Mikä on 'työtehtävien luoma teos'? Selitämme kiistanalaiset oikeustapaukset ja ennakkopäätökset

Kuten olemme selittäneet toisessa artikkelissamme tällä sivustolla, Japanin tekijänoikeuslain (Japanese Copyright Law) mukaan, tietyt vaatimukset täyttäessä, tekijänoikeudet siirtyvät työntekijän palkanneelle yritykselle, ja kyseinen yritys määritellään tekijäksi. Tätä kutsutaan työsuhteessa syntyneeksi teokseksi (tai yrityksen teokseksi).

Työsuhteessa syntyvä teos syntyy, kun seuraavat vaatimukset täyttyvät (Japanin tekijänoikeuslain 15 §:n 1 momentti):

・Teoksen luominen perustuu yrityksen tai vastaavan tahon aloitteeseen
・Yrityksen tai vastaavan tahon palveluksessa oleva henkilö luo teoksen työtehtäviensä puitteissa
・Teos julkaistaan yrityksen tai vastaavan tahon nimissä
・Sopimuksessa, työsäännöissä tai muualla ei ole erityistä määräystä

Tuomioistuimissa ei usein tunnusteta työsuhteessa syntyneitä teoksia, jos vaatimukset eivät täyty. Katsotaanpa, miten näitä vaatimuksia tulkitaan todellisissa oikeustapauksissa.

https://monolith.law/corporate/requirements-works-for-hire[ja]

Jos ei tunnusteta perustuvan “yrityksen tai vastaavan tahon päätökseen”

On ollut tapaus, jossa terveydenhuolto- ja hyvinvointilaitosten johtamista ja tukea tarjoava osakeyhtiö väitti omistavansa työntekijän työssä ollessaan julkaiseman kirjan tekijänoikeuden ja vaati kirjan julkaisemisen, myynnin ja levittämisen lopettamista.

Kyseessä oleva kirja on sairaaloiden johtamista käsittelevä kirja, jonka Urban Produce -kustantamo pyysi työssä olevaa vastaajaa kirjoittamaan. Vastaaja pyysi useita muita työntekijöitä kirjoittamaan lukuja ja kirjoitti itse koko kirjan.

Tuomioistuin tunnusti, että kyseessä oleva teos koostuu vastaajan kirjoittamista käsikirjoituksista hänen työskennellessään kantajan palveluksessa. Tuomioistuin tutki, voidaanko kyseessä oleva teos katsoa “kantajan päätöksestä johtuvaksi” ja kantajan työntekijän työssä luomaksi teokseksi, mutta totesi, että

• Kirjan kirjoittamista koskeva pyyntö tuli suoraan Urban Producelta vastaajalle
• Kukaan muu kuin vastaaja ei ollut ottanut yhteyttä Urban Produceen kirjasta kantajan sisällä ennen kuin kantaja sai tietää kirjan julkaisusta
• Kirjan kirjoittamista koskevaa sopimusta ei ollut tehty kantajan ja Urban Producelta välillä
• Kantajan sisällä ei ollut laadittu asiakirjoja, kuten työpyyntöjä tai työn vastaanottoraportteja, jotka osoittaisivat, että kantaja oli saanut pyynnön kirjoittaa kirja Urban Producelta
• Kun vastaaja erosi kantajalta, ei ollut tehty mitään päätöksiä siitä, miten kirjan kirjoittamista jatketaan, eikä kirjoittamista ollut jatkettu sen jälkeen
• Kirja julkaistiin lopulta vastaajan nimellä, ja kirjan käsikirjoituspalkkio maksettiin Urban Producelta vastaajalle henkilökohtaisesti

ja totesi, että

Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että kirjan kirjoittaminen olisi pyydetty Urban Producelta kantajalta, vaan pikemminkin kirjan kirjoittaminen pyydettiin Urban Producelta vastaajalta henkilökohtaisesti, ja jokainen kirjoittaja kirjoitti pyynnöstä vastaajalta. Näin ollen ei voida katsoa, että kyseessä oleva teos, joka on luotu kirjan kirjoittamisprosessissa, olisi luotu kantajan päätöksestä johtuen työssä.

Tokion alioikeuden päätös 30. syyskuuta 2010 (2010)

ja totesi, että se ei täyttänyt “yrityksen tai vastaavan tahon päätöksestä johtuvan” vaatimusta työteoksena, eikä sitä voitu välttämättä katsoa työssä luoduksi teokseksi, joten se ei ollut kantajan työteos, ja hylkäsi vaatimuksen.

Tekijänoikeus ei välttämättä kuulu yritykselle vain siksi, että tekijä on yrityksen työntekijä. “Yrityksen tai vastaavan tahon päätöksestä johtuvan” vaatimuksen tarkastelussa otetaan huomioon erilaiset olosuhteet kokonaisuudessaan, kuten tässä oikeustapauksessa.

Jos ei tunnusteta “yrityksen tai vastaavan tehtävissä toimivaksi”

“Yrityksen tai vastaavan tehtävissä toimiva” -käsitteen suhteen on ollut tapauksia, joissa ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomiot ovat eronneet toisistaan.

Vapaa valokuvaaja, joka ylläpitää valokuvausliikettä yksityishenkilönä (ensimmäisen oikeusasteen kantaja), valitti vastaajasta (ensimmäisen oikeusasteen vastaaja), koska vastaaja oli toimittanut sähköisen datan A-yrityksen kautta B-yritykselle valokuvasta (kyseinen kuva), joka esitti moottoripyörää kilparadalla, jonka kantaja oli ottanut ja toimittanut. B-yritys oli julkaissut kuvan omilla verkkosivuillaan ja julisteissaan ilman kantajan suostumusta. Kantaja vaati vahingonkorvausta tekijänoikeuden (kopiointioikeus, siirto-oikeus) ja tekijän moraalisten oikeuksien (julkaisuoikeus, nimeämisoikeus, oikeus teoksen eheyteen) loukkaamisesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen todeten, että kyseessä oli työtehtävässä luotu teos, koska se tunnusti vastaajan antaman ohjauksen ja määräyksen. Tämän seurauksena kantaja valitti päätöksestä.

Toisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että “se, täyttääkö henkilö ‘yrityksen tai vastaavan tehtävissä toimivan’ kriteerit, riippuu siitä, tarjoaako henkilö työpanosta yrityksen tai vastaavan ohjauksen ja valvonnan alaisena, kun tarkastellaan yrityksen tai vastaavan ja teoksen luoneen henkilön välistä suhdetta todellisessa tilanteessa. Tämä arviointi tulisi tehdä ottaen huomioon työtehtävien luonne, ohjauksen ja valvonnan olemassaolo, korvauksen määrä ja maksutapa sekä muut konkreettiset seikat” (Japanin korkeimman oikeuden päätös 11. huhtikuuta 2003 (Gregoriaaninen kalenteri)).

Tämän näkemyksen pohjalta tarkasteltaessa tätä tapausta, kuten edellä mainittiin, kantaja ei ole vastaajan työntekijä, vaan hän ylläpitää valokuvausliikettä yksityishenkilönä vapaana valokuvaajana. Kantaja otti kuvia yleisen ohjauksen alaisena kyseisissä ajotapahtumissa, mutta hän suoritti kuvaamisen ammattivalokuvaajana… Kantaja toimi pääasiassa ammattivalokuvaajana vastaajan kanssa solmitun sopimuksen perusteella, eikä voida tunnustaa, että hän olisi tarjonnut työpanosta vastaajan ohjauksen ja valvonnan alaisena.

Japanin immateriaalioikeuksien korkeimman oikeuden päätös 24. joulukuuta 2009 (Gregoriaaninen kalenteri)

Tämän seurauksena tuomioistuin kiisti vastaajan väitteen, että kyseessä olisi työtehtävässä luotu teos, koska kantaja olisi “yrityksen tai vastaavan tehtävissä toimiva”, ja kumosi ensimmäisen oikeusasteen tuomion.

On vaikea saada tuomioistuin tunnustamaan, että henkilö, joka toimii ammattivalokuvaajana, tarjoaa työpanosta yrityksen ohjauksen ja valvonnan alaisena. Siksi olisi ollut parempi, jos sopimus olisi tehty etukäteen ja tekijänoikeuden omistajuus olisi määritelty selkeästi.

Jos työtehtävissä luotua ei tunnusteta

Kantaja oli kirjoittanut käsikirjoituksen ollessaan työssä vastaajan johtamassa patenttiasiamiestoimistossa. Vastaaja julkaisi käsikirjoituksen kirjana yhdessä toisen henkilön kanssa nimellä “〇〇 Intellectual Property Research Institute”, ilman kantajan nimeä. Kantaja väitti, että vastaajan toimet loukkasivat hänen tekijänoikeuksiaan (oikeus nimen mainintaan, oikeus teoksen eheyteen, oikeus julkaisuun) ja vaati vahingonkorvausta.

Tuomioistuin totesi, että kantaja oli saanut patenttiasiamiehen pätevyyden ollessaan työssä vastaajan johtamassa patenttiasiamiestoimistossa, ja että hän sai vuosipalkkaa vastaajalta sopimuksen perusteella ja työskenteli patenttiasiamiestoimistossa. Tuomioistuin tunnusti työsuhteen kantajan ja vastaajan välillä. Tuomioistuin tutki kirjoittamiseen johtaneet olosuhteet ja totesi, että:

• Kirjoittajat valittiin vapaaehtoisesti osallistuvien patenttiasiamiestoimiston työntekijöiden joukosta
• Vastaaja ohjeisti, että käsikirjoituksen kirjoittaminen tulisi tehdä patenttiasiamiestoimiston työajan ulkopuolella, ja käsikirjoitus kirjoitettiinkin näiden ohjeiden mukaisesti työajan ulkopuolella
• Vastaaja ei antanut konkreettisia ohjeita käsikirjoituksen sisällöstä
• Kirjoittajien kokouksia pidettiin useita kertoja, mutta ne eivät määrittäneet käsikirjoituksen konkreettista sisältöä

ja totesi, että:

Kirjan julkaiseminen ei kuulu patenttiasiamiestoimiston perinteisiin tehtäviin, eikä käsikirjoituksen kirjoittaminen kuulu suoraan kantajan päivittäisiin tehtäviin patenttiasiamiestoimistossa. Ottaen huomioon olosuhteet, joissa käsikirjoitus kirjoitettiin, vastaajan osallistuminen, kirjan ulkoasu ja julkaisutapa, käsikirjoitusta ei voida pitää “työtehtävissä luotuna teoksena” Japanin tekijänoikeuslain 15 § 1 momentin mukaisesti.

Tokion alioikeuden päätös 12. marraskuuta 2004 (Gregoriaaninen kalenteri)

Tuomioistuin ei tunnustanut teosta “työtehtävissä luoduksi teokseksi” eikä työtehtävissä luoduksi teokseksi, ja tunnusti, että vastaaja oli loukannut kantajan tekijänoikeuksia (oikeus nimen mainintaan). Vaikka tekijä olisi yrityksen työntekijä, tekijänoikeudet eivät välttämättä kuulu yritykselle. “Työtehtävissä luotu teos” -käsitettä tarkasteltaessa otetaan huomioon erilaiset olosuhteet kokonaisvaltaisesti.

Jos “julkaisu yrityksen nimissä” ei ole hyväksytty

On olemassa tapaus, jossa syytetyn yrityksen työntekijä, joka oli lähettänyt kouluttajaksi syytetyn teollisuusyhdistyksen järjestämään koulutukseen työskentelyn aikana, nosti kanteen tekijänoikeusrikkomuksesta jne. koskien materiaalia “Heisei 12 (2000) vuoden mittausinsinöörin teknisen ylläpidon koulutus”, jonka hän oli laatinut koulutusmateriaaliksi.

Kantaja vaati vahingonkorvausta jne. väittäen, että syytetty yritys oli yhteistyössä loukannut kantajan tekijänoikeuksia (kopiointioikeus, suullisen esityksen oikeus) ja tekijän moraalisia oikeuksia (oikeus nimen ilmoittamiseen, oikeus teoksen eheyteen) antamalla työntekijälle, joka toimi kantajan seuraajana kouluttajana, kopioida 12. vuoden materiaalia ja luoda “13. vuoden materiaalia” ja “14. vuoden materiaalia”, ja jakamalla kopioita näistä materiaaleista koulutuksen osallistujille.

Ei ollut kiistaa siitä, että kantaja oli laatinut 12. vuoden materiaalin, mutta syytetyt väittivät, että kantaja oli laatinut sen työtehtävissään syytetyn yrityksen määräyksestä, ja että tekijä oli syytetty yritys työtehtävissä luotuna teoksena. Tämän vuoksi tuomioistuin tutki 12. vuoden materiaalin luomisen taustaa, sisältöä jne.

Tuomioistuin tunnusti, että 12. vuoden materiaalin luominen perustui syytetyn yrityksen määräykseen ja että kantaja, joka toimi työtehtävissään, oli laatinut sen työtehtävissään. Sen jälkeen tuomioistuin tutki, oliko se julkaistu syytetyn yrityksen nimissä tai olisiko sen pitänyt olla, ja teki päätöksen siitä, oliko syytetty yritys tekijä työtehtävissä luotuna teoksena.

“Koulutusmateriaalin ulkoasu on kuten edellä mainittiin, ja sen perusteella 12. vuoden materiaalissa on vain kantajan nimi kouluttajana, eikä tekijän nimeä ole ilmoitettu tai se tulisi ymmärtää syytetyn teollisuusyhdistyksen tekijän nimenä, joka on ilmoitettu koulutusmateriaalin kannessa. Ei voida hyväksyä, että se on julkaistu syytetyn yrityksen nimissä. (Ote) Näin ollen, vaikka voidaan tunnustaa, että 12. vuoden materiaali on laadittu kantajan, syytetyn yrityksen työntekijän, toimesta syytetyn yrityksen määräyksestä, sitä ei ole julkaistu syytetyn yrityksen nimissä eikä sitä olisi pitänyt julkaista, joten sitä ei voida pitää syytetyn yrityksen työtehtävissä luotuna teoksena, eikä syytettyä yritystä voida pitää sen tekijänä.”

Tokion alioikeuden päätös 27. helmikuuta 2006

Tuomioistuin totesi, että koska sitä ei ole julkaistu syytetyn yrityksen nimissä eikä sitä olisi pitänyt julkaista, sitä ei voida pitää syytetyn yrityksen työtehtävissä luotuna teoksena, eikä syytettyä yritystä voida pitää sen tekijänä.

“Vaikka teoksen luominen perustuisi yrityksen määräykseen” ja “vaikka yrityksen työntekijä olisi luonut teoksen työtehtävissään”, tekijänoikeus ei välttämättä siirry yritykselle. Työtehtävissä luotu teos tunnustetaan vain, jos kaikki edellä mainitut tekijät täyttyvät.

Yhteenveto

Kun yritykset tai muut organisaatiot käyttävät taloudellisesti tuottamiaan teoksia, on tärkeää keskittää ja selkeyttää teoksen oikeudelliset suhteet. Jos näin ei tehdä, se voi usein haitata teoksen sujuvaa käyttöä. Tämä on syy, miksi työteosten säännökset on otettu käyttöön, mutta on tärkeää selkeyttää oikeudelliset suhteet etukäteen.

Onko mahdollista väittää, että teos on työteos, tai onko pakko hyväksyä, että teos on työteos, on vaikea kysymys. Konsultoi kokenutta asianajajaa.