti tunnustettu kuluttajien keskuudessa, tai luovuttaa, siirtää, näyttää, vie, tuo tai tarjoaa tuotteen, joka käyttää tätä tuotemerkkiä, aiheuttaen sekaannusta toisen henkilön tuotteiden tai liiketoiminnan kanssa.
1 kohta 2 alakohta: Käyttää toisen henkilön tunnettua tuotemerkkiä tai vastaavaa omana tuotemerkkinään tai luovuttaa, siirtää, näyttää, vie, tuo tai tarjoaa tuotteen, joka käyttää tätä tuotemerkkiä.

Mitä tarkoittaa, että rikottiin epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaa eikä 1 alakohtaa?

Kun tunnettu merkintä käytetään toisen henkilön luvatta (väärinkäyttö), vaikka sekaannusta ei aiheudu, väärinkäyttäjä voi “hyötyä ilmaiseksi (freeride)” tunnetun merkinnän asiakashoukuttelevuudesta ilman, että hän tekee liiketoiminnallisia ponnisteluja, kun taas pitkäaikaisen liiketoiminnallisen ponnistelun ansiosta korkean luottamuksen, maineen ja arvostuksen saavuttanut tunnettu merkintä ja sen alkuperäinen käyttäjä voivat heikentyä (laimentua, diluutio).

Epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohta on säännös, joka suojaa tunnettuja merkintöjä tällaiselta freeridingilta ja diluutiolta, eikä sekaannuksen mahdollisuutta tarvita.

MARI Mobility Development väitti, että sekaannuksen mahdollisuutta ei ole, koska se tekee kielteisiä merkintöjä, kuten “Nintendo ei ole mukana”, karttojen rungossa ja muualla, mutta Japanin immateriaalioikeuksien korkein oikeus totesi, että epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa sekaannuksen mahdollisuutta ei tarvita, joten MARI Mobility Developmentin kielteisten merkintöjen tekeminen ei kiistä yhtiön epärehellisen kilpailun estämislain rikkomista.

https://monolith.law/corporate/intellectual-property-infringement-risk[ja]

Verkkotunnuksen käytön estäminen ja rekisteröinnin poistaminen

Alueellisen tuomioistuimen päätöksessä todettiin, että “Maricar” -merkintä ei ole tunnettu niiden keskuudessa, jotka eivät ymmärrä japania, ja että “maricar” -sisältöisen verkkotunnuksen käyttö vain vieraalla kielellä kirjoitetulla verkkosivustolla ei loukkaa Nintendon liiketoiminnallisia etuja, eikä sitä voida estää.

Kuitenkin, tässä väliaikaisessa päätöksessä, koska “maricar” on samankaltainen kuin tunnettu “MARIO KART” -merkintä sekä kotimaassa että ulkomailla,

Ensimmäisen oikeusasteen vastaaja on tunnustettu käyttäneen tätä verkkotunnusta, joka on samankaltainen kuin ensimmäisen oikeusasteen kantajan erityinen tuotemerkki ja “MARIO KART” -merkintä, saadakseen epäoikeudenmukaisen edun. Tämä toiminta on epäoikeudenmukainen kilpailutoiminta, joka on määritelty epäoikeudenmukaisen kilpailun lain (Japanese Unfair Competition Law) 2 artiklan 1 kohdan 13 alakohdassa, ja se vahingoittaa ensimmäisen oikeusasteen kantajan liiketoiminnallisia etuja.
Tieto-omaisuuden korkeimman oikeuden väliaikainen päätös 30. toukokuuta 2019 (Heisei 31)

ja tunnusti, että “MARIO KART” ja “Maricar” -merkintöjen kaltaisia verkkotunnuksia (maricar.jp, maricar.co.jp, fuji-maricar.jp, maricar.com) käytetään “epäoikeudenmukaisen edun saamiseksi”. Tämän seurauksena, kun tieto-omaisuuden korkein oikeus tekee lopullisen päätöksen, uskotaan, että se hyväksyy myös estämisen ja rekisteröinnin poistamisen pyynnöt, jotka koskevat vain vieraalla kielellä kirjoitettuja verkkosivustoja.

https://monolith.law/corporate/domain-law-registration-confuse[ja]

Vahingonkorvausvaatimus MARI Mobility Developmentin toimitusjohtajaa vastaan

Yhtiölaki määrää, että jos yrityksen johtajalla on pahantahtoisuutta tai vakavaa huolimattomuutta tehtäviensä suorittamisessa, hänellä on vahingonkorvausvastuu kolmansille osapuolille (429 artiklan 1 kohta). Nintendo on vedonnut tähän säännökseen ja vaatinut vahingonkorvausta myös MARI Mobility Developmentin toimitusjohtajalta henkilökohtaisesti.

Tässä asiassa alioikeuden päätöksessä todettiin, ettei yhtiön toimitusjohtajaa voida katsoa tienneen, että hän syyllistyy epäoikeudenmukaiseen kilpailuun tai tekijänoikeuksien loukkaukseen, ja siksi toimitusjohtajaa vastaan esitetty vahingonkorvausvaatimus hylättiin.

Kuitenkin tässä väliaikaisessa tuomiossa todettiin, että johtajalla on velvollisuus varmistaa, ettei yritys harjoita epäoikeudenmukaista kilpailua, ja että yhtiön toimitusjohtaja on rikkonut tätä velvollisuutta pahantahtoisesti tai ainakin vakavasti huolimattomasti, joten myös toimitusjohtajaa vastaan esitetty vahingonkorvausvaatimus hyväksyttiin.

On vaikea täysin poistaa freeriding-elementtejä liiketoiminnasta, mutta jos freeriding katsotaan liian pahantahtoiseksi, kuten tässä väliaikaisessa tuomiossa, myös toimitusjohtajaa voidaan pitää vastuullisena.

Tulevaisuuden näkymät

Jatkossa, lopullista tuomiota kohti, väliarvioinnin sisältöä edellyttäen, vahingonkorvausmäärän ja muiden seikkojen käsittely tapahtuu.

Vahingonkorvausmäärä

Vahingonkorvausmäärän osalta, Nintendo on nostanut korvausvaatimuksensa 10 miljoonasta jeniä 50 miljoonaan jeniin valitusprosessissa. Alun perin Nintendon ensimmäisessä oikeudenkäynnissä esittämä 10 miljoonan jenin vaatimus oli niin sanottu “osittainen vaatimus”, eikä se ollut koko summa, jonka Nintendo väitti vahingoksi.

Nintendo väitti ensimmäisessä oikeudenkäynnissä vahingon määräksi 74,9 miljoonaa jeniä, ja vaati siitä 10 miljoonaa jeniä, mutta valitusprosessissa, ottaen huomioon MARI Mobility Developmentin jatkuvan liiketoiminnan, Nintendo väitti vahingon määräksi 116,6 miljoonaa jeniä ja vaati siitä 50 miljoonaa jeniä.

Tokion alioikeus tunnusti Nintendon vahingon määräksi hieman yli 10,264,609 jeniä, joka ylitti Nintendon ensimmäisessä oikeudenkäynnissä esittämän vaatimuksen. Jatkossa, jos sovintoa ei saavuteta valitusprosessissa ja Japanin immateriaalioikeuksien korkein oikeus tekee lopullisen tuomion, on mielenkiintoista nähdä, kuinka suuri korvausmäärä tulee olemaan.

Väliarvioinnin vaikutus

Japanissa, jossa lyhenteitä käytetään nopeasti kaikessa ja ne leviävät yleisesti ylittäen tuotenimet, on vaikea kysymys sekä kustannusten että brändinhallinnan kannalta, kuinka laajasti hankkia tavaramerkkejä puolustautuakseen lyhenteitä, kuten “MariCar”, vastaan.

Vaikka tavaramerkkiä ei olisi hankittu, epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislaki (Japanese Unfair Competition Prevention Law) suojaa tunnettuja tai merkittäviä merkintöjä. Tässä väliarvioinnissa, että suojaa epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain mukaan myönnettiin laajemmin kuin alioikeuden päätöksessä, voidaan pitää positiivisena tekijänä tulevaisuuden yritysten brändinhallinnassa.

https://monolith.law/corporate/domain-trademark-company[ja]

Yhteenveto

Tämä tuomio tarjoaa viitteitä liiketoiminnalle, joka käyttää muiden (muiden yritysten) tuotenimien lyhenteitä tai tuotteissa esiintyvien hahmojen asuja, perustuen Japanin epäreilun kilpailun estämislakiin.

Toisaalta, tämä tuomio ei antanut konkreettista päätöstä tekijänoikeuteen perustuvaan vaatimukseen, koska se ei katsonut tarpeelliseksi estää tai valita valikoivaa yhdistämistä, joten se ei puuttunut cosplayn ja tekijänoikeuden kysymyksiin.