Selittää 'Japanin epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislaki' - vaatimukset ja oikeustapaukset vahingonkorvauksista luottamuksen menettämisen teoista

Toiminta, joka vahingoittaa liiketoiminnan luottamusta, voi rikoslain mukaan olla rikos, joka vahingoittaa luottamusta tai häiritsee liiketoimintaa (Japanin rikoslaki, pykälä 233).

Lisäksi, jos luottamuksen vahingoittamista koskeva teko on tehty, on mahdollista vaatia vahingonkorvausta “laittoman toiminnan” perusteella, joka on määritelty siviililain mukaan (Japanin siviililaki, pykälä 709).

Toisaalta, siviililain mukaisen laittoman toiminnan vastuusta erillään, epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain (Japanin epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislaki) mukaan, on mahdollista vaatia paitsi vahingonkorvausta myös lopettamista tai ehkäisyä, jos liiketoiminnan luottamusta vahingoittavaa väärää tietoa levitetään tai levitetään epäoikeudenmukaisessa kilpailussa.

Tässä selitetään, millä edellytyksillä voidaan vaatia vahingonkorvausta epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain perusteella ja mitä etuja siitä on.

https://monolith.law/reputation/trust-damage-crime-establishment[ja]

Kunnianloukkaus ja luottamuksen loukkaus

Japanin rikoslain (Japanese Penal Code) 230 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkausrikos voidaan katsoa toteutuneen, jos joku “julkisesti esittää tosiasioita ja loukkaa toisen kunniaa”. Tässä “toinen” tarkoittaa myös oikeushenkilöitä, kuten yrityksiä, ja on oikeuskäytännössä vakiintunut, että yritykset voivat vaatia korvauksia kunnianloukkauksesta aiheutuneesta “aineettomasta vahingosta” (korkeimman oikeuden päätös 28. tammikuuta 1964 (Showa 39)).

Yleisesti ottaen kunnianloukkausjutuissa hyväksyttävät vahingot rajoittuvat pääasiassa kantajan kunnianloukkauksesta kärsimään henkiseen kärsimykseen, ja harvoin hyväksytään taloudellisia vahinkoja, kuten saamatta jääneitä voittoja.

Kuitenkin kunnianloukkauksen alalaji, luottamuksen loukkaus, joka alentaa yrityksen taloudellista arvostusta yhteiskunnassa, voi aiheuttaa vahinkoa, joka ei rajoitu aineettomiin vahinkoihin, vaan voi ulottua taloudellisiin vahinkoihin, kuten liiketoiminnan lopettamiseen tai myynnin vähenemiseen luottamuksen menetyksen vuoksi.

Tässä yhteydessä, jos haastat luottamuksen loukkaamisesta epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain (Japanese Unfair Competition Prevention Act) nojalla, voit hyödyntää “vahingon määrän arviointisäännöstä” (saman lain 4 §).

Vaikka luottamuksen loukkaus olisi tapahtunut, on erittäin vaikeaa laskea ja todistaa siviililain (Japanese Civil Code) nojalla, kuinka suuri vahinko, jolla on syy-yhteys kyseiseen toimintaan, on.

Kuitenkin, jos vedotaan epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislakiin, voidaan hyödyntää säännöksiä, jotka mahdollistavat vahingon määrän arvioinnin esimerkiksi loukkaajan saaman hyödyn perusteella, mikä helpottaa oikeudenhaltijan vahingon todistamista.

Lisäksi, vaikka siviililain nojalla vahingonkorvausvaatimus voidaan hyväksyä, ei ole varmaa, että lopettamisvaatimus hyväksytään. Mutta jos vedotaan epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislakiin, voi olla mahdollista vaatia lopettamista (saman lain 3 §) tai luottamuksen palauttamistoimenpiteitä (saman lain 14 §) kyseisen epäoikeudenmukaisen kilpailutoiminnan osalta.

https://monolith.law/reputation/honor-infringement-and-intangible-damage-to-company[ja]

Epäreilun kilpailun estämislaki (Japanese Unfair Competition Prevention Law) ja epäreilu kilpailukäyttäytyminen

Epäreilun kilpailun estämislaissa määritellään epäreilu kilpailu seuraavasti:

2 § Tässä laissa “epäreilu kilpailu” tarkoittaa seuraavaa:

14 § Kilpailusuhteessa olevan toisen liiketoiminnan maineen vahingoittaminen levittämällä tai ilmoittamalla vääriä tietoja

Katsotaanpa tarkemmin näitä epäreilun kilpailun edellytyksiä.

Epärehellisen kilpailun edellytys 1: Kilpailusuhde

Epärehellisen kilpailun ensimmäinen edellytys on kilpailusuhteen olemassaolo.

Epäkilpailijoiden väliset herjaavat tai muut luottamuksen vahingoittavat toimet eivät ole ongelma ‘Japanin epärehellisen kilpailun estämislain’ (不正競争防止法) mukaan, vaan ne käsitellään yleisenä laittomana toimintana.

Tässä yhteydessä kilpailusuhteella tarkoitetaan, että “molempien liiketoiminnassa on mahdollista, että heillä on yhteisiä asiakkaita tai kauppakumppaneita” (‘Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö: Epärehellisen kilpailun estämislain pykäläkohtainen selitys’).

Lisäksi aikaisempien oikeustapausten perusteella, reilun kilpailujärjestyksen ylläpitämisen näkökulmasta, jos liiketoiminta käsittelee samanlaisia tuotteita, se katsotaan kilpailusuhteeksi, ja vaikka todellista kilpailusuhdetta ei olisi, riittää, että markkinoilla on mahdollisuus kilpailuun tai potentiaalinen kilpailusuhde.

Epärehellisen kilpailun edellytys 2: Kolmas osapuoli

Epärehellisen kilpailun toisena edellytyksenä on, että vahingoittuneen luottamuksen kohteena oleva ‘kolmas osapuoli’ on määritelty ilmoituksen tai vastaavan toimenpiteen perusteella.

Kuitenkin, vaikka ‘kolmannen osapuolen’ nimeä ei olisi nimenomaisesti mainittu, jos voidaan ymmärtää, kehen kolmas osapuoli viittaa ilmoituksen tai vastaavan sisällön tai alalla yleisesti tunnettujen tietojen perusteella, se on riittävää (Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö: Epärehellisen kilpailun estämislaki selityksineen).

Vaikka puhutaankin tietystä kolmannesta osapuolesta, ei ole tarpeen nimetä häntä erikseen. Jos voidaan tunnistaa, kehen kolmas osapuoli viittaa, se täyttää vaatimuksen.

Tähän kolmanteen osapuoleen sisältyvät yritykset ja muut oikeushenkilöt sekä yksityiset elinkeinonharjoittajat.

Lisäksi, yhdistykset, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, kuten tieteelliset seurat (oikeuskelpoisuudettomat yhdistykset), ovat myös kolmansia osapuolia, mutta koska heidän on oltava tiettyjä kolmansia osapuolia, heitä ei yleensä pidetä kolmansina osapuolina, jos he ovat vahingoittaneet koko alan luottamusta.

Epäreilun kilpailun edellytys 3: Väärät tosiasiat

Epäreilun kilpailun kolmas edellytys, “väärät tosiasiat”, tarkoittaa tosiasioita, jotka ovat ristiriidassa objektiivisen totuuden kanssa.

“Se sisältää tapaukset, joissa toimijan itsensä tai jonkun muun keksimät asiat, olivatpa ne ilmaistu lievemmin, ovat sisällöllisesti ristiriidassa tosiasioiden kanssa” (Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö: Epäreilun kilpailun estämislaki selityksineen).

Lisäksi, “riippumatta siitä, onko toimija itse keksinyt sen vai onko joku muu”, jos toimija tietää, että ilmoituksen tai levityksen sisältö on väärä, se ei tietenkään vapauta häntä epäreilun kilpailun seurauksista, vaikka hän olisi erehtynyt sen olevan totta.

Ja vaikka kyseessä olisi kritiikki tietyn tuotteen suorituskykyä tai laatua kohtaan, se ei ole väärä tosiasia, jos se ei ole ristiriidassa objektiivisen totuuden kanssa. Kuitenkin, kun kyse on tosiasioiden ilmoittamisesta tai levittämisestä, ei tarvitse vahvistaa tosiasioita, vaan “lievemmin ilmaistut” kuten “se saattaa olla” tai “on mahdollista, että” voivat olla väärä tosiasia, jos “ilmaisun sisällöllinen sisältö on ristiriidassa tosiasioiden kanssa”.

Epäreilun kilpailun edellytykset 4: Ilmoitus ja levittäminen

Epäreilun kilpailun neljäs edellytys, “ilmoitus”, tarkoittaa väärän tiedon välittämistä yksilöllisesti tiettyyn henkilöön.

Esimerkiksi tämä kattaa toiminnat, kuten kilpailijan tuotteen puutteiden ilmoittaminen asiakkaalle, joka on tullut liikkeeseen, tai kilpailijan liikekumppanille kirjallisesti ilmoittaminen.

“Levittäminen” tarkoittaa väärän tiedon välittämistä määrittelemättömälle tai suurelle määrälle ihmisiä. Esimerkiksi tämä kattaa toiminnat, kuten artikkelin julkaiseminen internetissä, tai mainoksen julkaiseminen sanomalehdessä, joka panettelee kilpailijan tuotetta.

Epäreilun kilpailun aiheuttamat oikeustapaukset

Katsotaan esimerkkejä tapauksista, joissa on haettu vahingonkorvausta perustuen ‘Japanin epäreilun kilpailun estämislain’ (Unfair Competition Prevention Act) 2 artiklan 1 kohdan 14 alakohtaan, ja tarkastellaan, miten näitä vaatimuksia on arvioitu todellisissa oikeudenkäynneissä.

Epäreilun kilpailun ympärillä käytävä oikeudenkäynti

Vastaajayhtiö, joka väittää omistavansa patentin laitteelle, jota kutsutaan “bracketiksi” ja jota käytetään hampaiden oikomisen yhteydessä, ilmoitti sähköpostitse A-yhtiölle, joka on kantajayhtiön kauppakumppani, että kantajayhtiön tuote, jota valmistaa kantajayhtiön Yhdysvaltain yksikkö ja jonka A-yhtiö tuo maahan ja myy,

“loukkaa heidän omistamaansa patenttia”. Tämän seurauksena A-yhtiö joutui lopettamaan kantajayhtiön tuotteen tuonnin ja myynnin.

Vastaajayhtiön mukaan B ja C, jotka ovat vastaajayhtiön johtokunnan jäseniä, olivat yhdessä keksineet kyseisen tuotteen ja olivat hakeneet patenttia yhdessä keksijöinä.

Kuitenkin, todellisuudessa, vastaajayhtiö ei ollut saanut B:ltä oikeutta patentin saamiseen, ja kyseinen patenttihakemus oli tehty henkilön toimesta, jolla ei ollut oikeutta saada patenttia (henkilö, jolla ei ole oikeutta saada patenttia, hakee patenttia).

Kun kantajayhtiö sai tietää tämän noin kolmen vuoden myyntikatkoksen jälkeen, he aloittivat myynnin uudelleen ja vaativat vastaajayhtiöltä korvauksia, väittäen, että edellä mainittu patenttioikeus on mitätön, ja siksi vastaajayhtiön ilmoitus A-yhtiölle oli väärän tiedon antamista, ja se täyttää “epäreilun kilpailun estämislain” (Japanese Unfair Competition Prevention Law) 2 artiklan 1 momentin 14 kohdan mukaisen epäreilun kilpailun määritelmän.

Onko kyseessä epärehellinen kilpailutoiminta vai ei

Tuomioistuin totesi, että syytetyn yrityksen varoitus A-yritykselle, joka ilmoitti, että A-yrityksen tuonti ja myynti syyttäjäyrityksen tuotteista, jotka ovat patenttirikkomustuotteita, on ilmoitus, joka vahingoittaa syyttäjäyrityksen liiketoiminnan luottamusta.

Ja koska patentti, joka liittyy tähän keksintöön, on väärä hakemus, patenttioikeutta ei ole alun perin ollut olemassa (Japanin patenttilaki 125 artikla), A-yrityksen tuonti ja myynti syyttäjäyrityksen tuotteista eivät loukkaa syytetyn yrityksen patenttioikeutta, eikä syytetty yritys voi käyttää oikeuksiaan patenttioikeuden perusteella,

Joten, syytetyn ilmoitukset A-yritykselle, vaikka patenttia, joka liittyy tähän keksintöön, ei ole olemassa, ovat ilmoituksia siitä, että syyttäjäyrityksen tuotteiden tuonti ja myynti loukkaavat kyseistä patenttioikeutta, ja on kohtuullista katsoa, että ne ovat väärien tietojen ilmoittamista.

Tokion alioikeuden päätös 17. helmikuuta 2017 (2017)

Tuomioistuin totesi näin.

Lisäksi syytetty yritys väitti, että “oikeuksien loukkaamista epäillään tekevän henkilön ilmoittaminen oikeuksien loukkaamisesta ei ole epärehellistä kilpailutoimintaa Japanin epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 momentin 14 kohdan mukaan”, mutta tuomioistuin totesi,

Vaikka A-yritys on henkilö, joka epäillään loukkaavan oikeuksia, ilmoitukset A-yritykselle vahingoittavat syyttäjäyrityksen, joka on syyttäjäyrityksen tuotteiden valmistaja, liiketoiminnan luottamusta, ei A-yritystä, joten nämä ilmoitukset ovat “muiden liiketoiminnan luottamuksen vahingoittamista väärien tietojen ilmoittamisella”.

Tuomioistuin totesi myös näin.

On selvää, että sekä syyttäjäyritys, joka myy hammasraudat, jotka kiinnitetään hampaisiin oikomisen aikana, että syytetty yritys ovat kilpailusuhteessa, joten syytetyn yrityksen toimet ovat “muiden liiketoiminnan luottamuksen vahingoittamista väärien tietojen ilmoittamisella tai levittämisellä kilpailusuhteessa”, ja ne tunnustettiin epärehelliseksi kilpailutoiminnaksi Japanin epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 momentin 14 kohdan mukaan.

Vahingonkorvauksen määrä ja sen suuruus

Japanin epäreilun kilpailun estämistä koskevassa laissa (Japanese Unfair Competition Prevention Law) määritellään vahingonkorvaus seuraavasti:

Artikla 4: Henkilö, joka tahallisesti tai huolimattomuuden vuoksi harjoittaa epäreilua kilpailua ja loukkaa toisen liiketoiminnallisia etuja, on velvollinen korvaamaan tästä aiheutuneet vahingot.

Tämän perusteella tuomioistuin laski vahingonkorvauksen määrän ottaen huomioon noin kolmen vuoden ajan myynnissä olleen tuotteen voiton. Vuosittainen myyntimäärä laskettiin myyntimäärästä vuotta ennen myynnin lopettamista ja vuotta myynnin jälkeen. Tämän jälkeen arvioitiin kolmen vuoden aikana mahdollisesti myytävissä olleen määrän, johon sovellettiin myyntihintaa ja josta vähennettiin raaka-aineiden kustannukset ja alihankintakustannukset.

Näin ollen arvioidut menetetyt voitot olivat 127,174.5 Yhdysvaltain dollaria, asianajokulut 13,000 Yhdysvaltain dollaria, yhteensä 141,174.5 Yhdysvaltain dollaria, jotka hyväksyttiin vahingonkorvauksen määräksi.

Jos siis vedotaan epäreilun kilpailun estämistä koskevaan lakiin ja nostetaan kanteen maineen vahingoittamisesta, vahingonkorvauksen määrä arvioidaan.

Tässä tapauksessa kyseessä oli vain sähköposti myyntiyhtiölle, eikä sitä levitetty laajasti, joten kantaja ei vaatinut anteeksipyyntöilmoitusta. Jos kuitenkin olisi levitetty laajasti esimerkiksi internetissä, olisi ollut mahdollista vaatia myös anteeksipyyntöilmoitusta.

https://monolith.law/reputation/credit-damage-litigation[ja]

Yhteenveto

Jos yrityksen maine tai luottamus vahingoittuu, vahingon määrän arvioiminen rahallisesti on usein vaikeaa ja todistaminen voi olla haastavaa. Kuitenkin, jos haet vahingonkorvausta Japanin epäreilun kilpailun estämislakiin (Unfair Competition Prevention Act) perustuen, tuomioistuin voi harkintansa mukaan laskea vahingon määrän.

Jos yrityksesi maine tai luottamus on vahingoittunut, sinulla saattaa olla mahdollisuus vaatia vahingonkorvausta Japanin epäreilun kilpailun estämislakiin perustuen. Konsultoi kokenutta lakimiestä.